sosiaaliturva

Lyhyesti toimeentulotuesta

kirjoittaja

Tämä on BlueSky-ketjun arkistointi.

”Aikaisempia papereita ei ole aina luettu ja selvitetty”.

Kelasta kannellaan nyt enemmän kuin vuosiin – toimeentulo­tukipäätöksissä toistuu yksinkertainen virhe (Yle.fi)

Koska olin ensin käyttämässä ja myöhemmin ylläpitämässä niitä, tiedän, että Kela ratkaisee toimeentulotukipäätökset järjestelmillä, jotka soveltuvat huonosti siihen tarkoitukseen.

Asiakirjojen hallinta on suunniteltu jo kauan sitten siitä näkökulmasta, että asiakkaalla on pääsääntöisesti maksussa yksi-kaksi etuutta kerrallaan ja asiakkuudet ovat helposti hahmotettavissa.

Tämä yksinkertaistus ei usein päde toimeentulotuen saajiin, joiden muut etuudet ovat todella vaihtelevia.

Osasyynä on myös totun ratkaisujärjestelmä, joka on suunniteltu yksittäiset etuusratkaisut ja lyhyet myöntöjaksot edellä, eikä tue tarpeeksi (usein monivuotisen!) asiakkuuden elinkaarta.

Toimeentulotuen käsittelyssä on myös ollut vuodesta 2017 lähtien jatkuva kiire, ja tavoitteeksi on otettu (mielestäni asiakkaan kannalta epäreilusti) ratkaista hakemukset lain säätämässä 7 päivän maksimissa, sen sijaan että tavoiteltaisiin viimesijaisen tukimuodon hengen mukaista 2-4 päivää.

Saman asiakkaan hakemuksia käsittelee yleensä joka kerta satunnaisesti eri henkilö, jonka tehtävänä on päästä kiinni yksilölliseen tilanteeseen lähes puhtaalta pöydältä.

Tässä ristipaineessa on ymmärrettävää, että moni tapaus ratkaistaan hätiköiden ja sen suuremmin elämäntilannetta tutkimatta.

Tämäkin ketju on toki vain yksinkertaistus, ja haluan korostaa, että suurin osa tapauksista menee oikein.

Tarvittaisiin kuitenkin teknisiä muutoksia etuuskäsittelyyn sekä hallinnollisia muutoksia työskentelytapoihin, jotta asiointikokemus paranisi nykyisestä ja turhat valitukset poistuisivat.

Utopiasarja 1: Perustulo

kirjoittaja

Tässä artikkelisarjassa puhun utopioista. Mihin enemmän tai vähemmän utopistisiin ajatuksiin olen viimeisen 20 vuoden aikana tutustunut ja miten ne ovat edenneet? Lue kaikki sarjan artikkelit tästä.

Aloitan sarjan keskeltä aakkosia kovalla P:llä eli perustulolla. Se on luultavasti aihe, josta olen kirjoittanut eniten blogissani, joten kerrataan heti alkuun yhtä suosikkiutopiaani.

Perustulon idea on radikaali: mitä jos sen sijaan, että ihmiset hakevat Kelalta tai sosiaalitoimistosta rahaa silloin kun sitä tarvitsevat elämiseen, valtio maksaisi jokaiselle kiinteän summan kuukausittain ilman perusteluja?

Perustulossa (tai negatiivisessa tuloverossa, miksi sitä nyt haluaakaan kutsua) minua on aina viehättänyt ajatus siitä, että henkilö siirtyy objektista subjektiksi. Sen sijaan, että hän joutuu nöyrtymään ja hakemaan etuuksia viranomaisilta, viranomaiset kutsuvatkin hänet mukaan yhteiskunnan elämään tarjoamalla täysin vastikkeetonta rahaa.

Perustuloa on tarjottu ensimmäisiä kertoja Suomeen jo 1990-luvulla, josta voi lukea mm. Osmo Soininvaaran kirjoista. Hän on kuvannut myös sitä, miten moneen kertaan häntä on kielletty nostamasta aihetta edes esille silloin kun olisi ollut perusteita, esimerkiksi työssään sata-komiteassa.

Vuosina 2016-2017 järjestettiin perustulokokeilu, jossa valitulle joukolle pitkäaikaistyöttömiä myönnettiin työmarkkinatuen suuruinen perustulo. Kokeilun tuloksista vedettyjä johtopäätöksiä oli mielenkiintoista metailla. Päättävät tahot päätyivät muodostamaan negatiivisen kannan kokeilun laajentamiselle perustuen ainoastaan puhtaasti taloudelliseen näkökulmaan. Kokeeseen osallistuneiden työllistymisessä kun ei havaittu mitään merkittävää eroa verrattuna kontrolliryhmään.

Tulosten mielestäni kiinnostavampi ja merkityksellisempi seikka olikin se, miten koeryhmä koki itsensä henkisesti tyytyväisemmäksi ja vapautuneemmaksi byrokratian kahleista. Tämä asia on vaikeammin taloudellisesti mitattavissa, joten sitä ei Suomessa ymmärretä. Voisin kuvitella, että pidemmän päälle vähemmän masentuneet ja ahdistuneet työttömät pienentäisivät sosiaali- ja terveyskuluja, mutta se jää spekuloinnin puolelle. Tuomas Muraja on ilmeisesti samaa mieltä kirjassaan Perustulokoe-eläin, jota en ole ehtinyt lukea.

Perustulon hienous on se, että sitä voi kannattaa sekä ”oikeistolaisesti” että ”vasemmistolaisesti” ajatellen. Toisaalta sitä voi varmaan myös vastustaa samoista syistä. Toistaiseksi perustulon suurimpana esteenä tuntuu olevan, ettei yksikään suurista puolueista ole lähtenyt oikeasti ajamaan sen asiaa.

Keskusta oli hetkellisesti myöntyväinen perustulokokeiluun, mutta sen tulosten julkistuksen jälkeen kannatus on ollut hiljaista. SDP pelkää ilmeisesti, että ilmainen raha vähentää ammattiliittojen kannatusta, vaikka tässä on kyse täysin eri asiasta kuin työttömyyskassojen jäsenyydestä. Päinvastoin, perustulo vahvistaa työntekijän asemaa markkinoilla, kun tämä voi kieltäytyä huonoista työehdoista ilman pelkoa karensseista. Kokoomus on silloin tällöin ollut kallellaan etenkin negatiiviseen tuloveroon pohjautuviin perustulomalleihin. Perussuomalaisten perinteisessä kannattajakunnassa olisi monia perustulosta hyötyjiä.

Perustulo näkyi vielä voimakkaasti puolueiden agendalla eduskuntavaaleissa 2019, mutta sen jälkeen erinäiset kriisit ovat lakaisseet sen jälleen piiloon maton alle. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, se ilmestynee taas näkyviin 2030-luvulla. Sosiaaliturvauudistuksestakaan ei ole tulossa kovin perustulomaista. Ainut yhteinen tekijä on yhteinen tukimuoto eri elämäntilanteissa oleville ihmisille, mutta syyperustaisuus ei poistu mihinkään.

Kun keräsin vuosia sitten nimiä perustulokansalaisaloitteeseen (fyysisesti paperille, ennen kuin kansalaisaloite.fi-palvelua vielä oli olemassa!), en osannut vielä kuvitella että sitä vielä Suomessa kokeiltaisiin. Yksi tavoite siis saavutettiin, mutta vielä on matkaa todelliseen utopiaan: aion siis jatkaa perustulon puolesta puhumista aina kun tilaisuus tulee.

Kannustinloukut ovat myös ajallisesti monimutkaisia

kirjoittaja

Vihreiden Lilja Tamminen julkaisi tänään Facebookissa Google Sheets -taulukon, josta näkee selvästi, miten sosiaaliturvaan (työttömyysturva/yleinen asumistuki/toimeentulotuki) rakennetut kannustinloukut johtavat siihen, että jokainen tienattu euro ei ole samanarvoinen.

Tämä ei toki ole uutta tietoa ja vastaavia käppyröitä on piirrelty ennenkin, mutta hoksasin jälleen, miten nämä eivät kerro koko totuutta sosiaaliturvajärjestelmämme ongelmista.

Todellisuudessa täytyy nimittäin ottaa huomioon myös asumistuen tarkistusajankohta ja eri tarkistusperusteet.

Otetaan pari esimerkkiä, jotka pohjaavat esitettyyn malliin (yksinasuva helsinkiläinen, vuokra 700 e/kk, maksussa Kelan työttömyysturva, yleinen asumistuki ja perustoimeentulotuki).

1. Toistaiseksi voimassaoleva osa-aikainen työsuhde alkaa 1.1. ja palkka on 1000 e/kk (vero 2,5 %).

Toimeentulotuki lakkaa työsuhteen alettua ja työttömyysturva pienenee. Yleinen asumistuki säilyy kuitenkin entisellään, koska asumistukeen vaikuttavien tulojen muutos on pienempi kuin huomattavaan muutokseen vaadittu 400 euroa.

Mutta ehtiikin kulua pari kuukautta työsuhteen alkamisesta, ja esimerkkihenkilöllemme iskee asumistuen vuositarkistus. Silloin huomioidaan todelliset tulot ja näin ollen reaalitulot laskevat:

2. Osa-aikainen työsuhde ajalle 2.1.-31.3., palkka ko. ajalta 2000 e/kk.

Tällä palkalla työttömyysturva lakkaa (sitä maksetaan vain 1.1. päivältä, jos se on jokin päivä maanantaista perjantaihin). Asumistuen tarkistusajankohta on vasta 1.3., koska tulojen muutos tapahtuu 2.1.! Tämän takia uudet tulot ovat voimassa alle 3 kuukautta (eli vain maaliskuun).

Asumistuessa pohditaan, onko kyseessä huomattava muutos. Lasketaan siis keskiarvotulo, jossa huomioidaan palkka yhdelle kuukaudelle ja muille kuukausille pelkkä työttömyysturva. Tämän perusteella huomattavan muutoksen raja ei tule vastaan, joten asumistukea ei tarvitse tarkistaa.

Palkkaveroprosentista en ollut aivan varma, joten heitin hatusta 15 %.

3. Osa-aikainen työsuhde ajalle 2.1.-31.3., palkka ko. ajalta 2000 e/kk; vuositarkistus 1.1.

Tilannehan muuttuu kovin edellisestä, jos heti työsuhteen alussa tuleekin vastaan asumistuen vuositarkistus. Silloin tuki tarkistetaan saman tien, vaikka edellä todetusti huomattavaa muutosta tuloissa ei tapahdukaan.

Työsuhteen aikana esimerkkihenkilömme saa vajaat 100 e/kk vähemmän rahaa kuin ylläoleva. Työsuhteen jälkeen asumismenoja kompensoidaan enemmän toimeentulotuella, joten etuusjakauma on erilainen (samoin kunnan ja valtion rahoitussuhteet).

Jo näiden kolmen esimerkin perusteella näkyy selvästi se, ettei laki kohtele kaikkia täysin samanarvoisesti. Monissa tilanteissa on erittäin vaikeaa ennakoida sitä, mikä on tulojen muutoksen todellinen vaikutus, sillä on helppo unohtaa jokin muuttuja.

Kannattaa myös huomata, että kyseessä on lisäksi melko yksinkertainen asiakastilanne: yksin asuva henkilö. Todellisessa elämässä kun on monia muitakin etuuksia, puolisoita, lapsia, päivähoitoa…

Oli perustulomalli sitten mikä tahansa, sen täytyy tasa-arvoistaa myös tätä ongelmaa.

Oma taulukkoni, johon graafit perustuvat.

Aktiivimallin työllistävä vaikutus

kirjoittaja

Työttömyysturvalakia ollaan jälleen rukkaamassa, kun hallitus esittää aktiivimallia ratkaisemaan työttömyyteen liittyviä laajempia ongelmia.

Esityksen mukaisesti työttömyysturvaa leikattaisiin yhden päivän verran kuukaudessa (eli 4,65 %), mikäli 65 maksupäivän (noin kolmen kuukauden) aikana työtön

  • ei osallistu vähintään viiden päivän verran työllistymistä edistämiin palveluihin tai
  • työskentele yhden työssäoloehtoviikon verran.

Kritisoin suuresti aktiivimallin toteutustapaa. Esityksessä arvioidaan, että viranomaisten työmäärä ei suuresti lisäänny, mutta ”Kansaneläkelaitos on esityksestä antamassaan lausunnossa kuitenkin arvioinut, että aktiivimalli lisää sen työmäärää 130–260 henkilötyövuodella, ja että muutos merkitsee vuositasolla 385 000–770 000 uuden etuuspäätöksen antamista työmarkkinatuen ja peruspäivärahan hakijoille.” Työttömyyskassojen työmäärä lisääntynee myös.

Tämä on melkoinen määrä täysin turhaa työtä (josta iso osa liittynee toimeentulotukipäätösten tarkistuksiin).

Mallin olisi voinut toteuttaa myös seuraavalla tavalla, joka ei lisää hallinnollista työtä nykyisestä:

  • Leikataan yleisesti työttömyysetuuksien perusmäärää (jollain prosentilla), kun kerran halutaan siirtää (pitkäaikais)työttömyyden kustannuksia enemmän kuntien kontolle (toimeentulotukimenojen kasvaessa).
  • Maksetaan työttömyysturvan korotusosaa ilman rajoituksia, jos työtön osallistuu työllistymistä edistävään palveluun (nykyään raja on 200 päivää/etuuslaji). (Porkkanaa!)
  • Työskentelyn kannustimena voidaan nostaa palkkatulojen suojaosaa nykyisestä 300 eurosta kuukaudessa (perustulo, perustulo…).

Tämä ei aiheuttaisi suuria muutoksia nykyisiin etuusprosesseihin eikä näin ollen työllistäisi viranomaisia yhtä paljon kuin Kelan arviossa. Keskustelua voitaisiin toki jatkossakin käydä siitä, mikä olisi oikea työttömyysturvan määrä, onko meillä varaa maksaa korotusosaa enemmän kuin nykyisin ja oikea suojaosan suuruus.