Avoimuutta päätöksentekoon

Mielipidekirjoitus yhdessä Arto Lampilan kanssa, julkaistu Keskisuomalaisessa 24.4.2017.

Moni on varmasti miettinyt kuluneen viikon aikana, mitä tuleva valtuustokausi tuo Jyväskylässä tullessaan.

Toivathan kuntavaalit merkittäviä muutoksia Jyväskylän valtuuston valtasuhteisiin: vihreät ottivat haltuunsa Sdp:lle vuosikausia kuuluneen paikan kaupungin suurimpana puolueena.

Muutos avaa aina mahdollisuuksia, ja tällä kertaa meillä voisi olla mahdollisuus lisätä radikaalisti avoimuutta kaupungin päätöksenteossa. Sekä suuren vaalivoiton ottaneet vihreät, että uutena ryhmänä Jyväskylän valtuustoon nousseet piraatit ovat jo pitkään puhuneet päätöksenteon avoimuuden lisäämisestä.

Nyt voisi olla aika ryhtyä sanoista tekoihin, ja avata lautakuntien ja kaupunginhallituksen kokoukset sekä vaatia kaupungin enemmistöomisteisia yhtiöitä noudattamaan julkisuuslakia.

Julkisen sektorin omistamien yritysten toiminnan avoimuus on myös yksi lähivuosien isoja kysymyksiä – onhan niitä näillä näkymin soteuudistuksen jälkeen moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna.

 

Laajempi avoimuus ratkaisuna vallankäytön keskittymiseen 

Mielipidekirjoitus, kirjoitettu yhteistyössä Arto Lampilan kanssa ja julkaistu Keskisuomalaisessa 25.3.2017.

Jari Colliander aprikoi Keskisuomalaisessa 17.3.2017 vallan karkaamista kaupunginvaltuustolta muihin, suljettujen ovien takana toimiviin toimielimiin. Ratkaisuksi hän ehdottaa vallan keskittämistä valtuustolle.

Collianderin perusteena on, että toisin kuin muiden toimielimien, valtuuston toiminta on avointa. Ratkaisun ei tarvitse olla vallan keskittäminen ainoaan avoimeen toimielimeen, vaan avoimuuden laajentaminen lautakuntiin, kaupunginhallitukseen ja viranhaltijoiden tekemään valmitelutyöhön. Näin kuntalaisilla on mahdollisuus seurata päätöksentekoa ja osallistua aiheesta käytävään keskusteluun nykyistä laajemmin.

Olemme Collianderin kanssa samaa mieltä siitä, että virkamiesten valtaa ei saa kasvattaa luottamushenkilöiden kustannuksella. Valtaa on kuitenkin mielummin hajautettava kuin keskitettävä. Otetaan käyttöön osallistava budjetointi ja kuntalaiskysymys, tehdään käyttäjistä palveluiden ja asukkaista alueiden kehittäjiä. Lisäksi vaadimme, että julkisuuslakia pitää noudattaa kaikissa niissä yhtiöissä, joista kaupunki omistaa enemmistön.

Elinvoimaa Jykesin jälkeen

Kuva: Jykes Kiinteistöjen omistama Kivääritehdas.

Jyväskylän kaupunki ei osta elinkeinopalveluja Jykesiltä enää vuonna 2018. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi vuoden alusta alkaen Jyväskylän kaupunki tarjoaa yritysneuvontaa ja -palveluita suoraan oman organisaationsa sisällä. Tätä perustellaan mahdollisuudella kohdentaa resursseja (noin kolme miljoonaa euroa) kaupunginjohtaja Timo Koiviston sanoin ”muuhunkin kuin yritysneuvontaan”. Näiden kolmen miljoonan lisäksi kaupunki rahoittaa suoraan noin neljällä miljoonalla mm. MM-ralleja, Paviljonkia, Kihua, Likesiä sekä muita projekteja (Kangas, Hippos…).

Kaupunginhallituksen päätökseen on kirjattu seuraavat sanat:

Kevään 2017 aikana laaditaan Elinvoimaohjelma, jossa uudistetaan Jyväskylän kaupungin elinkeinopoliittiset linjaukset.

Tästä ohjelmasta ei harmi kyllä vielä ole varsinaisia luonnoksia kaupungin verkkosivuilla. Tässäkin organisaatiouudistuksessa olisi ehdottoman tärkeää, että yritys- ja elinkeinopolitiikan ammattilaiset ja kokemusasiantuntijat pääsisivät vaikuttamaan suunnitelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Innokkaalla hakukoneilulla löysin kaupungin verkkosivuilta pinon dioja (en tiedä mihin sivuun nämä varsinaisesti liittyvät, mutta ne ovat helmikuulta 2017 vaikka avausslidessä onkin väärä vuosiluku), jotka avaavat vähän toimintatapoja nyt ja tulevaisuudessa.

Kaupungin suorien yrityspalvelujen (tai nykyisellään Jykesin) lisäksi toimijoita on melko paljon, kuten alle lainaamistani slaideista ilmenee. Tätäkin soppaa hämmentää sote- ja maakuntauudistus. Maakunnat tuottavat jatkossa osan yrityspalveluista, vastaavilta osin kuin nykyisellään TE-palvelut ja ELY-keskus. Jyväskylän yrityspalvelut siis täydentävät maakunnan palveluja ja muovaavat niitä paikallisiin toimintoihin.

Elämää Jykesin jälkeen kaupungin näkökulmasta
Elämää ja elinkeinopolitiikan toimijoita Jykesin aikana ja sen jälkeen kaupungin näkökulmasta.

Hahmotelman perusteella yrityspalvelut avittaisivat yrityksiä niissä asioissa, mitkä ovat kaupungin toimivallan alaisia. Lisäksi ne ohjaisivat tarvittaessa muihin palveluihin ja houkuttelisivat kasvuyrityksiä kaupunkiin. Jykes Kiinteistöjen toiminta jatkuisi jossain muodossa toimitilojen tarjoajana. Tämä lienee jossain määrin perusteltua.

Omasta näkökulmastani kaupungin yrityspalvelut antavat yrityksille tasapuoliset mahdollisuudet seuraavilla toimenpiteillä:

  • niiden ensisijainen tehtävä on helpottaa yritysbyrokratiaa kaupunkiorganisaation sisällä (asiakaslähtöisyys, luvat, kilpailutukset);
  • ne varmistavat, että elinkeinotoimijat löytävät vastaukset kysymyksiinsä ja pääsevät verkostoitumaan (toiminnan järjestäisivät ensisijaisesti muut yritykset ja järjestöt, mutta tarvittaessa kaupunginkin pitää olla aktiivinen);
  • ne valvovat, että kaupunkirakenne on yritystoiminnalle suotuisa (kaavoitus, liikenneyhteydet, tarvittaessa toimitilat).

Yritysten arvottamiseen ja rahalliseen tukemiseen suhtaudun skeptisemmin, sillä niissä on nopeasti vaarana kilpailutilanteen vääristyminen tai selvästi tappiollisen toiminnan tekohengitys.

Voisi kuvitella, että monella ehdokkaalla olisi sanottavaa kaupungin elinkeinopolitiikan suuntaviivoista. Tämä aihe näkyy kuitenkin ainakin vielä jääneen vaalipuheen marginaaliin.

Kansalaisten aloiteoikeutta pitää helpottaa, ei vaikeuttaa

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 4.2.2017 otsikolla ”Helpotusta kansalaisten aloiteoikeuteen”

Keskisuomalaisessa 29.1.2017 Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah haukkui kansalaisaloitelakia. Hän pitää lakia epäonnistuneena, koska hänen mukaansa 50 000 nimeä on helppo kerätä sähköisesti ja se johtaa huonosti valmisteltujen aloitteiden läpimenoon.

Keskisuomalaisen kansi 29.1.2017
Keskisuomalaisen kansi 29.1.2017.

Eduskuntaan saakka on kuitenkin tähän mennessä päässyt vasta 15 kansalaisaloitetta. Näistä suurin osa on ollut tarpeeksi hyvin pohjustettuja. Eduskuntakäsittelyssä niitä on silti haukuttu liian keskeneräisiksi. Joidenkin aloitteiden on taas koettu sitovan liikaa eduskunnan käsiä koska aloite on kirjattu valmiin lakitekstin muotoon. Nämä ovat lähinnä tekosyitä, sillä eduskunnalla on mahdollisuus (ja jopa velvollisuus) muokata ja työstää ongelmallista aloitetekstiä. On kohtuutonta vaatia aloitteiden laatijoilta syvällistä lainsäädäntöosaamista etenkin kun aidan toiseltakin puolelta tulee huonosti valmisteltuja lakiesityksiä.

Osallistumisen kirjoa pitäisikin laajentaa. Kansalaisaloitteen lisäksi pitäisi olla käytössä myös kansalaiskysymys: tietyn määrän nimiä keräämällä saisi vastauksen asiasta vastaavalta ministeriltä tai koko hallitukselta.

Kuntalaisaloitteeseen ei onneksi vaadita nykyisellään edes erillistä nimienkeruuta. Tulevaisuuden toimenpiteenä kunnan tasolla kuntalaiskysymyksen voisi osoittaa kunnanjohtajalle, -hallitukselle tai oikealle lautakunnalle. Kunnallisessa päätöksenteossa voidaan jo nyt ja pitäisi ehdottomasti käyttää ohjatusti kyselyjä ja kansalaisraateja sekä kokeilla osallistavaa budjetointia.

Äänestysinto laskee koko ajan ja ihmisten luottamus poliittiseen järjestelmään ja omiin vaikutusmahdollisuuksiin on vähissä. Ovi osallistavampaan päätöksentekoon on raollaan, ja olisikin syytä avata se kokonaan. Innostus yhteiseen päätöksentekoon kasvaa vain tarjoamalla todellisia vaikuttamismahdollisuuksia.