Vapaus

Rauhaa ei luoda keskustelulla pommeista

kirjoittaja

Kaivelin hiljattain lukioaikaisia dokumentteja ja esille pilkahti Nato-essee vuodelta 2004. Tekstissä pohdiskelen kevyellä ymmärryksellä liittoutumisen hyötyjä ja haittoja. Päädyn kannattamaan kansanäänestystä Natoon liittymisestä ja vastustamaan itse jäsenyyttä.

Noh, puolustusliittoon lopulta mentiin parisenkymmentä vuotta myöhemmin ilman kansanäänestystä. Nyt sitten heräillään liittouman jäsenenä olemisen seurauksiin.

Minä ja Nato

Natoon liityttiin lopulta Venäjän pelossa ilman kovin suurta vastustusta. Vain muutama poliitikko äänesti liittymistä vastaan pitkälti rauhanaatetta painottaen.

Olen sen verran nuori, ettei minulla ole selkeitä muistikuvia itäblokin romahtamisesta. Asiaan vaikuttaa myös se, että asuimme tuolloin Senegalissa, jonka politiikkaan Neuvostoliitto vaikutti paljon epäsuoremmin verrattuna Suomeen. Senegalkin on historiallisista syistä ollut kallellaan Ranskaan ja sitä kautta länsimaihin päin.

Olin yllättynyt, kuinka samaan tapaan kuin nykyään pohdin asioita jo lukioaikana, ja tyytyväinen, että olin päässyt miettimään puolustus- ja ulkopoliittisia kysymyksiä koulutehtävässä. Omaa suhdettani Natoon oli tuossa vaiheessa värittänyt ainakin kaksi asiaa: syyskuun 11. terrori-iskuja seurannut Yhdysvaltojen vetämä terrorismin vastainen sota ja 1990-luvun lopun Kosovon sota, jossa liittoumalla oli vahva rooli ja jonka käänteitä muistan kuunnelleeni RFI:n radioaaltojen kautta.

Kosovon operaatioille oli vahvempi tuki, mutta etenkin Irakin sota jakoi liittolaisten mielipiteet. Olen itse katsonut näitä etenkin humanitääristen lasien läpi. Vaikka myöhemmin olen oppinut, miten ”sota on diplomatian jatke”, en kykene edelleenkään täysin ymmärtämään tarvetta ratkaista konflikteja väkivallalla.

En myöskään ymmärrä, miksi liittolaisuus olisi sen arvoista, että ulkomaisille sotilaille pitäisi tarjota syytesuoja.

Miinakeskustelu pelon merkkinä

Natoon liittymisen jälkeen on nähty puolustuspoliittinen kiihko. Liittymisen aikaan puhuttiin hävittäjähankinnoista, mutta niitä seurasi pian keskustelu Ottawan sopimuksesta irtaantumisesta ja sitä kautta jalkaväkimiinojen ottamisesta uudelleen käyttöön.

Kävin kuntavaalien aikaan muutaman keskustelun miinoista niin livenä kuin verkossa. Henkilökohtaisesti toki sotatilanteessa kaipaisin käyttööni kaikkia aseita, joista on minulle hyötyä. Isossa kuvassa sodankäynnin teknologiat sisältävät hyötyjä ja haittoja kuten kaikki muutkin teknologiat.

Suomi on luvannut sopimuksista irtouduttuaan olla vastuullinen miinoittaja ja merkitä miinoitetut alueet. Vasta-argumentti löytyy talvi- ja jatkosodassa kaatuneista, jotka teoriassa oli merkitty karttaan mutta joista moni on edelleen löytymättä. Löytyvätkö siis sodan jälkeen kaikki ihmistä huomattavasti pienemmät miinat?

Lapin sodan miinoitteet aiheuttivat vammoja ja kuolemia vuosikausia sodan päättymisen jälkeen. Tämä tuska on edelleen arkea monin paikoin maapallolla. Olisi reilua, että tukisimme vahvemmin miinanraivaustöitä kompensaationa valmiudesta jatkaa niiden kylvämistä luontoon.

Aloin lahjoittaa kuukausittain Apopon miinanraivaajarotille katsottuani Evan Hadfieldin videon aiheesta.

Kilpavarustelu jatkukoon myös ydinaseilla?

Sama kiihko on nostanut nyt keskusteluun myös ydinaseet. Kuten monesti aiemmin, puolustuspoliittinen asia on tuotu keskusteluun yksioikoisena faktana ja käsittelyä piilotetaan turvaluokitellun tiedon taakse. Tämän tason elämän ja kuoleman kysymyksissä olisi päinvastoin tärkeää käydä keskustelu avoimin kortein. Mitä hyötyä ja haittaa Suomen nykyisestä lainsäädännöstä on omalle ja Naton toiminnalle? Minkä muutoksen nykytilanteeseen esitys toisi? Mitä vaihtoehtoja esitykselle on?

Ukrainan sodan syttymistä on selitetty sillä, ettei maalla ole ollut ydinpelotetta sen luovuttua aseistaan itsenäistymisen yhteydessä. Tässä on tiettyä perää. Halusin tuolloin ymmärtää tarkemmin ydinpelotedoktriinia ja tulin siihen lopputulemaan, että Suomen turvallisuus on parhaiten taattu, mikäli olemme jonkin ydinsateenvarjon alla: joko oman tai liittolaisten.

Collections: Nuclear Deterrence 101

Käytännössä mikäli emme olisi tuolloin liittynyt Natoon, olisin kannattanut toissijaisesti yhteistä ydinaseohjelmaa muiden Pohjoismaiden kanssa (Ruotsilla pitäisi kuulemma olla vielä jonkin verran hiljaista tietoa vuosien takaa) tai sitten viimesijaisena vaihtoehtoa oman ydinohjelman perustamista.

Ihannetilanteessa Suomen ei pitäisi tarvita koskaan ydinaseita, ei pelotteeksi eikä etenkään käyttöön. Peliteorian mukaan tarvisemme kuitenkin niiden tuoman turvan. Tarkoittaako se sitten sitä, että aseiden tulisi olla meidän maaperällämme, siihen en osaa vastata. Moni asia riippuu siitä, onko liittolaistemme muilta maaperiltä, ilmatiloista tai meren alta luoma pelote tarpeeksi luotettava.

Muistan 1990-luvulta keskustelut Ranskan ydinkokeista Mururoan atollilla. Muistan myös Itse Valtiaiden Ydinkeskusta-jakson. Muistan naureskeluni Dr. Strangelove -elokuvan hullulle nimihenkilölle. Konkreettisia pommeja on helpompi valmistaa kuin abstraktia rauhaa.

Aktiivimallin työllistävä vaikutus

kirjoittaja

Työttömyysturvalakia ollaan jälleen rukkaamassa, kun hallitus esittää aktiivimallia ratkaisemaan työttömyyteen liittyviä laajempia ongelmia.

Esityksen mukaisesti työttömyysturvaa leikattaisiin yhden päivän verran kuukaudessa (eli 4,65 %), mikäli 65 maksupäivän (noin kolmen kuukauden) aikana työtön

  • ei osallistu vähintään viiden päivän verran työllistymistä edistämiin palveluihin tai
  • työskentele yhden työssäoloehtoviikon verran.

Kritisoin suuresti aktiivimallin toteutustapaa. Esityksessä arvioidaan, että viranomaisten työmäärä ei suuresti lisäänny, mutta ”Kansaneläkelaitos on esityksestä antamassaan lausunnossa kuitenkin arvioinut, että aktiivimalli lisää sen työmäärää 130–260 henkilötyövuodella, ja että muutos merkitsee vuositasolla 385 000–770 000 uuden etuuspäätöksen antamista työmarkkinatuen ja peruspäivärahan hakijoille.” Työttömyyskassojen työmäärä lisääntynee myös.

Tämä on melkoinen määrä täysin turhaa työtä (josta iso osa liittynee toimeentulotukipäätösten tarkistuksiin).

Mallin olisi voinut toteuttaa myös seuraavalla tavalla, joka ei lisää hallinnollista työtä nykyisestä:

  • Leikataan yleisesti työttömyysetuuksien perusmäärää (jollain prosentilla), kun kerran halutaan siirtää (pitkäaikais)työttömyyden kustannuksia enemmän kuntien kontolle (toimeentulotukimenojen kasvaessa).
  • Maksetaan työttömyysturvan korotusosaa ilman rajoituksia, jos työtön osallistuu työllistymistä edistävään palveluun (nykyään raja on 200 päivää/etuuslaji). (Porkkanaa!)
  • Työskentelyn kannustimena voidaan nostaa palkkatulojen suojaosaa nykyisestä 300 eurosta kuukaudessa (perustulo, perustulo…).

Tämä ei aiheuttaisi suuria muutoksia nykyisiin etuusprosesseihin eikä näin ollen työllistäisi viranomaisia yhtä paljon kuin Kelan arviossa. Keskustelua voitaisiin toki jatkossakin käydä siitä, mikä olisi oikea työttömyysturvan määrä, onko meillä varaa maksaa korotusosaa enemmän kuin nykyisin ja oikea suojaosan suuruus.

Valinnanvapautta jääkaappiin ja lautaselle

kirjoittaja

Vaikka puhunkin valinnanvapaudesta, en tällä kertaa kirjoita sotesta, vaan ruoasta.

Yksi varmimmista tavoista päästä tappelemaan toisten ihmisten kanssa on keskustella ruoasta ja syömisestä.

Etenkin kasvisruoka ja sen tarjoaminen kiihdyttää tunteita. Muistan kuinka JYYn piirissä toimiessani ylioppilasravintola Ilokiven kasvisruoasta väännettiin kättä vuosi toisensa perään. Myös muissa päätöksentekoelimissä on käyty paatoksellista vääntöä siitä, kenellä pitäisi olla oikeus syödä ja mitä.

Syöminen menee tunteisiin, koska se on meille rutiinia ja ruokavalio jokaiselle hyvin henkilökohtainen. Henkilökohtaisuuden takia siis aluksi…

Omakohtaisia kokemuksia

Udonia Brysselissä 2008.

Muistan nuoruudessani ihmetelleeni lihanhimoissani kasvissyöjiä. Yliopistossa kasvisten osuus ruokavaliossani lisääntyi. Ja ihan viime vuosina lihan (ja etenkin punaisen lihan) määrä kotimme lautasilla on laskenut rutkasti. Olen edelleen kaikkiruokainen, mutta valitsen ravintoni kasvispainotteisesti niin työpaikalla kuin kotonakin.

Muutoksiin on ollut useampia syitä. Tärkein ruokavalioni monipuolistaja on vaimoni, joka ei syö punaista lihaa. Koska emme halunneet nähdä ylimääräistä vaivaa tekemällä molemmille erillisiä ruokia, päätin syödä punaista lihaa vain (tuossa vaiheessa) opiskelijaravintoloissa tai jos satuin olemaan yksin kotona.

Vuosien aikana aloin aktivoitua poliittisesti ja katsoa maailman menoa tarkemmin. Isossa mittakaavassahan suurimmat syyt vähentää lihansyöntiä liittyvät ympäristöön. Kukaan ei voi kiistää, että lihantuotanto kuluttaa rajallisia resurssejamme ja aiheuttaa (lähteestä riippuen) noin viidenneksen–kuudenneksen kaikista ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöistä. Lihansyöntiä vähentämällä hillitsemme siis ilmastonmuutosta.

Kolmas ja viimeisin tekijä, mikä on entisestään vähentänyt lihansyöntiäni on se, että valinnanvara kasvispohjaisissa puolivalmisteissa on lisääntynyt radikaalisti (nyhtökaura, härkis jne). Niiden ansiosta kasvisruokavaihtoehtomme ovat entisestään lisääntyneet.

Päättääkö eväistäsi poliitikko?

Poliitikkojen puheessa kasvissyönti nivoutuu usein kouluruokailuun. Keskustelussa unohtuu, että kunta tarjoaa ruokaa myös muualla kuin kouluissa.

Jyväskylässä kaupungin liikelaitos Kylän Kattaus vastaa ruokatarjonnasta, ja talousarvion mukaan se tarjoaa suurin piirtein samassa mittakaavassa koulu- ja päiväkotiruokaa (noin 2,4 miljoonaa ateriaa vuodessa kumpaakin). Koulujen ja päiväkotien lisäksi vuodessa tarjotaan noin 1,8 miljoonaa annosta vanhuksille.

Tarjottiin ruokaa sitten missä hyvänsä, oikea ratkaisu lihansyönnin vähentämiseksi ei mielestäni ole pakollinen kasvisruokapäivä. Sen sijaan ruokailijoille pitäisi tarjota päivittäin laadukas ja ravitseva, kaupungin ympäristötavoitteet täyttävä kasvisruoka ja liharuoka.

Samalla voidaan lopettaa ihmisten arvottaminen sen mukaan, mitä ruokaa hän syö. Annetaan jokaisen tehdä omat valintansa ja tiedotetaan ruoan ympäristövaikutuksista pienemmässä ja isommassa mittakaavassa.

Annetaan jokaiselle vapaus valita kasvisruokailu ja tarjotaan siis lähtökohtaisesti joka kerta myös kasvisvaihtoehto.

Vaalikoneet paljastavat arvot

Ylen ja Helsingin Sanomien vaalikoneissa kysyttiin ehdokkaiden suhtautumista kasvisruokaan, ja erot kysymyksenasettelussa näkyvät vastauksissa ainakin piraattien osalta:

Graafit muodostettu jyväskyläläisten ehdokkaiden vastauksista. Vaalikonedata CC-BY-SA Yle ja CC-BY Helsingin Sanomat.

Ylen vaalikonevastauksien perusteella jyväskyläläiset piraatit tuntuvat olevan pohjimmiltaan samoilla linjoilla kanssani (datalähde edelleen CC-BY-SA Yle):

Brander Tommi täysin samaa mieltä Kasvisruoka on halvempaa, ekologisesti kestävämpää ja usein terveellisempää kuin liharuoka.
Eskelinen Matti jokseenkin eri mieltä Kasvisruoan osuuden lisääminen on hyvä asia, mutta suhtaudun skeptisesti pakollisiin kasvisruokapäiviin kasvisruoan suosion kasvattajana.
Eskelinen Satu täysin samaa mieltä Ympäristösyistä lihansyöntiä on kansallisella ja globaalilla tasolla varaa vähentää reilusti, ja koulut ovat erinomainen ympäristö tarjota monipuolista ruokaa eri perheiden kasvateille. Kasvisruoat sopivat kaikille ja ovat jo nyt osa koulujen ruokalistoja. Lisäämällä kasvisruokapäiviä saadaan myös ruokien laatua parannettua, kun ne eivät jää erityisruokavalioleiman alle.
Hiironen Mikko jokseenkin samaa mieltä Kasvisruokailua tulee edistää mutta käytännön ehdoilla. Lukittautuminen jäykkään sääntöön ei ole usein tehokasta.
Hämynen Miika jokseenkin samaa mieltä Eikö ruokalistalla voi yleensä ottaen olla sekä kasvis- ja liharuokia ilman, että erikseen tarvitsee brändätä jotain tiettyä päivää kasvisruokapäiväksi? (Voisin siis valita samaa tai eri mieltä samalla argumentilla)
Kurki Joanna jokseenkin eri mieltä En tiedä miksi aiheesta pitäisi tehdä numeroa pitämällä jotain päiviä. Kouluruuassa pyritään kuitenkin kulujen karsimiseen ja se luontaisesti ohjaa valintoja.
Lampila Arto jokseenkin samaa mieltä
Lehtonen Joel jokseenkin eri mieltä Koululaisille terveellistä ruokaa toteutustavasta riippumatta. Se voi olla myös kasvisruokaa ja usein onkin. En näe syytä miksi kaupunginvaltuuston pitäisi ”mikromanageroida” koulujen ruokalistoja.
Martikkala Riku jokseenkin eri mieltä Kasvisruoka on tervetullut lisä kouluruokailuun, mutta pakottamisen sijaan kasvisruoka voisi olla toisena vaihtoehtona aina tarjolla.
Purojärvi Jonna täysin samaa mieltä On hyvä opettaa koululaisille, että kasvisruokakin on ravitsevaa ja hyvää. Toki tämä pitää sisällään vaatimuksen, että kouluruokaan on sen maittavuuden ja ravitsemusarvojen suhteen kiinnitettävä huomiota.
Toikkanen Tatu jokseenkin samaa mieltä Ilmastoystävällisempi ja mahdollisesti terveellisempi kasvisruokapäivä voisi tuoda sopivaa vaihtelua.

Perhe-etuuksia piraattinäkökulmasta

kirjoittaja

Tämä kirjoitus on lähinnä ajatusten herättelyä varten. En ota kantaa perhepolitiikkaan itsessään (se olisi aivan oman kirjoituksensa arvoinen), vaan pohdin vain sitä, millä tavalla nykyisiä lapsiperheiden tukimuotoja olisi muunnettavissa piraattinäkökulmaan. Piraattipuolueella ei ole varsinaista perhepoliittista ohjelmaa, joten ehdotukset ovat omiani. Ne kuitenkin pohjautuvat puolueohjelmaan ja ovat johdettavissa siitä. Tässä jutussa ei myöskään ole käyty läpi kaikkia tukia, koska se olisi äärettömän laaja työ.

Lapsiperhe-etuuksien kenttä on laaja ja kohtalaisen sirpaloitunut. Etuuksia myöntävät nykyisellään mm. Kela, työpaikkakassat ja kunnat.

Ennen syntymää

Kunta tarjoaa neuvolapalvelut, mikä on äärettömän tärkeää äidin ja lapsen hyvinvoinnin kannalta. Neuvolassa käyminen on myös pakollista jos haluaa päästä osalliseksi perhe-etuuksista.

Äitiysavustuksen myöntää Kela ja pakkauksen kysyntä tuntuu olevan edelleen kova. Kela ei saa myydä pakkausta eikä lähetä sitä ulkomaille. Pakkauksia näkeekin myynnissä verkkohuutokaupoissa melko maukkaaseen hintaan. Tässä voisi olla kehittämisen paikkaa.

Vanhempainpäivärahat

Näitä etuuksia maksetaan lapsen syntymän ympärillä ja tarkoitus on korvata työntekijän ansionmenetystä perhevapaan ajalta. Myöntäjänä toimii joko Kela tai (myös sairauskassana tunnettu) työpaikkakassa. Näitä määrittää sairausvakuutuslaki, joten niiden rahoituskin tulee sairausvakuutuksen kautta.

Havaitsemiani ongelmia:

  • vain isän isyysraha on sidottu siihen, että isä todella hoitaa lasta perhevapaan aikana (työskentely ei ole sallittua). Äidillä tätä vaatimusta ei ole, vaan äiti voi työskennellä äitiysloman aikana. Isäkin voi työskennellä vanhempainrahakaudella, jos hän pitää sen. Työskentelyajalta äitiys- tai vanhempainraha minimoidaan.
  • Yleisesti ottaen etuuksien nimet ovat jo melko heteronormatiiviset (äitiys- ja isyysraha), mikä aiheuttaa jänniä tilanteita sateenkaariperheissä.
  • Isällä ei ole oikeutta isyysrahaan, jos hän ei asu äidin kanssa. Tämä aiheuttaa ikäviä tilanteita, jos vanhemmat ovat esimerkiksi sopineet yhteishuoltajuudesta.

Ratkaisuja:

  • Otetaan käyttöön ns. vanhempainrahojen 6+6+6-malli, joka yhdenvertaistaa vanhempien tilannetta. Tulevaisuudessa voitaisiin tähdätä korvamerkitsettömään, vapaasti jaettavaan 18 kuukauden ajanjaksoon.
  • Edelliseen liittyen poistetaan erilliset isyys- ja äitiysrahat. Tavoitteenamme on kuitenkin poistaa sukupuolen merkitys lainsäädännöstä.
  • Yhteishuoltajuustilanteissa vaadittaisiin vain asuminen lapsen kanssa jotta oikeus etuuteen syntyisi (ks. alempi teksti erotilanteista).

Minimimääräiset vanhempainpäivärahat korvaantuisivat piraattien kannattamalla perustulolla. Tämän yli menevät osat tulisivat kuten ennenkin sairausvakuutusrahastosta.

Työpaikkakassat voivat tarjota sairausvakuutuslakia parempia etuuksia työssä oleville tai eläköityneille työntekijöilleen. Sairausvakuutuslaki rajaa tämän oikeuden vain työpaikkakassoille, vaikka vakuutuskassalain perusteella kassoja voisi olla muitakin. Koska en tiedä taustoista tarkemmin, pohdin seuraavanlaisia: Onko jokin erityinen syy, että tämä mahdollisuus on annettu vain työpaikan omille kassoille? Miksei työntekijä voi hakea parempia etuja tarjoavaa vakuutustaan vapaavalintaisesta yksityisestä kassasta? Voi toki olla, ettei tämä olisi kovin kannattavaa, koska lobbausta asian puoleen varmasti olisi (isot rahat liikkuvat).

Lastenhoidon tuet

Lastenhoidon tukien rahoituksesta vastaavat kunnat ja ne myöntää Kela. Etuuksia ovat kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, joustava hoitoraha ja osittainen hoitoraha.

Kotona alle 3-vuotiasta lasta hoitava vanhempi voi nykyisellään saada kotihoidon tukea. Jos käytössä olisi perustulo, ei erillistä kotihoidon tukea tarvittaisi.

Yksityisen hoidon tukea maksetaan yksityisille päivähoidon tuottajille, kun lapsi on päivähoidossa. Tämän lisäksi yksityistä päivähoitoa tuetaan monissa kunnissa (kuten Jyväskylässä) palveluseteleillä. Lisäksi kunnat tuottavat omaa päivähoitotoimintaansa. Pitäisi ehkä pohtia, voisiko näitä yhtenäistää. Pitäisikö kunnallinenkin päivähoito ”ostaa” palvelusetelillä palvelun arvottamiseksi?

Joustavaa tai osittaista hoitorahaa voi saada, jos työskentelee osa-aikaisesti ja hoitaa samalla alle 3-vuotiasta tai peruskoulun aloittanutta lasta. En ole aivan selvillä, mikä näiden tukien alkuperäinen tarkoitus on ollut (Kannustaa ihmisiä työskentelemään edes osa-aikaisesti? Vähentämään työtunteja lapsen hoitamiseksi?), joten en osaa sanoa, mitä niille pitäisi tehdä. Perustulo olisi kuitenkin käytössä, mikä kompensoisi mallista riippuen enemmän tai vähemmän tulonmenetyksiä.

Muita havaintoja

Lapsilisät ovat hieno keksintö. Niiden progressio on hämmentävä (kannustin useamman lapsen tekemiseksi?). Tuen pitäisi nykymaailmassa olla joko samansuuruinen kaikista lapsista tai uusista lapsista saatavan tuen pitäisi laskea lapsimäärän lisääntyessä. Lapsilisän voi nostaa vain yksi vanhempi, jos haluaa kaiken hyödyn progressiosta. Tämä asettaa eronneet parit, joilla on useampi lapsi ja haluavat jakaa heistä saatavaa tukea keskenään, eri asemaan edelleen parisuhteessa olevien kanssa.

Lapsilisät voitaisiin myös integroida perustulojärjestelmään ja kutsua niitä esimerkiksi lapsen perustuloksi. Tällä hetkellä lapsilisää saa 17 vuoteen asti. Olen kuullut tähän perustelun, että siitä lähtien lapsi voi olla oikeutettu opintotukeen. Piraattipuolue kannattaa äänioikeusikärajan laskemista 16 vuoteen. Pitäisikö lapsen myös siirtyä ko. vaiheessa lapsen perustulolta täyteen perustuloon?

Erotilanteissa olisi hyvä entistä enemmän sopia yhteishuoltajuudesta, jolloin lapset vuorottelevat vanhempien luona. Nykyisin lapset eivät vaan voi olla kirjoilla kahdessa osoitteessa yhtäaikaa, mikä vaikuttaa mm. yleisen asumistuen laskentakaavoihin. Lapset huomioidaan vain siihen ruokakuntaan, jossa ovat virallisesti kirjoilla, ja tämän takia molemmilla vanhemmilla ei välttämättä ole varaa niin suureen asuntoon kuin tarvitsisi lasten majoittamiseksi. Tähän epäkohtaan olen huomannut harvan ottavan kantaa, mutta sen korjaaminen toisi varmasti helpotusta monien elämään.

Elatusapua ja -tukea en lähde tässä käymään tarkemmin läpi, koska tarinaa alkaa olla melko paljon enkä ole niistä niin perillä että osaisin niistä paljoa sanoakaan 🙂

Perustulo pelastaa paikallisesti sopijat

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 21.10.2015.

Tällä hetkellä hallitus on valmis tekemään nopeita ja radikaalejakin ratkaisuja kilpailukyvyn parantamisen nimissä. Harmi vaan, että toistaiseksi ehdotukset ovat kovasti miellyttäneet etenkin työnantajapuolta. Palkansaajien hiuksia harmaannutti viimeksi paikallinen sopiminen työpaikoilla. Tämän epäillään antavan etua vain työnantajille, jotka pahimmassa tapauksessa voisivat lähteä polkemaan palkkoja alas vauhdikkaasti.

Isoksi haasteeksi muodostunee nykyinen työttömyysturvalainsäädäntö. Miten toimitaan tilanteessa, jossa paikallisesti sovitun työsuhteen ehdot ovat sellaiset, joilla työntekijä ei voi missään nimessä tulla toimeen? Voiko työnhakija kieltäytyä vastaanottamasta tällaista työtä ilman seuraamuksia? Karenssin ja siitä seuraavan toimeentulotuen leikkauksen kautta jo muutenkin huonosti toimeentuleva pitkäaikaistyötön saattaa tipahtaa entistä syvempään velkakuoppaan.

Työntekijän oikeudet voidaan kuitenkin varmistaa samalla kun annetaan mahdollisuus sopia työsuhteen ehdoista paikallisesti. Ratkaisuna on vastikkeeton perustulo. Perustulon avulla työntekijän ei tarvitse alihinnoitella itseään, kun hän voi kieltäytyä törkeimmistä tarjouksista ilman pelkoa toimeentulon menettämisestä. Vastikkeettomalla perustulolla voidaan myös keventää työttömyysturvan käsittelyyn nykyisellään tarvittavaa byrokratiaa ja hallintoa.

Odotan mielenkiinnolla hallituksen perustulokokeilun yksityiskohtia. Valitettavasti päivä päivältä pelkään yhä enemmän, että toteutettava malli ei helpota byrokratiassa ja toimeentuloloukuissa. Vain vastikkeeton malli antaa voimaa työntekijälle ja säästää hallintokuluissa.