lähidemokratia

Avoimuuden pitää olla proaktiivista, ei reaktiivista

Kuva: Avoimuutta Genevessä. Julkisen rakennushankkeen yhteyteen on merkitty mitä tehdään, rakentajat, työmaan kesto, budjetti, päätöksentekijät sekä tietysti puhelinnumero, joista voi tiedustella lisää. ”Pour vous”, teitä varten!

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 13.8.2016 otsikolla ”Todellinen avoimuus vaatii aktiivisia toimia”.

Olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua julkishallinnon avoimuudesta näillä [Keskisuomalaisen] sivuilla (pääkirjoitus 25.7., mielipiteet 29.7. ja 9.8.2016). Julkisen tiedon saamisessa on ongelmia, ja vastuu siitä kuuluu aina julkiselle toimijalle. Virkamiehiä pitäisikin kouluttaa nykyistä enemmän, jotta he osaisivat aktiivisesti julkistaa tietoa.

IMAG0008_1Avoimuus ei tarkoita vain reagointia tietopyyntöihin. Se vaatii myös aktiivista tiedon oma-aloitteista ja ajantasaista julkistamista. Kun yhteiskunta on todella avoin, kansalaiset voivat tutustua ja osallistua ajankohtaisiin hankkeisiin jo valmisteluvaiheessa. Kun projektiin annetaan mahdollisuus vaikuttaa, siihen suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisemmin. Vielä kun ehdotukset todella pääsevät vaikuttamaan lopputulokseen, hankkeesta jää kaikille hyvä mieli.

Paljon puhutaan myös avoimesta datasta ja sen miljoonapotentiaalista. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungilla on avoimen datan verkkosivu, mutta kaupungilta puuttuu pitkän tähtäimen suunnitelma ja ilmeisesti myös resurssit sen kehittämiseksi. Tietoaineistot ovat rakenteeltaan sekavia, ne eivät päivity reaaliajassa, niistä ei ole saatavilla historiatietoja eivätkä ne pahimmassa tapauksessa sisällä oleellisia kuvaustietoja. Asiaan ei ole tullut muutosta, vaikka kaupunki nosti digitalisaation tämän vuoden kärjeksi budjetissaan! Mallia pitäisi ottaa Helsingistä, jossa tehtävään palkatut virkamiehet etsivät työkseen keinoja avata lisää tietoaineistoja kansalaisten käyttöön.

Kunnat piilottavat nykyään myös paljon omistuksiaan tytäryhtiöihin. Nämä taas väittävät, etteivät voi luovuttaa päätöksentekoon oleellisia tietoja edes luottamushenkilöille vedoten yrityssalaisuuksiin. Kun tietoja lopulta saadaan, ne saattavat olla pyydettyä suppeammat, eikä niiden aitoutta voida suoraan varmentaa. Kyseenalaista onkin, voidaanko sellaiseen tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa pitää missään määrin demokraattisena. Julkisen sektorin avoimuusvaatimusten pitäisikin koskea lähes suoraan myös sen kokonaan tai suurelta osin omistamia yrityksiä.

Olemme avoimuudessa hyvässä vauhdissa, mutta meillä on vielä paljon opeteltavaa. Todellinen avoimuus vaatii aktiivisia toimia sen edistämiseksi niin viranhaltijoilta kuin kansalaisiltakin.

Viitaniemen asuinalueillassa

Viitatorni kesällä 2008.

Kaupunki järjesti torstai-iltana Viitaniemen koululla asuinalueillan (muistio tulossa). Illan tarkoituksena oli käydä läpi asukkaiden näkökulmasta alueen hyviä puolia ja sen puutteita. Itse olin edustamassa nuorisoa muuten melko iäkkään osallistujajoukon seassa. Viitaniemessä olin asunut ennen Belgian-vaihtoani puolitoista vuotta, ja nyt taas paluumuuttajana parin kuukauden ajan, joten alue on jo tullut melko tutuksi.

Hyvinä asioina nousivat ennalta-arvattavasti esille alueen puistomaisuus, ympäröivä luonto sekä rauhallisuus. Viitaniemen asuin- ja puistoalueet on suojeltu vuonna 2007, mikä tarkoittaa sitä, että alue pysyy ulkoisesti samanlaisena myös tulevaisuudessa. Muita ilon aiheita olivat uimarannat ym. liikuntamahdollisuudet ja tietenkin keskustan läheisyys.

Mitä huonoja puolia ja kehittämistarpeita Viitaniemestä tuotiin sitten esiin? Äänestyksen perusteella enemmistöllä oli pahaa sanottavaa liikenteestä: toivottiin lisää töyssyjä, enemmän valvontaa, kauhisteltiin ja valitettiin. Itse jäin miettimään sitä, onko mitään järkeä, että aamuisin ja iltapäivisin puolet kaupungin busseista pyörähtää Viitaniemen kautta vain oppilaitosliikenteen vuoksi. Yhtenä ratkaisuna voisi olla bussipysäkkien rakentaminen Nisulankadun varteen, tieksi kaavoitettua käyttämätöntä tilaa vaikuttaisi olevan ainakin Cygnaeus-lukion edustalla. Myös Kisakadun tai Aatoksenkadun katkaiseminen voisi rauhoittaa ainakin kentän ympäri ajamista. Polkupyöräliikenteen siirtäminen ajoradalle (myös ajoratamaalausten osalta) Viitaniementiellä voisi toimia liikenteen rauhoittajana.

Kaava-asioiden lisäksi myös sotkemiseen haluttiin puuttua. Ehdotukseni laillisesta graffitiseinästä ei saanut suurta kannatusta. Uskoisin, että laillinen paikka vähentäisi jossain määrin muualle töhrimistä; kaikkeahan ei ikinä pysty estämään. Tupakantumppiongelma ammattiopiston kampuksella on todellinen.

Oli jossain määrin sääli huomata, että halutaan mielummin rajoittaa, määrätä ja kieltää sen sijaan että pyydettäisiin parannuksia omaan ympäristöön. Itse halusin panostaa vaalitavoitteidemme mukaisesti matalan kynnyksen liikuntapalveluihin, tässä tapauksessa kuntoilupuistoon (onneksi sekin sai jonkin verran kannatusta), sekä edes kerran tunnissa iltaisin ja viikonloppuisin kulkevaan bussiin.

Illasta jäi positiivinen tunnelma, vaikka olisinkin itse ensin käynyt läpi kehittämisen kohteet ja vasta sitten hyvät asiat, lopettaen illan alueen vahvuuksiin sen heikkouksien sijaan. Olisin myös toivonut enemmän nuorisoa paikalle kertomaan omia tuntemuksiaan. Valitettavasti koululaiset lienevät liian nuoria eivätkä ammattiopiston kävijät asu itse Viitaniemessä…