avoimuus

Avoimuutta päätöksentekoon

Mielipidekirjoitus yhdessä Arto Lampilan kanssa, julkaistu Keskisuomalaisessa 24.4.2017.

Moni on varmasti miettinyt kuluneen viikon aikana, mitä tuleva valtuustokausi tuo Jyväskylässä tullessaan.

Toivathan kuntavaalit merkittäviä muutoksia Jyväskylän valtuuston valtasuhteisiin: vihreät ottivat haltuunsa Sdp:lle vuosikausia kuuluneen paikan kaupungin suurimpana puolueena.

Muutos avaa aina mahdollisuuksia, ja tällä kertaa meillä voisi olla mahdollisuus lisätä radikaalisti avoimuutta kaupungin päätöksenteossa. Sekä suuren vaalivoiton ottaneet vihreät, että uutena ryhmänä Jyväskylän valtuustoon nousseet piraatit ovat jo pitkään puhuneet päätöksenteon avoimuuden lisäämisestä.

Nyt voisi olla aika ryhtyä sanoista tekoihin, ja avata lautakuntien ja kaupunginhallituksen kokoukset sekä vaatia kaupungin enemmistöomisteisia yhtiöitä noudattamaan julkisuuslakia.

Julkisen sektorin omistamien yritysten toiminnan avoimuus on myös yksi lähivuosien isoja kysymyksiä – onhan niitä näillä näkymin soteuudistuksen jälkeen moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna.

 

Laajempi avoimuus ratkaisuna vallankäytön keskittymiseen 

Mielipidekirjoitus, kirjoitettu yhteistyössä Arto Lampilan kanssa ja julkaistu Keskisuomalaisessa 25.3.2017.

Jari Colliander aprikoi Keskisuomalaisessa 17.3.2017 vallan karkaamista kaupunginvaltuustolta muihin, suljettujen ovien takana toimiviin toimielimiin. Ratkaisuksi hän ehdottaa vallan keskittämistä valtuustolle.

Collianderin perusteena on, että toisin kuin muiden toimielimien, valtuuston toiminta on avointa. Ratkaisun ei tarvitse olla vallan keskittäminen ainoaan avoimeen toimielimeen, vaan avoimuuden laajentaminen lautakuntiin, kaupunginhallitukseen ja viranhaltijoiden tekemään valmitelutyöhön. Näin kuntalaisilla on mahdollisuus seurata päätöksentekoa ja osallistua aiheesta käytävään keskusteluun nykyistä laajemmin.

Olemme Collianderin kanssa samaa mieltä siitä, että virkamiesten valtaa ei saa kasvattaa luottamushenkilöiden kustannuksella. Valtaa on kuitenkin mielummin hajautettava kuin keskitettävä. Otetaan käyttöön osallistava budjetointi ja kuntalaiskysymys, tehdään käyttäjistä palveluiden ja asukkaista alueiden kehittäjiä. Lisäksi vaadimme, että julkisuuslakia pitää noudattaa kaikissa niissä yhtiöissä, joista kaupunki omistaa enemmistön.

Telttakeskusteluja osa 4: Avoin hallinto

Tässä kirjoitussarjassa pohdin laajemmin keskusteluja, joita pääsen käymään kadulla piraattiteltalla (tai vaikka ilmankin sitä). Löydät halutessasi kaikki kirjoitukset telttakeskusteluja-avainsanan alta.
Kuva: Legal Gavel & Open Law Book — CC-BY Blogtrepreneur

Mutta meillähän on päätöksenteko jo avointa?

Silloin tällöin pääsen selittämään, miksi piraatit ajavat nykyistä suurempaa hallinnon avoimuutta. Yleensä keskustelijat viittaavat julkisuuslakiin (laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta), jonka ensimmäisessä pykälässä kerrotaan oleellisin:

Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Vaikka laki on teoriassa selvä, käytännössä tilanne on toinen.

Ensimmäinen ongelma on tietää, mitä pyytää; jos asiakirjaa ei syystä tai toisesta ole merkitty (vielä) diaariin ja tieto siitä ei tule muuta kautta tietoon, asiakirjaa ei käytännössä ole olemassa. Jos taas kyseessä ei ole asiakirja, vaan esimerkiksi kokous, sen seuraaminen ei välttämättä ole mahdollista.

Yhteiskunnan toimintoja myös entistä enemmän ulkoistetaan ”perinteisen” julkisen vallan ulkopuolelle. Vaikka näidenkin toimijoiden tuottaman tiedon pitäisi olla julkisuuslain mukaan avointa, ei sitä välttämättä silti luovuteta.

Monesti tiedon saaminen vaatii aktiivista pyytämistä, pahimmassa tapauksessa vastausta odottaessa useaan kertaan. Siltikään tietopyyntöön ei välttämättä vastata. Tiedon pyytäjä pääsee myös liian usein valittamaan oikeusasteisiin, kun tietoa ei syystä tai toisesta luovuteta tai se salataan ilman syytä. Oma lukunsa ovat toki tilanteet, jossa salattua tietoa vahingossa paljastuu ja todetaan, ettei se oikeastaan haittaa.

Salailu haittaa myös päätöksentekijöitä. Ajankohtaisena esimerkkinä käynee länsimetrosotku, josta jopa päättäjien on ollut mahdotonta saada asiallista tietoa.

Hallinnon avoimuus ja vapaa tieto nivoutuvat toisiinsa. Piraattien lähtökohtana on kulkea avoimuus edellä: tärkeää olisi siirtyä tiedon panttaamisesta tiedon aktiiviseen julkistamiseen. Koska verkossa on lähes rajattomasti tilaa, tiedot valmistelussa olevista asioista pitäisi julkaista heti aloittaessa automaattisesti. Ajantasaiset tiedot päivittyisivät palveluun sitä mukaa kun käsittely jatkuu.

Kaikkien tietojen tulisi olla myöskin avoimen datan periaatteiden mukaista. Tämä tarkoittaa rakenteista tietoa, koneluettavuutta ja avoimia rajapintoja, ei pelkästään word- tai pdf-tiedostoja.

Julkisuuslain pitää päteä varsinaisten viranomaisten lisäksi myös julkishallinnon enemmistöomisteisiin yhtiöihin. Koska yrityksiä pyöritetään veronmaksajien rahoilla ja näin ollen omistajina ovat viime kädessä kaikki suomalaiset, kaikilla tulee olla oikeus saada tietoja yrityksen toiminnasta. Tämän voi toteuttaa muokkaamalla yhtiöjärjestyksiin asianmukainen pykälä, kuten Mika Honkanen Facebookissa ehdotti. Tuolloin yhtiöt eivät voi nykytyyliin vedota yrityssalaisuuksiin.

Kaikkien julkista valtaa käyttävien päätöksentekoelinten kokousten pitäisi lähtökohtaisesti olla julkisesti seurattavissa. Käytännössä siis valtion tasolla hallituksen ja valiokuntien, kunnassa hallituksen ja lautakuntien kokoukset voisi hyvin esittää verkkolähetyksinä. Jos on tarvetta salata joku osa kokousta esimerkiksi yksityisyyden suojan takia, se on tehtävissä kokousteknisin menettelyin. Kyseiset kohdat voidaan esimerkiksi käsitellä muiden kohtien jälkeen.

Tekisi mieli sanoa, että julkisuuslaki on kirjoitettu aikana ennen Internetiä. Valitettavasti hallituksen esitys on annettu 1998, jolloin digitalisoituminen oli jo vahvassa nosteessa. Laki itsessään ei muutenkaan ole ongelma – lain soveltaminen vaan tökkii. Avoimen hallinnon edistäminen pitäisi olla taottu jokaisen viranhaltijan mieleen.

Lisälukemista:

Avoimuuden pitää olla proaktiivista, ei reaktiivista

Kuva: Avoimuutta Genevessä. Julkisen rakennushankkeen yhteyteen on merkitty mitä tehdään, rakentajat, työmaan kesto, budjetti, päätöksentekijät sekä tietysti puhelinnumero, joista voi tiedustella lisää. ”Pour vous”, teitä varten!

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 13.8.2016 otsikolla ”Todellinen avoimuus vaatii aktiivisia toimia”.

Olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua julkishallinnon avoimuudesta näillä [Keskisuomalaisen] sivuilla (pääkirjoitus 25.7., mielipiteet 29.7. ja 9.8.2016). Julkisen tiedon saamisessa on ongelmia, ja vastuu siitä kuuluu aina julkiselle toimijalle. Virkamiehiä pitäisikin kouluttaa nykyistä enemmän, jotta he osaisivat aktiivisesti julkistaa tietoa.

IMAG0008_1Avoimuus ei tarkoita vain reagointia tietopyyntöihin. Se vaatii myös aktiivista tiedon oma-aloitteista ja ajantasaista julkistamista. Kun yhteiskunta on todella avoin, kansalaiset voivat tutustua ja osallistua ajankohtaisiin hankkeisiin jo valmisteluvaiheessa. Kun projektiin annetaan mahdollisuus vaikuttaa, siihen suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisemmin. Vielä kun ehdotukset todella pääsevät vaikuttamaan lopputulokseen, hankkeesta jää kaikille hyvä mieli.

Paljon puhutaan myös avoimesta datasta ja sen miljoonapotentiaalista. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungilla on avoimen datan verkkosivu, mutta kaupungilta puuttuu pitkän tähtäimen suunnitelma ja ilmeisesti myös resurssit sen kehittämiseksi. Tietoaineistot ovat rakenteeltaan sekavia, ne eivät päivity reaaliajassa, niistä ei ole saatavilla historiatietoja eivätkä ne pahimmassa tapauksessa sisällä oleellisia kuvaustietoja. Asiaan ei ole tullut muutosta, vaikka kaupunki nosti digitalisaation tämän vuoden kärjeksi budjetissaan! Mallia pitäisi ottaa Helsingistä, jossa tehtävään palkatut virkamiehet etsivät työkseen keinoja avata lisää tietoaineistoja kansalaisten käyttöön.

Kunnat piilottavat nykyään myös paljon omistuksiaan tytäryhtiöihin. Nämä taas väittävät, etteivät voi luovuttaa päätöksentekoon oleellisia tietoja edes luottamushenkilöille vedoten yrityssalaisuuksiin. Kun tietoja lopulta saadaan, ne saattavat olla pyydettyä suppeammat, eikä niiden aitoutta voida suoraan varmentaa. Kyseenalaista onkin, voidaanko sellaiseen tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa pitää missään määrin demokraattisena. Julkisen sektorin avoimuusvaatimusten pitäisikin koskea lähes suoraan myös sen kokonaan tai suurelta osin omistamia yrityksiä.

Olemme avoimuudessa hyvässä vauhdissa, mutta meillä on vielä paljon opeteltavaa. Todellinen avoimuus vaatii aktiivisia toimia sen edistämiseksi niin viranhaltijoilta kuin kansalaisiltakin.

Piilovaalituesta avoimeen päätöksentekoon

Kaikki Piraattipuolueen ehdokkaat koko maassa ovat täyttäneet vaalirahoituksen ennakkoilmoitukset. Avoimessa hallinnossa kansalainen voi tietää, mitä ollaan päättämässä, pääsee vaikuttamaan päätöksentekoon jo varhaisessa vaiheessa ja saa selville, mitkä ovat päättäjien mahdolliset taloudelliset kytkökset. Ennakkoilmoitukset toimivat hyvänä näyttönä siitä, ketkä suhtautuvat avoimuuteen tärkeänä arvona, ja ketkä ovat oleellisesti kiinnostuneita vain siitä, että toimivat lain mukaisesti.

Ennakkoilmoituksissa näkyy rahallinen tuki, mutta on myös huomattava, että ehdokkaille valuu myös piilovaalitukea eri reittejä pitkin. Mielestäni olisi kuitenkin tärkeää, että puolueiden ja ehdokkaiden tukemista ei pidettäisi tabuna, vaan että se olisi mahdollista yrityksille, järjestöille ja muille yhteisöille täysin julkisesti ilman leimautumisen pelkoa. Näin pääsisimme eroon erilaisista tuen kierrätyskeinoista, joilla pyritään välttämään tuen todellisen antajan esille tulo.

Demokratiassa on tärkeää, että taloudelliset kytkökset ovat selvillä jo varhaisessa vaiheessa. Moni puolue ja ehdokas puhuu avoimuudesta, mutta kuinka moni todellisuudessa käyttäytyy sen mukaisesti? Jos tuleva päätöksentekijä jättää vapaaehtoisen ilmoituksen tekemättä, jää avoimuus vain sanahelinäksi. Miten voin luottaa siihen, että tämä ihminen ajaa todellisuudessa avointa yhteiskuntaa, jos henkilökohtaisetkin taloudelliset kytkökset jätetään piiloon?

Olen itse sitoutunut ajamaan avoimempaa hallintoa jo heti päätöksentekoprosessin alkuvaiheesta lähtien, ja se näkyy myös puoluevalinnassani. Tässä oma ennakkoilmoitukseni.