Mielipidekirjoitukset

Älylasit eivät ole neutraalia teknologiaa

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 25.8.2026. Painetussa lehdessä toimituksen otsikko ”Meidän on syytä tiedostaa, etteivät älylasit ole neutraalia teknologiaa”.

Keskisuomalaisen älylasitestissä (14.8.2026) pohdittiin niiden suhdetta yksityisyyden suojaan. [Artikkelissa käytettiin itsestäänselvinä esimerkkeinä sovituskoppeja, kuntosaleja, uimarantoja ja vastaavia tilanteita, joissa nauhoittaminen on sosiaalisesti vähintäänkin arveluttavaa, ja kuvamateriaalin jakaminen eteenpäin voisi olla suoranainen rikos.]

Kameroiden lisääminen silmälaseihin ei ole uusi keksintö. Google yritti lyödä läpi Glass-älylaseillaan jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta tuolloin ympäristö ei ollut tuotteelle suotuisa. Yritys luopui lasien myynnistä liian suuren vastustuksen takia. Nyt vastaavanlaista vastarintaa ei ole kuitenkaan syntynyt.

1990-luvulla ihmettelimme yksinään kadulla puhuvia henkilöitä ennen kännyköiden yleistymistä. Verkon videopalvelut ja sosiaalinen media ovat normalisoineet tilanteet, joissa joku kulkee kadulla kameran kanssa. Yleensä kameran käyttö on kuitenkin näkyvää ja laite on selvästi esillä. Esineisiin upotettujen kameroiden kanssa toiminnan läpinäkyvyyys häviää.

Älylasit ovat esimerkki ilmiöstä, jossa teknologiayritykset eivät ymmärrä suostumuksen merkitystä. Jokaisella on kokemus verkkosivun tai sovelluksen tarjoamasta näennäisvalinnasta, jossa vaihtoehdot ovat ottaa jokin uusi toiminto käyttöön, tai palata asiaan uudestaan ja uudestaan ”ei nyt” -nappia painamalla. Vastaavasti kuvaajalla on kaikki valta hyödyntää älylasien toimintoja välittämättä siitä, onko muilla mahdollisuutta kieltäytyä osallistumisesta.

Sen lisäksi, että laseja voidaan käyttää väärin yksityisissä tilanteissa, niiden tallentamia kuvaa ja ääntä voidaan käyttää myös osana massavalvontakoneistoja. Koska silmälaseilla kuvattu materiaali tallennetaan Metan (tai muiden toimijoiden) palvelimille, niitä voidaan velvoittaa luovuttamaan materiaali osana rikostutkintaa jopa lasien omistajan tai kuvatuksi päätyneiden henkilöiden tietämättä. Kun yritykset kehittävät luovutusmekanismit, on aiempien kokemusten perusteella vain ajan kysymys milloin sitä käytetään väärin.

Artikkelissa todetaan, että teknologia ei itsessään ole hyvää eikä pahaa, ja yleisesti se pitääkin paikkaansa. Älylasit ovat kuitenkin esimerkki tuotteesta, joka on suunniteltu ensisijaisesti käyttäjän etujen eikä kohteelle tai yhteisölle aiheutuvien haittojen näkökulmasta. Mahdollisuus käyttää valtaa väärin on niin suuri, että lasit menevät minun eettisessä koodistossani selvästi miinukselle. Ainakin kunnes Hannu Rajaniemen Kvanttivaras-scifitrilogian gevulot-yksityisyysmekanismit kehitetään.

Fortumin datakeskuksesta ei taida olla varaa kieltäytyä

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, julkaistu 14.4.2026 Keskisuomalaisessa.

Itäisen Seppälänkankaan asemakaava etenee päätöksenteossa kohti kaupunginvaltuustoa. Fortumille tarjotaan paikkaa datakeskukselle teollisuusalueen nurkalle.

Kaksi kehityskulkua kannustaa tällä hetkellä rakentamaan datakeskuksia Suomeen: Laajat investoinnit uusiutuvaan energiaan, joka tarjoaa edullista sähköä, sekä globaali tekoälyhuuma, joka lisää kysyntää laskentakapasiteetille. Datakeskukset ovat Internetin infrastruktuuria, samaan tapaan kuin satama-alueet, järjestelyratapihat tai lentokentät fyysisessä liikenteessä.

Tekoälykuplan puhkeamista on ennustettu jo pari vuotta. Teknologia on kuitenkin tullut jäädäkseen, hyvässä ja pahassa, riippumatta markkinoiden korjausliikkeestä. Tietokoneet ovat työkaluina monikäyttöisiä, niin kuin vasaraakin voi käyttää rakentamiseen tai purkamiseen. Tästä syystä tarve laskentakapasiteetille ja sitä kautta datakeskuksille tuskin tulee vähenemään verkottuneessa ja sähköisestä toimintaympäristöstä riippuvaisessa maailmassamme.

Yksi Jyväskylän haasteista on korkeasti koulutetun työvoiman pitäminen alueella. Moni kouluttautuu paikallisesti, mutta muuttaa sitten muualle työpaikkojen perässä. Yksittäinen datakeskus ei tietenkään tarjoa töitä kaikille korkeakoulutetuille. Se kuitenkin houkuttelee pidemmän päälle muitakin suuryrityksiä kilpailemaan paikallisesta osaavasta työvoimasta, lisäten alueen työllistäjiä.

Pelkkää juhlaa uudisrakentaminen ei toki tuo. Aluetta on käytetty virkistykseen, ja polkuverkot jäävät nyt uusien teiden ja rakennusten alle. Suuria rakennuksia ei saa mitenkään sulautettua siististi luontoon. Alueen valaistus ja melu pitää saada rajattua vain sen välittömään läheisyyteen.

Kaupunki on pyrkinyt löytämään parhaat mahdolliset kompromissit alueelle. Kaava on laadittu yleiskaavan mukaiselle ja jo kaavoitetulle teollisuusalueelle. Luontoarvoja on pyritty säilyttämään niin paljon kuin mahdollista. Hulevesien käsittelyyn on kiinnitetty erityistä huomiota. Datakeskuksen tuottama lämpö vähentää kaukolämmön tuotannon päästöjä.

Oli datakeskusten tarpeesta ja käytöstä mitä mieltä tahansa, harvempi kunnallispoliitikko voinee kieltäytyä miljoonien vuotuisista verotuloista. Minä en ainakaan pystyisi sanomaan tämmöiselle diilille ei. Riittääkö jollakulla muulla kanttia?

Tekstiä on kommentoitu lehden sivuilla useamman viestin voimin, samoin 16.4. julkaistua Markku Vehmaksen mielipidettä.

Kannustusta kepin sijaan

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus Riikka Leinosen kanssa, julkaistu Keskisuomalaisessa 28.2.2026.

Talous on murroksessa: tekoälyn tuoma automaatio ja ilmastokriisi muokkaavat työelämää vauhdilla. Sosiaaliturvajärjestelmämme on luotu aikana, jolloin samassa työpaikassa pysyttiin vuosikymmeniä. Entistä useammalla työura on nykyään pätkittäistä ja työkyky vaihtelee.

Työpaikkojen, opintojen ja perhevapaiden välillä sompaillessa voi pahimmassa tapauksessa joutua lähes mahdottomaan byrokratiahelvettiin – puhumattakaan, jos ei ole järjestelmän mielestä sataprosenttisen työkykyinen. Toimeentulon epävarmuus murrostilanteissa osoittaa, ettei hyvinvointivaltiomme ole pysynyt kehityksen mukana.

Tiedämme kuitenkin keinon vähentää muutosten riskejä: perustulon. Sen puolesta on puhuttu jo kymmeniä vuosia. Sipilän hallituksen perustulokokeilusta on kulunut kahdeksan vuotta. Aihe on kadonnut päivänpolitiikasta, vaikka kriisit ovat alleviivanneet uudistuksen tarvetta.

Perustulokeskustelussa jäädään usein keskustelemaan yksityiskohdista, kuten tuen määrästä ja maksutavasta. Tehdään siis pian periaatepäätös siitä, että sosiaaliturvajärjestelmämme rakentuu jatkossa sen ympärille. Summa voi olla aluksi pienikin nykyisten tukien rinnalla. Voimme optimoida sen määrää siinä vaiheessa kun lastentaudit on saatu pois alta.

Voimme myös aloittaa myöntämällä perustulon esimerkiksi 18-25 vuotiaille. Yhä useampi nuoristamme on mielenterveysongelmainen tai uhkaa syrjäytyä. Alle 25-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömyys on yli 22-kertaistunut vuodesta 2008.

Perustulo ei luo työpaikkoja tyhjästä. Sen sijaan se tarjoaa vakaan toimeentulon, kun työtä ei ole. Se mahdollistaa kouluttautumista ja osaamisen päivittämistä missä iässä tahansa.

Köyhyys tutkitusti lamaannuttaa. Perustulokokeilujen tuloksissa ympäri maailman näkyy, miten perustuloa saaneet ihmiset ovat olleet onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä. Irlannissa kokeiltu taiteilijoiden perustulo otetaan tänä vuonna pysyvästi käyttöön. Havaittiin, että jokainen kokeiluun käytetty euro palautui yhteiskunnalle 1,4-kertaisena.

Perustulo poistaa turhaa ja kallista byrokratiaa sekä estää kannustinloukkuja, kun työtä voi vastaanottaa milloin vain. Se antaa myös mahdollisuuden kieltäytyä huonoista työehdoista ja tukee yritystoiminnan käynnistämisessä.

Nykyinen hallitus on valinnut sosiaaliturvauudistuksissa epäinhimillisten leikkausten tien. Kepin sijaan meidän tulisi luoda toivoa nuorillemme ja saada heidät aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Tarvitsemme siihen kannustavan sosiaaliturvan muodon: perustulon.

Palvelut minulle, data Applelle ja Googlelle

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 9.10.2025.

Keskisuomalainen avasi hyvin 5.10.2025 sitä, miten käyttäjätiedot vaeltavat sosiaalisen median palveluista ympäri maailmaa. Effi ja muut yksityisyysaktivistit ovat yrittäneet koko 2000-luvun herätellä tietoisuutta siitä, miten eri toimijat pääsevät käsiksi tietoihimme ja miten niitä voidaan hyödyntää myös väärinkäytöksiin.

Lehtijuttu oli kirjoitettu sosiaalisen median palvelujen näkökulmasta, mutta dataa kerätään muissakin palveluissa.

Lähes kaikki käyttävät älypuhelinten sovelluksia päivittäisessä elämässään: sähköinen tunnistautuminen, pankki- ja vakuutuspalvelut, ostokset, kulttuuri- ja liikuntaedut, auton tankkaus, lataus tai pysäköinti, Kelan tai eläkelaitoksen palvelut… Suurin osa yrittää kerätä pakollisen tiedon lisäksi monenlaista muuta dataa.

Suomalaisen yhteiskunnan peruspalvelut ovat toistaiseksi saatavilla myös muilla tavoilla kuin pelkän ”äppiksen” avulla, mutta joskus vaihtoehtoinen reitti voi olla monimutkainen tai lähes mahdoton.

Olen ottanut monia sovelluksia käyttöön vain sen takia, etten ole jaksanut selvittää, miten jonkin asian voisi muuten hoitaa. Jos minä en asiaan perehtyneenä ja IT-alalla työskentelevänä ota näistä välillä selvää, miten muka alan toimintatapoja ymmärtämätön voisi?

Älypuhelinten ja tablet-laitteiden käyttöjärjestelmissä on Googlen ja Applen duopoli. Lähes kaikki ovat tästä syystä suhteessa vähintään toiseen näistä amerikkalaisyrityksistä. Nekin olivat, Pasi Moilasta artikkelista lainaten, 20 vuotta sitten melko erilaisia.

Mobiilisovellusten alustat Android ja iOS seuraavat käyttäjän toimintaa ja lähettävät käyttötietoja valmistajille. Vaikka olen kytkenyt puhelimestani lähes kaiken datankeruun pois päältä, se yrittää silti ottaa säännöllisesti yhteyksiä Googlen telemetriapalvelimille.

Mikäli joku haluaa vältellä älypuhelimen houkutuksia, tai asiakkuutta Googlen tai Applen kanssa, miten hänen tulisi toimia? Mikäli yritykset antavat hänelle porttikiellon, voiko hän edelleen käyttää muita palveluja? Miten varmistetaan, ettei yhteiskunnan täysivaltaista jäsenyyttä jatkossakaan osteta pelkästään asiakasdatalla tai asiakassuhteella näihin kahteen yritykseen?

Onko Kävelykatu kävelijöille vai poliisiautoille?

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisen verkkosivuilla 25.3.2025.

Jyväskylän Kävelykadulla rauha rikkoontuu säännöllisesti, kun poliisiauto tunkee ihmismassan läpi. Moottori hurisee ja pakokaasut saavat yskimään, kun auto valuu hiljaa ohi.

Poliisi yrittää tehdä itsensä näkyväksi ja lisätä keskustan turvallisuudentunnetta, mutta jää samalla varsin etäiseksi. Auton ohjaamossa partioivaan poliisiin ei saa yhteyttä ilman, että tämä avaa ikkunan. Hän ei myöskään pysty aistimaan kadun tunnelmaa muilla aisteilla kuin silmillään, saati selvittämään tilanteita nousematta autosta.

Isommassa kuvassa autolla kulkeminen rajaa poliisin näkökulmaa muihin kaupungissa liikkuviin ihmisiin. On vaikeaa samaistua kävelijän tai pyöräilijän kokemuksiin liikenneympäristöstä tai -tilanteista, kun oma työaika kuluu ison auton ratissa.

Isolla ja painavalla autolla väkijoukossa ajaminen on aina riski. Ei vaadita kuin hetken herpaantuminen, ja lapsi tai iäkkäämpikin ihminen voi jäädä alle. Onnettomuustilanteessa onkin mielenkiintoista, kuka on tilanteessa vastuullinen.

Lain mukaan auton seisottaminen tai päämäärätön ajelu kävelykadulla on laitonta. Poliisi perustelee toimintatapansa tarpeella siirtyä tilanteen vaatiessa nopeasti hälytysajoon, mutta lakiin ei ole tuollaista poikkeusta kirjattu. Poliisiautolla saa ajaa Kävelykadulla muista tienkäyttäjistä poikkeavasti vain pillit soiden.

Onko poliisi Kävelykadulla kaupunkilaisia palvelemassa, vai heitä häiritsemässä? Millaisen kuvan poliisin toiminnasta antaa lain tietoinen rikkominen? Miksei poliisi voi järjestää töitään siten, että kävelykatu voitaisiin nimensä mukaisesti rauhoittaa autoliikenteeltä?