Miika Hämynen

Tänään heräsin jo seitsemältä aamulla. Aikainen herätys ei ollut sattuman kauppaa, sillä edellisiltana olin katsellut netistä juna-aikatauluja; olin lähdössä 8:36 junalla Brysseliin, josta jatkaisin kohti Waterloota.

Valitettavasti vaan ensimmäisestä intercitystä oli hajonnut jotain, joka tarkoitti junan perumista. Asemalle aamulla raahautuneena ei ole koskaan kiva nähdä tekstiä ”train supprimé” valotaululla, mutta eipä sille mitään mahda. Tämä tarkoitti myöskin sitä, että koska lähtisin vasta 8:57 junalla Liègestä, en ehtisi vaihtaa 9:50 taajamajunaan Bruxelles-Midissä, vaan joutuisin odottamaan viitisenkymmentä minuuttia seuraavaa… Joka saapui asemalle 10 minuuttia aikataulustaan myöhässä. Loppujen lopuksi jalkauduin Waterloohon 11:20 aikoihin suunnitellun 10:17:n sijaan, mutta ehkä se annetaan tällä kertaa anteeksi. Sainpahan ostettua pullomaisen puolen litran limsapullon asemalta tulevien seikkailujen vedensäilytysastiaksi (edellinen pullo alkaa hajota käsiin).

Waterloossa ihmettelin heti alkuun hiljaisuutta (taas kerran). Myöskin visuaalisesti kaupunki on täysin erilainen kuin Liège: kerrostalot ovat vähissä, ja omakotitaloja näkee paljon. Suunnitelman mukaisesti kävelin asemalta keskustaan, josta lähdin kulkemaan kohti Leijonan Mökkylää. Matkan varrella tapasin hylättyjä vaatekappaleita, omakotitaloalueita, päättyneen kävelytien ja tuulen. Tuuli oli tosiaan päivän ilo; vaikka aamuisen liègeläisen rankkasateen jälkeen keli oli pysynyt kuivana, sen oli korvannut massiivihkoinen viima, joka avarilla pelto- ja niittyalueilla meinasi heittää kevyimmät kävelijät pöpelikköön. Onneksi itselläni on sen verran elopainoa, että sitä vaaraa ei ollut.

Valtaisalle Mökkylälle saavuttuani totesin sen valtavuuden, ja ostin kuuden ja puolen euron lipulla sisäänpääsyoikeuden audiovisuaaliseen spektaakkeliin, elokuvaan, mäen päälle kiipeilyyn, panoraamaan ja vahakabinettiin. Jotta tulevilla sukupolvilla säilyisi ilo löytää uusia asioita, en kerro teille niistä mitään. Hehe. Muuta kuin että panoraama oli ehkä kaikista hienoin juttu noista. Tai sitten näköalat mäeltä. Aika tasoissa olivat ne.

Paluumatkaa varten jatkoin kävelemistä kohti Braine-l’Alleudin, pienemmän kylän, asemaa, jossa minua odotti onnenpotku. Hyppäsin käytännössä suoraan junaan (tai no, ehdin juuri täyttää Go Passin), joka posotti pysähtymättä aina Bruxelles-Midiin asti. Eteläisellä asemalla syöksähdin laiturilta toiselle, jossa Liègen juna jo odottikin… Ja pääsin kotiin asemalta tullessa ostetun kebabrullan kanssa. Ja annos ei tosiaankaan ollut minuskulaarinen 🙂

Koska muuten olisin ihan tylsä, voin tässä vaiheessa todeta että tähän tekstiin on piilotettu viisi sanaa, jotka on kysäisty kolmannelta osapuolelta. Löydätkö ne? 😉

Tervepä terve! Viime aikoina on ollut vähän hiljaisempaa täällä päin, liekö syynä sitten elämän normaaliin uomiin asettuminen vai puheenaiheen keksimisen puheenaiheettomuus, mene ja tiedä. Elämä täällä Liègessä ei tosiaan kovin erikoista ole viime aikoina ollut: olenkin ajanvietteenä koodaillut pari uutta ominaisuutta tänne (aikataulullista hahmottamista helpottava kalenteri ja uusimpien kommenttien näyntä etusivun alareunassa) ja korjaillut pieniä bugeja.

Säätila on muuttunut selkeästi viime aikoina syksyisämpään suuntaan: Brugge/Oostendepäivä (jonka mainitsin viime merkinnässä) oli viimeinen kesäpäivä, sen jälkeen keli on ollut pääasiassa sateista, harmaata ja, vaikka aurinko olisikin paistanut, vilpoista. Lehdet ovat pudonneet puista, aurinko laskee jo ennen kuutta (kiitos, talviaika) ja taloni edessä sijaitsevat tietyökuopat alkavat täyttyä.

Eilen sunnuntaina suuntasin vajaan sadan metrin päässä sijaitsevaan kongressikeskukseen, tarkoituksena katsastaa Belgian suurin anime/mangatapahtuma. Mikäli asia tulee yllätyksenä, olen jo pitkään ollut japanilaisen piirtelykulttuurin fani (eurooppalaisten sarjakuvagurujen lisäksi). Koska pienestä pitäen olen ollut kosketuksissa ranskalaiseen maailmaan, jossa anime tuli ilmiönä esiin massoille jo 1990-luvun puolenvälin paikkeilla, pystyin samaistumaan belgialaisten (joiden muoti kulkee lähes käsi kädessä ranskalaisten kanssa) animeharrastajien maailmaan hyvinkin helposti. Tapahtumassa oli sen vuoksi mielenkiintoista nähdä huomattavasti enemmän kaksi-kolmekymppistä porukkaa kuin kotomaan kawaii-teinejä (joiden osuus käsittääkseni on vieläkin melkoinen, vaikkakin pienentymään päin).

Vertailuna vastaavaan suomalaiseen massatapahtumaan Animeconiin Asianim yllätti pienuudellaan. Saattaa tosin olla, että Liègen kongressikeskuksen massiiviset tilat hämäsivät (viimeksi kun Animeconissa olin vuonna 2004, yliopiston pienehkö päärakennus tuntui olevan tupaten täynnä), mutta toisaalta tuntuu, että paikallinen versio on enemmän harrastelijapohjalta hoidettu kuin suomalainen, jonka sponsorilista on massiivihko. Lisäksi Suomessa kävijämääriä buustaa samaan aikaan järjestettävä scifitapahtuma Finncon…

Mutta joka tapauksessa, vaikka tekniikka vähän sekoilikin, oli hauskaa nähdä anime/manga-alakulttuuri myös belgialaisittain, ja siihen liittyvät ala-alakulttuurit kuten videopelit (erilaisia rytmipelejä ja vanhoja konsoleita oli muutama roudattu paikalle), nuket ja vaikkapa bonsaikasvatus. Mielenkiintoista oli myös huomata, miten tietyt asiat eivät koskaan mene muodista – cosplayaajien vetämä Macarena-esitys sai yleisön naureskelemaan, ja vaikka Dragon Ballin hahmoja ei kukaan cosplayannut, sarja oli esillä mm. tunnusmusiikkitunnistusskabassa. Lisäksi kaikki osasivat laulaa mukana Les Chevaliers du Zodiaque -sarjan tunnusmusiikin, joka taitaa ranskankielisissä maissa olla ”se” sarja, jonka kaikki ovat katsoneet, ja jonka kautta anime on löytänyt tiensä monen nykyään vajaan kolmekymppisen belgin/ranskalaisen sydämeen.

Valokuvia en ottanut hirvittävästi huonojen valaistusolosuhteiden ja kameran vajavuuksien vuoksi, mutta virallisille sivuille ilmestynee jossain vaiheessa fotografiikkaa, jos kiinnostusta cosplayaajien hahmoihin löytyy. Ihan onnistuneita asukokonaisuuksia löytyi 🙂

Koska blogi ei ole auennut minulle parina viime päivänä kuin satunnaisesti, merkintä on jäänyt lähettämättä. Saa nähdä saanko kuvat mukaan myös…

10.10. suuntasin junalla kohti Brysseliä noutamaan tyttöystävääni Annikaa, joka oli lennähtänyt Belgiaan Suomesta syyslomaansa viettämään. 10 seuraavan päivän ajan saisimme nauttia toistemme seurasta Liègessä ja sekoilla ympäri maata. Koska teimme lukemattoman kasan asioita, listaan tähän vain tärkeimmät tapahtumat ja matkakohteet.

Liège

Perjantai-iltana oli vaikeaa tutustua Liègeen enää tarkemmin, joten käytännössä pääsimme liikkumaan kaupungissa vasta lauantaina. Kävimme seikkailemassa ympäriinsä ja yritin parhaani mukaan esitellä kaupunkia – tai ainakin niiltä osin joilta se on minulle tuttu. Kävimme kävelemässä Coteaux de la Citadelle -reitin jonka olin ennakkotestannut, tarkastamassa tärkeimmät rakennukset kaupungin keskustassa, nautimme lounaan residenssissäni ja loppupäivä meni kuin siivillä. Mölkkytapahtuman mainoskin bongattiin, valitettavasti ajankohta ei sopinut (olisi ollut luento samaan aikaan), joten emme päässeet tiistaina mölkkäämään.

Sunnuntaina jätin katsomatta F1-kisan aamutuimaan, jälkikäteen ajatellen huono idea (kisa oli hyvä), ja aamun vanhetessa suuntasimme kohti jokasunnuntaisia Batte-markkinoita Maasin kaupunginpuoleisella rannalla. Suurissa määrin ruokaa, kenkiä, vaatteita, hattuja, myssyjä, gaufreja, frittejä, kääpiökaneja, kanoja, lastenvaunuja, muovikasseja ja paljon muutakin vilahteli ohi, kun kävelimme alueen päästä päähän ja takaisin. Ostimme peruselintarvikkeita (leipää, hedelmiä, vihanneksia) jälkikäteen ajatellen hitusen kalliimmalla kuin normikaupasta (ja samoja tuotteita sielläkin vaikutti olevan), mutta markkinoiden pointti on juuri siinä meiningissä mitä kävimme tarkistelemassa. Tungos oli melkoinen, mutta ei vetänyt vertoja iltapäiväisille aktiviteeteillemme. Kävimme nimittäin jälleen kävelyllä, katsastamassa kaupunkiin rantautuneen tivolin nimittäin. Välillä laitteiden välillä ihmismassa jymähti täysin paikalleen, mutta eteneminen sujui siististi noin yleisesti ottaen. Emme tosin käyneet yhdessäkään laitteessa, koska maailmanpyörä puuttui. Alueen läpi kuljettuamme kiersimme Outremeuseä päätyen ihmettelemään Boverien puiston eläinmaailmaa sinisen krokotiilin kanssa.

Brugge

Maanantai-aamuna 13.10. hyppäsimme junaan katsahtamaan vähän pidemmäksi aikaa Bruggeä. Tutkailimme kiinnostuneesti kaupungin arkkitehtuuria, josta emme ymmärrä toki mitään, mutta talot olivat erilaisia kuin Liègessä. Vesielementit olivat kivoja, fritit kalliihkoja (ja palvelu oli ranskaa käyttäessä töykeähkön oloista), turisteja oli reilusti mutta päivä oli lämmin. Retroromantisoinnin jälkeen totesimme, ettei kaupungilla tällä erää olisi meille muuta tarjottavaa, ja päätimme lähteä katsomaan merta – varsinkin kun junalipun hinta oli vain 3,50 euroa.

Oostende

Merenrantakaupungin iloihin kuuluvat lokit – ja Oostenden tapauksessa niitä jättiläiselikoita ei voinut olla huomaamatta kävellessä rantaa myöten. Ne kuuluvat meininkiin, samoin kuin meren tuoksu, josta en ollutkaan päässyt nauttimaan moneen vuoteen. Syvän sinivihreä meri houkutteli kummasti, ja kävelimme pitkän laiturin päähän nautiskelemaan omenuuksista, joiden karoja lokit eivät suostuneet syömään niitä mereen heitettäessä. Rannalla oli joku kummallinen vedensiirto-operaatio käynnissä, jonka pointista emme täysin päässeet selville, mutta pääpiirteittäin voisi sanoa että vettä siirrettiin paksun putken läpi satamassa olevasta laivasta rannan toiseen päähän, jossa se laskettiin takaisin mereen. Mikäli flaami sujuisi, jostain kyltistä olisi varmaan pystynyt idean saamaan selville, mutta rajallinen kielitaito esti tämän. Kaupungisssa oli mukava käydä, vaikka aurinko pilvistyikin ja keli kylmeni. Palattuamme Liègeen illalla oli mukava mennä väsyneenä nukkumaan.

Tiistain ja torstain välillä allekirjoittaneella oli luentoja, joten ko. päivät menivät pääasiassa laitoksella pyöriessä ja vapaa-ajan käyttämisessä kävelöintiin ja sekoiluun. Mitään suurempaa kerrottavaa ko. päivistä ei sinänsä ole (mikäli ei mainita nutellakermavaahtolettuja ja oven edessä tapahtunutta kadun reikiintämistä), joten hypätään suoraan perjantaihin.

Verviers

17.10. SNCB/NMBS sai jälleen rahastaa kahta innokasta matkailijaa, kun päätimme vierailla naapurikaupunki Verviersissä, joka nimittää itseään vesipääkaupungiksi. Turisti-infon metsästyksen jälkeen saimme hyvän reittikartan jonka avulla pääsimme kiertelemään kaupungin katujen varrelle istutettuja vesielementtejä, jossa vierähtikin mukavasti aikaa. Valitettavasti kiertelyn jälkeen tuli nälkä, ja ruokapaikat olivat kaikki menneet kiinni (no, joitan kebabpaikkoja oli auki, mutta niistä ei saanut pizzaa, jota metsästimme), joten syöksähdimme takaisin Liègeen nauttimaan Miika-kokin herkkuateriaa.

Illalla kävelimme Burenin mäen päälle 274 porrasta ihastelemaan auringonlaskua (josta laitoin videon jo aiemmin jakoon). Liègen valojen näkeminen yöaikaan oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Paluumatkalla laskimme portaat ja mietimme millaista olisi asua ko. mäen keskivaiheilla… Ei huvittaisi suoranaisesti 😀

Bryssel

Seuraavana aamuna olikin sitten aika jättää Liège ja siirtyä Brysselin iloja katsastamaan. Junat kulkivat erityisjärjestelyin ratatöiden takia, enkä ole koskaan nähnyt Ansin rautatieasemaa niin täynnä kuin mitä se oli. Brysseliin siirtymisen pointtina oli käydä äänestämässä; kunnallisvaalien viimeinen ulkomaiden ennakkoäänestyspäivä odotti, ja siksi kipaisimme moikkaamaan paria opiskelutoveria ja heidän kavereitaan Suomen suurlähetystön edustalle. Yhteensä 7 innokasta suomalaisopiskelijaa jyräytti itsensä talon viidenteen kerrokseen äänensä antamaan. Prosessi sujui yksinkertaisesti, ja jatkoimme matkaa nurkan taakse merimieskirkkoa tarkastamaan, josta muutamat hommasivat peruselintarvikkeita (lähinnä ruisleipää). Seuraavaksi yritimme löytää ruokapaikkaa ensin EU-korttelin läheltä (missä kaikki oli kiinni), sitten Porte de Namurin läheltä, jossa joukkiomme oli kutistunut lopulta neljään henkilöön käytännön syistä. Pizza Hutin buffettipöytä kuitenkin sai ihmiset iloiseksi.

Syönnin jälkeen erkanimme ihmisistä ja etsiydyimme Hotel Van Belleen Anderlechtin alueelle. Siisti hotelli sijaitsee ehkä vähän huonolla alueella, mutta eipä siinä suurempaa ongelmaa ollut. Seikkailimme tämän jälkeen kaupungilla tarkastaen Ison Paikan (Grand Place), Pissivän Pojan (Manneken Pis) ja muita nähtävyyksiä. Kävelimme keskustasta aina Gare du Nordille asti, josta palasimme takaisinpäin toista reittiä ja lopulta päätimme kävellä aina hotellille asti. Brysselin mittakaavat ovat hitusen pienemmät kuin mitä odotin, tosin vertailukohteena toimiva Pariisi onkin ehkä vähän toista kokoluokkaa…

Sunnuntaina katsoin F1-kisan, joka, yllätys yllätys, paljastui tylsäksi. Seikkailoiduimme tram/metro-yhdistelmällä Heyseliin, jossa kiipesimme Atomiumiin. Pallot olivat isompia kuin odotimme, mutta maailmannäyttelyn 50-vuotisjuhlanäyttely oli ihan hauska. Atomiumin ylimmästä pallosta oli hyvät näköalat kaupunkiin, ja onnistuinpa kaatamaan myös yhden tietokoneen koskemalla siihen… Tyypillistä.

Atomiumista näkyi Mini-Eurooppa, jonka hinnastot paljastuivat sellaisiksi, ettei sinne ollut meillä mitään asiaa. Söimme alueella pikniktyyppisen välipalan ja siirryimme metrolla keskustaan päin. Pyörittyämme hetken ympäriinsä päädyimme kuninkaanlinnan eteen ja Brysselin puistoon (Parc de Bruxelles), jossa syksyiset puut humisivat ympärillämme. Tämän jälkeen eksyimme sarjismuseon, hyvän elokuvan ja japanilaisen ravintolan kautta nauttimaan viimeisestä Belgian-illasta.

Maanantaina 20.10. kuljimme ehkä lievällä kiireellä Brysselin lentoasemalle ja separoiduimme, toinen Suomeen, toinen Liègeen. Kymmenpäiväinen oli ohi.

Kuvat kertovat varmasti enemmän kuin tuhat sanaa.