Tutkittua ja harkittua päätöksentekoa, kiitos!

”Joo, tilanne oli viime viikolla tämä, mutta nyt se on muuttunut. Ei, mekään emme tiedä, onko korvaavia muutoksia tulossa vuodenvaihteessa.”

En yleensä blogaa työasioista, mutta edellämainituntyyppisiä lauseita on saattanut suustani päästä tämän viikon aikana. Maanantaina hallitus täräytti ja perui pitkään puhututtaneen asumistukiuudistuksensa. Peruminen oli hyvä asia niille eläkeläisille, joiden toimeentulo on ollut kiinni yleistä asumistukea paremmantasoisesta eläkkeensaajan asumistuesta, mutta kuitenkin:

  • Koska näin isoa uudistusta ei hetkessä saada aikaan, Kelassa valmistelut olivat jo lähes loppusuoralla: järjestelmät oli jo ehditty päivittää tulevia muutoksia vastaaviksi, etuuskoulutuksia oli pidetty ja etuuksien yhdistämiseen oli varauduttu monilla muillakin keinoilla.
  • Kuntoutusraha olisi kaavaillun esityksen mukaan tullut yleiseen asumistukeen etuoikeutetuksi tuloksi (jota ei siis oteta tuessa huomioon); nyt tilanne säilyykin entisellään, mikä on monelle tuensaajalle pettymys.
  • Mahdollisuus yhdistää tukimuotoja ja yksinkertaistaa byrokraattista etuusjärjestelmäämme menetettiin tältä erää.

Toisaalta esityksen peruminen osoittaa myös edustuksellisen demokratian vahvuuden: kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon, mikäli jokin päätös ei vastaa yleistä suhteellisuustajua. Haasteena tässä on vain se, että ihmismieli tunnetusti haluaa kynsin hampain pitää kiinni saavutetuista eduista. Säästi sitten mistä tahansa, joku siitä tulee kärsimään. Valittajia kaikista päätöksistä siis riittää.

Seuraavaksi jännitetäänkin, mistä hallitus etsii korvaavat säästöt tälle päätökselle, etenkin kun samalla tuli ilmi, että myös lääkekorvausten leikkauksia ollaan supistamassa. Lähihistoriaa kun katsoo, asettaisin panokseni jälleen kerran opintotuelle.

Asumistukijärjestelmähän itsessään sisältää sen ongelman, että tukirahat valuvat suoraan vuokranantajien taskuun, etenkin tilanteessa, jossa vuokra-asunnoista on pulaa. Tämä on erityisen ongelmallista silloin, jos vuokranantaja on valtaa käyttävän tahon kuten ammattiyhdistysliikkeen omistuksessa, kuten Yle VVO:sta uutisoi. Kyseessä on joka tapauksessa suora tuki valtiolta asunnonomistajille samaan tyyliin kuin asuntolainan korkovähennysoikeus, jota onneksi pikkuhiljaa rajoitetaankin.

Vaikeaa tukea on toki yhdellä rysäyksellä poistaakaan; se vain ajaisi monet sillan alle asumaan. Kuntien vastuulle asumistukea ei varmastikaan haluta sälyttää. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kunnat vastaavat jo nyt suurelta osin asumismenoista, kun yleisen asumistuen taso on reippaasti jäljessä vuokratasosta.

Rakkaat hallituspoliitikot (ja miksei myös oppositio, joka kuitenkin jonain päivänä on hallituksessa): Voisitteko edes joskus perehtyä asioista jo tehtyihin selvityksiin ja olemassaoleviin ongelmiin, ennen kuin ehdotatte sokeana muutoksia ja sotkette kuviota jälleen kerran lisää? Voisiko olla mahdollista, että koko tukijärjestelmä on pohjimmiltaan ongelmallinen? (En nyt ehkä kehtaa enää tätä blogausta laajentaa perustulon suuntaan.)