Eduskunta päätti keskiviikkona hyväksyä hallituksen suunnitelman leikata kansaneläkeindeksiä. Suurinta osaa suomen perussosiaalietuuksista päivitetään vuosittain tämän indeksin perusteella. Kansaneläkeindeksi seuraa elinkustannusten muutoksia ja sen pitäisi teoriassa turvata etuuksien ostovoiman. Käytännössä etuuksien määrää voidaan kuitenkin muuttaa helposti myös alaspäin muuttamalla lakia, kuten nyt on tehty.
Vaikka etuuksia nyt leikataankin, kaikki toivo ei suinkaan ole menetetty. Lakiesitykseen sisältyi pelastava tekijä: toimeentulotuesta ei leikata, vaan sen perusosan (1.1.2017 alkaen perustoimeentulotuki) laskukaavaa muutetaan. Käytännössä siis pienimmillä etuuksilla elävät saavat pääsääntöisesti yhtä paljon rahaa kuin ennenkin. Raha maksetaan vaan osittain eri osoitteesta, sillä kunnat rahoittavat puolet perustoimeentulotuen menoista.
Samalla kun indeksileikkauksia toteutetaan, hallitus on päättänyt herättää kuolleista kotoutumistuen, joka erillisenä tukimuotona poistettiin pari vuotta sitten. Eduskunta pääsee siis päättämään siitä, että maahanmuuttajille maksettaisiin 90 % suuruista työttömyysturvaa kotoutumistoimenpiteiden ajalta.
Toteutuessaan kotoutumistuki säästää kyllä valtion menoja, mutta kuten lakiesityksessä todetaan, ”alennetun kotoutumistuen määrä korvautuisi [korkean vuokratason alueilla] enimmillään samassa suhteessa toimeentulotuella.” Esitys lisää byrokratiaa samalla kun kunta korvaa erotuksen.
Työttömyysturvan osalta kustannuksia on toki ennenkin sälytetty kunnille. Ne ovat vastuussa osasta pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuesta. Kunnat vastaavat haasteeseen pakottamalla työttömät kuntouttavaan työtoimintaan. Sen ajalta maksuvastuu palaa valtiolle ja kunta saa korvauksen työtoiminnan järjestämisestä.
On törkeää, harhaanjohtavaa ja muutenkin kyseenalaista, että entistä suurempi osa sosiaaliturvaa siirretään valtion kustannuksista kuntien vastuulle. Vuoden 2017 aikana tullaan luultavasti näkemään puheenvuoroja kunnilta, joissa ne itkevät valtionosuuksiensa perään ja vaativat niiden kasvattamista.
Tämäkö on pitkäjänteistä ja korkeamoraalista talouspolitiikkaa?
