Se toinen perustulokokeilu

1.6.2017 alkaa yli 60-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien tietynasteinen ”perustulokokeilu”.

Myös Lex Lindströminä tunnettu eläketukilaki astuu voimaan kesäkuun alusta. Tarkoitus on ollut päästää pitkään työttömänä olleet yli 60-vuotiaat henkilöt pois TE-toimiston ikeestä tarveharkinnattomalle, vanhuuseläkettä vastaavalle tukimuodolle. Eläketuen maksaa Kela, ja se on takuueläkkeen suuruinen.

Monet olivat harmissaan siitä, että perustulokokeiluun saatiin mukaan vain pienehkö kokeilujoukko, eikä erilaisia perustulomalleja päästy testaamaan. Myös kokeilua selvittänyt tutkimusryhmä kannusti loppuraportissaan laajentamaan kokeilua.

Eläketukilakia säädettäessä olisi voitu ottaa tämä palaute huomioon, ja muodostaa eläketuelle pääsijöistä otosjoukko toisenlaista perustulomaista etuutta varten. Eläketuelle tullee pääsemään noin 5000 henkilöä. Heistä osa on edelleen työhön pystyviä ja haluavia, osa taas käytännössä työkyvyttömiä. Heitä kaikkia yhdistää yli 5 vuotta jatkunut työttömyysputki, ja nyt he pääsevät aikaistetulle vanhuuseläkkeelle.

Joku on sanonut, että vanhuuseläke muistuttaa perustuloa: sen nostaja voi työskennellä ilman että sillä on vaikutusta eläkkeen (brutto)määrään. Eläkeläisten työllisyys onkin viime vuosina lisääntynyt. Koska eläketuki rinnastuu vanhuuseläkkeeseen, myös sitä voi nostaa ja työskennellä samaan aikaan. Eläketuki ja vanhuuseläkkeet ovat veronalaisia etuuksia toisin kuin perustulokokeilun mukainen perustulo. Jos eläketuki on kuitenkin edunsaajan ainut etuus, sen veroprosentti on 0. Työskentelevällä eläketuen saajalla veroprosentti voi olla suurempi.

Perustulokokeilun yhteydessä säädettiin rekisteristä, jota tutkijat voivat hyödyntää kokeilun tuloksia mitatessaan. Olisi varmasti ollut mahdollista perustaa samantapainen rekisteri myös eläketuen saajista. Olisi mielenkiintoista seurata heidän työllistymistään eläketuella ja verrata sitä perustulokokeilun koejoukkoon. Kuinka moni jää eläkkeelle ilman pelkoa perustoimeentulon menettämisestä? Kuinka moni kokee uuden alun ja lähtee töihin tai harjoittamaan yritystoimintaa?

Jäävätkö nämä tutkimuskysymykset ilman vastausta?

Avoimuutta päätöksentekoon

Mielipidekirjoitus yhdessä Arto Lampilan kanssa, julkaistu Keskisuomalaisessa 24.4.2017.

Moni on varmasti miettinyt kuluneen viikon aikana, mitä tuleva valtuustokausi tuo Jyväskylässä tullessaan.

Toivathan kuntavaalit merkittäviä muutoksia Jyväskylän valtuuston valtasuhteisiin: vihreät ottivat haltuunsa Sdp:lle vuosikausia kuuluneen paikan kaupungin suurimpana puolueena.

Muutos avaa aina mahdollisuuksia, ja tällä kertaa meillä voisi olla mahdollisuus lisätä radikaalisti avoimuutta kaupungin päätöksenteossa. Sekä suuren vaalivoiton ottaneet vihreät, että uutena ryhmänä Jyväskylän valtuustoon nousseet piraatit ovat jo pitkään puhuneet päätöksenteon avoimuuden lisäämisestä.

Nyt voisi olla aika ryhtyä sanoista tekoihin, ja avata lautakuntien ja kaupunginhallituksen kokoukset sekä vaatia kaupungin enemmistöomisteisia yhtiöitä noudattamaan julkisuuslakia.

Julkisen sektorin omistamien yritysten toiminnan avoimuus on myös yksi lähivuosien isoja kysymyksiä – onhan niitä näillä näkymin soteuudistuksen jälkeen moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna.

 

Valinnanvapautta jääkaappiin ja lautaselle

Vaikka puhunkin valinnanvapaudesta, en tällä kertaa kirjoita sotesta, vaan ruoasta.

Yksi varmimmista tavoista päästä tappelemaan toisten ihmisten kanssa on keskustella ruoasta ja syömisestä.

Etenkin kasvisruoka ja sen tarjoaminen kiihdyttää tunteita. Muistan kuinka JYYn piirissä toimiessani ylioppilasravintola Ilokiven kasvisruoasta väännettiin kättä vuosi toisensa perään. Myös muissa päätöksentekoelimissä on käyty paatoksellista vääntöä siitä, kenellä pitäisi olla oikeus syödä ja mitä.

Syöminen menee tunteisiin, koska se on meille rutiinia ja ruokavalio jokaiselle hyvin henkilökohtainen. Henkilökohtaisuuden takia siis aluksi…

Omakohtaisia kokemuksia

Udonia Brysselissä 2008.

Muistan nuoruudessani ihmetelleeni lihanhimoissani kasvissyöjiä. Yliopistossa kasvisten osuus ruokavaliossani lisääntyi. Ja ihan viime vuosina lihan (ja etenkin punaisen lihan) määrä kotimme lautasilla on laskenut rutkasti. Olen edelleen kaikkiruokainen, mutta valitsen ravintoni kasvispainotteisesti niin työpaikalla kuin kotonakin.

Muutoksiin on ollut useampia syitä. Tärkein ruokavalioni monipuolistaja on vaimoni, joka ei syö punaista lihaa. Koska emme halunneet nähdä ylimääräistä vaivaa tekemällä molemmille erillisiä ruokia, päätin syödä punaista lihaa vain (tuossa vaiheessa) opiskelijaravintoloissa tai jos satuin olemaan yksin kotona.

Vuosien aikana aloin aktivoitua poliittisesti ja katsoa maailman menoa tarkemmin. Isossa mittakaavassahan suurimmat syyt vähentää lihansyöntiä liittyvät ympäristöön. Kukaan ei voi kiistää, että lihantuotanto kuluttaa rajallisia resurssejamme ja aiheuttaa (lähteestä riippuen) noin viidenneksen–kuudenneksen kaikista ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöistä. Lihansyöntiä vähentämällä hillitsemme siis ilmastonmuutosta.

Kolmas ja viimeisin tekijä, mikä on entisestään vähentänyt lihansyöntiäni on se, että valinnanvara kasvispohjaisissa puolivalmisteissa on lisääntynyt radikaalisti (nyhtökaura, härkis jne). Niiden ansiosta kasvisruokavaihtoehtomme ovat entisestään lisääntyneet.

Päättääkö eväistäsi poliitikko?

Poliitikkojen puheessa kasvissyönti nivoutuu usein kouluruokailuun. Keskustelussa unohtuu, että kunta tarjoaa ruokaa myös muualla kuin kouluissa.

Jyväskylässä kaupungin liikelaitos Kylän Kattaus vastaa ruokatarjonnasta, ja talousarvion mukaan se tarjoaa suurin piirtein samassa mittakaavassa koulu- ja päiväkotiruokaa (noin 2,4 miljoonaa ateriaa vuodessa kumpaakin). Koulujen ja päiväkotien lisäksi vuodessa tarjotaan noin 1,8 miljoonaa annosta vanhuksille.

Tarjottiin ruokaa sitten missä hyvänsä, oikea ratkaisu lihansyönnin vähentämiseksi ei mielestäni ole pakollinen kasvisruokapäivä. Sen sijaan ruokailijoille pitäisi tarjota päivittäin laadukas ja ravitseva, kaupungin ympäristötavoitteet täyttävä kasvisruoka ja liharuoka.

Samalla voidaan lopettaa ihmisten arvottaminen sen mukaan, mitä ruokaa hän syö. Annetaan jokaisen tehdä omat valintansa ja tiedotetaan ruoan ympäristövaikutuksista pienemmässä ja isommassa mittakaavassa.

Annetaan jokaiselle vapaus valita kasvisruokailu ja tarjotaan siis lähtökohtaisesti joka kerta myös kasvisvaihtoehto.

Vaalikoneet paljastavat arvot

Ylen ja Helsingin Sanomien vaalikoneissa kysyttiin ehdokkaiden suhtautumista kasvisruokaan, ja erot kysymyksenasettelussa näkyvät vastauksissa ainakin piraattien osalta:

Graafit muodostettu jyväskyläläisten ehdokkaiden vastauksista. Vaalikonedata CC-BY-SA Yle ja CC-BY Helsingin Sanomat.

Ylen vaalikonevastauksien perusteella jyväskyläläiset piraatit tuntuvat olevan pohjimmiltaan samoilla linjoilla kanssani (datalähde edelleen CC-BY-SA Yle):

Brander Tommi täysin samaa mieltä Kasvisruoka on halvempaa, ekologisesti kestävämpää ja usein terveellisempää kuin liharuoka.
Eskelinen Matti jokseenkin eri mieltä Kasvisruoan osuuden lisääminen on hyvä asia, mutta suhtaudun skeptisesti pakollisiin kasvisruokapäiviin kasvisruoan suosion kasvattajana.
Eskelinen Satu täysin samaa mieltä Ympäristösyistä lihansyöntiä on kansallisella ja globaalilla tasolla varaa vähentää reilusti, ja koulut ovat erinomainen ympäristö tarjota monipuolista ruokaa eri perheiden kasvateille. Kasvisruoat sopivat kaikille ja ovat jo nyt osa koulujen ruokalistoja. Lisäämällä kasvisruokapäiviä saadaan myös ruokien laatua parannettua, kun ne eivät jää erityisruokavalioleiman alle.
Hiironen Mikko jokseenkin samaa mieltä Kasvisruokailua tulee edistää mutta käytännön ehdoilla. Lukittautuminen jäykkään sääntöön ei ole usein tehokasta.
Hämynen Miika jokseenkin samaa mieltä Eikö ruokalistalla voi yleensä ottaen olla sekä kasvis- ja liharuokia ilman, että erikseen tarvitsee brändätä jotain tiettyä päivää kasvisruokapäiväksi? (Voisin siis valita samaa tai eri mieltä samalla argumentilla)
Kurki Joanna jokseenkin eri mieltä En tiedä miksi aiheesta pitäisi tehdä numeroa pitämällä jotain päiviä. Kouluruuassa pyritään kuitenkin kulujen karsimiseen ja se luontaisesti ohjaa valintoja.
Lampila Arto jokseenkin samaa mieltä
Lehtonen Joel jokseenkin eri mieltä Koululaisille terveellistä ruokaa toteutustavasta riippumatta. Se voi olla myös kasvisruokaa ja usein onkin. En näe syytä miksi kaupunginvaltuuston pitäisi ”mikromanageroida” koulujen ruokalistoja.
Martikkala Riku jokseenkin eri mieltä Kasvisruoka on tervetullut lisä kouluruokailuun, mutta pakottamisen sijaan kasvisruoka voisi olla toisena vaihtoehtona aina tarjolla.
Purojärvi Jonna täysin samaa mieltä On hyvä opettaa koululaisille, että kasvisruokakin on ravitsevaa ja hyvää. Toki tämä pitää sisällään vaatimuksen, että kouluruokaan on sen maittavuuden ja ravitsemusarvojen suhteen kiinnitettävä huomiota.
Toikkanen Tatu jokseenkin samaa mieltä Ilmastoystävällisempi ja mahdollisesti terveellisempi kasvisruokapäivä voisi tuoda sopivaa vaihtelua.

Laajempi avoimuus ratkaisuna vallankäytön keskittymiseen 

Mielipidekirjoitus, kirjoitettu yhteistyössä Arto Lampilan kanssa ja julkaistu Keskisuomalaisessa 25.3.2017.

Jari Colliander aprikoi Keskisuomalaisessa 17.3.2017 vallan karkaamista kaupunginvaltuustolta muihin, suljettujen ovien takana toimiviin toimielimiin. Ratkaisuksi hän ehdottaa vallan keskittämistä valtuustolle.

Collianderin perusteena on, että toisin kuin muiden toimielimien, valtuuston toiminta on avointa. Ratkaisun ei tarvitse olla vallan keskittäminen ainoaan avoimeen toimielimeen, vaan avoimuuden laajentaminen lautakuntiin, kaupunginhallitukseen ja viranhaltijoiden tekemään valmitelutyöhön. Näin kuntalaisilla on mahdollisuus seurata päätöksentekoa ja osallistua aiheesta käytävään keskusteluun nykyistä laajemmin.

Olemme Collianderin kanssa samaa mieltä siitä, että virkamiesten valtaa ei saa kasvattaa luottamushenkilöiden kustannuksella. Valtaa on kuitenkin mielummin hajautettava kuin keskitettävä. Otetaan käyttöön osallistava budjetointi ja kuntalaiskysymys, tehdään käyttäjistä palveluiden ja asukkaista alueiden kehittäjiä. Lisäksi vaadimme, että julkisuuslakia pitää noudattaa kaikissa niissä yhtiöissä, joista kaupunki omistaa enemmistön.

Elinvoimaa Jykesin jälkeen

Kuva: Jykes Kiinteistöjen omistama Kivääritehdas.

Jyväskylän kaupunki ei osta elinkeinopalveluja Jykesiltä enää vuonna 2018. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi vuoden alusta alkaen Jyväskylän kaupunki tarjoaa yritysneuvontaa ja -palveluita suoraan oman organisaationsa sisällä. Tätä perustellaan mahdollisuudella kohdentaa resursseja (noin kolme miljoonaa euroa) kaupunginjohtaja Timo Koiviston sanoin ”muuhunkin kuin yritysneuvontaan”. Näiden kolmen miljoonan lisäksi kaupunki rahoittaa suoraan noin neljällä miljoonalla mm. MM-ralleja, Paviljonkia, Kihua, Likesiä sekä muita projekteja (Kangas, Hippos…).

Kaupunginhallituksen päätökseen on kirjattu seuraavat sanat:

Kevään 2017 aikana laaditaan Elinvoimaohjelma, jossa uudistetaan Jyväskylän kaupungin elinkeinopoliittiset linjaukset.

Tästä ohjelmasta ei harmi kyllä vielä ole varsinaisia luonnoksia kaupungin verkkosivuilla. Tässäkin organisaatiouudistuksessa olisi ehdottoman tärkeää, että yritys- ja elinkeinopolitiikan ammattilaiset ja kokemusasiantuntijat pääsisivät vaikuttamaan suunnitelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Innokkaalla hakukoneilulla löysin kaupungin verkkosivuilta pinon dioja (en tiedä mihin sivuun nämä varsinaisesti liittyvät, mutta ne ovat helmikuulta 2017 vaikka avausslidessä onkin väärä vuosiluku), jotka avaavat vähän toimintatapoja nyt ja tulevaisuudessa.

Kaupungin suorien yrityspalvelujen (tai nykyisellään Jykesin) lisäksi toimijoita on melko paljon, kuten alle lainaamistani slaideista ilmenee. Tätäkin soppaa hämmentää sote- ja maakuntauudistus. Maakunnat tuottavat jatkossa osan yrityspalveluista, vastaavilta osin kuin nykyisellään TE-palvelut ja ELY-keskus. Jyväskylän yrityspalvelut siis täydentävät maakunnan palveluja ja muovaavat niitä paikallisiin toimintoihin.

Elämää Jykesin jälkeen kaupungin näkökulmasta
Elämää ja elinkeinopolitiikan toimijoita Jykesin aikana ja sen jälkeen kaupungin näkökulmasta.

Hahmotelman perusteella yrityspalvelut avittaisivat yrityksiä niissä asioissa, mitkä ovat kaupungin toimivallan alaisia. Lisäksi ne ohjaisivat tarvittaessa muihin palveluihin ja houkuttelisivat kasvuyrityksiä kaupunkiin. Jykes Kiinteistöjen toiminta jatkuisi jossain muodossa toimitilojen tarjoajana. Tämä lienee jossain määrin perusteltua.

Omasta näkökulmastani kaupungin yrityspalvelut antavat yrityksille tasapuoliset mahdollisuudet seuraavilla toimenpiteillä:

  • niiden ensisijainen tehtävä on helpottaa yritysbyrokratiaa kaupunkiorganisaation sisällä (asiakaslähtöisyys, luvat, kilpailutukset);
  • ne varmistavat, että elinkeinotoimijat löytävät vastaukset kysymyksiinsä ja pääsevät verkostoitumaan (toiminnan järjestäisivät ensisijaisesti muut yritykset ja järjestöt, mutta tarvittaessa kaupunginkin pitää olla aktiivinen);
  • ne valvovat, että kaupunkirakenne on yritystoiminnalle suotuisa (kaavoitus, liikenneyhteydet, tarvittaessa toimitilat).

Yritysten arvottamiseen ja rahalliseen tukemiseen suhtaudun skeptisemmin, sillä niissä on nopeasti vaarana kilpailutilanteen vääristyminen tai selvästi tappiollisen toiminnan tekohengitys.

Voisi kuvitella, että monella ehdokkaalla olisi sanottavaa kaupungin elinkeinopolitiikan suuntaviivoista. Tämä aihe näkyy kuitenkin ainakin vielä jääneen vaalipuheen marginaaliin.