Nuorison pääsyä sosiaaliseen mediaan yritetään vauhdilla rajoittaa mm. mielenterveysongelmilla ja Pisa-tuloksilla perustelemalla. Kielloilla puututaan lasten ja nuorten viestinnän vapauteen ja iän tarkistaminen sisältää yksityisyysongelmia, mutta vielä suurempi virhe on, että ratkomme somekielloilla väärää ongelmaa.
On totta, että moni meistä, nuori ja vanha, on koukussa somepalveluihin, josta varmasti aiheutuu monenlaisia ongelmia. On ymmärrettävä, että tämäkään riippuvuuden muoto ei ole pelkästään psyykkistä, vaan myös fyysistä.
Massiiviset somepalvelut kuten Tiktok, Instagram, Youtube tai Twitter koukuttavat aivan samoilla mekanismeilla kuin uhkapelaaminen tai päihteet. Loputtoman syötteen sisältöjä selatessa aivot vapauttavat säännöllisin väliajoin dopamiinia, josta seuraa mielihyvän tunteita. Haluamme jatkaa skrollaamista: sisältääkö seuraava kuva, video tai viesti taas uuden oivalluksen?
Palveluntarjoajien tavoitteena on, että käyttäjä ei sulje sovellusta. Tuolloin hänelle voidaan näyttää mahdollisimman paljon mainoksia muun sisällön lomassa. Tämän takia sisältöä ohjaavat algoritmit on optimoitu tarjoamaan jokaiselle käyttäjälle juuri häntä sopivasti kiinnostavaa ja innostavaa sisältöä. Kun sovelluksen sulkee, tekee hetken päästä mieli lisää.
Nämä koukuttavat mekanismit ovat käytössä myös muualla kuin somepalveluissa. Esimerkiksi joidenkin videopelien lootbox-tavara-arvonnat tai Temun koukuttavat erikoistarjoukset vaikuttavat meihin samantapaisesti. Näihin somekiellot eivät tepsi. Vastuu näiden kaikkien riippuvuutta aiheuttavien palvelujen välttelyyn on tällä hetkellä niiden käyttäjällä, vaikka voisimme suhtautua niihin samaan tapaan kuin muuhunkin haitalliseen markkinointiin.
Sosiaalisen median tarkka määrittäminen on vaikeaa. Ovatko kaikki palvelut, joiden toiminta perustuu viestien välittämiseen, somea? Täyttääkö sanomalehden verkkopalvelu somen määritelmän, jos siellä voi keskustella vapaasti uutisten sisällöstä? Ovatko kirjaston nettisivut some, jos sinne voi kirjoittaa kirja-arvosteluja? Niissä maissa, joissa somekieltoja on astunut voimaan, nuoriso on alkanut käyttää tämänkaltaisia paikkoja keskinäiseen viestintään.
Joitain somepalveluja voi myös käyttää suhteellisen harmittomasti. Perinteisiä verkkoyhteisöjä ja nettifoorumeita on edelleen olemassa, eikä niiden toiminta perustu yleensä puhtaasti koukuttavuuden pohjalta rakennetuille mekanismeille. Pikaviestimet, kuten Whatsapp, Telegram, Matrix, ja vaikkapa IRC, ovat myös sosiaalista mediaa, mutta niiden koukuttavuus taidetaan laskea samalle tasolle kuin sähköpostin (joka oli joillekin se alkuperäinen some, ja hyvin koukuttava).
Jos olemme aidosti huolissamme lasten ja nuoten mielenterveydestä, meidän pitää puuttua juurisyihin. Meidän on lisättävä heidän tulevaisuudenuskoaan toimimalla ripeästi ilmastokriisin ja luontokadon hidastamiseksi. Meidän tulee vähentää lapsiperheköyhyyttä, tarjota toimivia mielenterveyspalveluja sekä antaa nuorille mahdollisuus etsiä omaa polkuaan opintojen ja työelämän ristipaineessa. Näitä asioita eivät somekiellot ratkaise.
Olin katsonut jo vuoden alussa suunnistuslisenssiä ostaessa että kilpailukausi huipentuisi Suunta Jyväskylän 17.10.2026 järjestämään erikoispitkän matkan suomenmestaruuskilpailuun Jyväskylän ja Petäjäveden rajalla. Suoritus tulisi olemaan pitkä ja rankka, mutta Jukolan tuplaaminen ja muutama pidempi lenkki vuoden mittaan antoivat uskoa onnistumiselle.
Kesällä loukkaantunut oikea jalka jatkoi edelleen kiukutteluaan. Kuvauksissa ei löytynyt mitään rikki mennyttä, mutta jalka on selvästi jollain tavoin minulle suuttunut, kun kerää nestettä nilkan ympärille. Yleisesti se ei haittaa menemistä ja toimii normaalisti, mutta etenkin ylämäissä ja yllättävissä muljahdusliikkeissä ääriasennot ovat sille liikaa ja se muistuttaa kipeästi olemassaolostaan. Tämä vaiva mennee toivon mukaan ajan myötä ohi.
Olin käynyt vain kerran aiemmin Tasaisenkankaan keskisuomalaiseksi suunnistusmaastoksi uniikissa ympäristössä. Ennen harjoituskiellon alkua loppuvuodesta 2023 alueella järjestettiin Kurkocupin osakilpailu ValeKurko, jossa olin ensimmäistä syksyä harjoittelemassa yösuunnistusta alaikäisenä ”lainsuojattomana” lyhimmällä SuperGubbe-radalla. Tuolloin oli tarjolla todella huima elämys, kun ennen tapahtumaa satoi 20 cm ensilumi. Tunnelmaa voi maistella esimerkiksi Lauri Pohjolan Youtube-videolta:
Edellisvuoden perusteella H40-sarjan matka tulisi olemaan jotain 15 ja 20 kilometrin väliltä. Kisasivujen pikkuhiljaa päivittyessä loppukesästä paljastui, että linnuntietä mitattuna suoritus olisi 17 km, noususummaa 425 metriä. Ei siis mikään helppo keikka. Omassa sarjassani oli melko vähän kisaajia, vain 32 oli ilmoittautunut.
Kisaa edeltävä viikko meni sääennustusta seuratessa, joka tuntui vaihtuvan joka katsomiskerralla sateesta pilvipoudaksi. Lopulta keli asettui aamuyöstä alkavaksi rankkasateeksi, joka loppuisi puolenpäivän maissa. Eiköhän sitä siis itsensä saisi märäksi kiireestä kantapäähän.
Kisakeskuksen tunnelmaa ennen metsään suuntaamista.
Äänekosken Sarjakuvaseuran autokyydillä kisaamaan lähtivät myös isäni Timo (H70, 8,6 km) ja setäni Petri (H60, 11,2 km), jotka olisivat myös kaivanneet kuivempaa keliä. Onneksi lämpöä oli kymmenisen astetta ja sadeviitat ja -varjot pitivät kosteuden loitolla kilpailunumeron kiinnityksen ja kenkien solmimisen ajan. Kerkesin jopa katsoa ensimmäisen yhteislähdön, ja hymyillä biisivalinnalle (The Alan Parsons Project: Sirius): olin soittanut autossa tulomatkalla saman bändin Gaudí-levyn.
Kello 10 lähtivät matkaan H21, H20 ja H18 -sarjat.
Pääsarjojen kisa oli yhteislähtöineen ja peesausmahdollisuuksineen luultavasti aika erilainen verrattuna meidän ”veteraanien” väliaikalähtökilpailuun.
Lähtöalueella naureskelimme, että kaikki sukulaiset olisi pitänyt laittaa lähtemään samalla minuutilla, kun nimiä lueteltiin ”Hämynen, Hämynen…” Oma lähtöaikani oli vain kolme minuuttia myöhemmin.
Lähtökarsina oli suunniteltu siten, että kaksi minuuttia ennen lähtöä siirryttiin louhosalueen reunan yli vähän alemmaksi. Samalla lähtöään odottelevien aiheuttama häly hiljeni ja pystyi suuntaamaan ajatukset kohti suoritusta. Järjestäjiltä hyvä ratkaisu, jos oli tarkoituksella näin toteutettu!
Tavoitteeni olivat yksinkertaiset: päästä maaliin keräten kaikki rastit matkan varrella, plussaa on jos en ole sarjani viimeinen. Jos menee alle kolme tuntia, olen onnistunut tosi hyvin. GPS-käyränkin jos tällä kertaa saisi, ainakin lähtöalueella oli vielä kontaktissa…
1 Piippausten jälkeen matkaan. Eka väli suoraviivaista lämmittelyä, iso kivi antoi hyvin suunnan, kun tulin sen vasemmalta puolelta. Pientä haparointia maastonmuotojen tunnistamisessa, mutta ei isompaa pummia.
2 olikin sitten heti ensimmäinen vähän pidempi väli. Katsoin että vasemmalta kiertäen pääsee tietä ja metsäautouria pitkin lähelle rastia, ja tämän olivat muutkin Liveloxista jälkikäteen katsoen huomanneet. Lopussa kuviorajaa pitkin vähän sivuun, mutta rasti löytyi ihan helposti.
3 Miltei pisin rastiväli tällä karttapuoliskolla. Tähtäsin heti alkuun keskialueen juomapaikkakasaumaan kielletyn alueen oikean reunan ohi, josta tiesin saavani vähän matkaa tieltä vauhtia. Mäkeä alas meni karttaan merkitsemätön vanha metsäkoneen ura, joka vei hitusen oikealle risteyksestä, johon tähtäsin. Ojien ylityksissä ennen tietä sai ensimmäiset kunnon kosketukset maaston märkyyteen.
En ottanut vielä vettä juomapisteeltä, mutta hämäännyin muiden suunnistajien vilinän ja kartanvaihtopaikan ihmettelyn takia polun risteyksissä melkein menemään väärään suuntaan. Onneksi hoksasin harha-askeleet nopeasti ja matka jatkui tietä ja uraa pitkin.
Nyt päästiin kartan nautinnollisimmalle osalle, kun uran jälkeen esille tulivat Paljakkakalliot. Matka jatkui suopursujen keskellä kompassisuunnalla, tulkiten suoalueiden välisiä saaria ja kallioita. Tuntui todella vaikealta keksiä, miten voisi edetä mahdollisimman nopeasti, kun tuntui että kallioiden välissä jalka upposi pehmeään pohjaan, mutta kallioiden päällä sammaleet olivat liukkaita. Kolmosrastilla nousin korkeimmalle hetkelliselle sijoitukselle kisassa (17).
4 Jälleen selkeä suunnalla otettava väli, mäkeä vaan ylös. Joku kysyi neuvoa sijainnista nousun aikana. Lähdin kaartamaan mäen päällä hitusen liikaa vasemmalle. Ihmettelin vähän turhan pitkään, voivatko kivet oikealla olla rastikiviä, ja siellähän lippu pilkotti kun sinne kaarroin. Sen verran hitaasti kuitenkin, että putosin sijalle 19.
5 Mäki alas ja suon yli kohti tietä. Valuin loppumetreillä vähän liian alas oikealle kohti pöheikköä, vaikka näin vasemmalla juomapisteen henkilöstöä. Korjaus siis sinne päin. Vasta jälkikäteen tajusin, että juomarastin merkki ei ollut kartassa, vaan tietenkin rastimääreissä ja olisi paljastanut välittömästi rastin sijainnin… Vieläkään ei ollut jano.
6 Olin katsellut, että voisi olla fiksua kiertää vasemman tien kautta. Oikea tiekierto vaatisi pöheikön läpi menemistä, enkä ollut varma, onko se tällä kartalla kuinka hankalaa. Pyrin lähtemään lähes suoraan länteen päin valkoisia alueita pitkin keltaisemmalle ja siitä tielle.
Suunta kuitenkin heitti liikaa etelään, ja tulin kosteikon väärälle puolelle aukkoa. Kosteikon läpi kulki ilmeisesti noro, johon oli jätetty luultavasti mukamas suojavyöhykkeeksi puita. Puut olivat kuitenkin kaatuneet aukon reunassa toistensa päälle, mikä teki kohdasta mahdottoman ylittää. Jouduin kiertämään ihan liikaa etelän kautta, mutta sitten tietä pitkin miltei niin kauas kuin sitä riitti. Lopussa rasti näkyikin jo lähes tieltä asti kuusimetsän keskellä.
Punaisella se mitä tavoittelin (kisan voittaneen Antti Parjanteen suoritus) ja pinkillä se, mistä suurin piirtein itse menin.
Otto Kaarion videolla näkyy ajassa 1:37.00, kun hyppään koukkauksen jälkeen pöheiköstä tielle. En ollut tuossa vaiheessa varma, ketkä kärkiporukasta menivät ohi.
Vasta jälkikäteen huomasin kartalta polun, joka yhdisti oikean ja vasemman tien toisiinsa juomarastin kohdalla. Voi olla, että S-kierto teitä pitkin ensin oikealta, sitten vasemmalta, olisi saattanut olla kohtuullisen vauhdikas. Liveloxissa kukaan ei ole tehnyt tuollaista ratkaisua, vaan nopeita toteutuksia on molemmilla tiekierroilla. Vihreä ei tunnu hirveästi hidastaneen oikealta kiertäneitä. Muutamia vetoja on myös oikean kautta ja välipolun kohdalta rastiväliviivan myötäisesti vihreän läpi.
Reittisekoilut pudottivat minut sijalle 21.
7 Helppo lyhyt väli. Tietä pitkin aukon reunaan ja ojan suuntaisesti kohti rastia. GPS-signaali hävisi lopullisesti näillä main. Jokin piste oli tallentunut vielä seuraavalta rastiväliltä, mutta eipä tullut käppyröitä tälläkään kertaa. Tässä kohtaa huomasin, ettei enää satanut.
8 Noin tunnin taivalluksen kohdalla oli aika hyödyntää mäen päällä olevaa juomapistettä. Lähdin seiskarastilta vinoon, enkä löytänyt metsäautotielle joka sinne olisi vienyt. Oikaisin siis melko suoraan mäen yli. Evästyskin meni tämän takia paikallaan seisomiseksi, kun halusin huuhtoa energiageelin ja taatelipatukan vedellä alas.
Tauon jälkeen siis tietä pitkin tämän karttapuolikkaan pisintä väliä kohti kasia. Vastaan tuli mm. Veera Klemettinen, eli oletettavasti naisten pääsarjan kärkiletka. Veera tuli myöhemmin maaliin toisena. Arvioin jo metsässä, että nopeampi reitti olisi ollut tiekierto oikealta, mutta se olisi pitänyt tajuta kutoselle menomatkalla, jos kaipasi juotavaa.
Pihapiirin ohi aukolle, ja metsäkoneen ura jatkui pidemmälle kuin kartassa ja mielestäni jopa oikeaan suuntaan. Sitä pitkin mäkeä alas kohti rastia, kunnes iski tenkkapoo: mäki loppui, mutta maisema näytti ihan väärältä, enkä saanut yhtään kiinni sijainnistani. Näin rastin, mutta se ei ollut oma. Yritin hahmottaa mitä ympärillä oli, mutta paikka ei edelleenkään selkeytynyt.
Palasin siis rastipisteelle ja kysyin leimaajalta, missä ollaan. Paljastui, että olin valunut aivan liikaa vasemmalle. Lähellä olisi ollut oja, joka olisi varmaan avannut mysteerin, mutta en jostain syystä nähnyt sitä vaikka kuljeskelin alueella eestaas. Tämä oli suorituksen isoin pummi, mutta nyt tiesin mihin suuntaan jatkaa. Tarkalla kompassisuunnalla kasille, joka oli juuri siellä missä pitikin. Pummaus ei auttanut sijoituksissa, vaan valahdin jo sijalle 26.
Koukkaus idän kautta, kysymysmerkin kohdalla eestaas palloilua. Mysteerirasti oli punaisen ympyrän kohdalla.
9 Mietin lähtisinkö suoraan metsän läpi, mutta oikealla oleva pieni mahdollisuus askelta keventävään ura- ja tiekiertoon alkoi houkutella tässä kohtaa. Matkalla oli juomapiste, josta kupillinen vettä naamaan. Ennen mäkeä takaisin metsään ja kohti ysiä. Mäen reuna olikin aika jyrkkä ja liukas, ja suuntaa sai pitää tarkasti. Yksinäinen pistekumpare löytyi helpohkosti.
10 Tähtäilin ensin suorempaa rastiväliviivan mukaista suoritusta. Lähdin vähän liikaa etelän suuntaan, kun alla oli muiden polkemaa uraa. Myllylampi siinsi mäen reunan alla, ja huomasin karttaan merkityn metsäkoneen uran joen poikki. Lopulta hyppäsin joen yli jo ennen sitä, kun se ei ollutkaan kovin leveä. Sattumalta isäni osui samaan aikaan paikalle ja kehumaan olevansa kohta jo maalissa. Itse en ollut vielä päässyt edes toiselle karttapuoliskolle…
Jutustelu hämäsi sen verran, että loikkasin liian aikaisin mäen päälle. Oikea mäki olisi ollut vasta vihreän alueen jälkeen. Isäkin oli hämääntynyt tällä välillä ja päätynyt pummaamaan hetkeä myöhemmin. Eväs- ja juomatauot ovat olleet aiemmissakin suorituksissa kohtalokkaita suunnan suhteen, täytyy lisätä tälle vaarallisten asioiden listalle myös juttelu…
Metsäkoneen uria oli alueella reilusti. Kiire oli kova päästä rastille, ja malttamattomana käännyin kiertämään mäen eteläreunaa ihan liian aikaisin urien seuraamisen sijaan. Kampajyrkänne oli onneksi selkeä, ja siitä sai suunnan rastille ja kartankääntöön.
11 Olin sanonut isälle, että kartan toinen puolikas näyttää lyhyemmältä, vaikka rasteja on pari enemmän. Lähdin suunnalla puolittain uraa seuraten ensin alas suoalueelle ja sitten mäkeä ylös. Ojaa suolla ylittäessä vastaan tuli yhtäkkiä kamera päässä Otto Kaario, jota tajusin jopa pienen hämmennyksen jälkeen vähän kannustaa. Vaisun reaktion perusteella hänellä ei mennyt kovin hyvin.
Tuossa kohtaa Otolla oli jo viimeiset rastit menossa ja sijoitus sama kuin maalissa, yhdestoista. Seuraavan maanantain JNC:ssä Otto valitteli kramppaamista. Videokin tuli tiistaina Youtubeen, mutta kamerasta oli loppunut muutamaa minuuttia ennen tätä kohtaamista akku.
Tien ylityksen jälkeen näin mäen päällä rastilipun. Tajusin jo sitä lähestyessä ennen numeron näkemistä sen olevan väärä, kun selkeä kahden kiven rastipiste oli kartalla lähes reitilläni. Oma rasti näkyi siitä vähän matkaa pidemmällä ja oli helppo ottaa.
12 Mäkeä alas vanhaa metsäkoneen uraa pitkin kohti hiekkakenttää. Tähtäsin joen toiselle puolelle itäisemmälle juomapisteelle. Tulin hiukan enemmän oikealle kun olisin halunnut, mutta suon reunan pohjaa oli hyvä jatkaa risteykseen. Jälkikäteen katsoin Liveloxista että nopeampi tiekierto olisi ollut heti rastilta länteen päin lähtien.
Nappasin geeliä ja myslipatukkaa naamaan, kun pari tuntia oli jo kulunut lähdöstä. Pohdin jo, että taitaa kolme tuntia jäädä haaveeksi…
Metsäautotietä taas samojen isojen kallioiden ohi ja joen yli kohti kahtatoista. Väsymys varmaan alkoi tuntua, kun kumpareita oli vaikeaa tulkita, mutta rasti löytyi kuin löytyikin kun vaan tarpeeksi pitkälle jatkoi.
13 Taas tarkka kompassisuunta käteen ja soiden ja saarien mukaan edeten. Vähän oli haasteita tunnistaa mikä mäennyppylä oli mikäkin, kun kaikki tuntui olevan yhtä märkää. Onneksi ojat rytmittivät etenemistä. Jälkimmäisen ylityksen kohdalla olin hitusen rastiväliviivan eteläpuolella, koska jyrkemmät mäenreunat jäivät vasemmalle. Lopulta rasti löytyi, vähän hitaasti, mutta ilman isompia ongelmia.
14 Kartan tällä puolella rastivälien ojat olivat kyllä mielestäni syvempiä kuin toisella puolella, kun ylitys jäi vajaaksi ja mulahdin polvia myöten heti rastilta 13 lähdettyäni sellaiseen.
Taas tultiin Paljakkokallioille ja sijainnin tulkinta jatkui niiden perusteella. Kalliolta toiselle eteneminen vei mukanaan, ja havahduin kääntyneeni aivan turhaan vasemmalle, kun kovempi alusta houkutti niin kovasti poikkeamaan rastiväliviivalta. Onneksi tajusin saman tien, olisi saattanut tulla muuten aika leveä koukkaus. Aurinko pilkotti jo ja maisemat olivat upeat. Rastikivet näkyivät mäen reunalta pitkälle.
Olisinko hoksannut ojalla väärän suunnan, jos en olisi heti korjannut?
15 Suunnalla eteneminen jatkui, taas kalliolta alas suohon rämpimään. Suoalueen päätyttyä ajattelin ensin seurata mäen reunaa vasemmalta ympäri. Sitten muistin, että usein olen unohtanut kääntää ajoissa ja nousin varmuuden vuoksi mäen päälle.
Toisella reunalla en ollutkaan sitten ihan varma missä kohtaa tarkalleen olen. Vastaan tulivat onneksi niin korkeat jyrkänteet, että olin väkisinkin rastin pohjoispuolen kampajyrkänteiden luona. Petri viestitti myöhemmin nähneensä ehkä luolan suun näiden jyrkänteiden pohjoispäässä. En harmi kyllä käynyt siellä asti.
Käännyin siis vasemmalle ja lähdin seuraamaan mäen reunaa. Näin hetken päästä pienemmän jyrkänteen, mutta rasti ei ollut siinä, eikä seuraavassakaan. Hetken aikaa ihmettelin, missä on vika, mutta tajusin, että olin seurannut mäen reunaa samassa tasossa itäänpäin ja olin liian ylhäällä rastin kupeessa olevan vihreän alueen pohjoispäässä. Uusi suunta ja rasti löytyi sieltä mistä pitikin.
Jotakuinkin näin.
Metsässä alkoi olla jo aika hiljaista, harvakseltaan näkyi enää yksittäisiä suunnistajia siellä täällä. Pysähdysten aikana suurimmat äänet ympäristössä syntyivät siitä, kun tikka etsi ruokaa keloista. Tipahdin tämän pienen pummaamisen myötä vielä yhden pykälän: olin nyt 27:s.
16 oli taas juomarasti, ja tällä kertaa olin hoksannut katsoa sen ajoissa rastimääreistä. Eteneminen oli jo aika isojen linjojen etsimistä kuviorajoja pitkin: ensin vihreiden alueiden välistä metsäkoneen uralle, ja sitten siitä kääntäen kohti rastia kosteikon päätyttyä. Meinasin unohtaa leimata geelipussin imaisun ja veden hörppäyksen yhteydessä, mutta sekin tuli onneksi tehtyä ennen rastilta poistumista.
17 Piti olla lyhyt ja suoraviivainen rastiväli, mutta pienipiirteisellä alueella päädyin mäenreunaan rastille, joka ei ollut oma. Päättelin olevani hitusen liikaa lännessä, ja lähdin seuraamaan mäenreunalle muodostunutta uraa. Oikea kohta löytyi muutaman nyppylän päästä.
18 Sama ura jatkui eteenpäin mäenreunaa pitkin, ja jälleen tuli ensin vastaan toinen rasti. Tiesin kuitenkin missä olin, ja oma rasti löytyi hetken päästä helposti.
”Nyt saisi jo pikkuhiljaa loppua” alkoi olla tuntemus tässä kohtaa, kun sain heittää hyvästit kolmen tunnin tavoiteajalle. Jalat alkoivat olla sen verran väsyneet, että kivien ja juurakoiden ylityksissä piti tietoisesti nostaa niitä ylemmäksi, muuten uhkasi kompurointi. Kartan toisesta reunasta toiseen pitäisi vielä jaksaa edetä maaliin.
19 Pari pitkää väliä jäljellä ennen loppusyheröä. Kerta kiellon päälle kallioalueelle. Eteneminen alkoi olla jo melko mekaanista: Yritin lähinnä pysyä kiinni suunnassa ja jotenkuten jolkottaa eteenpäin. Ihan joka välissä en ollut millintarkassa sijainnissa kiinni. Suunta oli silti tarpeeksi suora, että viimeisen ojan ylityksessä tiesin valuneeni lähinnä hiukan rastiväliviivan eteläpuolelle. Jälleen kallioita tulkiten matka jatkui haparoiden mutta kohtuu suoraviivaisesti rastille. Tässä kohtaa olin edelleen sijalla 27.
20 Tämän karttapuoliskon pisin rastiväli. Olin jo katsonut aiemmin tiekierron järkevimmäksi tässä kohtaa suoritusta, Liveloxin mukaan en ollut ainut. Ensin etelään päin takaisin suurin piirtein samaan paikkaan kuin mistä olin kääntynyt metsään rastille 12. Viimeinen taatelipatukka pussukasta naamaan ennen vielä yhtä vesihuikkaa.
Tiellä oli pitkän aikaa helppoa etenemistä vaikka jalat olivatkin melko lopussa, ja vauhti nähtävästi auttoi: nostin itseäni tässä kohtaa pari pykälää lopulliselle 25. sijalle. Tiukkaa tekisi, jos meinaisin ehtiä vielä kolmessa ja puolessa tunnissa maaliin… Alainen Naulajärvi kimmelsi auringossa oikealla puolella ja syksyn värit piristivät menoa. Polun ja metsäkoneen uran tienoilla ennen puroa mäkeä ylös ja jyrkänteen eteläpuolelta kierto rastille.
Auringonpaistetta kisakeskusalueella kilpailun jälkeen.
21 Enää pari rastia jäljellä ja ratamestari jättänyt pahimmat pöheiköt vielä loppupäähän. Mutkittelin hiukan metsänrajaa pitkin, sitten vihreään ja toiselle kukkulalle. Meinasin hetken ajan jäädä liian pitkäksi aikaa puskan puolelle, mutta onneksi tajusin että vieressä on valkoista…
Kohteena oleva kukkula erottui mäeltä hyvin matalamman kasvillisuuden toiselta puolelta. Vielä kun pääsisi puskista ja ojista yli. Yksinäinen kivi oli helppo kohde.
22 Sitten vielä suoraan uraa pitkin viimeiselle rastille. Ura meni kukkulan yli, vaikka olin ajatellut kiertää sen, mutta tässä kohtaa se ei enää haitannut. Olin tulossa rastista hitusen vasemmalle, mutta korjaus ei ollut iso.
Tämän jälkeen vielä viitoitusta pitin maaliin. Alamäkeen oli helppo painaa, vielä löytyi takataskusta muutama juoksuaskel! Aivan ei kolme ja puoli tuntiakaan alittunut (loppuaika 3:34.51), mutta tässä vaiheessa olin vain tyytyväinen: metsästä oli päästy ehjänä pois ja hyväksytyllä suorituksella. Kun kuulin, etten ollut edes viimeinen, saatoin vähän jopa hymyillä. Olin radan 25. nopein 28 matkaan lähteneestä, ja SM-kisassa tulin sijalle 24 yhden ulkomaalaisen osallistujan takia.
Aurinko paistaa, elämä hymyilee!
Isä oli nauttinut kisakeskuksen auringosta odotetusti jo pidempään, Petri oli tullut noin 10 minuuttia aiemmin pois metsästä. Saimme kaikki kolme hyväksytyn tuloksen, mikä on ollut viime aikoina harvinaista: yleensä joku meistä on keskeyttänyt tai hylätty. Sitten vaan kuivaa päälle ja kotia kohti. On edelleen outoa käydä suihkussa suorituksen jälkeen, kun on ollut hetkeä aiemmin aivan läpimärkä.
Kilpailuvarustus oli toiminut kohtuullisesti. Sarjakuvaseura-paita oli sopivan lämpöinen tälle kelille. Evästä olisi ehkä pitänyt olla hitusen enemmän, kun lihasten energiataso alkoi selvästi olla lopussa viimeisillä kilometreillä. Toisaalta en tiedä, olisiko keho kelpuuttanut useampaa energiageeliä.
Eväät olivat vaimoni tekemässä uudessa mahavyössä. Se läpäisi tulikokeensa ja isäkin pohti haluavansa samanlaisen. Kengännauhoja sen sijaan sai sitoa kolme kertaa uudestaan, kun teippaukset irtosivat rasituksessa. GPS-käppyrätkin olisi ollut kiva saada kellosta ulos koko matkalta…
Naureskelin kotona miesten pääsarjan kisalle, jossa ratkaisut oli tehty yli 25 km radalla kahden ja puolen tunnin kisaamisen jälkeen vasta loppukirin yhteydessä. Yritin muistella kolmen vuoden takaista kurkoa, ja vaikka kartasta tunnistin missä tienoilla oltiin kierrelty, valoisassa ja ilman lunta maisemat olivat todella toisenlaiset. Tapahtumien karttoja on myös mielenkiintoista verrata toisiinsa, niiden tyyleissä kun on yllättävän paljon eroja.
Esimerkki karttojen eroista Paljakkokallioilta. Vasemmalla kurkokartta kolmen vuoden takaa (kartoittaja ja kartoitusvuosi ei tiedossa), oikealla Tommi Hakulin uudelleenkartoitus tältä vuodelta.
Nyt kun harjoituskielto on purettu, päästään alueelle taas suunnistamaan. Vauhtiin päästään jo parin viikon päästä KurkoCupin osakilpailussa Erikoispitkän melkein tavallisenpituinen Kurko. Tuolloin päässee siis taas ihmettelemään maisemien muuttumista pimeässä.
Jälkikäteen ei ollut yhtään niin paha olo kuin joskus lyhyempien Jukola-osuuksien jälkeen. Treenaaminen siis vaikuttaa selvästi. En olisi kyllä muutama vuosi sitten vielä uskonut, että osallistun jossain urheilulajissa SM-kilpailuihin, saatika että yhdessä niistä rämmitään metsässä parisenkymmentä kilometriä!
Täytyy varmaan ensi vuonnakin ottaa kisalisenssi, niin on syy kierrellä ainakin lähialueen kisoissa. SM-erikoispitkä on vuoden päästä jälleen Keski-Suomessa, kun järjestäjänä on Saarijärven Pullistus. Kisamaasto sijaitsee karttarekisterin mukaan Sarjakuvaseuran kotimaastojen läheisyydessä: Liimattalan kylän ja Konginkankaan itäpuolella, Hirvaanmäen kylän pohjoispuolella. Jalat kuivina ei siitäkään taida selvitä, vaan nautitaan suomaastosta, ehkä vähemmillä kallioilla ja enemmillä harjuilla. Sitä odotellessa!
Tällä kertaa ei tosiaan tarvitse sumplata päällekkäisten kokousten kanssa. Hyte-lautakunnan listalla raha-asiaa ja toiminta-avustuksia.
§ 68 Talousarvio
Käsitellään hyvinvointialuejohtajan talousarvio vuodelle 2027 ja toiminta- ja taloussunnitelma vuosille 2027–2030, etenkin lautakunnan toimialojen eli sote-palvelujen osalta. Budjetin kokoa värittävät tietenkin arviointimenettelyssä hyväksytyt linjaukset, joten hirveästi ei ole valinnannvaraa sen suhteen, kuinka paljon rahaa käytetään.
Tarkoitus on tehdä nyt useampi vuosi ylijäämää, joilla saadaan katettua ensimmäisten vuosien alijäämä. Katsotaan, osataanko edelleen leikata järkevistä nurkista ja optimoida prosesseja oikealla tavalla. Yhtenä säästötapana siirretään ostopalveluja omalle tontille, mikä ei tietenkään tunnu hyvältä niissä yrityksissä, joilta häviää maksava asiakas.
Yksi ryhmässä puhuttanut ja uutisissakin näkynyt (yle, ksml) aihe on lastensuojelun sijoitusten määrän romahtaminen. Kuinka iso osuus on sitä, että on saatu ennaltaehkäistyä sijoitukseen päätymistä, vai onko säästöjä revitty käytännössä jälkihuoltonuorten selkänahasta? Jälkihuollon purkamisia selitetään myös käytänteiden yhtenäistämisellä, mutta näissä on toki varmistettava, että nuorten etu todellisuudessa toteutuu. Näistä on asiaa myös kohdassa 71, kun käsitellään lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa.
Toisaalta ikääntyneiden ja vammaisten palveluissa omaishoidon tuen määrärahaa nostetaan reilusti, missä näkyy tahto kannustaa edelleen koti- ja perhehoitoon palveluasumisen sijaan. Tässäkin täytyy pitää silmällä, että asiakkaat ovat tarkoituksenmukaisessa palvelussa, mikä nostetaan myös talousarviotekstissä esille. Palveluverkkoa optimoidaan edelleen, mikä koskettaa varmasti jollain tavoin monia asiakkaita. Tähän liittyy myös myöhempi kohta 73.
Terveydenhoidon puolella jatketaan organisaatiouudistusta. Tavoitteena on purkaa 6 kk määräajan ylittävät hoitojonot vuoden 2026 aikana, jonka jälkeen päästäisiin hoitoon pääsyn osalta lain vaatimalle tasolle ja voidaan vähentää ylitöitä ja ostopalveluja jonojen purussa. Tuolloin vältettäisiin myös LVV:n uhkasakko. Säästöjä haetaan myös valitsemalla edullisempia lääkkeitä.
Liikuntalääketieten poliklinikka aiotaan lakkauttaa, joka on puhuttanut myös ryhmässä. Ko. poliklinikan toiminta on keskittynyt erityisesti lihavuuden hoitoon. Lakkautuksen yhteydessä on varmistettava, että potilaat saavat edelleen tarvittavan hoidon eikä lakkautus aiheuta kustannuksia muualla esimerkiksi lihavuusleikkausten tarpeen arvioinnin osalta. Suomessa lihavuuden hoito ei ole muutenkaan vielä kovin kehittynyttä, kuten Sari Kokko kirjoittaa blogissaan.
Ehkä hiukan yllättäen rakennukset eivät ole investointisuunnitelman sote-osiossa isoin summa, vaan tietojärjestelmä- ja it-laitehankinnat menevät siitä ohi. Lääkintälaitteet voivat olla kalliitakin, mutta toimivat laitteet säästävät siinä, kun työntekijöiden aikaa ei mene hukkaan ja hoitojonot eivät veny. Sote-sektorin ajoneuvokaluston leasing-sopimuksia ollaan uusimassa, pitäisi edistää täyssähköisten ja/tai hybridiajoneuvojen liisareita, joka madaltaisi käyttökustannuksia (etenkin jos ja kun auton voisi helposti lyödä töpseliin hyvinvointialueen toimipisteissä).
Hankintasuunnitelmassa hankintojen mittakaava on todella vaihteleva, pienimmät tarvikehankinnat ovat kymppitonneja ja isoimmissa projekteissa kuten paloaseman rakentamisessa (joka on toki turvallisuuslautakunnan alaisuudessa) puhutaan miljoonista. Päätöksenteon näkökulmasta olisi hyvä ryhmitellä näitä jotenkin selkeyttävästi.
§ 69 Valtionavustus järjestöille
Tätä käsiteltiin 9.9. kokouksessa, kun avattiin hakeminen, ja saatiin 69 hakemusta. Näistä haetaan yhteensä 1,4 miljoonan yhteissummalla Keski-Suomen osuutta valtionavustuksesta (joka on siis se määräaikainen paketti, jonka ministeriö loi sen jälkeen kun oli leikannut avustuksia isolla kädellä).
Listalle päässeet toimijat ovat pitkälti tuttuja ja vakiintuneita, ja avustuksen avulla voidaan jatkaa heidän työtään hyvinvointialueen toiminnan täydentämisessä.
§ 70 Järjestöjen toiminta-avustukset
9.9. käsiteltiin myös toiminta-avustusohjetta, jonka jälkeen aluehallitus on hyväksynyt sen. Nyt voidaan käynnistää avustusten hakuaika. Järjestöille ollaan varaamassa vajaat miljoona euroa.
§ 71 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma
Viime kokouksessa puhuttiin alueellisesta hyvinvointisuunnitelmasta, nyt käsitellään erityisesti lasten ja nuorten asioita vuosille 2026–2029.
Suunnitelma toteaa heti alkuun hälyttävän tosiasian, että lasten ja nuorten määrä maakunnassa vähenee ja keskittyy Jyväskylän seudulle. Tämä muutos tulee väistämättä vaikuttamaan lasten ja perheiden palveluihin (sekä tietenkin isommin koko yhteiskuntarakenteeseen).
Nuorten elämäntavat ovat parantuneet mutta henkinen hyvinvointi huonontunut.
Tekstissä todetaan kunnan vastuu fyysisestä hyvinvoinnista liikkumista edistävien ympäristöjen kautta. Kuitenkin varsinaisessa toimenpidetekstissä liikunta esitetään erillisenä asiana, jota pitää harrastaa, sen sijaan, että sitä pyrittäisiin ensin integroimaan arkiliikkumiseen (pyrkien eroon autokeskeisestä elämäntavasta ja kaupunkisuunnittelusta), ja vasta sen jälkeen erillisenä liikuntana ja urheiluna.
Jäin pohtimaan yhteisövaikuttavuuden toimintamallia, jotka ohjaavat palveluntarjoamisen keinoja eri organisaatioissa ja toimialoilla. Minkälaiset mittarit paljastavat, miten toteutuvat toimintamallia kuvaavat yhden kontaktin periaate, monialainen ja yhteensovitettu yhteistyö sekä palvelujen jatkuva kehittäminen? Lausuntopohjakin kehottaa määrittelemään mittareita.
Palaten kohdan 68 talousarviopyörittelyyn: Strategisena tavoitteena on vähentää huostaanotettujen lasten määrää 5 % ja lisätä perhehoidon osuutta 60 % kaikista sijoituksista (ollut alle 40 %, vuoden aikana noussut n. 50 %:iin). Moni viime vuosina sijoitetusta nuorista on oireillut vakavasti, jonka takia perhehoito ei ole ollut mahdollista.
Seuraavaksi suunnitelma etenee aluehallituksen kautta valtuustolle hyväksyttäväksi.
§ 72 Suunnitelma ikääntyneen väestön hyvinvoinnin tukemiseksi
Ja seuraava ikäryhmäsuunnitelma, tämä ulottuu jostain syystä vuotta pidemmälle 2026–2030. Suunnitelmaa on valmisteltu vanhusneuvostossa, jonka jälkeen tänne ja jälleen hallituksen kautta valtuustolle. Siinä missä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on tehty normaalisti tekstinä A4-arkeille, tämä on 16:9-kuvasuhteen Powerpoint-esitys.
Asuntokannan esteettömyyden edistämisestä puhutaan yhdellä sivulla, joka (samoin kuin julkisten tilojen esteettömyys) edistäisi myös muiden kuin vanhusväestön hyvinvointia.
Ihmisten eläessä pidempään yli 65-vuotiaiden määrän ennustetaan pysyvän kohtuullisen samana pidemmän päälle (n. 27 % keskisuomalaisesta väestöstä), mutta yhä suurempi osa vanhuksista on yli 85-vuotiaita. Tämä vaikuttaa väistämättä tulevaisuuden palvelutarpeeseen. Joka viides yli 75-vuotias asuu nykyisellään harvaan asutulla maaseudulla. Tässä taas kytköstä liikennepolitiikkaan…
Palvelutarjontaa on kyllä monenlaista, jos vaan ihmiset löytävät oikea-aikaisesti oikean palvelun.
§ 73 Valtuustoaloite palveluverkkopäätöksestä
9.12.2025 valtuuston käsitellessä palveluverkkoa päätökseen lisättiin maininta siitä, että vanhustenhoivan ratkaisuja tulee arvioida kuntatasolla. 17.2. valtuustossa jätettiin valtuustoaloite, joka kyselee mm. mihin toimiin ko. tekstilisäys on johtanut. Nyt käsitellään vastausta kyseiseen aloitteeseen. Tässä on myös luonnollisesti kytkös edelliseen kohdan 72 suunnitelmaan, jossa erilaisia asumisratkaisuja kuvataan.
Aloitteessa on haluttu rajoittaa vanhustenhoivan yksikköjen sulkemisia ennen kunnittaisen arvioinnin tekemistä. Vastauksessa todetaan, ettei näin voida toimia rikkomatta arviointimenettelyn suunnitelmia.
§ 74 Kevään 2027 kokousaikataulu
Kuten todettua, vain kaksi kokousta päällekkäin kara-lautakunnan kanssa, toivottavasti ei siis tule hankalia säätöjä varajäsenten kanssa.
§ 75 Ilmoitusasiat
Hva on lausunut Ambea AB:n yrityskaupoista, jotka johtavat asiakkuuksien keskittymiseen yhdelle palveluntuottajalle (mainittu, että Ambea hankkinut omistukseensa viime vuosina toimijat Validia, Sauma, Humana), jonka jälkeen kilpailutus voi olla vaikeaa.
Hva on lausunut myös kotoutumisen edistämiseen liittyvistä terveyskulujen korvaamisista, jossa aiotaan vähentää palvelujen rahoitusta ilman että vähennetään velvollisuuksia. Perussettiä siis.
Varsinainen jäsen Ilona on estynyt, joten pääsen taas kokoustamaan. Tällä kertaa hyte-lautakunta on onneksi vasta seuraavana päivänä. Pari kaavaa ja tiesuunnitelmaa lähinnä luvassa.
§ 168 Ilmoitusasiat
Kuntalaisaloite kehottaa jälleen kerran kaupunkia ottamaan jalkakäytävät talvihoitoon, johon ei vaan edelleenkään ole varaa.
Luvassa myös toritoiminnan esittelyä oletettavasti uudella torilla, materiaali ei vielä saatavilla.
§ 169 Viranhaltijapäätökset
Näissä on tälläkin kertaa jänniä juttuja, pari mielenkiintoista nostoa…
Schaumanin puistotien pyörätiet muuttuvat yksisuuntaisiksi nyt kun Siltakadun remontti on valmistunut (piipahdin avajaisissa lokakuun alussa, bongaa Miika kuvista). Tämä muutos saattaa mennä ihmisiltä ohi ilman aktiivista tiedotusta.
Työt olikin jo tehty kun ajoin paikasta ohi perjantaina. Joitain aiemmin väärin päin olleita pyörän kuvia asvaltissa oli vissiin yritetty fiksailla, mutta yksi kaksisuuntaisuuden merkki oli ehkä unohtunut paikalleen ja jotain muutakin outoa taisi olla Uno Savolan kadun risteyksessä. Pitäisi käydä kurkkaamassa tarkemmin.
Muutos on pääosin liikenneturvallisuutta lisäävä, tilastojen valossa yksisuuntaisuus on turvallisempaa kuin kaksisuuntaisuus. Ikuinen tuska on edelleen se, että pyörätiet kulkevat Blomstedinkadun kohdalla ahtaasti talojen sivulla, osittain messujen logistiikan takia äärettömän leveäksi rakennetun tien ja osittain pysäköinnin takia. Schaumanin puistotie on oman aikansa näköinen tämän osalta, kadunvarsipysäköintiä ja tonttikohtaista pysäköintiä ei luultavasti enää tänä päivänä Lutakkoon tehtäisi, vaan se keskitettäisiin parkkitaloihin.
Kirkkopuistoon ollaan palauttamassa historiallinen hevosten juottokaivorakennus, joka on ollut tilapäissäilytyksessä lähes 100 vuotta Könkkölän tilalla ja nyt kunnostettu. Tämä onkin jännä nähdä paikallaan.
§ 170 Kevään kokousajat
Karan kokoukset ovat keväällä keskiviikkoisin, onneksi vain kaksi päällekkäisyyttä hyte-lautakunnan kanssa, jos sattuu niin ettei Ilona pääse näihin kokouksiin.
§ 171 Käsittelymaksut
Liikenteenohjauslaitteiden suostumushakemusten käsittelymaksulla tarkoitetaan kaupungin laskuttamaa kustannusta siitä, kun se tarkistaa lain mukaisesti, ovatko yksityisteillä ja kiinteistöillä olevat liikennemerkit, lisäkilvet, puomit yms. liikenteenohjauslaitteet lain ja tarkoituksenmukaisia.
Päätetään käsittelymaksuista vuoden 2027 alusta alkaen. Esityksessä ei kerrota aiempaa summaa, eli onko niin, että näitä on tähän mennessä käsitelty ilmaiseksi?
§ 172 Täyden kympin keskustavisio
Tätä esiteltiin viimeksi edellisessä kokouksessa 30.9. ja nyt päätetään keskustan kehityksen seuraavista suuntaviivoista. Hienoa on, miten kävelykeskusta laajenee Kauppakadun ja Asemakadun muotoiseksi ristiksi, olisi hyvä saada sitä vielä isommalle alueelle.
En ole vielä täysin lämmennyt siltakortteleiden konseptille. Vähän mietityttää myös Lyseon korttelin kohtalo, joka on vielä täysin auki, mutta tässä puhutaan edelleen kulttuurikorttelivisiosta. Ja toki siihen kytkeytyvästä kaupunginkirjaston tulevaisuudesta. Näistä varmaan jotain keskustelua syntyy.
§ 173 Määräalan ostaminen (Nuutti)
Hankitaan kaupungille lisää metsämaata. Taaskaan liitteinä ei ole tausta-aineistona maan hinta-arviota.
Tälle tontille on ollut kaavassakin varaus läntiselle kehätielle, mutta uusimmat suunnitelmat ovat siirtäneet sen lännemmäksi, jos sitä nyt koskaan edes toteutetaan. Nyt tämä osto taitaa lähinnä kasvattaa kaupungin metsäomaisuutta.
Ote kaupungin karttapalvelusta löytyvästä kaavaselostuksesta, joka paljastaa miten pitkissä kantimissa kehätie on. Ostettava ala jää hitusen ulos kartan vasemmasta yläkulmasta.
§ 174 Apilakaari
Kaavamuutos asetettiin nähtäville 19.5. ja palautteita on tullut. LVV muistuttaa vesistönsuojelun tarpeesta rakennusvaiheessa. Liito-oravia on havaittu eri paikoin kaava-alueella ja sen läheisyydessä. Lähialueen asukkaat ovat huolissaan virkistysmetsästään ja liikenteestä. Ei suuria yllätyksiä siis palautteissa eikä kaupungin vastineissa. Uusi kaava ei kuitenkaan käytännössä suuremmin muuta maankäyttöä alueella, vaan asettuu samaan kohtaan kuin aiempikin.
Palautteita ei ole tällä kertaa erikseen luettavana, on vain tiivistelmä. Silloin tällöin kaupungin tulkinta ei ole ihan täysin vastannut sitä mitä itse ymmärrän palautetekstistä, joten niiden puute on vähän niin ja näin.
Purettavan Mäki-Matin päiväkodin kaavaluonnos oli nähtävillä 17.3. kokouksen jälkeen. Näistäkään palautteista ei ole kokonaisia palautetekstejä suoraan saatavina, vaan pelkät tiivistelmät.
Näkökulmia on tullut liittyen rakennusten sijoitteluun tontilla ja liikenteeseen. Kaavaa on muutettu siten, että kahden kerrostalomaisen rakennuksen lisäksi tontille saa rakentaa 100 k-m² pientalon. Jossain määrin harmittaa, miten iso osa tontin pinta-alasta hukkuu pysäköintiin, mutta hulevesien hallinnan näkökulmasta on hyvä, että parkkipaikka pitää toteuttaa vettä läpäisevällä pintamateriaalilla.
Plussaa säilytettävien puiden alueesta.
Päiväkodin edustaa maaliskuussa 2026. Hiukan purettavan muurin taakse tulisi isomman talon julkisivu.
§ 176 Varikkotie
Katusuunnitelma Kanavuoren luolastolle vievälle tielle. Perusparannetaan ja asvaltoidaan nykyinen sorapintainen reitti. Ei yllätyksiä.
§ 177 Rajaharjuntie, Ojaharjuntie, Ojaperä
Kaunisharjun katusuunnitelmat ovat olleet nähtävillä jo kolme vuotta sitten mutta niitä ei ikinä tuotu lautakunnalle asti.
Mietityttää, onko välttämätöntä, että Ojaharjuntieltä on liittymä Kaunisharjuntielle, se kun on kohtuullisen hankalasti mäessä ja risteää yhdistetyn jalkakäytävän ja pyörätien yli. Tontteja reunustavat kuusiaidat luovat lisäksi näkemäesteen. Ajo voisi tapahtua turvallisemmin mäen päältä Väliharjuntien kautta.
Katunäkymästä näkee, miten pyöräilijä voi tulla oikealta ylämäestä yllättäen.
Suurin osa Vaajakosken suunnan pyöräilijöistä luultavasti kulkee Rajaharjuntietä pitkin sen päässä olevalle kevarille, mutta esimerkiksi Kivilammen suuntaan kulkiessa risteys on haastava. Tästä voisin taas jutustella, kun aina pyöräilijöiden turvallisuudesta päädyn puhumaan.
§ 178 Kirrintie
Hallinnollisen päätöksen myötä maantie siirtyy elinvoimakeskukselta kaupungille kaduksi. Tietä uusittiin samalla, kun Tikkakosken moottoritien rakentamisen yhteydessä muotoiltiin Kirrin liittymää uudelleen. Mielenkiintoista että päätös tehdään takautuvasti 15.10. alkaen.
Syyskuun toinen ja taas poikkeuksellisesti keskiviikkona oleva kara-kokous on ainakin listaltaan lyhyt, ja sisältää pääosin Kukkulan alueen asioita. Ilonan pitäisi päästä tällä kertaa paikalle.
§ 160 Ilmoitusasiat
Kuokkalan sillan yksisuuntaiset pyörätiet ovat valmistuneet kesän mittaan. Siltakadun risteyksen turvallisuudesta puhuttiin lyhyesti lautakunnassa alkukesästä, ja nyt on joku tehnyt asiasta kuntalaisaloitteenkin, jossa pyydetään nuolivaloa Kuokkalasta Lutakon suuntaan kääntyville autoille. Kaupungin vastineessa pelätään liikenteen ruuhkautumista nuolivalon myötä.
Tässähän on monta asiaa, johon voisi tarttua, alkaen jo siitä, että silta on ollut paikallaan yli 35 vuotta, ja nyt vasta on herätty siihen, miten korkeiksi pyöräilijöiden vauhdit voivat nousta sillalta alas valuessa. Nurkkahan on ahdas ja näkemäesteinen kerrostalon takia. Pyöräilijöille on jätetty ahdas väli, samalla kun autoille on varattu leveimmillään neljä suoraan menevää tai kääntyvää kaistaa, “ettei liikenne vaan ruuhkautuisi”. Liikennesuunnittelun perusehtona on edelleenkin siis autoliikenteen sujuvuus.
Yksisuuntaiset pyöräväylät ovat tilastojen mukaan turvallisempia kuin kaksisuuntaiset. Todennäköisesti paikassa säännöllisesti pyörällä tai autolla ajavat ja sen riskin tuntevat ihmiset tietävät, että pään tulee kääntyä aktiivisesti ja vauhtia pitää ottaa pois. Pyöräilijöiden kasvaneen määrän sillan pohjoispuolella pitäisi lisätä myös autoilijoiden huomiota oikealle kääntyessä.
Työmaan aikaisista järjestelyistäkin voisi sanoa monenlaista, mutta ei nyt mennä tässä siihen.
Käydään läpi tulevaisuuden keskustavisiota. Keskustaa on myllätty viime vuodet ja uudistaminen jatkuu vielä jonkin aikaa, kun sen vetovoimaa lisätään kulttuuripalveluiden keskittämisellä ja Siltakortteleilla. Kulttuurikortteli ja kirjaston kiinteistön tulevaisuus pohdituttaa, samoin Siltakorttelien taloudellinen järki.
Esittelyissä myös Seppälänkankaan datakeskushankkeen eteneminen. Tätä toivottiin viime kokouksen lopussa. Datakeskuksista olen avautunut muutamaan kertaan, varmasti kiinnostus on sekä hankkeen työllisyysvaikutuksiin että sen ympäristölle negatiivisiin puoliin.
§ 161 Viranhaltijapäätökset
Päätöksissä näkyy Kauramäen alueen rakentamisen edistyminen niin kadunrakentamisen kuin tonttimyyntien osalta, viime aikojen tapahtumat sekä puistoalueiden kunnostusta.
Tilkunlammentieltä Jokipaikantien kohdalle kulkeva jyrkkä jalankulun ja pyöräilyn reitti näköjään peruskunnostetaan samalle paikalle pelkällä viranhaltijapäätöksellä, suunnitelma ei ole ollut nähtävillä kuten muut Kauramäen tiet. Tämä on kuitenkin Kauramäen päältä katsottuna pääreitti kohti markettialuetta ja keskustaa.
Parannettavan pätkän valtatien 9 alittava tunneli huhtikuussa 2026.
Vaajakoskella uusitaan huonokuntoisia hopeasalavia Palokunnanpuistossa, joka ei ole päätöksen mukaan herättänyt kommentteja, Olen vähän yllättynyt tästä, koska yleensä puiden kaataminen näkyy aina mediassa. Ehkä sitten kun työt alkavat ja on liian myöhäistä.
Pohjanlammen koirapuisto on uusinnassa. Työt ovat käytännössä alkaneet välittömästi vihersuunnitelman hyväksymisen jälkeen. Nythän kaupungilla on kaksi koirapuistoa, jotka ovat poissa käytöstä, Pohjanlampi ja Taulumäki. Taulumäellä on sentään korvaava paikka, mutta Pohjanlammella ei väliaikaista puistoa ole.
Koirapuiston rakenteet oli 27.9.2026 mennessä purettu ja osa puista kaadettu.
§ 162-163 Kukkulan aloituskortteli
Tehdään Kukkulan aloituskorttelista maankäyttösopimus ja heitetään alkukesästä viimeksi käsitelty ja sen jälkeen nähtävillä ollut kaava valtuustolle hyväksyttäväksi.
Kaavaan saatiin alkukankeuden jälkeen merkintöjä säilytettävästä puustosta, ihan kaikkia isoimpia ei ikävä kyllä säästetä. Kukkulalla on liito-oravien elinpiiri, joka velvoittaa ensisijaisesti säilyttämään olemassa olevaa vehreyttä ja täydentämään sitä uusilla istutuksilla. Näistä pitäisi olla iloa myös alueen asukkaille.
Heippa, sädesairaala!
§ 164 Kukkumäentie 28 A/C
Tätä käsiteltiin 11.8.2026. Lähinnä hallinnollinen kaavamuutos voidaan hyväksyä, kun ei ole herättänyt suuria tunteita.
