Telttakeskusteluja osa 2: ”Mikä on piraattien perustulomalli?”

DSC_0155_rajattu

Tässä kirjoitussarjassa pohdin laajemmin keskusteluja, joita pääsen käymään kadulla piraattiteltalla (tai vaikka ilmankin sitä). Löydät halutessasi kaikki kirjoitukset telttakeskusteluja-avainsanan alta.

Tätä kirjoittaessa sitten varmistui, että kovasti uhotusta perustulokokeilusta on tulossa tynkä. Sen sijaan, että kokeilussa olisi mukana eri yhteiskunnallisissa lokeroissa olevia ihmisiä (hoitovapaalla olijat, opiskelijat, sairaat, eläkeläiset, työssäkäyvät, yrittäjät, näiden kaikkien vaihtoehtojen välillä pomppijat), siihen otetaan mukaan vain 2000 marraskuussa 2016 Kelan työttömyysetuuksilla olevaa 25–58-vuotiasta työtöntä.

Rajaamalla pois osa väkijoukosta on vaikeaa saada todellista dataa muusta kuin siitä, tekevätkö ihmiset innokkaammin työtä jos saavat rahansa vastikkeetta ja ilman TE-palvelujen pompotusta. Lakiesitys ansaitsisi laajemmankin perkaamisen jossain toisessa blogauksessa.

Kelan tutkimusblogista bongasin tämän lauseen:

Kokeilubudjetin pienuus puolestaan asetti rajoitteet otoskoolle.

Tästä vedin ainakin itse johtopäätöksen, ettei kokeilusta todellisuudessa haluttukaan tämän kattavampaa. On vaikeaa kokeilla laajasti rajallisella budjetilla.


Anyways, tulin puhumaan piraattien suhteesta perustuloon ja siitä, miten sitä sivutaan telttakeskusteluissa:

Onko piraateilla omaa perustulomallia?

Piraateilla ei ole omaa, konkreettista mallia, koska meillä ei ole sellaisen suunnitteluun resursseja. Itse viittaan usein vihreiden ehdotukseen, koska se oli pitkään laajimmin mietitty ja parhaiten perusteltu malli. Nythän meillä on myös perustulokokeilun esiselvitys, jossa on pohdittu useampaa eri vaihtoehtoa perustulon suuruudeksi.

Puolueohjelmassamme kerrotaan muutamia lähtökohtia, joiden pohjalta piraattien perustulo syntyisi:

  • Perustulon tulee olla vastikkeeton. Tätä ei pitäisi joutua edes perustelemaan, mutta julkisessa keskustelussa on esitetty myös osallistavaan sosiaaliturvaan liittyviä, vastikkeellisia perustulomalleja (joka on itseristiriitainen termi). Vain täysin vastikkeettomalla mallilla voidaan…
  • purkaa byrokratiaa. Kun päästään eroon monimutkaisista sosiaalietuuksien välisistä ristiriitatilanteista ja palkkatulojen yhteensovituksista, kaikilla on mukavampaa.
  • ”Perustulon rahamäärä tulee määräytymään sen mukaan, millainen taso osoittautuu riittäväksi sitä nostavien toimeentulolle ja parhaiten edistää työmarkkinoiden toimivuutta. – – [L]ähtökohtana [on] nykyinen perustoimeentuloturvan taso. Lapsilisät tulee säilyttää erillisinä.”

On myös pohdittava, maksetaanko perustulo ns. negatiivisen tuloveron avulla vai puhtaana käteen. Maksamisen avuksi on väläytelty reaaliaikaista tulorekisteriä, mihin sisältyy omia tietosuojahaasteitaan.

Perustulon tasoon vaikuttaa myös se, sisällytetäänkö perustuloon asumistuen osuus vai pidetäänkö asumisen tukijärjestelmä nykyisellään. Puolueohjelmassa todetaan ainoastaan, että haluamme yhdistää opintotuen asumislisän ja eläkkeensaajan asumistuen yleisen asumistuen alle jo ennen perustulon käyttöönottoa.

Jos perustulosta halutaan mahdollisimman yksinkertainen, pitäisi asumista tukea kiinteällä summalla. Se luultavasti ajaisi ihmisiä vaikeuksiin alueilla, jossa vuokrat ovat suuret. Asumisen tukiin käytetään valtavasti rahaa, joka valuu käytännössä suoraan vuokranantajien taskuihin. Tukijärjestelmä vaatisi siis isoa remonttia. Toisaalta asumistukien pienentäminen saattaisi laskea vuokria. Kertarysäyksellä tukien poistaminen olisi joka tapauksessa käytännössä mahdotonta.

Sinällään ratkaisut asumisen halventamiseen ovat kuntien käsissä: ne kun voivat kaavoittaa ja rakentaa/rakennuttaa lisää asuntoja alueille, joissa kysyntä on suurta.

Mistä rahat perustuloon? Käytännössä perustulon käyttöönotto nostaa väistämättä jonkin verran palkkatulon verotusta (ks. alla eduskunnan tietopalvelun aikanaan vihreille laskema esimerkki [s. 5]).

Veroasteet eduskunnan tietopalvelun vihreille laskemana

Laajasti käytössä olevaa perustuloa rahoitettaisiin ainakin siirtymävaiheessa mm. työttömyysvakuutus-, sairausvakuutus- ja eläkerahastojen kautta. Vaikka veroaste nousisi, kyseiset vakuutusmaksut saattaisivat ainakin oman logiikkani mukaan kutistua, koska perustulon verran rahaa siirtyisi ”toiselle momentille” maksettavaksi.

Lainaan vielä perustulokokeilun esiselvitystä (s.204) perustulon määrästä:

Keskeinen ja kenties kaikkein eniten poliittisia intohimoja herättävä kysymys on, miten tulonjako muuttuu, kuka voittaa ja kuka häviää. Laskelmien mukaan 550 euron perustulo ei merkittävästi muuttaisi tulonjakoa. Korkeammalla perustulon tasolla on luonnollisestikin tuloja tasaava vaikutuksensa. Yhtäältä korkeampi veroton perustulo lisää pienituloisten ostovoimaa ja yhtäältä korkeampi marginaaliveroaste pienentää ylimpien tuloluokkien käytettävissä olevia tuloja.

Toivon sydämeni pohjalta, että perustulokokeilu onnistuu! Se on ainut tapa, millä saamme sen myöhemmin laajemminkin käyttöön ja yksinkertaistamaan sosiaaliturvajärjestelmäämme.

Telttakeskusteluja osa 1: ”Puolueen nimi pitäisi vaihtaa”

CRW_0002_kapoinen

Tämä kirjoitus aloittaa sarjan, jossa pohdin laajemmin keskusteluja, joita pääsen käymään kadulla piraattiteltalla (tai vaikka ilmankin sitä). Löydät halutessasi kaikki kirjoitukset telttakeskusteluja-avainsanan alta.

Teidän puolueella on vain yksi ongelma: nimi.

Tämä toteamus toistuu melko usein. Jos englanti taipuu, kannustan lukemaan suoraan Ruotsin piraattipuolueen perustaja Rickard Falkvingen tiivistelmän siitä, miksi puolue on sen niminen kuin onkaan:

  • Ruotsissa kulttuurin jakaminen ja vertaisverkkojen käyttö räjähti käsiin 2000-luvun taitteessa, jolloin perustettiin Antipiratbyrån, Ruotsin tekijänoikeuksien valvontajärjestö.
  • Avoimen kulttuurin aktivistit perustivat vastavoimaksi järjestön nimeltä Piratbyrån. Heitä voimme kiittää mm. The Pirate Bayn perustamisesta.
  • Tavoitteena oli kääntää piraatti-sanan merkitys positiiviseksi, suorastaan progressiiviseksi. Piraatit ajavat tulevaisuutta, jossa yhteiskunta, tieto, taide ja kulttuuri ovat vapaita ja avoimia.
  • Kun Ruotsin tekijänoikeuslainsäädäntöä uudistettiin, oli aika perustaa myös Piratpartiet – ensimmäinen piraattipuolue. Puolue täytyi perustaa, jotta voisi vaikuttaa suoraan myös lainsäädäntöön.

Piratpartiet viettää muuten 10-vuotisjuhliaan 27.8.2016 Tukholmassa.

Mutta onko nimi todella ongelma? Nimi on iskevä ja herättää saman tien keskustelua. Se kertoo saman tien jotain siitä, mikä on piraattien tavoite. Kysyn usein, mikä olisi parempi nimi:

Nimikeskustelussa täytyy muistaa myös se, että olemme osa kansainvälistä piraattiliikettä. Nimen vaihtamiselle pitäisi siis olla suuria syitä. Samalla nimellä on saatu valittua mm. europarlamentaarikkoja ja kunnanvaltuutettuja sekä johdetaan tällä hetkellä valtakunnallisia galluppeja Islannissa. Ei nimi miestä – saatika puoluetta – pahenna.

Uusia nimiä saa toki ehdottaa myös tämän blogauksen kommenteissa! Halutessasi voit myös lukea, miksi olen itse valinnut piraattipuolueen.

Avoimuuden pitää olla proaktiivista, ei reaktiivista

Avoimuutta Genevessä

Kuva: Avoimuutta Genevessä. Julkisen rakennushankkeen yhteyteen on merkitty mitä tehdään, rakentajat, työmaan kesto, budjetti, päätöksentekijät sekä tietysti puhelinnumero, joista voi tiedustella lisää. ”Pour vous”, teitä varten!

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 13.8.2016 otsikolla ”Todellinen avoimuus vaatii aktiivisia toimia”.

Olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua julkishallinnon avoimuudesta näillä [Keskisuomalaisen] sivuilla (pääkirjoitus 25.7., mielipiteet 29.7. ja 9.8.2016). Julkisen tiedon saamisessa on ongelmia, ja vastuu siitä kuuluu aina julkiselle toimijalle. Virkamiehiä pitäisikin kouluttaa nykyistä enemmän, jotta he osaisivat aktiivisesti julkistaa tietoa.

IMAG0008_1Avoimuus ei tarkoita vain reagointia tietopyyntöihin. Se vaatii myös aktiivista tiedon oma-aloitteista ja ajantasaista julkistamista. Kun yhteiskunta on todella avoin, kansalaiset voivat tutustua ja osallistua ajankohtaisiin hankkeisiin jo valmisteluvaiheessa. Kun projektiin annetaan mahdollisuus vaikuttaa, siihen suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisemmin. Vielä kun ehdotukset todella pääsevät vaikuttamaan lopputulokseen, hankkeesta jää kaikille hyvä mieli.

Paljon puhutaan myös avoimesta datasta ja sen miljoonapotentiaalista. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungilla on avoimen datan verkkosivu, mutta kaupungilta puuttuu pitkän tähtäimen suunnitelma ja ilmeisesti myös resurssit sen kehittämiseksi. Tietoaineistot ovat rakenteeltaan sekavia, ne eivät päivity reaaliajassa, niistä ei ole saatavilla historiatietoja eivätkä ne pahimmassa tapauksessa sisällä oleellisia kuvaustietoja. Asiaan ei ole tullut muutosta, vaikka kaupunki nosti digitalisaation tämän vuoden kärjeksi budjetissaan! Mallia pitäisi ottaa Helsingistä, jossa tehtävään palkatut virkamiehet etsivät työkseen keinoja avata lisää tietoaineistoja kansalaisten käyttöön.

Kunnat piilottavat nykyään myös paljon omistuksiaan tytäryhtiöihin. Nämä taas väittävät, etteivät voi luovuttaa päätöksentekoon oleellisia tietoja edes luottamushenkilöille vedoten yrityssalaisuuksiin. Kun tietoja lopulta saadaan, ne saattavat olla pyydettyä suppeammat, eikä niiden aitoutta voida suoraan varmentaa. Kyseenalaista onkin, voidaanko sellaiseen tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa pitää missään määrin demokraattisena. Julkisen sektorin avoimuusvaatimusten pitäisikin koskea lähes suoraan myös sen kokonaan tai suurelta osin omistamia yrityksiä.

Olemme avoimuudessa hyvässä vauhdissa, mutta meillä on vielä paljon opeteltavaa. Todellinen avoimuus vaatii aktiivisia toimia sen edistämiseksi niin viranhaltijoilta kuin kansalaisiltakin.

Lakkautetaan Kelan maksama peruspäiväraha

jarjestot

Kuva: Myös järjestöjen talossa Kalevankadulla varmasti pohdiskellaan ansiopäivärahan lyhennystä. Alkuperäinen kuva CC-BY-SA Tiia Monto.

Blogisarjassa ”Miika pohdiskelee sosiaaliturvan koukeroita” keskitytään tällä kertaa työttömyysturvaan. Hallitus lyhentää ansiopäivärahan kestoa 100 päivällä, mutta voitaisiinko yksi tukimuoto kokonaan lopettaa ja säästää sillä hallintokuluja?

Hallitus esittää ansiopäivärahan keston lyhentämistä sadalla päivällä. Hallituksen esityksessä on arvioitu, että uudistus lisäisi työllisyyttä 9000 henkilötyövuodella. Uskoisin, että jonkin verran työttömiä näin saadaan patistettua nopeammin töihin, mutta epäilen, että kokonaismäärä jää pienemmäksi. Ajattelin tutkia tarkemmin, mihin luvut pohjautuvat.

Laskelma pohjautuu valtionvarainministeriön muistioon (docx, jonka linkki on HE:ssä syystä tai toisesta väärin). Muistion alkurivit vahvistavat mielikuvaani työllisyysvaikutuksista:

Arviot ovat epävarmoja ja suuntaa-antavia.

Enimmäiskeston lyhennys itse asiassa vaikuttaa vain 7500 htv ja pohjaa Tatsiramoksen ja van Oursin tutkimukseen (julkaistu 2014, mutta ilmeisesti sama teksti kuin alkuperäinen paperi vuodelta 2012). He käytännössä referoivat aiempaa tutkimusta, joista pari esimerkkiä alla.

  • New Jerseyssä 1996 työttömyysturvan kestoa pidennettiin hetkellisesti 13 viikolla, mikä pidensi työttömyysjaksoja keskimäärin viikolla.
  • Sloveniassa maksuajan pituus puolitettiin vuonna 1998. Siirtyminen kahdestatoista kuuteen kuukauteen lyhensi 30-vuotiaiden hyväkuntoisten miesten työttömyysjaksojen pituutta 1,1 kuukaudella, vastaavanikäisten naisten taas 3,5 kuukaudella.
  • Vuonna 1989 Itävallassa työttömyysturvan maksuajan pidentäminen 30 viikosta 39:ään pidensi työttömyyksien kestoja 0,4 viikolla. Samoin 30 viikosta 52 viikkoon siirtyminen pidensi työttömyysjaksoja 2,3 viikolla.

Tutkimustulokset on tiivistetty VM:n muistion liitteessä 2. Itseäni mietityttää kovin se, että kaikki aineistot ovat vuosilta 1981-2001 ja ulkomailta. Nähtäväksi jää, missä määrin ne pätevät Suomen nykyolosuhteissa.

Loput henkilötyövuodet tulevat korotusosien alentamisesta ja poistamisesta (600 htv) ja omavastuuajan pidennyksestä (950 htv). Näihin käytetyt laskukaavat on kirjattu raporttiin. Itselleni jäi tosin epäselväksi, voiko samoja kaavoja käyttää molemmissa, kuitenkin melko erilaisissa, tilanteissa. Raportti itsekään ei ole aivan varma tästä:

Omavastuuajan pidennyksen työllisyysvaikutuksen laskeminen on haastavaa, koska suoraan omavastuuaikaan liittyvää tutkimuskirjallisuutta ei ole riittävästi.

Raportissa mainitaan myös, että alun perin omavastuun pidentämisen oli ennustettu lisäävän työllisyyttä 2000 htv, mutta ennustetta oli myöhemmin alennettu 950 htv:een.

Niin, mites se peruspäivärahasta luopuminen?

Se luultavasti säästäisi jonkin verran hallintomenoja ja lyhentäisi hakemusten käsittelyaikoja. Niistähän aina vaalipuheissa halutaan leikata, eikös vaan?

Kela maksaa nykyisellään peruspäivärahaa 500 päivän ajan (HE:n mentyä läpi jatkossa siis 400 päivän) niille työttömille, jotka eivät kuulu työttömyyskassaan, mutta täyttävät kuitenkin työssäoloehdon. Kela maksaa lisäksi työmarkkinatukea viimesijaisena työttömyysetuutena.

Peruspäiväraha ja työmarkkinatuki ovat yhtä suuret, mutta työmarkkinatukeen vaikuttavat ns. tarveharkinnan tulot (esim. pääomatulot) tai vanhempien tulot, jos asuu vanhempien luona. Jos työmarkkinatuen hakijalla ei ole ammattitutkintoa, tukea ei välttämättä saa saman tien johtuen odotusajasta. Odotusajan kestoa lyhentää mm. työssäoloehtoon luettava työskentely. (Odotusaikaan taas liittyy omia sudenkuoppiaan, mitkä ansaitsisivat kyllä oman blogauksensa.)

Kela tarvitsee työttömyysturvaa myöntääkseen lausunnon TE-palveluilta. Lausunto on kirjoitettu peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea varten. Tämä on jännittävää arpapeliä, koska vasta Kela tutkii työssäoloehdon täyttymisen. On tilanteita, joissa lausunto tulee väärää etuuden muotoa varten, ja Kela joutuu pyytämään oikeanlaista lausuntoa (soittamalla, sähköisesti, kirjeellä) ainakin kertaalleen.

Käytännössä moni kassaan kuulumaton työtön kyseenalaistaa, mitä hyötyä työssäoloehdon selvittämisestä on, koska sillä ei kuitenkaan ole vaikutusta etuuden määrään. Viitisen vuotta sitten, jolloin puolison tulot vielä vaikuttivat työmarkkinatuen määrään, etuuksien välillä oli suuriakin eroja, mutta nykypäivänä se jää usein vain turhan paperinpyörittelyn tasolle.

Työssäoloehtoselvityksistä luopumalla säästettäisiin reilusti aikaa ja vaivaa, kun monien ei tarvitsisi hakemukseen välttämättä lähettää liitteen liitettä. TE-palveluissakaan ei tarvitsisi arpoa, kumpaa etuutta Kela nyt pääsee myöntämään, kun lausunnot voisi antaa aina suoraan työmarkkinatukea varten.

Hallintomenoja voitaisiin säästää myös luopumalla työmarkkinatuesta, mutta se lisäisi maksettavien etuuksien määrää, mikä lienee nykyisellään vaikeaa hyväksyä.

Vaihtoehtona peruspäivärahasta luopumiselle olen vielä enemmän erään nimekkään työryhmän pohjustaman yhdenvertaisemman ratkaisun kannalla: kaikki työttömät, jotka täyttävät työssäoloehdon, saisivat ansioon sidottua päivärahaa. Kaikki työntekijät maksavat nimittäin työttömyysvakuutusmaksuja, jotka valuvat työttömyysvakuutusrahastoon. Rahastosta katetaan ansiopäivärahojen ansio-osaa, josta hyötyvät kuitenkin vain kassoihin kuuluvat työttömät. Lisäksi siitä rahoitetaan osa peruspäivärahasta.

Tämä ehdotus ei kuitenkaan ole poliittisesti niin helppo ratkaisu, sillä työttömyyskassojen jäsenyys on ollut suurena kannustimena liittyä myös ammattiliittoihin. AY-liike luonnollisesti pelkää tämän valtin menettämistä. Olkoonkin, että esim. YTK on rikkonut jo aikaa sitten kassojen ja liittojen välistä suhdetta.

Lainaan Hiilamon ja kumppanien raportin kakkossivulta oleelliset ongelmat, joihin uudistus toisi ratkaisua:

Kuvakaappaus 2016-07-02 09:11:03

Tai sitten voitaisiin ihan vaan ottaa käyttöön se perustulo. Sen avulla pääsisimme varmuudella eroon peruspäiväraha–työmarkkinatuki-köydenvedosta.

Varhaiskasvatuslain uudistus ei vähentänyt byrokratiaa

Nisulan_päiväkoti_1280x606

Kuva: Nisulan päiväkoti, CC-BY-SA Tiia Monto.

Oikeus subjektiiviseen kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen poistuu 1.8.2016. Käyn tässä blogauksessa läpi omia huomioitani siitä, miten uudistus vaikuttaa hallinnon tasolla (etenkin Kelan näkökulmasta). Ikävämpää on se, että joissain perheissä joudutaan nyt miettimään, kannattaako isän käyttää kaikkia perhevapaitaan.

Kuluvan vuoden alussa eduskunta hyväksyi lakimuutokset, joiden myötä lasten varhaiskasvatusoikeus rajattiin 20 tuntiin viikossa 1.8.2016 alkaen. Niillä lapsilla, joiden vanhemmat työskentelevät, opiskelevat tai toimivat yrittäjinä, on edelleen oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon. Tavoitteena oli säästää kuntien kustannuksia, kun varhaiskasvatuksen menot pienenevät.

Eduskunta kuitenkin teki linjauksen asiasta, johon sillä ei todellisuudessa ollut varsinaista päätäntävaltaa. Vastuu varhaiskasvatuksen järjestämisestä kun on kunnilla. Monet kunnat haistattivat pitkät (edellisen ja nykyisen) hallituksen rakenneuudistuksille ja päättivät jatkaa kokopäiväisen varhaiskasvatuksen tarjoamista lapsilleen riippumatta siitä, ovatko vanhemmat töissä vai eivät.

Mikä on sitten vaikutus yksityisen hoidon tukeen? Kela myöntää tämän kuntarahoitteisen etuuden yksityisessä varhaiskasvatuksessa olevista lapsista ja tekee itsenäisesti päätökset tuen määrästä. Kelaa ei sido kunnan yleinen päätös kokopäiväisen varhaiskasvatuksen tarjoamisesta, joten perheissä, joissa vanhempi on kotona, yksityisen hoidon tuen taso on aina matalampi.

Onneksi kuitenkin yksi mahdollisuus kunnilla on: vanhemmat voivat vedota varhaiskasvatuslain 11 a §:n 4 momenttiin.

Lapselle on kuitenkin järjestettävä varhaiskasvatusta kokopäiväisesti, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se on muutoin lapsen edun mukaista.

Suomen paperiteollisuus kiittää sitä, että oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen on monen kunnan mielestä lapsen edun mukaista. Kuntien tulee siis antaa jokaisesta yksityisen hoidon tuen piirissä olevasta lapsesta erillinen lausunto, että hänen etunsa mukaista on olla kokopäiväisesti päivähoidossa. Tämä lausunto sitten kiikutetaan hakemuksen liitteeksi Kelaan, joka huomioi sen yksityisen hoidon tuen päätöksessään.

Hallituksen esityksen esitöissä on ilmiselvästi lähdetty siitä olettamasta, että kunnat eivät jatka kokoaikaisen päivähoidon tarjoamista, joten tällaista byrokratiasekasotkua ei ole edes ajateltu. HE:ssä mainitaan, että lausuntojen kirjoittamisen ”arvioidaan nostavan kuntien kustannuksia noin 16 700 euroa”. Olettamus tosin oli, että asia koskisi vain noin 180:ä lasta.

Kelan kustannusvaikutusten osalta esitys on ”jonkin verran” epävarma:

Kansaneläkelaitoksen hallinnolliset kustannukset kasvaisivat jonkin verran ratkaisutyön laajuuden muuttuessa aikaisempaan yksityisen hoidon tuen ratkaisemiseen verrattuna. Myös asiakkaiden lisääntynyt neuvonta yksityisen hoidon tuen hakemistilanteissa, esimerkiksi varhaiskasvatusoikeuden laajuuden osalta, lisäisi jonkin verran Kansaneläkelaitoksen hallinnollisia kustannuksia.

Nykyisessä silpputöiden värittämässä maailmassa eduskunta sentään hoksasi, ettei tukia kannata joutua tarkistamaan joka välissä. Oikeus laajempaan varhaiskasvatukseen ja korkeampaan yksityisen hoidon tukeen säilyy kahden kuukauden ajan töiden päätyttyä. Kuitenkin, jos vanhempi jää kotiin hoitamaan jotain perheen lapsista, tämä oikeus lakkaa heti.

Josta pääsemme seuraavanlaiseen esimerkkitapaukseen: Perheessä on kaksi lasta yksityisessä päivähoidossa yksityisen hoidon tuella, ja isä jää isyyslomalle hoitamaan nuorempaa, alle 2-vuotiasta lasta. Tuolloin vanhemmalla lapsella ei ole oikeutta kokopäiväiseen hoitoon ja yksityisen hoidon tuki tarkistetaan pienemmäksi isyysloman ajalle (oli sen kesto sitten 1 tai 54 päivää).

Jos perhe asuu kunnassa, joka ei rajoita varhaiskasvatusoikeutta, kunnalta pitää pyytää viimeistään tuolloin lausunto oikeudesta laajempaan varhaiskasvatukseen lapsen edun mukaisesti. Sen lisäksi, että kuntaa ja Kelaa työllistetään, työllistetään myös päivähoitopaikkaa, joka joutuu tarkkailemaan yksityisen hoidon tuen määrässä tapahtuvia muutoksia, ja laskuttamaan perhettä niiden mukaisesti.

Jos perhe asuu kunnassa, joka ei ole linjannut oikeudesta laajempaan varhaiskasvatusoikeuteen, isä saattaa kyseenalaistaa, kannattaako isyyslomaa yleensä ottaen pitää, kun vanhemman lapsen yksityisen hoidon tuki laskee!

vanhempainpäivärahaa saaneet isät

Kun lakia on käsitelty, eniten kiinnitettiin huomiota lapsen etuun (mikä oli toki hyvä asia), mutta tätä vaaraa ei ole huomannut kukaan. Esityksen tasa-arvovaikutuksissakin on pureuduttu lähinnä pitkään kotona perhevapaita pitävien äitien työllistymiseen. Isät pitävät yhä enemmän isyyslomia, ja olisi sääli, että tämä trendi taittuisi tämän takia.

Yksi lakiuudistus lisää, joka tuntuu vähän pikkulasten puuhastelulta.