Matkalla taas

Istuskelen Charles-de-Gaulle kakkosen aulassa ja odotan että kello lähenisi kymmentä että voisin mennä checkinniin ja nyt sain netin toimimaan 😀

Ja siihen se tarina silloin päättyikin. Löysin langattoman netin (joka tarjosi tunnin ilmaista liikennöintiä), ja tyrkkäsin itseni juttelemaan irkissä (siinä oikeassa), jonka jälkeen oli hyvä lähteä seikkailemaan kohti lentokoneistuksen ihmemaita.

Mutta asiat järjestyksessä.

Lähdin tosiaan kotista eilen torstaina yhden aikaan raahaamaan rinkkaani ja läppärireppuani (joka oli loogisesti se painavampi esine) kohti Guilleminsin asemaa (joka on vieläkin rakenteilla; saa nähdä saadaanko sitä valmiiksi ennen kun häivyn Belgiasta lopullisesti). Hyppäsin 13.49 Thalysin kyytiin, suuntana Pariisi (yhdellä välipysähdyksellä Brysselissä). Thalys on uudemman sarjan TGV-juna, joka on suunniteltu kulkemaan Pariisin-Brysselin-Kölnin-Amsterdamin välejä (josta tulee myös lyhenne PBKA junan viralliseen nimeen) ja on näin yhteensopiva kolmen eri sähköistysjärjestelmän kanssa… Mutta selkeästi tiedän ihan liikaa näistä vermeistä nyt 😀

Joka tapauksessa, alla video kyydistä.

Liikenneministeriö, syökää housunne.

Mutta niin. 2 tunnin 15 minuutin junamatkan jälkeen Pariisissa suuntasin Gare du Nordin asemalta metrolla nuorisohostelliin, joka oli vähän erilainen kuin mihin olen tottunut (edelliset tapaukset ovat olleet vähän uudempia), mutta kyllä se yösijaksi kelpasi – vaikka ensin en meinannutkaan päästä huoneeseen sisään käytännön syistä: avain oli yhteinen ja joku oli luullut sitä yksilölliseksi. Se ongelma tosin ratkesi helposti, sain rinkan talteen ja vähän kevennettyä reppua (kaksi kirjaa rinkkaan), ja olin valmis tutustumaan Pariisin talveen.

Koska aikataulutukseni oli rajallinen, päätin yksinkertaisesti ajella metrolla Louvren lähistölle (Tuilerien puistoon loppujen lopuksi), kävellä Champs-Elyséetä Riemukaaren suuntaan, ja metroontua jälleen kongressikeskukselle asti. Tuileries’lle päästyäni aloin hajoilla valon vähyyteen ja kamerajalustan puutteeseen, ja totesin, ettei kyseinen paikka ole talvella ihan yhtä kiva kuin kesällä. Nurmikot ovat lakastuneet, piknikkaajat loistavat poissaolollaan, kävelyväylät ovat märkiä ja mutaisia, eikä suihkulähteessä ole vettä saatika lehdissä puita. Louvre ja muut lähirakennukset oli hienosti valaistu, mutta en tainnut saada niiden väriloistoa (keltaista) taltioitua tärähtäneihin valokuviini. Mutta samapa tuo.

Place de la Concorden reunalla oli isohko, valaistu joulun tähti. Ja maailmanpyörä yhdistettynä siihen. Champs-Elyséen puut välkehtivät illan hämyssä, autojen torvet soivat ja joulukadun kioskit näyttivät hyvin samanlaisilta kuin Liègessäkin. Niitä vaan oli enemmän, ja sisälmykset vaihtelivat myös jonkin verran. Ne eivät tosin kiinnostaneet järin suuresti, toisin kuin Citroënin ”showroom” vähän matkaa eteenpäin kuljettuani. Ilmeisimmin Gran Turismo viitosesta napattu konseptiauto (sillä olisi päässyt pelaamaankin) veti paikalle miehiä kuin pipoa, ja naisia miesten mukana. Löytyipä sieltä Méhari-pienoismallikin… Lisäksi pohjakerroksessa olivat esillä Loebin WRC-auto ja Ogierin S2000-lelu.

Riemukaaren juurelle päästyäni hyppäsin metroon, ja ajelin kongressipalatsiin konserttia varten. Paikalla oli reippahasti porukkaa, ja moni oli pukenut päälleen jonkinlaisen pelipaidan (ei siis jalkapallo-merkityksessä). Ovien avautumista sai toki odotella pari hetkeä (enhän osaa koskaan olla tasan oikeaan aikaan tai myöhässä paikalla), mutta niiden avauduttua pääsimme tutustumaan vanhojen konsolien maailmaan ja kokemaan väenpaljoutta. Itse konsertti alkoi hetken odottelun jälkeen, ja en todellakaan ollut pettynyt! Yhteensä pari tuntia väliajan lisäksi kestänyt esitys ei jättänyt ketään yleisössä kylmäksi, ja Youtubesta poiminen jonkun tunnelmapalasen tähän (noin 100 LCD-näyttöä paistoi yleisön seassa koko konsertin ajan). Mikäli Video Games Live joskus rantautuu Suomenmaahan, suosittelen sitä ehdottomasti mikäli vähänkin videopelit (ja niiden musiikki) kiinnostaa. Ja menen toki itse kuuntelemaan uudestaan myös.

Konsertin, hyvin nukutun yön sekä kevyen aamupalan jälkeen olikin sitten aika suunnata kohti lentokenttää. Metro+RER-yhdistelmällä matka kesti ihan kiitettävän ajan, mutta ei siinä mitään. Aamu ehti valjeta kunnolla junamatkan aikana, ja kentällä istuskelin auringonpaisteesta nauttien 2D-terminaalin aulassa netitettynä. Ilmais-tunnin jälkeen heitin rinkan matkatavarahihnalle, tein viime hetken ihmettelyt ja seurasin, kun konetta lastattiin laatikoilla (L-kirjaimella). Lento sujui lähes aikataulussa, ilmakuopat häiritsivät vähän (ihan perusmeininkiä, vähän rytyytti vaan), mutta ei se mitään. Lämmin ruokakin tarjoiltiin, mutta annoskoko on ”hitusen” pudonnut niistä 90-luvun ihmeajoista mihin itse vertaan aina kokemuksiani – jotka eivät varmaan taas vastaa ollenkaan niiden kokemuksia, jotka ovat ensi kertaa lentäneet kultaisilla 60-70-luvuilla. Tikkurilasta hyppäsin junaan – ja tässä sitä nyt sitten ollaan, jossain Riihimäen ja Tampereen välillä hajoilemassa hitaisiin suomalaisiin kiskovermeisiin. Ja Suomen pimeyteen. Ja muuhun sellaiseen 😉

Blogi hiljennee joululoman ajaksi (tosin ehkä joulutunnelmat heitän jossain muodossa), mutta palaan virkeänä taas ensi vuonna 🙂

Joulukuun iloja

Joulu tulla jollottaa. Ja samalla päiväni täällä Belgian ihmemaassa vähenevät. Ensi torstaina pääsen testaamaan jälleen uutta keskieurooppalaista liikennelaitetta, kun ajelen Thalysillä Pariisiin täältä Liègestä. Mutta ennen sitä, vähän katsausta viime aikoihin.

Lauantaina (13.12) täällä Liègessä käväisivät pari Brysselissä asustelevaa suomalaista erasmusta, ja pääsin esittelemään kaupungin iloja heille. Keli suosi meitä ainakin auringon suhteen, ja Burenin mäeltä oli hyvät näköalat jälleen kerran Cité Ardenteen – vaikka vähän sumua olikin ilmassa ja viima kävi luihin ja ytimiin. Tutustuimme myös kaupungin iloihin jo muutaman viikon ajan kuuluneeseen joulukylään (Village tai Cité de Noël) ja siihen liittyviin kaupustelu- ja ruokakoppeihin, katedraalin eteen pystytettyyn luistinrataan ja place Saint-Lambertin ”pulkkamäkeen”. Kolmen ja puolen kuukauden liègeläisyyden vankalla tietotaidolla osasin ehkä tuoda esiin kaupungin parhaat puolet (ja piilottaa ne huonommat ;).

Belgialaiseen yliopistojärjestelmään kuuluu perinteisesti se, että joululoma menee tentteihin päntätessä, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Syyslukukauden tentit järjestetään tammikuun aikana (itselläni ensimmäinen tentti on 10.1.2009), ja niitä seuraa viikon mittainen loma. Mikäli olisin vain puolen vuoden vaihdossa, olisin nyt jo käytännössä palaamassa Suomeen lopullisesti, mitä nyt muutaman päivän viettäisin maassa enää tammikuun puolella tenttiessä. Vaikka välillä tuntuukin, että keväällä on edessä vielä pitkä rupeama Keski-Euroopassa, koen, että vaihtovuosi jäisi tyngäksi mikäli lopettaisin sen jo jouluun. Nyt kuitenkin yritän rentoutua joululomalla ja nauttia tuttujen näkemisestä ”kotimaassa”.

Mitä tulen luultavasti kaipaamaan Suomessa ensimmäisenä? Luultavasti ruokaa. Valitettavasti kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät pidä suomalaisesta ruoasta mikäli se on löyhästi maustettua (kuten hyvin usein tuntuu olevan). Belgialainen ruokakulttuuri on saanut minut taas kerran nauttimaan ruoanlaitosta, kun jopa kauppojen halvimmat tuotemerkit sisältävät usein taivaalliset aromit ja jumalaisen maun. Maitokin maistuu maidolle eikä vedelle 😉

Mutta niin, torstaina tosiaan skippailen parit viimeiset luennot ja hyppään junaan. Miksi Pariisiin? Noh, siellä järjestetään Video Games Live -konsertti, eli videopelimusiikkia täyslaidallinen. Olen tunnetusti kova videopelien (ja niiden musiikin) ystävä, ja en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, kun sellainen kerran on. Lento Suomeen lähtee sitten perjantaina 19.12. puolenpäivän jälkeen; Helsinki-Vantaalta bussilla Tikkurilaan, josta junalla Jyväskylään… Missä toivon mukaan saan kyydin matkakeskukselta kotiin asti. Mutta siitä lisää sitten aikanaan.

(Kuva on otettu 6.12.)

Saint-Nicolas

Tänään (ja eilen) vietettiin (ja vietetään edelleen) liègeläisten opiskelijoiden pääjuhlallisuutta, eli pyhän Nikolauksen juhlaa. Juhlimisen kohteena toimivat Nikolaos Ihmeidentekijä, Liègen suojeluspyhimys, sekä Sinterklaas-versio samasta heebosta (joka siis on ikään kuin Belgian ja Hollannin Joulupukki). Mitä suurempi syy siis humaltua mallas- ja muista juomista, ja yhdistyä muiden opiskelijoiden kanssa käppäilemään kaupungin läpi juhlakulkueessa. Itsehän osallistuin vain jälkimmäiseen aktiviteettiin. Lisäksi biletystä olisi mahdollista jatkaa yliopiston edustalla läpi illan.

Kulkue sujui ihan hyvin, vaikka ainut punasiniseen pukeutunut nuori olinkin. Paikallisena ”haalarina” toimii nimittäin lääkärintakki (enemmän tai vähemmän valkoisena) ja siihen raapustetut merkinnät. Olin ehkä vähän turhankin siisti, kun jossain vaiheessa sain selkääni (ilmeisimmin lunta simuloivan) jauhokuorman ”t’étais trop propre” -kommentin siivitsemänä, mutta en ollut ainut jauhojen sottaama tapaus. Haalarit osoittautuivat hyväksi ratkaisuksi myös jäädessäni sivulliseksi uhriksi jonkun juomahyökkäykselle. Mutta ihan siististi selvittiin siis. Päivän kohokohta oli törmätä Suomen lippua (ja muutamaa haalarimerkkiä) takissaan kantavaan belgiin, joka paljastui entiseksi Åbo Akademin Erasmukseksi. Yllättyi nähdessään jotain hyvin suomalaista Liègessä 😉

Kuvat kertonevat kuin tuhat sanaa, ja video kuin tuhat kuvaa.