opintolaina

Opiskelijat jälleen kerran kestävyystalkoissa

Eduskunta pudotti tällä viikolla korkeakouluopiskelijoiden opintotuen samalle tasolle toisen asteen opintotuen kanssa. Kun samalla opiskelijat siirrettiin opintotuen asumislisästä yleisen asumistuen piiriin sekä päätettiin 190 miljoonan euron leikkauksista toisen asteen koulutuksen rahoitukseen, oli somekaaos taattu ja perinteiset kuvat levisivät pitkin verkkoa.

Geplaatst door Sama kuva koulutuslupauksesta joka päivä. op maandag 12 december 2016

Opintotuki – aina vaan liikkeessä

Opintotukilakia siis muutettiin jälleen kerran. Alustava tieto leikkauksista julkaistiin toki jo pitkän aikaa sitten ja muutoksia vastaan osoitettiin mieltä alkuvuodesta. Mikä nyt siis muuttuu ja mihin suuntaan? Kokosin alle pääpointit opintotuen ja yleisen asumistuen muutoksista ja omat kommenttini niihin.

Lakiesitykset tulevat voimaan 1.8.2017, eli ensi lukuvuoden alussa.

Opintoraha kutistuu kolmannella asteella ja opintolainan takausta kasvatetaan entisestään. Opintotuki voidaan nähdä sijoituksena tulevaisuuteen ja tällä on perusteltu sen rahoittamista lainalla tulevaisuuden parempia tuloja vastaan. Kuitenkin korkeasti koulutetusta kansasta hyötyy todennäköisesti myös koko yhteiskunta. Pohdin tätä suhdetta jo aiemmin tänä vuonna. Muistan vuosien takaa Nouse jo!- ja Opintotuki indeksiin -kampanjat, joiden saavutukset voimme nyt lopullisesti kuopata…

Suurempaa opintolainaa jatkossa nostavan kannattaa huomata, että opintolainavähennyksessä ja -hyvityksessä huomioidaan jatkossakin vain nykylain mukainen 400 e/kk lainaosuus.

Korkeakouluopiskelijoiden opintotukikuukaudet vähenevät entisestään. Opiskelijan harteille on jo nykyisin lyöty melkoiset odotukset opiskelu- ja valmistumistahdista, eikä tämä muutos ainakaan pienennä stressiä.

Tukikuukausien rajaaminen on muutenkin melko kyseenalainen temppu, koska nykyisin moni päätyy melko varmasti opiskelemaan usean tutkinnon elämänsä aikana. Kuukausien päätyttyä opinnot rahoitetaan toimeentulotuella (jonka ei kuitenkaan olisi tarkoitus olla pitkäkestoinen tukimuoto) tai omalla työllä (tai työttömyysturvalla tai aikuiskoulutustuella tai… lista on pitkä ja epämääräinen).

Toisella asteella tukikuukausia ei edelleenkään ole rajattu.

Opintolainan valtiontakaus voidaan myöntää suoraan myös maksuhäiriöisille. Tämä kuulostaa huonolta ajatukselta. Pankki voi toki vielä päättää erikseen, myöntääkö se lainan. Lainaan tähän väliin Kelan tutkimusblogausta:

Saamamme tulokset olivat selviä: ylivelkaantuneisuus ennusti vahvasti kroonisten sairauksien alkamista ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä.

Tulorajat sidotaan indeksiin. Onko opiskelijan siis tarkoitus rahoittaa entistä enemmän opintojaan työnteolla? I’m getting mixed signals here. Olisi kiva, jos opiskelijan sosiaaliturva olisi tarpeeksi suuri, että se sallisi täysipäiväisen opiskelun.

Jos vuosituloraja ylittyy, takaisinperittävän summan korotusta pienennetään 15 %:sta 7,5 %:iin. Mainittakoon vielä tässä, että opintotuki on tietääkseni ainut sosiaalietuus, joka peritään tietyssä tilanteessa korotettuna takaisin.

Vanhempien tulojen vaikutus poistuu itsenäisesti asuvilta 18–19-vuotiailta toisen asteen opiskelijoilta. Hyvä muutos. Vanhempien tulojen ei tulisi lähtökohtaisesti vaikuttaa täysi-ikäisten sosiaalietuuksiin, jos kerran elatusvelvollisuus päättyy 18 vuoteen. (Yksinkertaistan jonkin verran.)

Opiskelijat siirretään yleisen asumistuen piiriin. Tämä poistaa asumisen tuen arviolta noin 50 000 opiskelijalta, esimerkiksi puolison työskentelyn takia. Muutos on sisänsä oikeudenmukainen, koska nykyisellään asumislisä on toiminut käytännössä ”opintorahan lisäosana” näille henkilöille. Sen sijaan yksin asuvien on ollut usein käytännössä pakko nostaa opintolainaa asumiskulujen kattamiseksi.

Noin 120 000 opiskelijaa hyötyy muutoksesta, koska heillä asumisen tuki nousee tai pysyy vähintäänkin samansuuruisena. Yleisessä asumistuessa kun voidaan ottaa huomioon suuremmat asumismenot kuin opintotuen asumislisässä.

Avoparien täytyy jatkossa siis entistä enemmän vastata toistensa elatuksesta ja yhteisistä asumismenoista. Tätä olisi ollut ehkä hyvä kompensoida nostamalla opintorahan määrää, mutta nyt taidettiin mennä toiseen suuntaan kustannusneutraliteetin nimissä…

Positiivista on toki se, että kerrankin tukimuotoja yhdistetään, mikä toivon mukaan kerrankin ihan oikeasti jopa saattaa vähentää byrokratiaa! Tällä kertaa hallitus ei perunut esitystään, ja viimevuotinen veikkaukseni opintotukileikkauksesta toteutui.

Nuorissa tulevaisuus?

Vuosien mittaan minua on mietityttänyt koko ajan vain enemmän se, kokevatko nuoret olevansa osallisia suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Ikuinen puhe leikkauksista ja kestävyysvajeesta, aina vain useammin nuoria koskevat negatiiviset muutokset etuuslainsäädäntöön, paineet valmistua pikaisesti ja huono työllisyystilanne johtavat siihen, että moni nuori luovuttaa jo ennen kuin pääsee liikkeelle. Ei tarvitse katsoa kuin allaolevaa taulukkoa tämän nähdäkseen:

Hyvinvointia haastavien tekijöiden esiintyvyys vuonna 1987 syntyneiden ikäluokassa (tilanne v. 2012). Lähde: Suomi nuorten kasvuympäristönä – 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista, s.13

Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Olisi jo aika päästää irti pitkään kestäneestä leikkauspuheesta ja kilpailukykysopimuksista ja tähdätä kohti uusia utopioita todellisten rakenteellisten uudistusten avulla.

Sosiaaliturvajärjestelmämme pitäisi rakentaa kokonaan uudestaan selkeän perustulomallin päälle, joka loisi todellista turvaa pelkän kasvottoman byrokratian sijaan ja kannustaisi lisäansioiden hankkimiseen. Perustulo ei ole varma lääke mielenterveysongelmiin – mutta se voi ennaltaehkäistä ainakin osaa niistä.

Opintotuki – sosiaalietuus vai investointi?

Keskustelu opintotuesta käy kiivaana etenkin nyt, kun opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut selvitysmies Roope Uusitalon teesit opintotuen uudistamiseksi. Koska Uusitalon tehtävänantona oli vähentää opintotukimenoja yhteensä 150 miljoonalla eurolla (vuodessa), ei ollut yllätys, että malli on melko lainapainotteinen.

Positiivista esityksessä oli se, että opintotuen (joka siis koostuu nykyisellään opintorahasta, asumislisästä ja opintolainasta) kokonaismäärää korotettiin; monien mielestä huono puoli on tosin se, että ”ilmaista rahaa” eli opintorahaa kutistettiin samalla kun opintolainan suuruutta nostettiin. Toisten mielestä opiskelu tulisi nähdä investointina tulevaisuuteen, minkä takia se pitäisikin rahoittaa kuten muutkin investoinnit, eli joko jo olemassa olevalla tai lainarahalla.

Opintotukea uudistettiin radikaalisti laman aikana, jolloin opintorahan osuutta kasvatettiin. Nykylainsäädäntö on peräisin vuodelta 1995, mutta viime vuosina muutoksia on tehty miltei vuosittain. Tästä johtuen lainsäädäntö on epäselvää ja tuet ovat erilaisia riippuen siitä, milloin on opintonsa aloittanut ja millä tasolla opiskelee. Näitä onkin kiva tulkita Kelassa ja oppilaitosten opintotukilautakunnissa, jotka tukea ratkaisevat.

Hyvä kysymys onkin, miksi juuri opintotukea on muutettu näin usein. Pitkäjänteisyys päätöksissä on hakusessa, kun edellisen muutoksen vaikutuksia ei pystytä edes arvioimaan ennen uuden muutoksen voimaantuloa. Opintotuki on kaiken lisäksi sosiaaliturvan kokonaismenoissa kuin pisara valtameressä (ks. alla), joten mikromanageroinnin määrä ei ole ainakaan omasta mielestäni missään suhteessa sen merkittävyyteen kansantaloudelle.

sosiaalimenot
Lähde: Kelan taskutilasto 2015, s. 4

Kumpi opintotuki sitten on, sosiaalietuus vai investointi tulevaisuuteen? Kompromissihakuisessa Suomessa tuki vaikuttaa olevan vähän kumpaakin. Hallituksen esityksessä opintotukea kuvaillaan näin:

Tavoitteena on saada aikaan tasasuhtaisempi yhteiskunnan antama tuki työttömyysturvaa saaville ja opintotuen varassa opiskeleville. – –

Opintotukijärjestelmän tarkoituksena on opiskelijoiden toimeentulomahdollisuuksien parantaminen opiskelun aikana. – – Tämän vuoksi on tärkeää, että yhteiskunnan järjestämä perusturva opiskelun aiheuttaman tulonmenetyksen aikana on kattava ja kansalaisille selkeä. Sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että passiivisuutta edellyttävän [!] työttömyysturvan rinnalla on tarjolla aktiivista toimintaa edellyttävä etuustasoltaan kilpailukykyinen opintotukijärjestelmä.

– –

Opiskelu on kuitenkin aina myös yksilön investointia omaan tulevaisuuteen. Tämän vuoksi on perusteltua, että osa opintotuesta olisi edelleen omavastuun periaatteelle perustuvaa opintolainaa.

Jos opintotuki nähdään ensisijaisesti sosiaalietuutena, sen suurena epätasa-arvoisuutta aiheuttavana ongelmana on ainakin omasta mielestäni opintorahan ja asumislisän pienuus suhteessa muihin vastaavantyyppisiin etuuksiin. Kun opiskelija lopettaa opinnot, julkisen tuen määrä usein kasvaa, sillä opiskelija siirtyy työttömyysturvan (jonka sudenkuopat ja porsaanreiät ansaitsevat ihan oman kirjoituksensa) ja yleisen asumistuen piiriin. Toimeentulotukeen opiskelija on oikeutettu myös opintotukea saadessaan, mutta senkin määrä voi muuttua kun opintolainaan ei ole enää oikeutta.

Jos opintotuki taas nähdään opiskelijan omana investointina tulevaisuuteen, opiskelujen tuomat lisäkulut tulisi rahoittaa esimerkiksi lainarahalla. Opintolaina on valtion takaamaa ja sen ottamiseen kannustetaan mm. korkojen verovähennysoikeuden ja opintolainavähennyksen tai opintolainahyvityksen kautta. En tosin silti ymmärrä, miksi opiskelijoiden minimitoimeentulon taso pitäisi pitää alhaisempana kuin muiden sosiaaliturvaan kuuluvien henkilöiden. Onko kolikolla toinenkin puoli? Jos opiskelijoiden toimeentulo paranee, vähenevätkö opiskelija-alennukset?

Onko opiskelu ja sen tukeminen myös investointi parempaan yhteiskunnan tulevaisuuteen? Piraatit pitävät opiskelua yhtenä yhteiskunnan peruspilarina. Puolueohjelmassa mainitaan muiden muassa että opiskelun tulee olla maksutonta kaikilla oppiasteilla ja kaikilla pitää olla oikeus käyttää ja jatkokehittää vapaasti julkisesti rahoitettuja oppimateriaaleja. Opintotuen muutokset eivät näihin asioihin vaikuta suoraan, mutta lukukausimaksut ovat jo tulossa EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille.

Piraattinäkökulmasta tähän keskusteluun ratkaisun toisi perustulo, joka panisi opiskelijat muiden kanssa samalle viivalle minimitoimeentulon osalta. Perustulomallin myötä opintolainaa voitaisiin edelleen tarjota, joko markkinavetoisesti tai valtion takaamana, niille, jotka sitä tarvitsevat. Sen verovähennyskelpoisuutta tulisi toki tuolloin pohtia uudelleen samaan tapaan kuin asuntolainojen korkovähennysoikeutta on viime aikoina heikennetty.

Asumisen tukiin liittyy yleisesti ottaen ongelmia (noidankehä tuen ja vuokrien korotusten välillä). Mikäli asumista yleensä ottaen tuetaan, puolueohjelmassamme tavoitellaan ainakin nykyisten tukien yhtenäistämistä.