Julkaistu Piraattipuolueen foorumilla 24.9.2019.
Suomen Piraattipuolue on kriisissä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun niin käy, mutta tällä kertaa on ensimmäinen kerta, kun puolueen tulevaisuus on varmuudella vaakalaudalla.
Organisaatiomme ongelmat ovat olleet pitkään samat. Tulosta vaaleissa on saatu huonommin kuin on odotettu, ja sekin vähä on tuotettu suoraan aktiivien selkänahasta. Liikaa aikaa on käytetty puolueorganisaation larppaamiseen, sekä erilaisiin skitsoiluihin, luottamuspulaan ja selkäänpuukotukseen. Moni innokas toimija on kääntynyt pois saatuaan osansa palautteesta – joka ei välttämättä ole ollut pahantahtoista, vaan pelkoa siitä, onko puolue ymmärretty oikein. Väitän, että puolue on rakastettu kuoliaaksi.
Piraattipuolue syntyi toisenlaisessa maailmassa kuin nyt. Teknologia on edistynyt hurjaa vauhtia, ja viestimme ei ole pysynyt mukana ajassa. Viestin kirkastamista on haluttu ja uutta brändiä pohdittu. Missä on samaistuminen piraattikirjeisiin, kun streamaus kukistaa ja kinnijäämisen vaara minimaalinen? Menetettiinkö yksityisyys verkossa jo ajat sitten, kun käyttäjät eivät enää välitä missä ja miten dataa säilötään? Miten voimme puhua yhteistyön ja uusien päätöksentekomallien puolesta, kun emme kykene toimimaan niiden mukaisesti edes omassa organisaatiossamme?
En ole menettänyt toivoani piraattiliikkeeseen. Globaalisti katsottuna brändi ja ajatukset on saatu myytyä onnistuneesti äänestäjille useassa maassa useaan otteeseen (näkyvimpiniä Ruotsi, Saksa, Islanti, Tšekki, Luxemburg). Tietääkseni näihin kaikkiin menestyksiin on kuitenkin vaikuttanut oikea-aikainen kriisiin reagoiminen ja näkyvien avainhenkilöjen liittyminen liikkeeseen. Vastaavaa ei ole toistaiseksi tapahtunut eikä ole näköpiirissä Suomessa.
Minulla ei ole valmiita vastauksia siihen, miten tästä pitäisi edetä. Tuntumani on, että liikkeelle pitäisi lähteä täysin uusin ajatuksin puhtaalta pöydältä ja ruohonjuuritasolta. Piraattiaatetta sivuava haktivismi on tänä päivänä vähäistä – vaikka se on juuri se, mikä käynnisti alun perin puoluetoimintaa. Tätä kautta puolue voisi alkaa rakentua uudelleen erilaisten, mahdollisesti myös muista yhteyksistä tunnettujen aktiivien varaan. Samoin puoluejohto pitäisi vaihtaa kokonaan, jotta nykyisistä toimintamalleista ja ajattelutavasta päästään eroon. Mutta onko nyt jo liian myöhäistä?