Avoimuus lisää parhaiten tietoturvaa

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 22.9.2022.

S-Pankki on tällä hetkellä isosti julkisuudessa tietomurron takia, jossa virheellisesti toiminut ohjelmistokomponentti oli sallinut käyttäjän toimimaan toisen henkilön nimissä. Pienemmillä otsikoilla on selvinnyt Wilma-järjestelmä, joka sulki API-rajapintansa kolmannen osapuolen ohjelmistoilta. Niiden kautta oli saatavilla liian laajoja tietoja oppilasryhmien kokoonpanoista ilmeisesti ohjelmointivirheen takia.

Samalla kun yhteiskuntamme verkottuu yhä tiiviimmin, myös tietomurrot ja läheltä piti -tilanteet lisääntyvät. Vastaamon tapauksesta ovat kaikki kuulleet, mutta nopealla uutishaulla otsikoissa ovat olleet pelkästään muutaman viime kuukauden sisällä mm. STT, Päijät-Sote, Wärtsilä, Valtra ja Turun yliopisto.

Monia tapauksia yhdistää yksi asia: julkisuuteen ei ole kerrottu murron tarkkoja yksityiskohtia. Tästä on seurannut, ettei muilla alan toimijoilla ole ollut mahdollisuutta kuin arvailla, onko omissa järjestelmissä tai prosesseissa vastaavia virheitä.

Toivon, että S-Pankki samoin kuin muutkin organisaatiot Suomessa ottavat tavaksi julkaista tutkinnan edetessä avoimesti järjestelmissä tai prosesseissa olleet virheet, joista tietoturvapoikkeama on johtunut. IT-alalla on olemassa tähän kansainvälisesti vakiintunut käytäntö: julkinen post mortem -raportointi. Tämä auttaa muita toimijoita välttämään tai korjaamaan samankaltaiset ongelmat ja lisää näin kaikkien turvallisuutta.

Post mortemit ovat sukua liikenneonnettomuuksien tutkintaselostuksille. Niiden päämääränä ei ole osoittaa syyllisiä, vaan käydä läpi tapahtumat neutraalisti ja oppia toimimaan jatkossa paremmin. Raporteissa ei selosteta pelkästään sitä, mikä on mennyt pieleen, vaan pohditaan, miten asiat olisi voinut tehdä toisin ja mitä tapahtuneesta on opittu.

Julkiset post mortemit ovat jo monissa yrityksissä vakiokäytäntö. Suuret toimijat, kuten Google, Cloudflare, Amazon ja Spotify julkaisevat yksityiskohtaiset tiedot järjestelmän vakauteen ja tietoturvaan vaikuttaneista virheistä, niiden selvitysprosesseista ja korjauksista. He toimivat näin myös mielipidevaikuttajina: Monet tietoturvaparannukset ovat suoraan syntyneet näiden raporttien parannusehdotusten myötä. Raportteja tehdään myös itse havaituista tietoturva-aukoista, joita ei välttämättä ole edes hyödynnetty, jälleen tiedon jakamisen nimissä.

Avoin ja ajantasainen tiedottaminen lisää luottamusta organisaatioon. Yksityiskohtien paljastaminen auttaa myös muita välttämään samat virheet. Tietoturva lisääntyy parhaiten, kun kaikki toimivat yhdessä saman tavoitteen eteen.

Kesän 2022 mietteitä

Kesälomalla on ollut jälleen ylimääräistä aikaa ajatella maailman menoa. Muutama nosto matkan varrelta.

Eläimet yhteiskunnassa -kirjan lukemisen jälkeen oli erittäin mielenkiintoista metailla mursu-uutisointia ja koko mursuilmiötä. Välillä mursuun suhtauduttiin itsenäisenä olentona, joka saa valita oleskelupaikkansa ja suuntansa vapaasti, toisalta taas välillä ihminen otti sankarin ja pelastajan roolia avutonta eläintä kohtaan.

Kirja sai jälleen kerran pohtimaan suhdettani eläinteollisuuteen. Vielä yliopistoaikaan salaatit olivat lautasellani vähemmistönä (”kyllä kasvavan miehen täytyy saada lihaa”). Olen kuitenkin sen jälkeen vähentänyt lihansyöntiä jo vuosia ensisijaisesti eettisistä syistä, ympäristösyiden tullessa hyvänä kakkosena. Viime vuosina, kun budjettiakaan ei ole tarvinnut niin paljoa tuijottaa, olen yrittänyt ostaa eettisemmin tuotettuja lihatuotteita silloin kun niille on ollut tarvetta. Täysvegaanista en menisi vielä hetkeen, sillä vaikka maito on muuttunut kaurajuomaksi, ulkokananmunat ja satunnaiset juustot ovat edelleen käytössä. Askelia ei voi ikävä kyllä ottaa tyhjiössä, sillä esim. lasten makumieltymyksiin on vaikeaa vaikuttaa.

Toinen mielenkiintoinen lukukokemus oli Pauliina Haasjoen esseekokoelma Himmeä sininen piste. Eläinteollisuus toki mainitaan, mutta Haasjoki pohdiskelee maailmamme suuntaa muistakin kulmista. Olemmeko yksin maailmankaikkeudessa? Onko näköpiirissä positiivisia tulevaisuuksia? Jääkö maapallolle mitään resursseja antroposeenin jälkeen? Tämä teos yhdistettynä kesän helleuutisointiin, ilmastokriisin vääjäämättömään ovelle kolkutteluun sekä ihmisen toimista aiheutuvaan sukupuuttoaaltoon ohjaa ajatukset väistämättä melko pessimistisille kierteille.

Potentiaalisiin tulevaisuuksiin liittyen olen noitunut monta kertaa sitä, kuinka moni asia olisi lopulta vain poliittisesta tahdosta kiinni. Päätökset sydäntäni lähellä olevista aiheista (kestävämpi liikkuminen ja logistiikka) eivät olisi lopulta monimutkaisia (lisää junia, parempaa pyöräilyinfraa, miellyttävämpää kaupunkiympäristöä…), mutta kantamat ovat niin pitkiä että mitään edistystä ei tunnu tapahtuvan. Pari hiljattain vastaan tullutta esimerkkiä omasta elämästä:

  • Mökistä vajaan viiden kilometrin päässä kulkee kymmenisen vuotta sitten isolla rahalla perusparannettu junarata, jolla ei kulje junaliikennettä. Bussiyhteyttäkään ei kesäaikaan käytännössä ole. Mökille oli käytännössä pakko mennä autolla. Vaihtoehtoisessa todellisuudessa tähtäisimme Sveitsin malliin, jossa käytännössä on rakennettu yhtenäiset säännölliset matkaketjut mistä tahansa mihin tahansa.
  • Kävimme Savonlinnassa. Viime käynnin jälkeen keskustasta on siirretty valtatie saarten pohjoisreunassa kulkevalle ohitustielle. Vanha (paikoin edelleen nelikaistainen!) tie on kuitenkin jätetty lähes sellaisenaan paikalleen sen sijaan että samassa yhteydessä olisi kavennettu ajoratoja reilusti ja parannettu kävelyolosuhteita, lisäten myös saarten sisäosien houkuttelevuutta. Nyt suurin osa turisteista liikkuu edelleenkin saarten reunamilla, joissa autoliikenne on vähäistä.

Hundred Rabbits -kollektiivi on inspiroinut monin tavoin. Rekka ja Devine ovat asuneet jo muutaman vuoden purjeveneessä ja luoneet digitaalista taidetta monin tavoin. Heidän ylläpitämillään sivustoilla (ml. GrimGrains-keittokirja) voi seurata seikkailuja ympäri maailmaa, perehtyä syvällisemmin ongelmiin, joita he ovat joutuneet ratkaisemaan matkan varrella sekä tutustua heidän näkemyksiinsä maailmasta. Varsin ”perinteisen Internetin” tyylistä sisältöä siis!

Kun he huomasivat, miten paljon energiaa ja jatkuvaa yhteyttä Internetiin nykyaikaiset ohjelmistot vaativat, he loivat minimalistisen uxn-arkkitehtuurin permacomputing-hengessä. Uxn:llä tehdyille ohjelmistoille voi luoda ajoympäristön (käytännössä siis virtuaalikoneen) hyvin pienilläkin resursseilla. Sovellukset eivät ole kovin monimutkaisia, mutta niiden ilmaisukyky on kuitenkin tarpeeksi voimakas, jotta niillä voi kirjoittaa tekstiä (vaikkapa uusia uxn-sovelluksia) ja luoda grafiikkaa tai musiikkia.

Ja vinkattakoon vielä että myös Neocitiesin kautta voi löytää uudelleen vuosituhannen vaihteen nettikokemuksen.

Millainen olisi 2020-luvun Suomipelit.com?

Loppuvuodesta 2021 tuli täyteen 20 vuotta siitä, kun perustimme ystävieni kanssa Suomipelit.com-sivuston. Olin tuolloin 15-vuotias, Internet oli hieno ja ihmeellinen asia, ja maailma ei tiennyt vielä terrorismin vastaisesta sodasta, kansainvälisistä finanssikriiseistä tai pandemioista.

Idea Suomipelit.comiin syntyi, kun finnishgames.com (tunnettu myös aiemmalla nimellään Kimmo’s Gamepage, ylläpitäjänsä Kimmo Lahtisen mukaan) lopetti, ja huomasimme, ettei kukaan ylläpitänyt kattavaa arkistoa ”suomipeleistä”. Tuohon aikaan kyseistä termiä käytettiin pienistä, yleensä PC:llä (Windows tai DOS) pelattavista, Suomessa tehdyistä peleistä, joita oli nopea ladata esimerkiksi MBnetistä ja asentaa oppilaitoksen tietokoneille välituntipuuhaksi.

Sivusto kasvoi nopeasti ja parhaimmillaan yksittäisiä kävijöitä oli satoja päivittäin. Uutiset ja pelit herättivät paljon keskustelua ja sivustolle vakiintui mukavan kokoinen pelien kehittämisestä kiinnostunut yhteisö, joka kirjoitti pelintekemiseen liittyviä artikkeleita ja osallistui pelintekokilpailuihin.

Alkuvaiheessa vetovastuussa olivat Laineen veljekset (Jarkko koodasi ja Lauri suunnitteli ensimmäisen ulkoasun) pidemmän päälle suurinta ”valtaa” sivuston ylläpidossa pitivät minä (koodipuolella) ja Sampo Vesanen (sisällöntuotannon puolella). Sivustolla oli myös joukko aktiivisia avustajia (peliarvostelijoita ja moderaattoreita), jotka olivat korvaamattomia sisällöntuottajia ja yhteisön hengissäpitäjiä. Suuri kiitos heille!

Harmillisesti Suomipelit.com ajettiin alas vuoden 2010 tienoilla sen kärsittyä jo vuosia ylläpitäjäpulasta. Samaan aikaan toki suomalainen peliteollisuus kasvoi suuremmaksi kuin koskaan Rovion, Housemarquen, Remedyn ja kumppanien valloittaessa maailmaa. Ylläpidin hetken aikaa peliarkiston kopiota, mutta se häipyi jossain vaiheessa hosting-palvelua vaihdettuani Internetistä.

Mutta siis: Jos lähtisin siis tänään alusta liikkeelle, millainen olisi 2020-luvun Suomipelit.com?

Jotta sivusto voisi pysyä hengissä nykypäivänä, näen kaksi tärkeää tulokulmaa.

Peleihin täytyy päästä kiinni helposti ja välittömästi. Pelejä pitäisi pystyä ihannetilanteessa pelaamaan emuloidusti suoraan selaimessa; sivusto julkaisisi let’s play -videoita tunnelmista niiden parissa ja opastaisi, miten niitä saa käyntiin nykylaitteilla. Sivuston tulisi olla multimediatuote: pelien lisäksi tietopankkiin pitäisi tallentaa pelien tekijöitä ja niiden tekemiseen liittyviä tarinoita.

Yhteisö nostetaan entistä suurempaan arvoon datan tuottamisessa. Kävijäarvostelut ja muistelot olisivat ykkössijalla siinä missä sivuston ”virallinen arvostelu” olisi vain sivutuote. Yhteisö löytäisi aiemmin tuntemattomia pelejä ja tuottaisi niistä wikimäisesti tietoja sivustolle. Ensimmäisessä iteraatiossa epäonnistuttiin myös yhdessä tärkeimmistä asioista: verkostoituminen pelialan toimijoiden (kuten pelitalot, järjestöt, tutkijat, pelimuseo, julkaisutoimijat…) kanssa on oleellista yhteisön rakentamiseksi.

Mitä Suomipelit.comista on tänään jäljellä?

  • Varsinainen suomipelit.com-domain on ollut pitkään vapaana parhaiten maksajalle.
  • Sivustoa nimellisesti hallinnoineen Suomipelit ry -yhdistyksen (jonka 1. purkukokous on pidetty jo vuosia sitten, 2. kokous on pitämättä) domain suomipelit.fi on nykyään nettikasinomainos.
  • Samantyylinen domain suomipelit.info on myös pellin alla jonkinasteinen nettikasinomainos, mutta sivulla on kuitenkin osa sivuston sisällöstä (alun perin muistaakseni CC-BY-NC-lisenssillä jaossa, tekijänoikeuksia ei ehkä ole täysin noudatettu) sekä Suomipelit-subredditin viimeisimmät postaukset.

Aiheeseen liittyviä sivustoja löytyy kuitenkin vielä hajanaisesti Internetistä! Mainittakoon ainakin nämä:

Sekä toki ”jonain päivänä kun on aikaa” julkaisen lisää tarinoita vuosien varrelta ja avaan sivuston dataa. Tänään mennään tällä 🙂

Mitä piraateille oikein tapahtui?

Perinteinen vaalipohdiskelublogaukseni pidemmän blogaustauon jälkeen vähän jälkijunassa.

Vaikka ottaisi huomioon sen kuntavaaleihin liittyvän faktan, että kaikilla halukkailla ei ole mahdollisuutta äänestää piraattia omassa kunnassaan, 0,1 % valtakunnallinen äänisaalis on pettymys Piraattipuolueen näkökulmasta. Se on myös huonoin vaalitulos koko puolueen olemassaolon aikana.

Valtuustokausi 2017-2021

Kun neljä vuotta sitten kirjoitin menestyksestä Jyväskylän ja Helsingin (sekä jossain määrin Espoon) valtuustoissa, en osannut aavistaa, mitä kaikkea valtuustokauden aikana tulisi tapahtumaan. Tässä vaiheessa olen vielä vahvemmin sitä mieltä, että niissäkin vaaleissa olisi toki pitänyt pärjätä paremmin: Sekä Jyväskylässä että Helsingissä olisi pitänyt saada toinen valtuutettu ja Tampereella, Turussa ja pääkaupunkiseudun muissa kunnissa ainakin yksi paikka.

Kuntavaalien 2017 ja 2021 välinen kausi oli piraateille riitaisa, ja se näkyi varmasti niin sisäisesti kuin ulkopuolellekin. Puoluehallituksen sisällä käytiin useampi luottamustaisto, jotka konkreettisesti johtivat useamman aktiivin loppuunpalaamiseen ja poistumiseen puolueesta.

Hallituksen kriiseistä tärkeimpinä mainittakoon kaksi. Tapani Karvisen ja Jonna Purojärven väliseksi henkilöitynyt kiista päättyi lopulta ensinmainitun eroon vastavalitusta hallituksesta petostuomion aiheuttamien rahankeräyslupariskien takia. Toinen oli Petrus Pennasen ajama jossain määrin ymmärrettävä liberaalipuolueiden yhdistymishanke, joka kulminoitui täystyrmäykseen, piraattien valtuustoryhmän hajoamiseen Helsingissä ja vielä yhden liberaalipuolueen syntymiseen puoluekartalle (Avoin puolue).

Minäkään en ollut näille taistoille immuuni. Luovutin myös taistelut muille puolueen varapuheenjohtajan paikalta keväällä 2018 ja käytännössä usko siihen, että näillä eväillä päästäisiin pitkälle eteenpäin, lopahti eduskuntavaalien 2019 tulosta pragmaattisesti tarkastellessa. Näin kävi myös monille muille puolueen sisällä.

Puolueen johtohahmojen kiistat vaikuttivat väistämättä myös valtuustotoimintaan. Kun resurssit olivat vähissä, valtuustoryhmissä toimivat (niin Helsingissä kuin Jyväskylässäkin) samat henkilöt kuin valtakunnan tason toiminnassakin. Kun aika meni sisäisiin kiistoihin tai valtakunnallisen toiminnan käytännön järjestelyihin, kuntapolitiikka jäi väistämättä paitsioon.

Ja koska jälkiviisastelu on parasta, koen valinneeni tässä kohtaa väärin: Minun olisi ollut parempi keskittyä paikallistoiminnan pyörittämiseen ja valtuustoryhmän ylläpitoon sen sijaan, että lähdin mukaan puolueen valtakunnan tason toimielimiin. Tässä vaiheessa sitä on tosin turha harmitella.

Vaalitulos 2021

Historian huonointa piraattitulosta selittää osittain ehdokaslistojen historiallinen ohuus. Ehdokkaita oli valtakunnallisesti vain 53. Esimerkiksi Jyväskylässä piraattilistaa ei lähdetty edes luomaan, kun oli päivänselvää, että paikallisten aktiivien into ei riittäisi tekemään kunnollista vaalityötä. Ne viime vaaleissa piraattilistalla olleista henkilöistä, joilla intoa vielä riitti, olivat ehdolla muiden puolueiden nimissä. Helsingissä Avoin Puolue oli loppujen lopuksi Pennasen johdolla virallisesti RKP:n listalla.

Kiinnostavin tulos omasta näkökulmastani oli se, että väistyvä valtuutettumme Arto Lampila nappasi paikan vihreiden 7. varavaltuutettuna. Olen ylpeä siitä, että luottamuspaikkaneuvottelujen jälkeen hän on nousemassa Jyväskylän kaupunginhallitukseen! Kaikki vaalityö tähän asti on tuottanut upean tuloksen, vaikkei Arto enää piraattilippua ensisijaisesti heilutakaan. Tähän ei voi olla kuin tyytyväinen.

Piraattien tulevaisuudesta – ja vähän omastanikin

Mainittakoon etten ole paras henkilö kommentoimaan viime aikojen tapahtumia puolueessa, sillä en ole ollut pariin vuoteen tarpeeksi tiiviissä kontaktissa puolueen sisäpiiriin.

Olen joka tapauksessa vahvasti samaa mieltä kuin pari vuotta sitten: Suomen piraattipuolueen huippuhetket ovat jo takanapäin. Näkemykseni ovat edelleen pitkälti samat ja noudattavat melko lailla muiden piraateista muualle siirtyneiden näkökulmia (esim. Lilja Tamminen, Peter Sunde, Ahto Apajalahti). Pienillä resursseilla, sisäänpäinlämpiävällä ja ammattipoliitikkoja kaihtavalla aktiiviporukalla sekä sirpaloituneella liberaalipuoluekentällä on vaikeaa saada laajaa yhteiskunnallista muutosta aikaiseksi.

Rahan vallasta on helppo ottaa esimerkiksi Liike Nyt. Piraattiliikkeen alkuperäisistä opeista selvästi mallia ottaneen julkisen vallan avoimuuden teemoilla ratsastavan liberaaliliikkeen on ollut helppo nojata Harkimon miljooniin (ja hänen + Jungnerin jo olemassa olevaan julkkisstatukseen) rakentaessa mm. laajaa somenäkyvyyttä ja viraalikampanjaa. Muun muassa näiden avulla puolue nousi eduskuntaan vuoden 2019 vaaleissa. Media taas antaa eduskuntapuolueille kyseenalaista legitimiteettietua, joka lisää välittömästi puolueen näkyvyyttä ja houkuttelevuutta. Liike Nyt saikin kuntavaaleissa 49 valtuutettua, joka on melkoinen ero neljä vuotta aiemmin eduskunnan ulkopuolelta ponnistaneiden piraattien kahta (ja nyt nollaa) vastaan.

Väitän, että piraattiaatteen kultakautena voidaan nyt pitää 2000-luvun alkupuolta (ehkä vuosia 2005-2015). Piraattiliikkeen kantavia teemoja alusta asti ovat olleet lisätä hallinnon avoimuutta ja madaltaa kynnystä äänestäjien ja poliitikkojen vuoropuheluun. Vaikuttaa siltä, että nämä tavoitteet ovat jossain mittakaavassa täyttyneet, olkoonkin ettei tapa ollut se, jota itse kaipasin: somealustojen leviäminen on tehnyt viestinnästä hyvinkin välitöntä mutta huonotapaista, ja tunteita herättävät päätösasiat saatetaan perua somekohun päätteeksi jo ennen kuin niitä ollaan tuomassa toimielinten käsittelyyn. Jos äänestäjän muisti oli aiemmin vaalikautta lyhyempi, nykyisin iteraatiovauhti on tipahtanut lähemmäksi päivää.

Kuten aiemmassa kirjoituksessani muotoilin, piraattien sanomaa sähköistyvässä maailmassa kaivataan myös jatkossa. Vuosien mittaan minulle on kuitenkin selvinnyt, että tämän hetken tärkein poliittinen kysymys (ja jossain määrin ainut, jolla on mitään merkitystä tulevaisuuden näkökulmasta) on ilmastonmuutoksen torjuminen. Vaikka olin mukana kirjoittamassa suomalaisten puolueiden sen hetken radikaaleinta ympäristöohjelmaa, sillä ei ole merkitystä, jos puolueella ei ole konkreettisia vaikutusmahdollisuuksia. Ei liene siis järkeä hakata päätä seinään kerta toisensa jälkeen vain ideologisista syistä, jos suuremman vaikutuksen voisi saada aikaiseksi jonkin muun poliittisen liikkeen puitteissa.

Jatkan siis edelleen taukoa politiikasta, mutta olen valmis jatkamaan yhteiskunnallista vaikuttamista kun aika ja toimintamuoto on sopiva.

Kommentti ennen puoluekokousta 30.11.2019

Julkaistu Piraattipuolueen foorumilla 31.10.2019.

En ole osallistumassa 30.11.2019 pidettävään puoluekokoukseen. […]

Mielestäni painostus, jota puoluehallitusta kohtaan on esitetty, on ollut kohtuutonta. Jotkut ovat halunneet nähdä yhdistymispuheissa salaliittoja. On ymmärrettävää, että puheenjohtajan käymät neuvottelut voidaan tulkita väärin. Etenkin ulkopuolisen on vaikeaa erottaa, milloin hän edustaa itseään ja milloin puhuu puoluemme äänellä.

Kuitenkin loppujen lopuksi vaikuttaisi siltä, että erilaisten liberaalien puolueiden liittoutumista on puuhattu vilpittömin aikein. Viestintä vaan on, jälleen kerran (Wiion lakien mukaisesti), epäonnistunut.

En kannata piraattipuolueen yhdistämistä geneerisen liberaalipuolueen alaisuuteen. Liberaalipuolueet eivät ole menneinä vuosikymmeninä menestyneet Suomessa, enkä usko sen asian muuttuvan myös tulevaisuudessa. Puolueellamme on hyvä, mutta edelleen varsin tuntematon brändi, jonka onnistunut toteutus valitettavasti edelleen antaa odottaa itseään.

Piraattiliikkeellä olisi mahdollisuuksia oikealla tavalla markkinoituna. Käytännössä näen pari eri mallia, joiden pohjalta voitaisiin suunnitella parempaa lopputulosta.

Ensimmäinen vaihtoehto on parantaa puolueen rahoitusta. Paremmalla taloudellisella tilanteella voidaan ylläpitää toimivaa puoluekoneistoa palkattuine työntekijöineen ja ostaa näkyvyyttä sanoman kirkastamiseksi. Näkyvyyden kasvaessa puolueeseen liittyisi tai sen aktiivien keskuudesta alkaisi erottua muutamia näkyviä hahmoja, joiden ympärille kampanjointia voisi rakentaa.

Taloudellisia resursseja ollaan yritetty kasvattaa menneinä vuosina laihoin tuloksin. Bitcoin-lahjoituksetkin saatetaan vielä menettää valtiolle.

Toinen vaihtoehto on puolueen reboottaus. Puoluekoneisto jätettäisiin pienempään rooliin. Puolueen ulkopuoliset aktivistit käynnistäisivät toimintaa tiettyjen ydinteemojen (”piracore”) ympärille ruohonjuuritasosta käsin, hajautetusti ympäri maata. Kansanliikkeen kasvaessa puolue olisi luonnollinen kumppani asioiden eteenpäin viemisessä. Näkyviä toimijoita voitaisiin saada puolueen toimintaan näkyviin rooleihin.

Tämä on käytännössä malli, jolla Ruotsin (ja tietyssä mitassa myös Suomen) piraattipuolue on perustettu. Arvattavasti tämä vaatisi edelleen suurta työtä aktiiviporukalta edelleen ilman korvausta, mutta toisaalta työtä ei tarvitsisi tehdä puolueen, vaan tietyn teeman hyväksi.

Ratkaisuja ongelmiimme ei löydy pelkästään puoluehallitusta vaihtamalla. Toimintamme on tällä hetkellä aivan liikaa kaavoihin kangistunutta. Suosittelen valitsemaan kokouksessa mahdollisimman pienen, mutta toimintakykyisen puoluehallituksen, joiden jäsenillä ei ole muita vastuita tai velvollisuuksia puolueen toiminnassa. Ikävä kyllä pelkään, että tämmöisiä henkilöitä ei hirveän paljoa tule löytymään.

Jätän tässä vaiheessa valtakunnan puoluetoiminnan tauolle. Jatkan edelleen yhteydenpitoa Jyväskylän piraatteihin ja jatkan kunnallisessa luottamustoimessani. Henkilökohtaisesti minua jää varmasti pysyvästi harmittamaan, etten osannut tai ehtinyt auttaa piirijärjestöjä omassa toiminnassaan siinä vaiheessa, kun toimin puolueen järjestövastaavana. Toisaalta koen onnistuneeni Arton nostamisessa Jyväskylän kaupunginvaltuustoon.

On ollut mahtavaa tutustua moneen hienoon ihmiseen vuosien mittaan. Samoin mieltäni on lämmittänyt muilta saadut kiitokset ja luottamuksen osoitukset eri vaiheissa. Kiitos kaikille näistä kokemuksista!