Tähysit kohti utopioita – kiitos!

Kunta- ja aluevaalit 2025 ovat takana, ja mikäli tarkastuslaskenta ei tuo muutosta tilanteeseen, sain Jyväskylässä 50 ja Keski-Suomessa 56 ääntä. Kiitos sinulle, joka äänestit minua, tai jotakuta muuta vihreää ehdokasta!

Näillä äänimäärillä varsinaiset ja varavaltuutetun paikat jäivät haaveeksi. En asettanut itselleni varsinaisia tavoitteita, olkoonkin että ääntenlaskennan edetessä aloin jännittää, toistuuko kuntavaalien 68 äänen putki (sekä 2012 että 2017). Niihin (saatika vuoden 2015 eduskuntavaalitulokseen) verrattuna tulos on silti tietyllä tapaa lievä pettymys. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain katkaistua pitkän tauon poliitikon elämässäni, ja äänet hyödyttivät listaamme kokonaisuutena.

Unelmasta käytäntöön

Paluu politiikkaan sujui yllättävän kivuttomasti. Löysin jo lähtökuopissa utopianäkökulman, jonka halusin ottaa kantavaksi teemaksi kampanjalleni. Tunsin oloni tervetulleeksi mukaan vihreiden syyspäivillä Tampereella, ja useiden vaalien kokemuksesta oli monin tavoin hyötyä matkan varrella. Halusin pitää kiinni siitä, että haluan edes yhden kerran elämässäni vetää vaalikampanjan täysin omilla ehdoillani ilman muita vastuutehtäviä.

Kampanjan suurin epäonnistuminen tapahtui talvella. Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt olla aktiivinen lehtien palstoilla, suunnitella mainoskampanjaa ja syvempiä aiheita, en olisi halunnut kuulla puhuttavankaan vaaleista ja vitkuttelin kampanjan rakentelua viimeiseen saakka. Veikkaan, että podin kaamosmasennusta tai vastaavaa lamaannusta, josta pääsin irtoamaan vasta siinä vaiheessa kun asioita oli pakko alkaa tehdä ehdokasasettelun loppusuoralla. Kun ajatus ei kulje, on vaikeaa työstää mitään rakentavaa näytölle tai paperille.

Siinä vaiheessa kun päästiin katukampanjointiin, se tuntuikin sitten jo todella helpolta. Kadulla ei tarvitse miettiä blogipostauksia, ja kampanjoinnin yhteydessä pystyi tuottamaan myös videosisältöä. Joukkoliikenne ja lähijunat herättivät paljon vastakaikua keskusteluissa: moni ihmetteli kanssani, miksemme hyödynnä ympärillämme olevaa infraa tehokkaammin.

Mieleen jäi myös (epätarkka lainaus) ”sulla on tosi erilaisia ja kypsiä ajatuksia kunnallispoliitikoksi”, kun olimme keskustelleet hetken aikaa avoimen tiedon ja kulttuurin tuottamisesta kunta- ja aluetasolla. Huomaan, miten helppoa minun on unohtaa, kuinka radikaaleja piraattiaatteen ajatukset ovat edelleen, koska ne ovat olleet minulle itsestäänselviä jo vuosikaudet.

Organisaatioista irtautumisessa oli oma etunsa: olin proaktiivinen esimerkiksi tilanteissa, joissa kampanjakalenterissa ammotti suuri aukko tai kun väkeä oli niin paljon yhdessä paikassa, että sitä riitti jalkautumaan useampaan kohteeseen. Halusin myös kestävän liikenteen teeman mukaisesti tehdä kampanjakierroksen Linkillä – tämäkin onnistui, kiitos Elman ja Ari-Pekan!

Halusin viedä kampanjaani tietoisesti kauemmaksi pelkästä kävelykadulla pyörimisestä. Linkkikierroksen lisäksi kävin pari kertaa Muuramessa ja kerran Korpilahdella. Äänekoskellakin olisin sukulaisuussyistä halunnut piipahtaa, mutta en kerennyt. Vaikka muutaman päivän pystyinkin olemaan jopa lomalla töistä, ennakkoäänestysajan keskelle osui mökkireissu kaverien kanssa sekä työmatka Helsinkiin – jonka yhteydessä löysin kuitenkin toistaiseksi näteimmän vaaliflyerin!

Markkinointi ja mainonta

Päätin suunnata molempiin vaaleihin noin 1000 euron budjetin, jonka puitteissa pysyin. Avoimuuden periaatteiden mukaisesti tein vaalirahoituksen ennakkoilmoitukset sekä kunta- että aluevaaleista. Arvioin etukäteen, että ammattimaisen kampanjan olisi saanut n. 5000–10000 euron yhteisbudjetilla.

Mainoskampanjani jäi viime tinkaan, kuten ylempänä totesin. Lopulta tyrkkäsin kaksi mainosta Keskisuomalaiseen ja bussimainokset pyörimään ennakkoäänestyksen ajalle Palokkaan ja Vaajakoskelle. Painotin näissä ratikka- ja lähijunateemaa, joka selvästi resonoi useammassakin äänestäjässä. En usko näillä mainoksilla olleen kovin suurta vaikutusta lopputulokseen.

Ehdokaspinssi ja vaaliflyeri kaulanauhassa.

Vaalikoneet olivat jälleen kerran rasittavia, ja tiedän, että olisin voinut vastata paremmin moneen kysymykseen. Ylen koneen videot jäivät kuvaamatta, kun en vaan löytänyt oikeaa tulokulmaa niihin. Olisi varmaan pitänyt vain puhua edes jotain ympäripyöreää kaupunkirakenteesta ja liikenteestä.

Olin aktiivisempi sosiaalisessa mediassa kuin useampaan vuoteen, ja sain muutamille heitoilleni yllättävänkin laajaa näkyvyyttä Blueskyssä ja Instagramissa. En tehnyt kummassakaan kampanjointia ihan täysillä: jonkinlainen nöyryys esti laittamasta hyvissä ajoin kampanjavauhtia täysille, ja myöhemmin en enää saanut sitä aikaiseksi muun kampanjoinnin viedessä mukanaan. Loppupäässä panostin enemmän Instagram-sisältöön, ja videoissakin oma ehdokkuuteni oli yleisesti vain sivujuonne, ei selvästi esille tuotu asia. Tämän olisi voinut tehdä toisinkin.

Flyereitä tilasin lopulta kolme 500 kappaleen erää. Ensimmäinen erä oli 250 gramman paksuista paperia, jälkimmäiset kaksi 200 grammalla. Niistä oli helppo ottaa kiinni katukampanjoinnissa. Muutamia lappuja päätyi myös postilaatikoihin, mutta luukutus ei ollut kovin suunniteltua ja se vaihe jäi muutenkin minulta erinäisistä syistä väliin. Ensi kerralla tämänkin osalta paremmin.

Mitä sitten seuraavaksi?

Mainitsin kampanjan aikana, että vaaleissa voi ostaa näkyvyyttä, mutta todellinen orgaaninen näkyvyys syntyy vaalien ulkopuolella ja etenkin silloin kun tekee jotain muuta kuin politiikkaa. Tämä on se osuus vaalityöstä, jossa en ole toistaiseksi ollut kovin hyvä. Mikäli haluan yrittää uudelleen paremmalla onnella neljän vuoden päästä, täytyy minun lisätä kuitenkin tunnettuuttani jollain tavalla.

Naureskelimme Arton kanssa tuntimäärille, jotka käytimme 2010-luvulla vaalikampanjointiin. Hänelle se ei tuntunut tuottavan tälläkään kertaa mitään ongelmia, mutta minulla tunnit jäivät vähemmiksi kuin ennen (vaikka moni väittikin, että vietin todella paljon aikaa kadulla). Vaikken löytänytkään ihan samantapaista intohimoa kuin aiempien kampanjoiden yhteydessä olen kokenut, itse kampanjointi oli kuitenkin mukavaa ja osasin tällä kertaa myös huolehtia paremmin omasta (ja sitä kautta muun perheen) jaksamisesta sen aikana.

Katsotaan nyt sitten, mitä mahdollisuuksia pian alkavat luottamustehtäväneuvottelut tuovat tullessaan. Niiden lopputulos ohjannee myös sitä, mistä teemoista tunnettuus syntyy. Puoluejärjestöissäkin lienee aina aktiivipaikkoja vapaana innokkaalle tekijälle.

Kampanjan päätyttyä pitää palauttaa mieleen utopioista tärkein. Maailma, jossa ilmastokriisi ja luonnon köyhtyminen on ratkaistu. Siinä on edelleen se päämäärä, jota kohti suunnata, mitä sitten päätyykään tekemään.

Olit valitsemassa piraattia – kiitos!

Näin kuntavaalituloksen selvittyä on perinteiseen tapaan aika käydä lyhyesti läpi onnistumisia ja haasteita kampanjan ajalta ja pikaista tuloskatsausta. Tulokset ovat vielä alustavia, tarkastuslaskennassa voi vielä tulla pieniä muutoksia äänimääriin.

Olen edelleen häkeltynyt eilisillasta: piraateilla on nyt kaupunginvaltuutetut niin Jyväskylässä kuin Helsingissäkin. Espoossakin paikka oli hyvin lähellä, mutta ainakin tässä vaiheessa pitää tyytyä varavaltuutettuihin.

Myyräntyöllä tuloksia

Jyväskylässä kampanjointi alkoi oikeastaan jo viime eduskuntavaalien jälkeen. Tuolloin katsoimme Keski-Suomen piirin kanssa suuntaviivoja, joiden perusteella lähdimme rakentamaan yhtä tai kahta paikkaa Jyväskylään näihin vaaleihin. Tämä tarkoitti kovaa työtä: ensin kannattajakorttien keräämistä; säännöllisiä tapaamisia; näyttäytymisiä paikallistapahtumissa; mielipidekirjoituksia… Päädyinpä siinä rytäkässä myös puoluehallitukseen auttamaan myös puolueen valtakunnallisessa menestyksessä.

Jyväskylän ehdokasasettelu onnistui kohtalaisesti, sillä saimme 15 ehdokasta. Heidän lisäkseen vertauslukuja kasvattivat kanssamme vaaliliitossa olleen liberaalipuolueen neljä aktiivia. Ennakkoon tavoittelimme 20–30 hengen listaa; pettynyt ei kuitenkaan voi olla, sillä edellisissä kuntavaaleissa ehdokkaita oli 9. Lisäksi kaikilla puolueilla tuntui olevan vaikeuksia löytää ehdokkaita.

Vaaleja kohti mennessä tapahtumien tahti vain kiihtyi. Vastasin pitkälti paikallistoiminnan organisoimisesta, mikä näkyi kampanjoinnissani. Se kun jäi hyvin pitkälti vaalikoneiden, verkkomainonnan ja vaalikadulla näkymisen varaan samalla kun jaoin muille paneeliesiintymisiä tai soittelin kaupungille käytännön järjestelyistä. Paneelit myös tuntuivat osuvan turhan usein sellaisiin hetkiin, jolloin olin töissä. Kampanjoimme jämäkästi muiden pidempään toimineiden puolueiden rinnalla, olkoonkin, että se aiheutti paljon työtä osalle aktiiveista.

Vaaliohjelmiin (valtakunnallinen ja Jyväskylä) olen pääosin tyytyväinen, olinhan itse kirjoittamassa niistä isoja osia. Tulevaisuutta ajatellen pitäisi muistaa nostaa esiin myös itsestäänselvyyksiä, kuten laadukas ja ilmainen koulutus, joka näissä vaaleissa vähän pääsi unohtumaan. Meidän täytyy myös jatkossa löytää enemmän ja enemmän konkretiaa palveluntuotantoon liittyviin kysymyksiin; pelkkä valinnanvapaus ei houkuta ihmisiä (etenkään tässä poliittisessa tilanteessa, jossa koko termi on hyvin latautunut).

Osoitimme myös aktiivisuudella esimerkkiä ja ehdokkaamme täyttivät vaalirahoituksen ennakkoilmoitukset ensimmäisinä niin Jyväskylässä kuin muualla Suomessa.

Numerot eivät valehtele

Piraattien oma äänimäärä Jyväskylässä oli 854 (1,4 %) siinä missä liberaalit keräsivät 153 ääntä (0,2 %). Ilman liittoa samoilla äänimäärillä olisimme jääneet täpärästi valtuuston ulkopuolelle. Vahvin kannatuksemme löytyi näissäkin vaaleissa Kuokkalasta (3,9 %). Hyvät äänisaaliit saimme myös Kortepohjasta (2,6 %), Harjun äänestysalueelta (2,5 %), Nisulasta ja Keltinmäestä (2,3 % kumpikin) sekä Ristikivestä (2,2 %).

Omalta osaltani vaalitulos oli huonompi kuin odotin. Sain 68 ääntä, joilla päädyin piraattien neljänneksi läpimenneen Arto Lampilan (191 ääntä) ja varaedustajien Jonna Purojärven (155) ja Joel Lehtosen (95) taakse. Vaaliliitossa ohitseni kiilasi myös kovan työn tehnyt liberaalien Joni Niskanen 70 äänellään.

Unelmat enemmästä kuin yhdestä valtuutetusta söi uskomaton vihreiden ponnahdus kaupungin suurimmaksi puolueeksi, joka sai vaalivalvojaisväen haukkomaan henkeään. Arvioimme, että monet potentiaaliset äänestäjät taisivat siis hypätä jälleen kerran toisen hevosen kyytiin.

Jyväskylän vaalitulos Ylen palvelussa.

Toisen valtuutettumme saimme Helsinkiin (0,9 %), jossa Petrus Pennanen oli listansa ylivoimainen ykkönen 1364 äänellä (perässä piraateista Ville Hautakangas 145, Ilari Tuominen 113, Ahto Apajalahti 109 ääntä). Petruksen varavaltuutetut tulevatkin liberaalipuolueesta: Amos Ahola (556) ja Leo Bergman (278 ääntä).

Espoossa (0,7 %) piraattien valtuustopaikka oli äärimmäisen lähellä. Pitkin iltaa jännitimme kovaa työtä tehneen pitkän linjan piraattiaktiivi Janne Paalijärven ja liberaalipuolueen puheenjohtaja Juhani Kähärän taistoa, jossa paikka vaihtoi puoluetta parin äänen erolla samaan tahtiin kun äänestysalueiden laskennat päättyivät. Lopulta Kähärä vei voiton 338 äänen saaliilla saaden varavaltuutetuiksi piraattien Paalijärven (315) ja Pasi Lähteenmäen (182 ääntä).

Perinteisistä vahvoista kaupungeistamme harmitusta aiheuttivat Tampere ja Turku. Puolueen suhteellinen kannatus (0,9 %) jopa laski Tampereella verrattuina edellisiin kuntavaaleihin (olkoonkin että ääniä tuli hitusen enemmän). Tampereella puolueella ei ollut vaaliliittoja. Turussa paikallismedia jopa povasi meille paikkaa ennen vaaleja, mutta se ei valitettavasti realisoitunut: piraattien (0,9 %) ja liberaalien vaaliliiton olisi pitänyt saada noin 500 ääntä toteutunutta enemmän.

Kohti maakuntavaaleja

Tämä vaalituloshan tarkoittaa siis sitä, että Piraattipuolue on mukana myös alkuvuodesta 2018 järjestettävissä maakuntavaaleissa. Tein jossain vaiheessa pikaisia arvioita paikkamääristä eduskuntavaalien 2015 tuloksen pohjalta, ja ne olisivat antaneet maakuntavaltuutetun Uudellemaalle. Työ alkaa välittömästi ja näillä tuloksilla Uusimaa ja Keski-Suomi lienevät luonnollisia painopisteitämme. Olettaen siis että maakuntalainsäädäntö menee luonnoksen mukaisena eduskunnan läpi.

Työ läpinäkyvämmän ja osallistavamman päätöksenteon, ympäristöystävällisemmän kaupunkirakenteen ja monimuotoisen palvelutuotannon puolesta on vasta alkanut. Tule siis mukaan rakentamaan tulevaisuutta kanssamme!

Olipa se ilta!

Äänestit (jälleen?) piraattia – kiitos!

Sain näissä vaaleissa kuvanikin lehteen.
Sain näissä vaaleissa kuvanikin lehteen.

Tässä blogauksessa analysoin vaalitulosta lähinnä Keski-Suomen vaalipiirin osalta. Numerot ovat alustavan tuloksen perusteella, eli joitain muutoksia voi vielä tulla. Tiivistelmää / lp;el kaipaaville: lukekaa ainakin viimeiset kolme pointtia artikkelin lopusta.

Kevään 2015 eduskuntavaalit on käyty. Piraattipuolue onnistui nostamaan kannatustaan valtakunnan tasolla reippaasti edellisistä eduskuntavaaleista, mikä on hieno asia. Se, mikä ei ole niin mukavaa, on toki se, ettei puolue saanut kansanedustajaa vielä tässä vaiheessa – kova työ siis jatkuu. Keski-Suomen osalta edustaja olisikin ollut pieni ihme piilevä äänikynnys huomioiden, mutta etelässä paikkaan oltiin jo kovasti valmiina. Mitäs näistä vaaleista sitten opin/opittiin?

Keski-Suomessa vaalitulos parani jonkin verran edellisistä eduskuntavaaleista, muttei muuttunut viime eurovaaleista paljoakaan. Syyksi spekuloisin liikkuvien äänestäjien vuotoa osittain vihreiden (Touko & co. vetivät hienon kampanjan saadakseen ensimmäisen kansanedustajan Keski-Suomesta) sekä kokoomuksen (etenkin sen liberaalisiiven) suuntaan. Jyväskylässä teimme tästä huolimatta mukavan 1,4 % tuloksen, mikä olisi hyvä toistaa kuntavaaleissa. Se luultavasti riittäisi nimittäin kunnanvaltuutettuun. Vahvoja äänestysalueitamme olivat jo tutuiksi muodostuneet Kuokkala (4,3 %), Kortepohja (3,2 %) sekä Kirkkopuisto, Harju, Puistotori ja Keltinmäki (2,0–2,6 %).

Omaan äänimäärääni, 180 ääntä ja piraattilistan kakkossija, olen kohtalaisen tyytyväinen. Kampanjoimme näissä vaaleissa puolue edellä, mikä näkyy siinä, että moni ehdokas on saanut suurin piirtein saman verran ääniä. Nyt kun puolue on ollut mukana tässä vaalipiirissä useammissa vaaleissa ja saanut näkyvyyttä, voidaan jatkossa lisätä ehdokkaiden profiloitumista ja henkilökohtaista markkinointia. Moni kuitenkin äänestää edelleenkin ensisijaisesti ehdokasta eikä puoluetta. Oma mokani oli jättää vaalikonevastauksia vähän liian vähille perusteille, tarkkuutta tähän jatkossa. Testasin myös ensimmäistä kertaa Google-markkinointia, millä sain sentään muutaman klikkauksen tänne blogiini.

Medianäkyvyys oli näissä vaaleissa kohtalaisen hyvää. Ylen vaaligalleria on yksi tärkeimmistä tempuista, mitä ovat demokratian edistämiseksi viime aikoina tehneet; vielä kun Ylen politiikan toimitus oppisi ottaa myös eduskunnan ulkopuoliset ryhmät mukaan etenkin omana puoluepäivänään. Saimme myös sujuvasti radioaikaa useammaltakin kanavalta. Keskisuomalainen omalta osaltaan sisällytti meidät lähes kaikkeen, mihin tasapuolisesti meidät sai sisällytettyä. Vielä olisin jäänyt kaipaamaan jotain pidempää, syventävämpää juttua, josta olisi saanut esille puolueemme ajamia asioita, mutta noh, julkaistut eduskuntapuoluejutut taisivatkin olla STT:n tekemiä.

Kampanjatoimijoita olisi kaivanut jälleen kerran vähän enemmän. Nyt valtaosa käytännön kampanjatoteutuksesta oli jälleen ehdokkaiden vastuulla. Esimerkiksi osa Keski-Suomen kunnista jäi ilman piraattijulistetta ajanpuutteen takia. Pikaisesti väsättyjä vaalilehtiä jaettiin niin paljon kuin ehdittiin ja kaikista jopa päästiin eroon! Käytännön vaikutus vaalitulokseen onkin sitten toinen juttu: jaoin satoja lehtiä Taulumäen äänestysalueelle, josta saimme loppujen lopuksi yhteensä 28 ääntä. Näkyvyyttä kuitenkin (ja täytyy huomata, että aiemmin mainitsemani vihreät ja kokoomus saivat Taulumäen alueelta hyvän tuloksen kumpainenkin). Lisähaasteena oli jälleen kerran autojen rajallinen määrä. Suuremmalla vaalibudjetilla pakettiauton vuokraus olisi järkevää rahankäyttöä.

Seuraavaksi lähdemme sitten keräämään kannattajakortteja! Puoluerekisteristä tipahtaminen on tosiasia, mutta ainakin itse olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että maamme tarvitsee liberaalia tietoyhteiskuntapuoluetta myös jatkossa. Kuntavaalit kevättalvella 2017 häämöttävät, ja piraattien saaminen kunnanvaltuustoihin loisi avoimuuden meininkiä useisiin Suomen kuntiin. Lisäksi se on looginen ponnahduslauta matkalla eduskuntaan. Jätän toimijoille seuraavat haasteet (ja piirin puheenjohtajana tiedän että ne koskevat myös minua):

  • Puolue (ja sitä kautta piiriyhdistykset) tarvitsee lisärahoitusta, jolla saataisiin vähintään yksi palkattu työntekijä ja lisäksi toimitiloja, joita piiriyhdistykset voisivat hyödyntää. Jos jokainen piraattien 4000 jäsenestä lahjoittaisi kuukaudessa 5 euroa puolueelle, se tekisi vuodessa 240 000 euroa.
  • Aktiivien näkyvyyttä ja puolueen toimintaa on saatava pidettyä yllä etenkin vaalien välillä kaikissa vaalipiireissä. Mielipidekirjoitukset, kannanotot, näkyvien tapahtumien järjestäminen ja jokaisen henkilökohtainen kansalaisaktivismi vievät vielä pitkälle.
  • Kuntavaaleihin 2017 on lähdettävä jo nyt tavoitteena saada vähintään yksi piraatti kaikkien yliopistokaupunkien valtuustoihin. Me pystymme siihen.

Äänestit piraattia – kiitos!

Kampanja käynnissä.

Kuntavaalit 2012 on nyt käyty, ja tulokset ovat selvillä. Piraattipuolue ei valitettavasti yltänyt yhteenkään valtuustopaikkaan – lähimmäksi pääsi Tampereella puheenjohtajamme Harri Kivistö. Itse ylsin 68 äänellä listamme kolmanneksi Arto Lampilan (124) ja Tuomo Kalliokosken (71) taakse. Miksi sitten ennakkoon lähes varmalta vaikuttaneet valtuustopaikat jäivät saavuttamatta? Yritän avata muutamaa mahdollista selitystä.

Äänestysprosentti jäi alhaiseksi. Jyväskylässä keskimäärin 55,1:een ja joillain alueilla jopa sen alle (Kuokkala 42,8 %) jäänyt äänestysinto kertoo siitä, että kuntalaiset eivät joko halua tai usko pystyvänsä vaikuttamaan – tai sitten siitä, että kunnan asioiden koetaan olevan hyvin. Jälkimmäinen näkökulma pitää varmasti paikkaansa jonkin verran, mutta poliitikkojen täytyy ottaa huomioon myös se ihmisryhmä, joka ei osallistu politiikkaan äänestämällä. Järjestöt, yritykset ja muut ryhmittymät tarvitaan mukaan päätöksentekoon. Vaikutusmahdollisuuksia pitää tarjota aktiivisesti myös vaalien välillä.

Näkymättömyys ja suora haukkuminen mediassa. Keskisuomalainen julkaisi vain yhden vaalien alla sinne lähettämämme mielipidekirjoituksen, ja senkin jo elokuussa, kauan ennen aktiivisinta kampanjointiaikaa. Piraatit mainittiin korkeintaan sivulauseissa (esimerkiksi nuorisovaltuuston vaalipaneelin osalta), ja sivuutettiin täysin esimerkiksi vaalirahoituksen avoimuudesta keskustellessa (Vihreät oli sentään nostettu esiin). Lehden vaaliliitteeseen ohjelmastamme oli sentään poimittu muutama pointti. Television vaaliväittelyissä eduskunnan ulkopuoliset ryhmät leimattiin yhdeksi yhtenäiseksi ”hörhölaumaksi” ja vielä eilenkin TV1:n lähetyksessä haluttiin kyseenalaistaa se vaikutus, mikä yhdellä valtuutetulla on (vinkki: lautakuntiinkaan ei pääse ilman valtuutettuja).

Ehdokaslistan lyhyys. Tavoitteenamme oli saada 15–20 ehdokasta, mutta valitettavasti jäimme yhdeksään. Lyhyeltä listalta on epätodennäköisempää löytää sopiva ehdokas kuin pitkältä. Laajempi lista tuo enemmän ääniä; vaikka ne hajautuisivat ehdokkaiden kesken, kokonaisuus ratkaisee.

Se niistä vaaleista, miten tästä sitten eteenpäin? Jyväskylän tasolla pitää toivoa tulevien säästöpäätösten olevan toimivia ja tavoitteidemme mukaisia. Meidän täytyy edistää tavoitteitamme myös valtuuston ja lautakuntien ulkopuolisena toimijana. Toivoa sopii, että valtuuston nuoret jäsenet (jotka taitavat olla yhden käden sormilla laskettavissa) pystyvät tuomaan esille myös nuorison näkökulmaa päätettäviin asioihin, ja että kovasti vaalien alla kaikkien suusta kuultu avoin ja läpinäkyvä päätöksenteko toteutuisi myös käytännössä.

Europarlamenttivaalit ovat seuraavat valtakunnalliset vaalit, ja ne järjestetään keväällä 2014. Piraattien ydinagendaa ajetaan etenkin EU-tasolla; meidän täytyy tuoda esille puolueohjelmamme ydinajatuksia, olla näkyvillä, ja saada nostetta muun Euroopan piraattipuolueiden kannatuksesta. Vaalit ovat ensimmäiset, joissa Piraattipuoluetta voi äänestää koko maassa.  Työmäärä tulee olemaan suuri, eli tarvitsemme lisää aktiiveja, etenkin muista Keski-Suomen kunnista. Mukaan kannattaa lähteä vaikka saman tien!