Perustulokokeilu alkaa, onko määrä oikea?

Pitkään odotettu perustulokokeilu on alkamassa ja ensimmäiset kirjeet lähtevät huomenna 28.12. joululahjana 2000 työttömälle Kelan asiakkaalle. Nyt kokeiltavassa mallissa on päädytty samansuuruiseen perustuloon, kuin mitä työttömälle maksettaisiin peruspäivärahaa nettona kuukaudessa (560 e/kk).

Monissa puheenvuoroissa on toivottu, että kun perustulo jonain päivänä otetaan käyttöön, sen määrä olisi vähintäänkin sama kuin nykyinen perusturvan minimitaso. Tämä vaatimus (johon myös me piraatit olemme puolueohjelmassamme haksahtaneet) ei olekaan helppo määritellä. Mikä on perusturva ja mitä se vähimmillään on?

Perusturvan määrittelyä

Perusturvana pidettäneen minimimääräisiä toimeentulon turvaamiseen tarkoitettuja etuuksia. Tämän pohjalta listasin alle taulukkoon Kelan maksamia perusetuuksia. Näitä summia voi siis nähdä yksin asuva perheetön henkilö, jos hänellä ei ole muita tuloja. Määrät ovat vuoden 2017 tasossa ja nettosummat laskin oletusveroprosentilla.

Etuus e/pv brutto e/kk brutto e/kk netto
Perustoimeentulotuki 16,26 487,89 487,89
SVL-etuudet* 23,73 593,25 474,60
Työmarkkinatuki 32,40 696,60 557,28
Nuoren kuntoutusraha 30,41 760,25 608,20**
Takuueläke 760,26 760,26

* sairausvakuutuslain mukaiset etuudet, kuten sairauspäiväraha, vanhempainpäiväraha ja kuntoutusraha.
** nuoren kuntoutusrahan määrä eroaa vuonna 2017 muista SVL-etuuksista enkä ainakaan vielä tiedä siitä oletuksena tehtävää ennakonpidätystä: se saattaa olla siis muu kuin tässä käyttämäni 20 %.

Tarkkakatseisimmat huomaavat taulukossa lainsäädännön epäjohdonmukaisuuksia: päiväkohtaisen summan kerroin vaihtelee etuuksittain (perustoimeentulotuki 30, SVL-etuudet 25, työttömyysturva 21,5). Tämä johtuu siitä, että kuukauden aikana maksettavien päivien määrä vaihtelee (vastaavasti 7, 6 ja 5 päivää viikossa).

Lisää valinnanvaraa

Halutaanko siis perustulon kanssa lähteä liikkeelle toimeentulotuen yksinasujan perusosasta? Vai työttömyysturvan nettomäärästä? Vai takuueläkkeestä? Yleisimmistä etuuksista voisi mainita myös kotihoidon tuen, jota yksinhuoltaja saisi yhdestä alle kolmevuotiaasta lapsesta (jälleen ilman muiden tulojen vaikutusta) 519,41 e/kk brutto (389,56 e/kk netto).

Mainittakoon myös opintotuki: opintorahan maksimimäärä on 1.8.2017 alkaen 250,28 e/kk brutto (225,25 e/kk netto). Opintorahan lisäksi opiskelija saa jatkossa 650 euron suuruisen lainantakauksen: erona muihin ihmisryhmiin opiskelijan perustoimeentulo koostuu siis osittain lainasta.

Minimiturvan vaihtelu ei pääty etuuskohtaiseen vertailuun. Myös etuuksien sisällä on vaihtelua alkaen jo toimeentulotuen perusosasta. Eläkkeissä ja työttömyysturvassa on mukana lapsikorotus (joiden ehdot ja määrät toki eroavat toisistaan). Työmarkkinatuki voi puolittua vanhemman luona asuessa. Kotihoidon tuen hoitolisään vaikuttavat perheenjäsenten tulot.

Vaihtoehtoja ja skaalaeroja siis riittää.

Asumisen tuki ratkaisijana

Oli valinta mikä hyvänsä, olen jo aiemminkin pohtinut, että kiinteänsuuruisen perustulon suurimmaksi haasteeksi nousevat paikkakunnittain vaihtelevat asumiskustannukset. Vaihtoehto valtakunnallisesti kiinteänsuuruiselle perustulolle on esimerkiksi Perustulohack-tapahtumassa ideoitu elinkustannuslisä, jonka kautta perustulon määrä vaihtelisi paikkakunnittain asumismenojen mukaan. Se saattaa tosin sisältää vaaran järjestelmän kanssa pelaamisesta. Kotikuntansa tai osoitteensahan saa periaatteessa muuttaa mihin vain.

Perustulo voisi joka tapauksessa olla mielestäni jopa pienempi, jos minimitoimeentulolla elävien asumismenot katettaisiin erikseen. Lähtökohtana voisi puolestani olla vaikka perustoimeentulotuen taso.

Opiskelijat jälleen kerran kestävyystalkoissa

Eduskunta pudotti tällä viikolla korkeakouluopiskelijoiden opintotuen samalle tasolle toisen asteen opintotuen kanssa. Kun samalla opiskelijat siirrettiin opintotuen asumislisästä yleisen asumistuen piiriin sekä päätettiin 190 miljoonan euron leikkauksista toisen asteen koulutuksen rahoitukseen, oli somekaaos taattu ja perinteiset kuvat levisivät pitkin verkkoa.

Geplaatst door Sama kuva koulutuslupauksesta joka päivä. op maandag 12 december 2016

Opintotuki – aina vaan liikkeessä

Opintotukilakia siis muutettiin jälleen kerran. Alustava tieto leikkauksista julkaistiin toki jo pitkän aikaa sitten ja muutoksia vastaan osoitettiin mieltä alkuvuodesta. Mikä nyt siis muuttuu ja mihin suuntaan? Kokosin alle pääpointit opintotuen ja yleisen asumistuen muutoksista ja omat kommenttini niihin.

Lakiesitykset tulevat voimaan 1.8.2017, eli ensi lukuvuoden alussa.

Opintoraha kutistuu kolmannella asteella ja opintolainan takausta kasvatetaan entisestään. Opintotuki voidaan nähdä sijoituksena tulevaisuuteen ja tällä on perusteltu sen rahoittamista lainalla tulevaisuuden parempia tuloja vastaan. Kuitenkin korkeasti koulutetusta kansasta hyötyy todennäköisesti myös koko yhteiskunta. Pohdin tätä suhdetta jo aiemmin tänä vuonna. Muistan vuosien takaa Nouse jo!- ja Opintotuki indeksiin -kampanjat, joiden saavutukset voimme nyt lopullisesti kuopata…

Suurempaa opintolainaa jatkossa nostavan kannattaa huomata, että opintolainavähennyksessä ja -hyvityksessä huomioidaan jatkossakin vain nykylain mukainen 400 e/kk lainaosuus.

Korkeakouluopiskelijoiden opintotukikuukaudet vähenevät entisestään. Opiskelijan harteille on jo nykyisin lyöty melkoiset odotukset opiskelu- ja valmistumistahdista, eikä tämä muutos ainakaan pienennä stressiä.

Tukikuukausien rajaaminen on muutenkin melko kyseenalainen temppu, koska nykyisin moni päätyy melko varmasti opiskelemaan usean tutkinnon elämänsä aikana. Kuukausien päätyttyä opinnot rahoitetaan toimeentulotuella (jonka ei kuitenkaan olisi tarkoitus olla pitkäkestoinen tukimuoto) tai omalla työllä (tai työttömyysturvalla tai aikuiskoulutustuella tai… lista on pitkä ja epämääräinen).

Toisella asteella tukikuukausia ei edelleenkään ole rajattu.

Opintolainan valtiontakaus voidaan myöntää suoraan myös maksuhäiriöisille. Tämä kuulostaa huonolta ajatukselta. Pankki voi toki vielä päättää erikseen, myöntääkö se lainan. Lainaan tähän väliin Kelan tutkimusblogausta:

Saamamme tulokset olivat selviä: ylivelkaantuneisuus ennusti vahvasti kroonisten sairauksien alkamista ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä.

Tulorajat sidotaan indeksiin. Onko opiskelijan siis tarkoitus rahoittaa entistä enemmän opintojaan työnteolla? I’m getting mixed signals here. Olisi kiva, jos opiskelijan sosiaaliturva olisi tarpeeksi suuri, että se sallisi täysipäiväisen opiskelun.

Jos vuosituloraja ylittyy, takaisinperittävän summan korotusta pienennetään 15 %:sta 7,5 %:iin. Mainittakoon vielä tässä, että opintotuki on tietääkseni ainut sosiaalietuus, joka peritään tietyssä tilanteessa korotettuna takaisin.

Vanhempien tulojen vaikutus poistuu itsenäisesti asuvilta 18–19-vuotiailta toisen asteen opiskelijoilta. Hyvä muutos. Vanhempien tulojen ei tulisi lähtökohtaisesti vaikuttaa täysi-ikäisten sosiaalietuuksiin, jos kerran elatusvelvollisuus päättyy 18 vuoteen. (Yksinkertaistan jonkin verran.)

Opiskelijat siirretään yleisen asumistuen piiriin. Tämä poistaa asumisen tuen arviolta noin 50 000 opiskelijalta, esimerkiksi puolison työskentelyn takia. Muutos on sisänsä oikeudenmukainen, koska nykyisellään asumislisä on toiminut käytännössä ”opintorahan lisäosana” näille henkilöille. Sen sijaan yksin asuvien on ollut usein käytännössä pakko nostaa opintolainaa asumiskulujen kattamiseksi.

Noin 120 000 opiskelijaa hyötyy muutoksesta, koska heillä asumisen tuki nousee tai pysyy vähintäänkin samansuuruisena. Yleisessä asumistuessa kun voidaan ottaa huomioon suuremmat asumismenot kuin opintotuen asumislisässä.

Avoparien täytyy jatkossa siis entistä enemmän vastata toistensa elatuksesta ja yhteisistä asumismenoista. Tätä olisi ollut ehkä hyvä kompensoida nostamalla opintorahan määrää, mutta nyt taidettiin mennä toiseen suuntaan kustannusneutraliteetin nimissä…

Positiivista on toki se, että kerrankin tukimuotoja yhdistetään, mikä toivon mukaan kerrankin ihan oikeasti jopa saattaa vähentää byrokratiaa! Tällä kertaa hallitus ei perunut esitystään, ja viimevuotinen veikkaukseni opintotukileikkauksesta toteutui.

Nuorissa tulevaisuus?

Vuosien mittaan minua on mietityttänyt koko ajan vain enemmän se, kokevatko nuoret olevansa osallisia suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Ikuinen puhe leikkauksista ja kestävyysvajeesta, aina vain useammin nuoria koskevat negatiiviset muutokset etuuslainsäädäntöön, paineet valmistua pikaisesti ja huono työllisyystilanne johtavat siihen, että moni nuori luovuttaa jo ennen kuin pääsee liikkeelle. Ei tarvitse katsoa kuin allaolevaa taulukkoa tämän nähdäkseen:

Hyvinvointia haastavien tekijöiden esiintyvyys vuonna 1987 syntyneiden ikäluokassa (tilanne v. 2012). Lähde: Suomi nuorten kasvuympäristönä – 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista, s.13

Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Olisi jo aika päästää irti pitkään kestäneestä leikkauspuheesta ja kilpailukykysopimuksista ja tähdätä kohti uusia utopioita todellisten rakenteellisten uudistusten avulla.

Sosiaaliturvajärjestelmämme pitäisi rakentaa kokonaan uudestaan selkeän perustulomallin päälle, joka loisi todellista turvaa pelkän kasvottoman byrokratian sijaan ja kannustaisi lisäansioiden hankkimiseen. Perustulo ei ole varma lääke mielenterveysongelmiin – mutta se voi ennaltaehkäistä ainakin osaa niistä.

Telttakeskusteluja osa 4: Avoin hallinto

Tässä kirjoitussarjassa pohdin laajemmin keskusteluja, joita pääsen käymään kadulla piraattiteltalla (tai vaikka ilmankin sitä). Löydät halutessasi kaikki kirjoitukset telttakeskusteluja-avainsanan alta.
Kuva: Legal Gavel & Open Law Book — CC-BY Blogtrepreneur

Mutta meillähän on päätöksenteko jo avointa?

Silloin tällöin pääsen selittämään, miksi piraatit ajavat nykyistä suurempaa hallinnon avoimuutta. Yleensä keskustelijat viittaavat julkisuuslakiin (laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta), jonka ensimmäisessä pykälässä kerrotaan oleellisin:

Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Vaikka laki on teoriassa selvä, käytännössä tilanne on toinen.

Ensimmäinen ongelma on tietää, mitä pyytää; jos asiakirjaa ei syystä tai toisesta ole merkitty (vielä) diaariin ja tieto siitä ei tule muuta kautta tietoon, asiakirjaa ei käytännössä ole olemassa. Jos taas kyseessä ei ole asiakirja, vaan esimerkiksi kokous, sen seuraaminen ei välttämättä ole mahdollista.

Yhteiskunnan toimintoja myös entistä enemmän ulkoistetaan ”perinteisen” julkisen vallan ulkopuolelle. Vaikka näidenkin toimijoiden tuottaman tiedon pitäisi olla julkisuuslain mukaan avointa, ei sitä välttämättä silti luovuteta.

Monesti tiedon saaminen vaatii aktiivista pyytämistä, pahimmassa tapauksessa vastausta odottaessa useaan kertaan. Siltikään tietopyyntöön ei välttämättä vastata. Tiedon pyytäjä pääsee myös liian usein valittamaan oikeusasteisiin, kun tietoa ei syystä tai toisesta luovuteta tai se salataan ilman syytä. Oma lukunsa ovat toki tilanteet, jossa salattua tietoa vahingossa paljastuu ja todetaan, ettei se oikeastaan haittaa.

Salailu haittaa myös päätöksentekijöitä. Ajankohtaisena esimerkkinä käynee länsimetrosotku, josta jopa päättäjien on ollut mahdotonta saada asiallista tietoa.

Hallinnon avoimuus ja vapaa tieto nivoutuvat toisiinsa. Piraattien lähtökohtana on kulkea avoimuus edellä: tärkeää olisi siirtyä tiedon panttaamisesta tiedon aktiiviseen julkistamiseen. Koska verkossa on lähes rajattomasti tilaa, tiedot valmistelussa olevista asioista pitäisi julkaista heti aloittaessa automaattisesti. Ajantasaiset tiedot päivittyisivät palveluun sitä mukaa kun käsittely jatkuu.

Kaikkien tietojen tulisi olla myöskin avoimen datan periaatteiden mukaista. Tämä tarkoittaa rakenteista tietoa, koneluettavuutta ja avoimia rajapintoja, ei pelkästään word- tai pdf-tiedostoja.

Julkisuuslain pitää päteä varsinaisten viranomaisten lisäksi myös julkishallinnon enemmistöomisteisiin yhtiöihin. Koska yrityksiä pyöritetään veronmaksajien rahoilla ja näin ollen omistajina ovat viime kädessä kaikki suomalaiset, kaikilla tulee olla oikeus saada tietoja yrityksen toiminnasta. Tämän voi toteuttaa muokkaamalla yhtiöjärjestyksiin asianmukainen pykälä, kuten Mika Honkanen Facebookissa ehdotti. Tuolloin yhtiöt eivät voi nykytyyliin vedota yrityssalaisuuksiin.

Kaikkien julkista valtaa käyttävien päätöksentekoelinten kokousten pitäisi lähtökohtaisesti olla julkisesti seurattavissa. Käytännössä siis valtion tasolla hallituksen ja valiokuntien, kunnassa hallituksen ja lautakuntien kokoukset voisi hyvin esittää verkkolähetyksinä. Jos on tarvetta salata joku osa kokousta esimerkiksi yksityisyyden suojan takia, se on tehtävissä kokousteknisin menettelyin. Kyseiset kohdat voidaan esimerkiksi käsitellä muiden kohtien jälkeen.

Tekisi mieli sanoa, että julkisuuslaki on kirjoitettu aikana ennen Internetiä. Valitettavasti hallituksen esitys on annettu 1998, jolloin digitalisoituminen oli jo vahvassa nosteessa. Laki itsessään ei muutenkaan ole ongelma – lain soveltaminen vaan tökkii. Avoimen hallinnon edistäminen pitäisi olla taottu jokaisen viranhaltijan mieleen.

Lisälukemista:

Kirjesalaisuuden murtaminen johtaa väärinkäytöksiin

Mielipidekirjoitus, ei julkaistu
Kuva: All Systems Go! — CC-BY-SA Andrew Hart

Oikeusministeriön asettama asiantuntijatyöryhmä julkaisi 11.10.2016 mietintönsä, jossa esitettiin keinot heikentää kirjesalaisuutta muuttamalla perustuslakia.

On hyvä, että nykyisellään puolilaittomassa tilassa olevaa tiedustelua halutaan saada lainsäädännön ja valvonnan alle. Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä sitä, että meidän täytyy luopua nykyisistä oikeuksistamme salattuun viestintään. Oikeuksien laajentamista perustellaan muotiin tulleella kansallisen turvallisuuden käsitteellä. Muistutan jälleen, että laki tarjoaa jo nyt laajat valtaoikeudet selvittää suunnitteilla olevia terrorismirikoksia myös pakkokeinoja käyttäen.

Työryhmän mietinnön perusteluissa korostuu hyvä periaate valvontatoimenpiteiden rajaamisesta vain tiettyyn suppeaan perusteltuun joukkoon. Käytännössä kuitenkin Internetin rakenne on sellainen, että yhtä kohdetta valvoakseen pitää kaikki liikenne olla teknisesti valvottavissa. Kohdennettu tarkkailu muuttuu massavalvonnaksi pahimmassa tapauksessa vain hakukriteerejä muuttamalla.

Siinä vaiheessa kun järjestelmä on luotu, on liian myöhäistä peruuttaa. Emme voi tuudittautua siihen uskoon, että Suomessa ei koskaan nousisi valtaan sellainen ryhmittymä, joka haluaa käyttää järjestelmää väärin. Hyvänä esimerkkinä toiminee Jussi Halla-ahon EU-komissiolle jättämä kirjallinen kysymys, jossa hän vaatii mm. salakuuntelun kohdentamista käytännössä kaikkiin Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta Unioniin tulleisiin ihmisiin.

Myös yksittäiset virkamiehet ovat alttiita käyttämään väärin olemassaolevia tietokantoja. Jari Aarnion tutkinnassa paljastui, että poliisi on käyttänyt seurantalaitteita myös muihin kuin rikostutkinnallisiin tarkoituksiin. Kiinnostusta tuttujen ja kuuluisuuksien tietoihin on riittänyt niin sotesektorilla kuin poliisissakin.

Haluammeko tarjota mahdollisuuden laajentaa pikkuhiljaa valvontaa isoihin ihmisryhmiin vai pitää kiinni yhdestä länsimaisen demokraattisen yhteiskunnan perusarvoista: oikeudesta yksityisyyteen ja viestinnän suojaan? Kun kirjesalaisuuden poistamisesta tehdään helpompaa, voiko meillä tulevaisuudessa olla enää yritysjohtajaa tai poliitikkoa, jota ei ole kiristetty tiedustelussa selville tulleilla salaisuuksilla? Tai riippumatonta lehdistöä?

Telttakeskusteluja osa 3: Piraattien energiapolitiikkaa

Tässä kirjoitussarjassa pohdin laajemmin keskusteluja, joita pääsen käymään kadulla piraattiteltalla (tai vaikka ilmankin sitä). Löydät halutessasi kaikki kirjoitukset telttakeskusteluja-avainsanan alta.

Vietimme viime lauantaina iltaa Tourujoen yössä basaarialueella telttaillen. Illan aikana kävimme monta keskustelua eri aiheista, ja yksi melko usein toistuva kysymys tsemppasi minua jatkamaan telttakeskustelusarjaani.

Mikä on piraattien kanta ydinvoimaan?

Täytyy alkuun myöntää, että puolueohjelmassamme ei oteta kantaa energiantuotantoon. Tämä ei toki tarkoita, etteivätkö ydinenergia sekä uusiutuvat ja fossiiliset polttoaineet toki puhuttaisi puolueessa. Itsekin olen näistä aiheista ainakin kerran kirjoittanut.

Suuremmassa mittakaavassa puolueaktiivien mielipiteisiin pääseekin hyvin käsiksi avoimen vaalikonedatan avulla.

Helsingin Sanomien vaalikonevastausten perusteella jopa kolme neljäsosaa puolueen ehdokkaista kannatti ydinvoiman lisärakentamista eduskuntavaaleissa 2015. Vain kokoomuslaiset vastaajat olivat innokkaammin pystyttämässä voimaloita.

hs-ydinvoima

Lähes samassa suhteessa ehdokkaamme halusivat luopua kivihiilen, turpeen ja maakaasun käytöstä.hs-kivihiili-ym

Näiden kahden kysymyksen vastausten perusteella piraatit eroavatkin selkeästi vihreistä, jota useat pitävät verrokkipuolueenamme.

Mistä siis näin vankka luottamus ydinvoimaan?

Piraattien toiveena on ollut jo pitkään, että poliittinen päätöksenteko perustuisi entistä enemmän tutkitulle tiedolle.

Puolueen aktiiveissa on paljon korkeasti koulutettuja ihmisiä, monet luonnontieteiden alalta. Helsingin kärkiehdokkaamme Petrus Pennanen ydinfyysikkona on luonnollisesti puhunut ydinvoiman puolesta – ja etenkin toriumia polttoaineenaan käyttäviin voimaloihin rakentuvasta tulevaisuudesta. Itsehän humanistina joudun lähinnä perehtymään eri argumentteihin ja arvioimaan niiden paikkaansapitävyyttä.

Kukaan tuskin kieltää, että ydinvoima on ehdottomasti tehokkain tapa tuottaa suuria määriä energiaa. Olen ymmärtänyt, että suurimmat todelliset terveysvaarat nykyisin käytössä olevan fissiovoiman osalta liittyvät hiukkaspäästöihin uraanipolttoaineen louhinnan yhteydessä. Kuitenkin Jyväskylässäkin silloin tällöin käytössä olevan kivihiilen on kuitenkin arvioitu olevan jopa satakertaisesti tappavampaa.

Iso pelko liittyy ydinjätteen loppusijoitukseen. Suomessahan ongelmaa on pragmaattisesti ratkaistu työntämällä jätteet maan poveen. Tämä lienee pitkäjänteisesti ainut toteuttamiskelpoinen ratkaisu, ellei sitten keksitä hyvää keinoa käytetyn polttoaineen uusiokäyttöön. Uraanikäyttöisistä toriumpolttoisiin voimaloihin siirtyminen ratkaisisi joitain loppusijoitukseen liittyviä pelkoja: toriumvoimala käyttää polttoaineensa tehokkaammin, ja jäljelle jäävän aineen puoliintumisaika on murto-osa uraanin jätöksistä.

Ydinvoiman rakentamisessa on kummallisia byrokraattisia kiemuroita. Yleensähän kunnat voivat melko pitkälti päättää uusista sähkövoimaloista alueellaan. Jokainen ydinvoimalaitos ja -reaktori täytyy kuitenkin käydä hyväksymässä aina eduskunnassa asti. Voimalaitoksen pystyttäminen pitää sisällään melko byrokraattisen ja moniosaisen lupaprosessin. Se ei ole pelkästään huono asia: mitä tarkemmin voimalaitoksen suunnitelmat käydään läpi, sitä turvallisempia voimaloita rakennetaan. Kääntöpuolena on taas se, että jokainen ydinvoimala on yksilö, eikä reaktoreita voi tyyppihyväksyttää.

Tyyppihyväksynnän puuttuminen johtaa siihen, että lupaa vastaan kannattaa rakentaa mahdollisimman tehokas voimala. Tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta Olkiluoto 3:n suunnitteluun ja rakentamisessa vastaan tulleisiin ongelmiin. Erilaisista minivoimaloista ei kannata edes uneksia.

Todennäköisesti suurin syy ydinvoiman kannatukseen löytynee HS:n tietoaineiston parista viimeisestä kysymyksestä. Suurinta osaa puolueen ehdokkaista yhdisti selvästi huoli ympäristöstämme. Uskallan epäillä, että monet järkeilevät asian samoin kuin minä: suuria määriä energiaa täytyy tuottaa puhtaammin kuin ennen; kaikkea energiantuotantoa ei voida ratkaista pelkästään uusiutuvilla lähteillä; korvataan siis saastuttavampia ja vaarallisempia energiamuotoja (hiili, öljy, turve) ydinvoimalla.

hs-talouskasvu-vai-ymparisto

hs-ympariston-huomiointi

Ydinvoima nähdään puolueen sisällä selvästi yhtenä ratkaisuna työssä ilmastonmuutosta vastaan. Olisiko aika siis kypsä energiapolitiikan periaatteiden kirjaamiselle myös puolueohjelmaan? Toriumvoima käyttöön, fossiiliset alas pikavauhtia? Miten huomioimme uusiutuvat energianlähteet? Vaaditaanko pidemmällä aikavälillä siirtymistä fuusiovoimaan? Vaaditaanko myös muita radikaaleja toimia ilmastonmuutoksen ehkäisyyn? Näiden asioiden muotoilu vaatii vielä työtä puolueen sisällä.

Vaalikonedatan visualisaatio on omaani, datalähde CC-BY-NC-SA Helsingin Sanomat (hämmentävästi kysymysten otsikot eivät sisälly datasettiin).

En ole varma, ovatko graafien värisävyt tarpeeksi esteettömät värisokeiden käyttöön, mutta palkit ovat ylhäältä alas samassa järjestyksessä kuin selitteissä.