Lakkautetaan Kelan maksama peruspäiväraha

Kuva: Myös järjestöjen talossa Kalevankadulla varmasti pohdiskellaan ansiopäivärahan lyhennystä. Alkuperäinen kuva CC-BY-SA Tiia Monto.

Blogisarjassa ”Miika pohdiskelee sosiaaliturvan koukeroita” keskitytään tällä kertaa työttömyysturvaan. Hallitus lyhentää ansiopäivärahan kestoa 100 päivällä, mutta voitaisiinko yksi tukimuoto kokonaan lopettaa ja säästää sillä hallintokuluja?

Hallitus esittää ansiopäivärahan keston lyhentämistä sadalla päivällä. Hallituksen esityksessä on arvioitu, että uudistus lisäisi työllisyyttä 9000 henkilötyövuodella. Uskoisin, että jonkin verran työttömiä näin saadaan patistettua nopeammin töihin, mutta epäilen, että kokonaismäärä jää pienemmäksi. Ajattelin tutkia tarkemmin, mihin luvut pohjautuvat.

Laskelma pohjautuu valtionvarainministeriön muistioon (docx, jonka linkki on HE:ssä syystä tai toisesta väärin). Muistion alkurivit vahvistavat mielikuvaani työllisyysvaikutuksista:

Arviot ovat epävarmoja ja suuntaa-antavia.

Enimmäiskeston lyhennys itse asiassa vaikuttaa vain 7500 htv ja pohjaa Tatsiramoksen ja van Oursin tutkimukseen (julkaistu 2014, mutta ilmeisesti sama teksti kuin alkuperäinen paperi vuodelta 2012). He käytännössä referoivat aiempaa tutkimusta, joista pari esimerkkiä alla.

  • New Jerseyssä 1996 työttömyysturvan kestoa pidennettiin hetkellisesti 13 viikolla, mikä pidensi työttömyysjaksoja keskimäärin viikolla.
  • Sloveniassa maksuajan pituus puolitettiin vuonna 1998. Siirtyminen kahdestatoista kuuteen kuukauteen lyhensi 30-vuotiaiden hyväkuntoisten miesten työttömyysjaksojen pituutta 1,1 kuukaudella, vastaavanikäisten naisten taas 3,5 kuukaudella.
  • Vuonna 1989 Itävallassa työttömyysturvan maksuajan pidentäminen 30 viikosta 39:ään pidensi työttömyyksien kestoja 0,4 viikolla. Samoin 30 viikosta 52 viikkoon siirtyminen pidensi työttömyysjaksoja 2,3 viikolla.

Tutkimustulokset on tiivistetty VM:n muistion liitteessä 2. Itseäni mietityttää kovin se, että kaikki aineistot ovat vuosilta 1981-2001 ja ulkomailta. Nähtäväksi jää, missä määrin ne pätevät Suomen nykyolosuhteissa.

Loput henkilötyövuodet tulevat korotusosien alentamisesta ja poistamisesta (600 htv) ja omavastuuajan pidennyksestä (950 htv). Näihin käytetyt laskukaavat on kirjattu raporttiin. Itselleni jäi tosin epäselväksi, voiko samoja kaavoja käyttää molemmissa, kuitenkin melko erilaisissa, tilanteissa. Raportti itsekään ei ole aivan varma tästä:

Omavastuuajan pidennyksen työllisyysvaikutuksen laskeminen on haastavaa, koska suoraan omavastuuaikaan liittyvää tutkimuskirjallisuutta ei ole riittävästi.

Raportissa mainitaan myös, että alun perin omavastuun pidentämisen oli ennustettu lisäävän työllisyyttä 2000 htv, mutta ennustetta oli myöhemmin alennettu 950 htv:een.

Niin, mites se peruspäivärahasta luopuminen?

Se luultavasti säästäisi jonkin verran hallintomenoja ja lyhentäisi hakemusten käsittelyaikoja. Niistähän aina vaalipuheissa halutaan leikata, eikös vaan?

Kela maksaa nykyisellään peruspäivärahaa 500 päivän ajan (HE:n mentyä läpi jatkossa siis 400 päivän) niille työttömille, jotka eivät kuulu työttömyyskassaan, mutta täyttävät kuitenkin työssäoloehdon. Kela maksaa lisäksi työmarkkinatukea viimesijaisena työttömyysetuutena.

Peruspäiväraha ja työmarkkinatuki ovat yhtä suuret, mutta työmarkkinatukeen vaikuttavat ns. tarveharkinnan tulot (esim. pääomatulot) tai vanhempien tulot, jos asuu vanhempien luona. Jos työmarkkinatuen hakijalla ei ole ammattitutkintoa, tukea ei välttämättä saa saman tien johtuen odotusajasta. Odotusajan kestoa lyhentää mm. työssäoloehtoon luettava työskentely. (Odotusaikaan taas liittyy omia sudenkuoppiaan, mitkä ansaitsisivat kyllä oman blogauksensa.)

Kela tarvitsee työttömyysturvaa myöntääkseen lausunnon TE-palveluilta. Lausunto on kirjoitettu peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea varten. Tämä on jännittävää arpapeliä, koska vasta Kela tutkii työssäoloehdon täyttymisen. On tilanteita, joissa lausunto tulee väärää etuuden muotoa varten, ja Kela joutuu pyytämään oikeanlaista lausuntoa (soittamalla, sähköisesti, kirjeellä) ainakin kertaalleen.

Käytännössä moni kassaan kuulumaton työtön kyseenalaistaa, mitä hyötyä työssäoloehdon selvittämisestä on, koska sillä ei kuitenkaan ole vaikutusta etuuden määrään. Viitisen vuotta sitten, jolloin puolison tulot vielä vaikuttivat työmarkkinatuen määrään, etuuksien välillä oli suuriakin eroja, mutta nykypäivänä se jää usein vain turhan paperinpyörittelyn tasolle.

Työssäoloehtoselvityksistä luopumalla säästettäisiin reilusti aikaa ja vaivaa, kun monien ei tarvitsisi hakemukseen välttämättä lähettää liitteen liitettä. TE-palveluissakaan ei tarvitsisi arpoa, kumpaa etuutta Kela nyt pääsee myöntämään, kun lausunnot voisi antaa aina suoraan työmarkkinatukea varten.

Hallintomenoja voitaisiin säästää myös luopumalla työmarkkinatuesta, mutta se lisäisi maksettavien etuuksien määrää, mikä lienee nykyisellään vaikeaa hyväksyä.

Vaihtoehtona peruspäivärahasta luopumiselle olen vielä enemmän erään nimekkään työryhmän pohjustaman yhdenvertaisemman ratkaisun kannalla: kaikki työttömät, jotka täyttävät työssäoloehdon, saisivat ansioon sidottua päivärahaa. Kaikki työntekijät maksavat nimittäin työttömyysvakuutusmaksuja, jotka valuvat työttömyysvakuutusrahastoon. Rahastosta katetaan ansiopäivärahojen ansio-osaa, josta hyötyvät kuitenkin vain kassoihin kuuluvat työttömät. Lisäksi siitä rahoitetaan osa peruspäivärahasta.

Tämä ehdotus ei kuitenkaan ole poliittisesti niin helppo ratkaisu, sillä työttömyyskassojen jäsenyys on ollut suurena kannustimena liittyä myös ammattiliittoihin. AY-liike luonnollisesti pelkää tämän valtin menettämistä. Olkoonkin, että esim. YTK on rikkonut jo aikaa sitten kassojen ja liittojen välistä suhdetta.

Lainaan Hiilamon ja kumppanien raportin kakkossivulta oleelliset ongelmat, joihin uudistus toisi ratkaisua:

Kuvakaappaus 2016-07-02 09:11:03

Tai sitten voitaisiin ihan vaan ottaa käyttöön se perustulo. Sen avulla pääsisimme varmuudella eroon peruspäiväraha–työmarkkinatuki-köydenvedosta.

Perustulo pelastaa paikallisesti sopijat

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 21.10.2015.

Tällä hetkellä hallitus on valmis tekemään nopeita ja radikaalejakin ratkaisuja kilpailukyvyn parantamisen nimissä. Harmi vaan, että toistaiseksi ehdotukset ovat kovasti miellyttäneet etenkin työnantajapuolta. Palkansaajien hiuksia harmaannutti viimeksi paikallinen sopiminen työpaikoilla. Tämän epäillään antavan etua vain työnantajille, jotka pahimmassa tapauksessa voisivat lähteä polkemaan palkkoja alas vauhdikkaasti.

Isoksi haasteeksi muodostunee nykyinen työttömyysturvalainsäädäntö. Miten toimitaan tilanteessa, jossa paikallisesti sovitun työsuhteen ehdot ovat sellaiset, joilla työntekijä ei voi missään nimessä tulla toimeen? Voiko työnhakija kieltäytyä vastaanottamasta tällaista työtä ilman seuraamuksia? Karenssin ja siitä seuraavan toimeentulotuen leikkauksen kautta jo muutenkin huonosti toimeentuleva pitkäaikaistyötön saattaa tipahtaa entistä syvempään velkakuoppaan.

Työntekijän oikeudet voidaan kuitenkin varmistaa samalla kun annetaan mahdollisuus sopia työsuhteen ehdoista paikallisesti. Ratkaisuna on vastikkeeton perustulo. Perustulon avulla työntekijän ei tarvitse alihinnoitella itseään, kun hän voi kieltäytyä törkeimmistä tarjouksista ilman pelkoa toimeentulon menettämisestä. Vastikkeettomalla perustulolla voidaan myös keventää työttömyysturvan käsittelyyn nykyisellään tarvittavaa byrokratiaa ja hallintoa.

Odotan mielenkiinnolla hallituksen perustulokokeilun yksityiskohtia. Valitettavasti päivä päivältä pelkään yhä enemmän, että toteutettava malli ei helpota byrokratiassa ja toimeentuloloukuissa. Vain vastikkeeton malli antaa voimaa työntekijälle ja säästää hallintokuluissa.

Perustulolla pakkoaktivoinnista itseaktivoitumiseen

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 13.1.2015

Yhteiskunnassamme on käynnissä hidas, mutta sitäkin näkyvämpi muutos. Pitkäaikaista työtä ei ole tarjolla kaikille säännöllisesti, eikä työttömyys Keski-Suomessa ja muissa maakunnissa ei ota hellittääkseen. Viime vuosien ajan ongelmaan on yritetty puuttua perinteisin keinoin: työpaikkoja on pyritty luomaan palkkatuen tai suorien yritystukien kautta. Nämä keinot ovat kuitenkin kääntyneet itseään vastaan, kun palkkatukeen oikeutettu työtön kiilaa työnhaussa muiden edelle.

Keskisuomalainen nosti 11.1.2015 esiin työttömien mahdollisuuden tehdä vapaaehtoistyötä. Monelle pitkään työttömänä olleelle vapaaehtoistoiminta onkin henkireikä muuten yksinäisessä arjessa. Samaan aikaan kunnat pyrkivät eroon omista työttömyyskorvausmaksuistaan ja potkivat pitkäaikaistyöttömiä osallistumaan erilaisiin toimenpiteisiin ja ottamaan vastaan satunnaisia töitä jopa huonoilla työehdoilla karenssien uhalla. Parhaassa tapauksessa työtön saattaa löytää näiden toimien avulla todellisiakin töitä, mutta enimmäkseen kyseessä on lähinnä hetkellistä tilastojen kaunistelua eikä toimenpiteistä ole apua pitkäaikaiseen työllistymiseen. On suorastaan absurdia, että samalla kun toinen viranomainen pohtii, tekeekö joku liikaa töitä ilmaiseksi, toinen patistaa työtöntä aktivoitumaan mitättömin korvauksin.

Oli ihminen sitten työtön, pätkätöissä tai vapaaehtoistyössä, hänellä pitäisi olla yhtäläinen oikeus perustoimeentuloon. Yhtä tärkeää kuin se, että työtön voi osallistua vapaaehtoistyöhön, on se, että hän voi kieltäytyä työnantajan laatimista kohtuuttomista sopimusehdoista ilman pelkoa karensseista ja tukien menettämisistä. Meidän tulee siirtyä pakottamisesta mahdollisuuksien luomiseen. Tämä on yksi niistä syistä, miksi tarvitsemme Suomeen maanlaajuisen perustulokokeilun.