Miika Hämynen

Olimme sopineet yhden nettitutun (”Aerogi”) kanssa että voisimme katsoa Italian GP:n yhdessä, ja niinpä läksin tänään kymmenen aikaan junalla kohti Bruggeä. Junamatka sujui yllätyksittä, ja heppukin löytyi ongelmitta 🙂 Perillä sain tutustua myös Aerogin naisystävään ja kahteen tyttäreen, kaikki mukavia mutta epäenglantiapuhuvia ja koska itselläni ei ole suurempia flaamintaitoja, kommunikointi muiden kuin Aerogin kanssa jäi vähän vajavaiseksi. Mutta eipä se mitään.

Koska ihmeempää kerrottavaa ei ole, kerronpa kuitenkin sen että Aerogi esitteli minulle autolehti- ym. kokoelmansa, katsoimme F1-kisan (yllätyksellinen ja mielenkiintoinen oli se), ja sen jälkeen minun pitikin jo poistua seuraavien vieraiden alta… Kävelimme Bruggen vanhan keskustan läpi, joka oli erittäin kaunis ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Pitää joskus käydä uudestaan paremmalla ajalla.

Kotona olin vähän ennen yhdeksää illalla, ja huomenna alkanevat opinnot yliopistolla. Ellei sitten huominen ole vain tervetulopäivä ja oikeasti opinnot alkavat vasta tiistaina, se on vielä vähän kysymysmerkki. Saapi nähdä mitä siis huomenna tapahtuu… 😀

Alkuviikko meni sairastaessa. Nuhaflunssa aiheutti kutsumusta ostamaan nenäliinoja ja täydentämään muutenkin ruokavarastoa maanantaina. Muuten päivä meni sisätiloissa niistäessä ja tv-sarjaa koneelta katsellessa. Päivän päätteeksi onnistuin repäisemään n. 2 cm pitkän vekin oikean polven yläpuolelle suihkuun mennessä, joka onneksi näytti vaan pahemmalta kuin mitä oli (oli se silti paha, mutta ei vaatinut laastaria eli vuosi vähän; osui siis hyvään paikkaan verisuonien kannalta). Tiistai oli jo parempi päivä ja sain itseni pyörähtämään kaupungilla katsomassa ihmistä yliopistolla joka ei ollut paikalla, ja tekemässä jotain muuta jota en enää muista. Keskiviikkona pyörähdin kauppaan ostamaan mausteita ja muuta roinaa (mm. laastareita), ja iltapäivällä kävin Hognoulin Ikeassa ostamassa itselleni kunnon tyynyn ja roskakorin. Ja tsekkamassa ko. kaupan.

Tänään torstaina kävin heti aamusta ”läheisessä” itsepalvelupesulassa pyörähtämässä (ensimmäistä kertaa). Pitää muistaa ensi kertaa varten ostaa pesuainetta… 😀 Puolenpäivän aikaan askeleeni suuntasivat kohti seikkailua: kävin ensin pankissani hakemassa belgialaisen pankkikorttini (outo vihreä, läpinäkyvä lärpyskä) ja sitten lähdin seikkailemaan kohti paikkaa, josta tiesin jonkinlaisen kävelyreitin lähtevän. Siellä törmäsin karttaan eri reittivaihtoehdoista, joista valitsin ensin punaisen reitin kohti mäenpäällistä.

Metsään astuttuani ja ylöspäin noustessani pääsin nauttimaan hiljaisuudesta – en ollut taas hetkeen päässyt oikeasti kuuntelemaan luonnon ääniä (linnunlaulua, heinäsirkkoja) ja haistelemaan ruohon tuoksua, joten nousu ylöspäin oli virkistävä kokemus (vaikkakin liikenteen jylinä toistui vielä matalina taajuuksina taustalla). Mäen päälle päästyäni eteeni avautui hetken kävelyn jälkeen näköalapaikalta loistava näkymä kohti Liègen keskustaa. Mäen päällä sijaitsee myös jonkinlainen vanha linnake (sekä yliopistollinen keskussairaala). Matka jatkui näköalapaikalta sinistä reittiä, joka hetken kuluttua muuttui lehmäniityn ohitse kulkevaksi ruskeaksi poluksi. Koska en ollut kiireinen, päätin kiertää pidempää reittiä oikoreitin sijaan, mutta unohdinkin kääntyä mielisairaalan ohi kuljettuani yhdestä kohdasta vasemmalle ja päädyin isolle tielle. No, jatkoin suunnistajana (ja koska olin ottanut valokuvan kartasta) vaihtoehtoista reittiä pitkin kunnes löysin jälleen ahtaiden pikkukatujen luota oikean paikan. Viimeinen osuus oli vihreä reitti ”kaupungin kulisseihin”, joka päättyi erittäin ahtaisiin porraskäytäviin ja suuren portaikon alle.

Löydettyäni ulos sokkelosta suuntasin itseni hymy naamalla kohti kotia ja ruokaa kolmen tunnin seikkailemisen jälkeen. Tämä pitää ottaa joskus uusiksi 🙂

Kaikki hyvä loppuu aikanaan – niin myös moottoriurheilu. Ylläolevassa jonossa istuessani olin jo tulossa poispäin radalta; kyydin sain nettitutun kaverilta tänään sunnuntaina. Tapasin sattumalta brassin jonka kanssa hengasin kaksi edellistäkin päivää, ja vietimme päivän istuen Pouhonin tuplavasurissa kaikkien kisojen ajan.

Kipeäksi tosin taisin tulla, radalla oli kylmä. Ja vaikka vaatetta oli paljon päällä, se ei auttanut. Mutta tunnelma oli mahtava, kisaa pääsi tosiaan elämään toisten katsojien kanssa 🙂

Tänään bussilla Guilleminsin asemalle, sit junalla Vervierssiin, bussilla Francorchampsiin… Tuttu kuvio 😉

Tänään oli kiinteämpi päivä. Bussissa tapasin edellispäivästä tutun brassin (yöpyili Aachenissa hän), ja menimme Rivageen istumaan alkupäiväksi. Porschekisan aikana siirryimme Pouhonin tuplavasuriin, josta katsoimme F1-aika-ajot ja GP2-kisan. Tunnelma oli loistava ihmismeren keskellä, ja äksöniäkin nähtiin. Ja kotiinkin pääsin.

Huomenna sitten itse loppuhuipennus eli F1-kisa, saan onneksi kyydin nettitutulta, ettei tarvitse julkisiin välineisiin luottaa 🙂

Niin ja kysymykseen tulpista – tunnin tuota F1-mökää jaksaa kuunnella, sitten alkaa korvia hajottaa; perjantain harjoitusten aikana tuli tulppia loppupuolella harjoitusjaksoja käytettyä, tänään lauantaina ne pysyivät laukussa… Varmaan huomenna kisan aikana kaivan ne taas esiin 🙂