Lakkautetaan Kelan maksama peruspäiväraha

jarjestot

Kuva: Myös järjestöjen talossa Kalevankadulla varmasti pohdiskellaan ansiopäivärahan lyhennystä. Alkuperäinen kuva CC-BY-SA Tiia Monto.

Blogisarjassa ”Miika pohdiskelee sosiaaliturvan koukeroita” keskitytään tällä kertaa työttömyysturvaan. Hallitus lyhentää ansiopäivärahan kestoa 100 päivällä, mutta voitaisiinko yksi tukimuoto kokonaan lopettaa ja säästää sillä hallintokuluja?

Hallitus esittää ansiopäivärahan keston lyhentämistä sadalla päivällä. Hallituksen esityksessä on arvioitu, että uudistus lisäisi työllisyyttä 9000 henkilötyövuodella. Uskoisin, että jonkin verran työttömiä näin saadaan patistettua nopeammin töihin, mutta epäilen, että kokonaismäärä jää pienemmäksi. Ajattelin tutkia tarkemmin, mihin luvut pohjautuvat.

Laskelma pohjautuu valtionvarainministeriön muistioon (docx, jonka linkki on HE:ssä syystä tai toisesta väärin). Muistion alkurivit vahvistavat mielikuvaani työllisyysvaikutuksista:

Arviot ovat epävarmoja ja suuntaa-antavia.

Enimmäiskeston lyhennys itse asiassa vaikuttaa vain 7500 htv ja pohjaa Tatsiramoksen ja van Oursin tutkimukseen (julkaistu 2014, mutta ilmeisesti sama teksti kuin alkuperäinen paperi vuodelta 2012). He käytännössä referoivat aiempaa tutkimusta, joista pari esimerkkiä alla.

  • New Jerseyssä 1996 työttömyysturvan kestoa pidennettiin hetkellisesti 13 viikolla, mikä pidensi työttömyysjaksoja keskimäärin viikolla.
  • Sloveniassa maksuajan pituus puolitettiin vuonna 1998. Siirtyminen kahdestatoista kuuteen kuukauteen lyhensi 30-vuotiaiden hyväkuntoisten miesten työttömyysjaksojen pituutta 1,1 kuukaudella, vastaavanikäisten naisten taas 3,5 kuukaudella.
  • Vuonna 1989 Itävallassa työttömyysturvan maksuajan pidentäminen 30 viikosta 39:ään pidensi työttömyyksien kestoja 0,4 viikolla. Samoin 30 viikosta 52 viikkoon siirtyminen pidensi työttömyysjaksoja 2,3 viikolla.

Tutkimustulokset on tiivistetty VM:n muistion liitteessä 2. Itseäni mietityttää kovin se, että kaikki aineistot ovat vuosilta 1981-2001 ja ulkomailta. Nähtäväksi jää, missä määrin ne pätevät Suomen nykyolosuhteissa.

Loput henkilötyövuodet tulevat korotusosien alentamisesta ja poistamisesta (600 htv) ja omavastuuajan pidennyksestä (950 htv). Näihin käytetyt laskukaavat on kirjattu raporttiin. Itselleni jäi tosin epäselväksi, voiko samoja kaavoja käyttää molemmissa, kuitenkin melko erilaisissa, tilanteissa. Raportti itsekään ei ole aivan varma tästä:

Omavastuuajan pidennyksen työllisyysvaikutuksen laskeminen on haastavaa, koska suoraan omavastuuaikaan liittyvää tutkimuskirjallisuutta ei ole riittävästi.

Raportissa mainitaan myös, että alun perin omavastuun pidentämisen oli ennustettu lisäävän työllisyyttä 2000 htv, mutta ennustetta oli myöhemmin alennettu 950 htv:een.

Niin, mites se peruspäivärahasta luopuminen?

Se luultavasti säästäisi jonkin verran hallintomenoja ja lyhentäisi hakemusten käsittelyaikoja. Niistähän aina vaalipuheissa halutaan leikata, eikös vaan?

Kela maksaa nykyisellään peruspäivärahaa 500 päivän ajan (HE:n mentyä läpi jatkossa siis 400 päivän) niille työttömille, jotka eivät kuulu työttömyyskassaan, mutta täyttävät kuitenkin työssäoloehdon. Kela maksaa lisäksi työmarkkinatukea viimesijaisena työttömyysetuutena.

Peruspäiväraha ja työmarkkinatuki ovat yhtä suuret, mutta työmarkkinatukeen vaikuttavat ns. tarveharkinnan tulot (esim. pääomatulot) tai vanhempien tulot, jos asuu vanhempien luona. Jos työmarkkinatuen hakijalla ei ole ammattitutkintoa, tukea ei välttämättä saa saman tien johtuen odotusajasta. Odotusajan kestoa lyhentää mm. työssäoloehtoon luettava työskentely. (Odotusaikaan taas liittyy omia sudenkuoppiaan, mitkä ansaitsisivat kyllä oman blogauksensa.)

Kela tarvitsee työttömyysturvaa myöntääkseen lausunnon TE-palveluilta. Lausunto on kirjoitettu peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea varten. Tämä on jännittävää arpapeliä, koska vasta Kela tutkii työssäoloehdon täyttymisen. On tilanteita, joissa lausunto tulee väärää etuuden muotoa varten, ja Kela joutuu pyytämään oikeanlaista lausuntoa (soittamalla, sähköisesti, kirjeellä) ainakin kertaalleen.

Käytännössä moni kassaan kuulumaton työtön kyseenalaistaa, mitä hyötyä työssäoloehdon selvittämisestä on, koska sillä ei kuitenkaan ole vaikutusta etuuden määrään. Viitisen vuotta sitten, jolloin puolison tulot vielä vaikuttivat työmarkkinatuen määrään, etuuksien välillä oli suuriakin eroja, mutta nykypäivänä se jää usein vain turhan paperinpyörittelyn tasolle.

Työssäoloehtoselvityksistä luopumalla säästettäisiin reilusti aikaa ja vaivaa, kun monien ei tarvitsisi hakemukseen välttämättä lähettää liitteen liitettä. TE-palveluissakaan ei tarvitsisi arpoa, kumpaa etuutta Kela nyt pääsee myöntämään, kun lausunnot voisi antaa aina suoraan työmarkkinatukea varten.

Hallintomenoja voitaisiin säästää myös luopumalla työmarkkinatuesta, mutta se lisäisi maksettavien etuuksien määrää, mikä lienee nykyisellään vaikeaa hyväksyä.

Vaihtoehtona peruspäivärahasta luopumiselle olen vielä enemmän erään nimekkään työryhmän pohjustaman yhdenvertaisemman ratkaisun kannalla: kaikki työttömät, jotka täyttävät työssäoloehdon, saisivat ansioon sidottua päivärahaa. Kaikki työntekijät maksavat nimittäin työttömyysvakuutusmaksuja, jotka valuvat työttömyysvakuutusrahastoon. Rahastosta katetaan ansiopäivärahojen ansio-osaa, josta hyötyvät kuitenkin vain kassoihin kuuluvat työttömät. Lisäksi siitä rahoitetaan osa peruspäivärahasta.

Tämä ehdotus ei kuitenkaan ole poliittisesti niin helppo ratkaisu, sillä työttömyyskassojen jäsenyys on ollut suurena kannustimena liittyä myös ammattiliittoihin. AY-liike luonnollisesti pelkää tämän valtin menettämistä. Olkoonkin, että esim. YTK on rikkonut jo aikaa sitten kassojen ja liittojen välistä suhdetta.

Lainaan Hiilamon ja kumppanien raportin kakkossivulta oleelliset ongelmat, joihin uudistus toisi ratkaisua:

Kuvakaappaus 2016-07-02 09:11:03

Tai sitten voitaisiin ihan vaan ottaa käyttöön se perustulo. Sen avulla pääsisimme varmuudella eroon peruspäiväraha–työmarkkinatuki-köydenvedosta.

Varhaiskasvatuslain uudistus ei vähentänyt byrokratiaa

Nisulan_päiväkoti_1280x606

Kuva: Nisulan päiväkoti, CC-BY-SA Tiia Monto.

Oikeus subjektiiviseen kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen poistuu 1.8.2016. Käyn tässä blogauksessa läpi omia huomioitani siitä, miten uudistus vaikuttaa hallinnon tasolla (etenkin Kelan näkökulmasta). Ikävämpää on se, että joissain perheissä joudutaan nyt miettimään, kannattaako isän käyttää kaikkia perhevapaitaan.

Kuluvan vuoden alussa eduskunta hyväksyi lakimuutokset, joiden myötä lasten varhaiskasvatusoikeus rajattiin 20 tuntiin viikossa 1.8.2016 alkaen. Niillä lapsilla, joiden vanhemmat työskentelevät, opiskelevat tai toimivat yrittäjinä, on edelleen oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon. Tavoitteena oli säästää kuntien kustannuksia, kun varhaiskasvatuksen menot pienenevät.

Eduskunta kuitenkin teki linjauksen asiasta, johon sillä ei todellisuudessa ollut varsinaista päätäntävaltaa. Vastuu varhaiskasvatuksen järjestämisestä kun on kunnilla. Monet kunnat haistattivat pitkät (edellisen ja nykyisen) hallituksen rakenneuudistuksille ja päättivät jatkaa kokopäiväisen varhaiskasvatuksen tarjoamista lapsilleen riippumatta siitä, ovatko vanhemmat töissä vai eivät.

Mikä on sitten vaikutus yksityisen hoidon tukeen? Kela myöntää tämän kuntarahoitteisen etuuden yksityisessä varhaiskasvatuksessa olevista lapsista ja tekee itsenäisesti päätökset tuen määrästä. Kelaa ei sido kunnan yleinen päätös kokopäiväisen varhaiskasvatuksen tarjoamisesta, joten perheissä, joissa vanhempi on kotona, yksityisen hoidon tuen taso on aina matalampi.

Onneksi kuitenkin yksi mahdollisuus kunnilla on: vanhemmat voivat vedota varhaiskasvatuslain 11 a §:n 4 momenttiin.

Lapselle on kuitenkin järjestettävä varhaiskasvatusta kokopäiväisesti, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se on muutoin lapsen edun mukaista.

Suomen paperiteollisuus kiittää sitä, että oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen on monen kunnan mielestä lapsen edun mukaista. Kuntien tulee siis antaa jokaisesta yksityisen hoidon tuen piirissä olevasta lapsesta erillinen lausunto, että hänen etunsa mukaista on olla kokopäiväisesti päivähoidossa. Tämä lausunto sitten kiikutetaan hakemuksen liitteeksi Kelaan, joka huomioi sen yksityisen hoidon tuen päätöksessään.

Hallituksen esityksen esitöissä on ilmiselvästi lähdetty siitä olettamasta, että kunnat eivät jatka kokoaikaisen päivähoidon tarjoamista, joten tällaista byrokratiasekasotkua ei ole edes ajateltu. HE:ssä mainitaan, että lausuntojen kirjoittamisen ”arvioidaan nostavan kuntien kustannuksia noin 16 700 euroa”. Olettamus tosin oli, että asia koskisi vain noin 180:ä lasta.

Kelan kustannusvaikutusten osalta esitys on ”jonkin verran” epävarma:

Kansaneläkelaitoksen hallinnolliset kustannukset kasvaisivat jonkin verran ratkaisutyön laajuuden muuttuessa aikaisempaan yksityisen hoidon tuen ratkaisemiseen verrattuna. Myös asiakkaiden lisääntynyt neuvonta yksityisen hoidon tuen hakemistilanteissa, esimerkiksi varhaiskasvatusoikeuden laajuuden osalta, lisäisi jonkin verran Kansaneläkelaitoksen hallinnollisia kustannuksia.

Nykyisessä silpputöiden värittämässä maailmassa eduskunta sentään hoksasi, ettei tukia kannata joutua tarkistamaan joka välissä. Oikeus laajempaan varhaiskasvatukseen ja korkeampaan yksityisen hoidon tukeen säilyy kahden kuukauden ajan töiden päätyttyä. Kuitenkin, jos vanhempi jää kotiin hoitamaan jotain perheen lapsista, tämä oikeus lakkaa heti.

Josta pääsemme seuraavanlaiseen esimerkkitapaukseen: Perheessä on kaksi lasta yksityisessä päivähoidossa yksityisen hoidon tuella, ja isä jää isyyslomalle hoitamaan nuorempaa, alle 2-vuotiasta lasta. Tuolloin vanhemmalla lapsella ei ole oikeutta kokopäiväiseen hoitoon ja yksityisen hoidon tuki tarkistetaan pienemmäksi isyysloman ajalle (oli sen kesto sitten 1 tai 54 päivää).

Jos perhe asuu kunnassa, joka ei rajoita varhaiskasvatusoikeutta, kunnalta pitää pyytää viimeistään tuolloin lausunto oikeudesta laajempaan varhaiskasvatukseen lapsen edun mukaisesti. Sen lisäksi, että kuntaa ja Kelaa työllistetään, työllistetään myös päivähoitopaikkaa, joka joutuu tarkkailemaan yksityisen hoidon tuen määrässä tapahtuvia muutoksia, ja laskuttamaan perhettä niiden mukaisesti.

Jos perhe asuu kunnassa, joka ei ole linjannut oikeudesta laajempaan varhaiskasvatusoikeuteen, isä saattaa kyseenalaistaa, kannattaako isyyslomaa yleensä ottaen pitää, kun vanhemman lapsen yksityisen hoidon tuki laskee!

vanhempainpäivärahaa saaneet isät

Kun lakia on käsitelty, eniten kiinnitettiin huomiota lapsen etuun (mikä oli toki hyvä asia), mutta tätä vaaraa ei ole huomannut kukaan. Esityksen tasa-arvovaikutuksissakin on pureuduttu lähinnä pitkään kotona perhevapaita pitävien äitien työllistymiseen. Isät pitävät yhä enemmän isyyslomia, ja olisi sääli, että tämä trendi taittuisi tämän takia.

Yksi lakiuudistus lisää, joka tuntuu vähän pikkulasten puuhastelulta.

Valvooko Jyväskylä palveluitaan?

 

Kuvakaappaus 2016-06-29 19:11:59

Annoin pari palautetta kaupungin suuntaan kevytväylälle valuneiden hiekkojen puhdistamiseksi. Ensimmäinen palautteeni lähti 26.5. ja toinen 21.6. Hiekat poistuivat tänään, 29.6.2016.

Väylien kunnossapito tuolla alueella näyttää olevan ulkoistettu Destialle. Kaupungin mukaan ”[t]yöt tehdään sopimuksissa määriteltyjen laatuvaatimusten mukaisesti. Laatuvaatimusten täyttymistä seurataan säännöllisesti yhdesssä urakoitsijoiden kanssa tehtävillä laatukierroksilla.” Ilmeisesti tähän väliin ei ole laatukierrosta sitten sattunut.

Olen aiemminkin pohtinut esim. bussiliikenteen osalta, minkälaista laadunvalvontaa kaupunki harrastaa. Ainakin palautekäsittelyn osalta taktiikka vaikuttaa olevan ”välitä eteenpäin ja unohda”. Jokaista palautetta olisikin mahdoton seurata, mutta ainakin palautepalvelun kautta eteenpäin lähetetyt palautteet voisivat vaatia urakoitsijalta jonkinlaisen palveluun ilmestyvän kuittauksen, kun työ on tehty. Tällöin sekä palautteen antaja että kaupunki saisivat vahvistuksen sille, että asialle on tehty jotain.

Kaupungillamme on ollut nyt jonkin aikaa käytössä myös palvelualoite, jonka kautta ulkopuoliset toimijat voivat ehdottaa ottavansa tehtäväkseen jonkin kaupungin tuottaman palvelun. Ulkoistaminen on järkevää niissä tilanteissa, missä palvelun laatu paranee ja kaupungille koituu tästä säästöjä.

Etenkin ulkoistamisten yhteydessä niin kaupungin kuin kuntalaistenkin pitää pystyä valvomaan palvelujen laatua. Avoin tieto nousee tässä avaimeksi, ja kuinka ollakaan, se muiden digitalisaatio-asioiden ohessa on nostettu vuoden 2016 Jyväskylän kaupunkistrategian toteuttamistoimenpiteeksi. Avoimen tiedon edelläkävijäkunta Suomessa on Helsinki, jonka rajapinnan kautta voi esimerkiksi seurata Staran aura-autojen liikkeitä. Tätä tietopankkia hyödyntää esimerkiksi (näin kesäaikana hiljainen) Aurat Kartalla -palvelu. Myös aikanaan kovin mietityttänyt Pendolinojen toimintavarmuus suhteessa muihin junavuoroihin on nykyisin tilastoitu, kun Liikenneviraston rajapinnan kautta voi hakea junalajikohtaista myöhästymisdataa. Tämäntyyppisistä asioista siis mallia myös Jyväskylään!

Nyt sitten seuraavaksi pitänee antaa palaute jotta saisi työmailta valuneet hiekat, sorat ja kivet pois pyörätieltä Länsiväylän Pajatien ja Keskussairaalantien väliseltä osuudelta. Tämänpäiväiselle putsaajalle kun se osuus ei kuulu, koska se on Altekin aluetta…

Ei ole täydellistä tapaa tuottaa energiaa

CC-BY-SA Tiia Monto. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Rauhalahti_Power_Plant.jpg

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 26.4.2016.
Kuva: CC-BY-SA Tiia Monto. Rauhalahdessa palaa atomi lähinnä puun tai muun biomassan muodossa.

Keskisuomalainen muisti viime viikolla Tshernobylin tragediaa muutamalla ydinvoima-artikkelilla. Jo Tshernobyliä ennen Three Mile Island ja sen jälkeen Fukushima ovat vaikuttaneet siihen, miten suhtaudumme ydinvoimaan samaan tapaan kuin lento-onnettomuudet muovaavat näkemyksiämme kulkumuotojen turvallisuudesta.

Ydinvoiman koetut ongelmat ovat johtaneet siihen, että joissain maissa voimaloita on alettu ajaa alas ennenaikaisesti. Samalla on päädytty ympäristön kannalta huonompaan vaihtoehtoon, kun ydinenergiaa on korvattu monin paikoin fossiilisilla polttoaineilla. Näistä valinnoista syntyvillä kasvihuonepäästöillä on valtava vaikutus ihmisten terveyteen ja ilmastonmuutokseen.

IMG_20160426_071230_editRiskitöntä ja turvallista keinoa tuottaa energiaa ei ikävä kyllä ole. Hiilen- ja öljynpolton seurauksina kuolee maailmanlaajuisesti vuosittain satojatuhansia ihmisiä. Myös muut kuin fossiiliset polttoaineet ovat ongelmallisia: Vesivoima peittää suuria alueita alleen ja patojen murtumiset johtavat tuhoisiin seurauksiin. Tuulivoima voi olla vaarallista muuttolinnuille ja aiheuttaa äänihaittoja. Aurinkopaneeleissakin on ympäristölle haitallisia ainesosia.

Ydinvoimasta pitää tehdä nykyistä turvallisempaa ja päästöttömämpää. Voimalat, jotka käyttävät polttoaineenaan toriumia vähentäisivät ydinjätteen jälkikäsittelyyn liittyviä ongelmia. Pienemmät voimalatyypit, jotka voitaisiin tyyppihyväksyttää, auttasivat korvaamaan fossiilisia polttavia voimaloita nopeammalla aikataululla ja vähemmällä byrokratialla. Pidemmällä aikavälillä nykyisistä suurista fissiovoimaloista pitää siirtyä fuusiovoimaan.

Ydinvoima ei tee autuaaksi siinä missä muutkaan energiantuotantomuodot. Se on kuitenkin ympäristölle vähiten haitallinen tapa edetä, jos haluamme edelleen kuluttaa ja tuottaa energiaa suuressa mittakaavassa. Ihmisten energiankulutuksella kun ei tunnu olevan rajoja.

Opintotuki – sosiaalietuus vai investointi?

Laskin

Keskustelu opintotuesta käy kiivaana etenkin nyt, kun opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut selvitysmies Roope Uusitalon teesit opintotuen uudistamiseksi. Koska Uusitalon tehtävänantona oli vähentää opintotukimenoja yhteensä 150 miljoonalla eurolla (vuodessa), ei ollut yllätys, että malli on melko lainapainotteinen.

Positiivista esityksessä oli se, että opintotuen (joka siis koostuu nykyisellään opintorahasta, asumislisästä ja opintolainasta) kokonaismäärää korotettiin; monien mielestä huono puoli on tosin se, että ”ilmaista rahaa” eli opintorahaa kutistettiin samalla kun opintolainan suuruutta nostettiin. Toisten mielestä opiskelu tulisi nähdä investointina tulevaisuuteen, minkä takia se pitäisikin rahoittaa kuten muutkin investoinnit, eli joko jo olemassa olevalla tai lainarahalla.

Opintotukea uudistettiin radikaalisti laman aikana, jolloin opintorahan osuutta kasvatettiin. Nykylainsäädäntö on peräisin vuodelta 1995, mutta viime vuosina muutoksia on tehty miltei vuosittain. Tästä johtuen lainsäädäntö on epäselvää ja tuet ovat erilaisia riippuen siitä, milloin on opintonsa aloittanut ja millä tasolla opiskelee. Näitä onkin kiva tulkita Kelassa ja oppilaitosten opintotukilautakunnissa, jotka tukea ratkaisevat.

Hyvä kysymys onkin, miksi juuri opintotukea on muutettu näin usein. Pitkäjänteisyys päätöksissä on hakusessa, kun edellisen muutoksen vaikutuksia ei pystytä edes arvioimaan ennen uuden muutoksen voimaantuloa. Opintotuki on kaiken lisäksi sosiaaliturvan kokonaismenoissa kuin pisara valtameressä (ks. alla), joten mikromanageroinnin määrä ei ole ainakaan omasta mielestäni missään suhteessa sen merkittävyyteen kansantaloudelle.

sosiaalimenot
Lähde: Kelan taskutilasto 2015, s. 4

Kumpi opintotuki sitten on, sosiaalietuus vai investointi tulevaisuuteen? Kompromissihakuisessa Suomessa tuki vaikuttaa olevan vähän kumpaakin. Hallituksen esityksessä opintotukea kuvaillaan näin:

Tavoitteena on saada aikaan tasasuhtaisempi yhteiskunnan antama tuki työttömyysturvaa saaville ja opintotuen varassa opiskeleville. – –

Opintotukijärjestelmän tarkoituksena on opiskelijoiden toimeentulomahdollisuuksien parantaminen opiskelun aikana. – – Tämän vuoksi on tärkeää, että yhteiskunnan järjestämä perusturva opiskelun aiheuttaman tulonmenetyksen aikana on kattava ja kansalaisille selkeä. Sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että passiivisuutta edellyttävän [!] työttömyysturvan rinnalla on tarjolla aktiivista toimintaa edellyttävä etuustasoltaan kilpailukykyinen opintotukijärjestelmä.

– –

Opiskelu on kuitenkin aina myös yksilön investointia omaan tulevaisuuteen. Tämän vuoksi on perusteltua, että osa opintotuesta olisi edelleen omavastuun periaatteelle perustuvaa opintolainaa.

Jos opintotuki nähdään ensisijaisesti sosiaalietuutena, sen suurena epätasa-arvoisuutta aiheuttavana ongelmana on ainakin omasta mielestäni opintorahan ja asumislisän pienuus suhteessa muihin vastaavantyyppisiin etuuksiin. Kun opiskelija lopettaa opinnot, julkisen tuen määrä usein kasvaa, sillä opiskelija siirtyy työttömyysturvan (jonka sudenkuopat ja porsaanreiät ansaitsevat ihan oman kirjoituksensa) ja yleisen asumistuen piiriin. Toimeentulotukeen opiskelija on oikeutettu myös opintotukea saadessaan, mutta senkin määrä voi muuttua kun opintolainaan ei ole enää oikeutta.

Jos opintotuki taas nähdään opiskelijan omana investointina tulevaisuuteen, opiskelujen tuomat lisäkulut tulisi rahoittaa esimerkiksi lainarahalla. Opintolaina on valtion takaamaa ja sen ottamiseen kannustetaan mm. korkojen verovähennysoikeuden ja opintolainavähennyksen tai opintolainahyvityksen kautta. En tosin silti ymmärrä, miksi opiskelijoiden minimitoimeentulon taso pitäisi pitää alhaisempana kuin muiden sosiaaliturvaan kuuluvien henkilöiden. Onko kolikolla toinenkin puoli? Jos opiskelijoiden toimeentulo paranee, vähenevätkö opiskelija-alennukset?

Onko opiskelu ja sen tukeminen myös investointi parempaan yhteiskunnan tulevaisuuteen? Piraatit pitävät opiskelua yhtenä yhteiskunnan peruspilarina. Puolueohjelmassa mainitaan muiden muassa että opiskelun tulee olla maksutonta kaikilla oppiasteilla ja kaikilla pitää olla oikeus käyttää ja jatkokehittää vapaasti julkisesti rahoitettuja oppimateriaaleja. Opintotuen muutokset eivät näihin asioihin vaikuta suoraan, mutta lukukausimaksut ovat jo tulossa EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille.

Piraattinäkökulmasta tähän keskusteluun ratkaisun toisi perustulo, joka panisi opiskelijat muiden kanssa samalle viivalle minimitoimeentulon osalta. Perustulomallin myötä opintolainaa voitaisiin edelleen tarjota, joko markkinavetoisesti tai valtion takaamana, niille, jotka sitä tarvitsevat. Sen verovähennyskelpoisuutta tulisi toki tuolloin pohtia uudelleen samaan tapaan kuin asuntolainojen korkovähennysoikeutta on viime aikoina heikennetty.

Asumisen tukiin liittyy yleisesti ottaen ongelmia (noidankehä tuen ja vuokrien korotusten välillä). Mikäli asumista yleensä ottaen tuetaan, puolueohjelmassamme tavoitellaan ainakin nykyisten tukien yhtenäistämistä.