Ajatuksia piraattipuolueen tulevaisuudesta

Julkaistu Piraattipuolueen foorumilla 24.9.2019.

Suomen Piraattipuolue on kriisissä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun niin käy, mutta tällä kertaa on ensimmäinen kerta, kun puolueen tulevaisuus on varmuudella vaakalaudalla.

Organisaatiomme ongelmat ovat olleet pitkään samat. Tulosta vaaleissa on saatu huonommin kuin on odotettu, ja sekin vähä on tuotettu suoraan aktiivien selkänahasta. Liikaa aikaa on käytetty puolueorganisaation larppaamiseen, sekä erilaisiin skitsoiluihin, luottamuspulaan ja selkäänpuukotukseen. Moni innokas toimija on kääntynyt pois saatuaan osansa palautteesta – joka ei välttämättä ole ollut pahantahtoista, vaan pelkoa siitä, onko puolue ymmärretty oikein. Väitän, että puolue on rakastettu kuoliaaksi.

Piraattipuolue syntyi toisenlaisessa maailmassa kuin nyt. Teknologia on edistynyt hurjaa vauhtia, ja viestimme ei ole pysynyt mukana ajassa. Viestin kirkastamista on haluttu ja uutta brändiä pohdittu. Missä on samaistuminen piraattikirjeisiin, kun streamaus kukistaa ja kinnijäämisen vaara minimaalinen? Menetettiinkö yksityisyys verkossa jo ajat sitten, kun käyttäjät eivät enää välitä missä ja miten dataa säilötään? Miten voimme puhua yhteistyön ja uusien päätöksentekomallien puolesta, kun emme kykene toimimaan niiden mukaisesti edes omassa organisaatiossamme?

En ole menettänyt toivoani piraattiliikkeeseen. Globaalisti katsottuna brändi ja ajatukset on saatu myytyä onnistuneesti äänestäjille useassa maassa useaan otteeseen (näkyvimpiniä Ruotsi, Saksa, Islanti, Tšekki, Luxemburg). Tietääkseni näihin kaikkiin menestyksiin on kuitenkin vaikuttanut oikea-aikainen kriisiin reagoiminen ja näkyvien avainhenkilöjen liittyminen liikkeeseen. Vastaavaa ei ole toistaiseksi tapahtunut eikä ole näköpiirissä Suomessa.

Minulla ei ole valmiita vastauksia siihen, miten tästä pitäisi edetä. Tuntumani on, että liikkeelle pitäisi lähteä täysin uusin ajatuksin puhtaalta pöydältä ja ruohonjuuritasolta. Piraattiaatetta sivuava haktivismi on tänä päivänä vähäistä – vaikka se on juuri se, mikä käynnisti alun perin puoluetoimintaa. Tätä kautta puolue voisi alkaa rakentua uudelleen erilaisten, mahdollisesti myös muista yhteyksistä tunnettujen aktiivien varaan. Samoin puoluejohto pitäisi vaihtaa kokonaan, jotta nykyisistä toimintamalleista ja ajattelutavasta päästään eroon. Mutta onko nyt jo liian myöhäistä?

POSSE julkaisujen vauhdittajana

(Ei, ei se TV-ohjelma)

Törmäsin hiljattain tiedon vapautta edistävään ajatusmalliin nimeltä POSSE (publish on your own site, syndicate elsewhere; kääntyy joustavasti esim. julkaise omalla sivulla, jakele muuallakin).

POSSE ei ole mikä tahansa porukka, vaan sen ideana on kiinnittää julkaisu vahvemmin tekijäänsä eikä julkaisualustaan. Tällä pyritään useampaankin eri lopputulokseen, joista tärkeimmät ovat mielestäni nämä:

  • Teos säilyy täysin tekijänsä käsissä, eikä ole riippuvainen ulkopuolisista palveluntarjoajista jotka saattavat muuttaa käyttöehtojaan minä päivänä hyvänsä.
  • Hakukoneet löytävät alkuperäisen verkkosivun paremmin.
  • Käyttäjät voivat valita, mitä alustaa käyttävät julkaisun lukemiseen.

Perusajatus on yksinkertainen. Mediasisällön tuottaja (blogaaja, valokuvaaja, videontekijä jne.) julkaisee tuotoksensa ensimmäisenä omalla verkkosivullaan. Tämän jälkeen hän julkaisee teoksen toistamiseen jollain muulla sivustolla (Facebook, WordPress.com, Medium, Puheenvuoro…) tai vaikka useammassakin palvelussa, jos niin haluaa.

Onnistunut POSSEaminen on kiinni sivun metatiedoista, joiden avulla hakukoneet ja muut indeksoijat tietävät, mikä on alkuperäinen julkaisu ja mikä kopio. Avaimena tähän on rel=canonical -määre, joka osoittaa jokaisessa kopiossa alkuperäiseen lähteeseen:

<link rel="canonical" href="http://example.com /> 

Kaikki julkaisupalvelut eivät kuitenkaan valitettavasti päästä muokkaamaan ko. metaelementtiä. Alkuperäiseen julkaisuun tulisi joka tapauksessa aina linkittää, mahdollisuuksien mukaan rel=canonical -määreen avulla (vaikka hakukoneet saattavatkin jättää sen huomiotta):

<a rel="canonical" href="http://example.com">alkuperäinen julkaisu</a>

Jotkin palvelut ovat ottaneet POSSEamisen osaksi perusajatustaan ja tarjoavat erikseen helpon mahdollisuuden täydentää metatietoja tai jopa sallivat julkaisun suoraan RSS-syötteestä.

Metatietojen muokkaamista dev.to -palvelussa

Alkuperäisen lähteen yhteyteen täydennetään toki myös lista tiedossa olevista kopioista joko automaattisesti tai käsipelillä.

Ideaa on viety pidemmällekin. Ihannemaailmassa tieto omaan julkaisuun liittyvästä sisällöstä voisi valua alkuperäisen yhteyteen. Erilaisia esimerkkejä onnistuneesta integraatiosta muuhun Internetiin on olemassa, mutta valitettavasti etenkin suuret sosiaalisen median palvelut rajoittavat rajapintojensa käyttöä tai tekevät tiedon viemisestä ulos muulla tavalla hankalaa.

POSSE on loistava ajatus, olkoonkin että sen syvällisempi hyödyntäminen vaatii jo enemmän teknistä hahmotuskykyä. Pienelläkin vaivalla saa kuitenkin suuren hyödyn ja omat ajatukset leviämään paremmin Internetissä.

Panssarit pois kävelykadulta!

Mielipidekirjoitus yhdessä Jonna Purojärven kanssa, julkaistu Keskisuomalaisessa 16.6.2019.

Keskisuomalainen uutisoi 9.6. kuinka poliisi aikoo jatkossa partioida Jyväskylän kävelykadun vilskettä panssarimersulla. Mukavaa keskustatunnelmaa häiritsee jo nyt usein poliisin pakettiauto, ja jatkossa jalankulkijan onkin varottava entistä massiivisempaa järkälettä. Miten turvallisuus lisääntyy, kun pelkoa luodaan jo poliisinkin puolelta?

Emme tarvitse viiden ja puolen tonnin painoista rumilusta tunteaksemme olomme turvallisemmaksi – päinvastoin. Kun auton ohjaamiseen tarvitaan kuorma-autokorttia, se ei kuulu ihmisjoukkoon kuin poikkeustilanteessa jo pelkästään turvallisuussyistä. Mersussa on luultavasti paljon enemmän kuolleita kulmia ja sitä kautta vaaranpaikkoja kuin nykyisissä Transportereissa.

Kaiken lisäksi lain mukaan kävelykadulla päämäärätön ajaminen moottoriajoneuvolla on kiellettyä. Poliisi on tietoisesti tulkinnut lakia kierosti jo vuosikaudet, perustellen sitä mm. tiedustelutoiminnalla tai tarpeella päästä lähtemään kiireellisesti seuraavalle tehtävälle. Tieliikennelakia tulisikin selkeyttää näiltä osin tai poliisin ottaa rehdisti itseään niskasta kiinni. Työtehtävien suunnittelu ei voi perustua siihen, että joka hetki on istuttava autossa.

Ihmisläheiselle, inhimilliselle, ihmisiä kohtaavalle poliisityölle on tilausta. Yhteisöllisyys ja turvallisuus ei lisäänny panssarilasin läpi katsomalla.

Miika Hämynen
Jonna Purojärvi
Jyväskylä

Vaalikrapulaa

No eihän se nyt ollut sitä mitä odotettiin.

Tosiasiat on myönnettävä: puolueen kannatus laski näissä vaaleissa edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna.

En kiistä sitä, että paikka paikoin kasvua tapahtui. Puolue teki pääkaupunkiseudulla hienon kampanjan, josta osoituksena on kannatuksen kasvu promilleyksikön verran 1,5 %:iin. Keski-Suomessa kannatus saatiin pidettyä käytännössä samassa kuin ennenkin: äänisaalis laski muutamalla äänellä. Muualla Suomessa piraatteja äänesti kuitenkin suhteellisesti vähemmän henkilöitä kuin ennen ja kannatus laski 0,2 prosenttiyksiköllä 0,6 %:iin. Tämä on kaukana nykylakien mukaan puoluerahoitukseen oikeuttavasta kahdesta prosentista.

Oma äänisaaliini oli (alustavan laskennan perusteella) 77 ääntä. Olin yllättynyt näinkin hyvästä tuloksesta, sillä kampanjani koostui käytännössä telttakeikasta neljänä lauantaina kävelykadulla sekä vaalikoneiden täyttämisestä.

Kuten moni on varmasti huomannut, en ole viimeisen vuoden aikana ollut kovin näkyvästi mukana puoluetoiminnassa ja politiikassa. Erosin vuosi sitten puolueen varapuheenjohtajan paikalta lyhyen aikaa valinnan jälkeen ja pitänyt sen jälkeen poliittista hiljaiseloa.
Tälle on monta syytä, joista tärkeimmät liittyvät henkilökohtaiseen elämääni.

Markkinasegmenttien myllerryksessä

Numeroiden valossa Helsingin tulos yllätti. Yhdistämällä kunta- ja eduskuntavaalien tuloksia voidaan vahvistaa, että neljän puolueen vaaliliiton avulla oli todellinen mahdollisuus kamppailla eduskuntapaikasta. Vaaliliiton kumppanien piti kuitenkin kaikkien hitusen kasvattaa äänimääriään verrattuna kuntavaaleihin.

Etukäteen liitossa olevien puolueiden sisällä ennakoitiin Aro vs. Pennanen -kaksintaistelua, joka jäi kuitenkin realisoitumatta. Petruksen eduskuntapaikkaa varten liiton olisi pitänyt saada noin 2500 ääntä enemmän. Voidaan spekuloida, pelkäsivätkö jotkin feministien kannattajista Petruksen voittoa ja taktikoivat äänensä vasemmistoliitolle. Heidän uudelleenbrändäyksensä ”pinkimpään suuntaan” oli selvästi onnistunut.

Samoin voidaan kysyä, valuiko liberaalipuolueen ääniä muualle juuri siitä syystä, ettei heiltä edes ennakoitu selvää läpimenijää.

Resurssit, resurssit, resurssit

Jyväskylän valvojaisissa pohdiskelimme jo alustavasti, missä kohtaa on menty pieleen. Päällimmäisimmäksi tunteeksi jäi jo muutaman vuoden ajan havaittu ongelma tehtävien kasaantumisesta ja organisaation kapeudesta. Samat henkilöt istuvat useammassa vastuutehtävässä vuodeta toiseen ja uusien aktiivien rekrytointi tehtävien jakamiseksi on sakannut.

Otan vastuulleni osan epäonnistumisesta. Istuessani puoluehallituksessa kaudella 2016-2018 halusin lisätä puolueen piirissä toimivien järjestöjen toimintaedellytyksiä. Tähän liittyen suunnitelmissa oli erilaisia keinoja, joilla paikallistoimintaa saataisiin helpommin lähestyttävämmäksi ja näkyvämmäksi. Tämä työ ei käytännössä päässyt kunnolla alkamaan, kun suurin osa puoluetyöhön käytettävissä olevasta ajastani piti käyttää itseni markkinointiin tulevia vaaleja ajatellen, paikallistoiminnan organisoimiseen ja pyörittämiseen ja valtakunnallisesti esimerkiksi ohjelmatyöhön (joka oli toki sekin mukavaa). Tunnit eivät käytännössä riittäneet.

Jonna Purojärvi, joka tuolloin toimi puheenjohtajana, oli samoin ylityöllistetty: hän kuitenkin yritti ottaa vastuuta uusien aktiivien ohjaamisesta heille sopivaan toimintaan. Kyseinen työ ei missään nimessä olisi kuulunut hänelle, mutta ilman sitä emme luultavasti olisi selvinneet näinkään pitkälle.

Joitain onnistumisia oli. Valtakunnalliset puoluepäivät olivat onnistunut konsepti, mutta niidenkin organisointi oli aivan liikaa kiinni yksittäisistä henkilöistä. Propagandan tuottamiseen ja graafiseen värkkäämiseen löytyi uusia aktiiveja poistuneiden tilalle. Puolueen linjauksia ja agendaa saatiin selvemmiksi kuin ennen.

Puolueen nousu… ja mitä sitten?

Piraatit ovat viimeisen yhdentoista vuoden aikana kasvaneet alun perin anarkistihenkisestä radikaalidemokraattisesta tietoyhteiskuntaliikkeestä salonkikelpoisemmaksi liberaalipuolueeksi, jonka toiminta on rakennettu puolueen arvoille ja jolla edelleen on pilkettä silmäkulmassa.

Piraateille – tai muulle samoja asioita ajavalle liikkeelle – on edelleen vahva tarve politiikassa. Tämä on käynyt ilmi moneen kertaan myös näissä vaaleissa käydyissä keskusteluissa. Se on myös ilmeistä, kun katsoo joillain samoilla teemoilla ratsastavan Liike Nytin kannatusta. Heidän etunaan on kuitenkin satakertainen budjetti piraatteihin verrattuna ja aivan toista luokkaa ollut medianäkyvyys ennen vaaleja.

Nyt on joka tapauksessa myönnettävä, että samalla tiellä jatkaminen tuo samoja tuloksia. Puolueen täytyy nyt kyetä uudistamaan konseptiaan radikaalisti. Puolueen aktiivit ovat väsyneitä ja osa on luovuttamassa.

Eurovaalit ovat joka tapauksessa edessä vain muutaman viikon päästä. Kansainvälisesti kannatus kasvaa, ja nyt eurovaalien alla katse suuntautuu Tshekkiin, josta gallupeissa suurimpana puolueena luultavasti näemme jatkossa meppejä.

Onko kansainvälinen veto riittävää toiminnan jatkamiseksi myös Suomessa?

Kannustinloukut ovat myös ajallisesti monimutkaisia

Vihreiden Lilja Tamminen julkaisi tänään Facebookissa Google Sheets -taulukon, josta näkee selvästi, miten sosiaaliturvaan (työttömyysturva/yleinen asumistuki/toimeentulotuki) rakennetut kannustinloukut johtavat siihen, että jokainen tienattu euro ei ole samanarvoinen.

Tämä ei toki ole uutta tietoa ja vastaavia käppyröitä on piirrelty ennenkin, mutta hoksasin jälleen, miten nämä eivät kerro koko totuutta sosiaaliturvajärjestelmämme ongelmista.

Todellisuudessa täytyy nimittäin ottaa huomioon myös asumistuen tarkistusajankohta ja eri tarkistusperusteet.

Otetaan pari esimerkkiä, jotka pohjaavat esitettyyn malliin (yksinasuva helsinkiläinen, vuokra 700 e/kk, maksussa Kelan työttömyysturva, yleinen asumistuki ja perustoimeentulotuki).

1. Toistaiseksi voimassaoleva osa-aikainen työsuhde alkaa 1.1. ja palkka on 1000 e/kk (vero 2,5 %).

Toimeentulotuki lakkaa työsuhteen alettua ja työttömyysturva pienenee. Yleinen asumistuki säilyy kuitenkin entisellään, koska asumistukeen vaikuttavien tulojen muutos on pienempi kuin huomattavaan muutokseen vaadittu 400 euroa.

Mutta ehtiikin kulua pari kuukautta työsuhteen alkamisesta, ja esimerkkihenkilöllemme iskee asumistuen vuositarkistus. Silloin huomioidaan todelliset tulot ja näin ollen reaalitulot laskevat:

2. Osa-aikainen työsuhde ajalle 2.1.-31.3., palkka ko. ajalta 2000 e/kk.

Tällä palkalla työttömyysturva lakkaa (sitä maksetaan vain 1.1. päivältä, jos se on jokin päivä maanantaista perjantaihin). Asumistuen tarkistusajankohta on vasta 1.3., koska tulojen muutos tapahtuu 2.1.! Tämän takia uudet tulot ovat voimassa alle 3 kuukautta (eli vain maaliskuun).

Asumistuessa pohditaan, onko kyseessä huomattava muutos. Lasketaan siis keskiarvotulo, jossa huomioidaan palkka yhdelle kuukaudelle ja muille kuukausille pelkkä työttömyysturva. Tämän perusteella huomattavan muutoksen raja ei tule vastaan, joten asumistukea ei tarvitse tarkistaa.

Palkkaveroprosentista en ollut aivan varma, joten heitin hatusta 15 %.

3. Osa-aikainen työsuhde ajalle 2.1.-31.3., palkka ko. ajalta 2000 e/kk; vuositarkistus 1.1.

Tilannehan muuttuu kovin edellisestä, jos heti työsuhteen alussa tuleekin vastaan asumistuen vuositarkistus. Silloin tuki tarkistetaan saman tien, vaikka edellä todetusti huomattavaa muutosta tuloissa ei tapahdukaan.

Työsuhteen aikana esimerkkihenkilömme saa vajaat 100 e/kk vähemmän rahaa kuin ylläoleva. Työsuhteen jälkeen asumismenoja kompensoidaan enemmän toimeentulotuella, joten etuusjakauma on erilainen (samoin kunnan ja valtion rahoitussuhteet).

Jo näiden kolmen esimerkin perusteella näkyy selvästi se, ettei laki kohtele kaikkia täysin samanarvoisesti. Monissa tilanteissa on erittäin vaikeaa ennakoida sitä, mikä on tulojen muutoksen todellinen vaikutus, sillä on helppo unohtaa jokin muuttuja.

Kannattaa myös huomata, että kyseessä on lisäksi melko yksinkertainen asiakastilanne: yksin asuva henkilö. Todellisessa elämässä kun on monia muitakin etuuksia, puolisoita, lapsia, päivähoitoa…

Oli perustulomalli sitten mikä tahansa, sen täytyy tasa-arvoistaa myös tätä ongelmaa.

Oma taulukkoni, johon graafit perustuvat.