SM-erikoispitkä 2026

Olin katsonut jo vuoden alussa suunnistuslisenssiä ostaessa että kilpailukausi huipentuisi Suunta Jyväskylän 17.10.2026 järjestämään erikoispitkän matkan suomenmestaruuskilpailuun Jyväskylän ja Petäjäveden rajalla. Suoritus tulisi olemaan pitkä ja rankka, mutta Jukolan tuplaaminen ja muutama pidempi lenkki vuoden mittaan antoivat uskoa onnistumiselle.

Kesällä loukkaantunut oikea jalka jatkoi edelleen kiukutteluaan. Kuvauksissa ei löytynyt mitään rikki mennyttä, mutta jalka on selvästi jollain tavoin minulle suuttunut, kun kerää nestettä nilkan ympärille. Yleisesti se ei haittaa menemistä ja toimii normaalisti, mutta etenkin ylämäissä ja yllättävissä muljahdusliikkeissä ääriasennot ovat sille liikaa ja se muistuttaa kipeästi olemassaolostaan. Tämä vaiva mennee toivon mukaan ajan myötä ohi.

Olin käynyt vain kerran aiemmin Tasaisenkankaan keskisuomalaiseksi suunnistusmaastoksi uniikissa ympäristössä. Ennen harjoituskiellon alkua loppuvuodesta 2023 alueella järjestettiin Kurkocupin osakilpailu ValeKurko, jossa olin ensimmäistä syksyä harjoittelemassa yösuunnistusta alaikäisenä ”lainsuojattomana” lyhimmällä SuperGubbe-radalla. Tuolloin oli tarjolla todella huima elämys, kun ennen tapahtumaa satoi 20 cm ensilumi. Tunnelmaa voi maistella esimerkiksi Lauri Pohjolan Youtube-videolta:

Edellisvuoden perusteella H40-sarjan matka tulisi olemaan jotain 15 ja 20 kilometrin väliltä. Kisasivujen pikkuhiljaa päivittyessä loppukesästä paljastui, että linnuntietä mitattuna suoritus olisi 17 km, noususummaa 425 metriä. Ei siis mikään helppo keikka. Omassa sarjassani oli melko vähän kisaajia, vain 32 oli ilmoittautunut.

Kisaa edeltävä viikko meni sääennustusta seuratessa, joka tuntui vaihtuvan joka katsomiskerralla sateesta pilvipoudaksi. Lopulta keli asettui aamuyöstä alkavaksi rankkasateeksi, joka loppuisi puolenpäivän maissa. Eiköhän sitä siis itsensä saisi märäksi kiireestä kantapäähän.

Kisakeskuksen tunnelmaa ennen metsään suuntaamista.

Äänekosken Sarjakuvaseuran autokyydillä kisaamaan lähtivät myös isäni Timo (H70, 8,6 km) ja setäni Petri (H60, 11,2 km), jotka olisivat myös kaivanneet kuivempaa keliä. Onneksi lämpöä oli kymmenisen astetta ja sadeviitat ja -varjot pitivät kosteuden loitolla kilpailunumeron kiinnityksen ja kenkien solmimisen ajan. Kerkesin jopa katsoa ensimmäisen yhteislähdön, ja hymyillä biisivalinnalle (The Alan Parsons Project: Sirius): olin soittanut autossa tulomatkalla saman bändin Gaudí-levyn.

Kello 10 lähtivät matkaan H21, H20 ja H18 -sarjat.

Pääsarjojen kisa oli yhteislähtöineen ja peesausmahdollisuuksineen luultavasti aika erilainen verrattuna meidän ”veteraanien” väliaikalähtökilpailuun.

Lähtöalueella naureskelimme, että kaikki sukulaiset olisi pitänyt laittaa lähtemään samalla minuutilla, kun nimiä lueteltiin ”Hämynen, Hämynen…” Oma lähtöaikani oli vain kolme minuuttia myöhemmin.

Lähtökarsina oli suunniteltu siten, että kaksi minuuttia ennen lähtöä siirryttiin louhosalueen reunan yli vähän alemmaksi. Samalla lähtöään odottelevien aiheuttama häly hiljeni ja pystyi suuntaamaan ajatukset kohti suoritusta. Järjestäjiltä hyvä ratkaisu, jos oli tarkoituksella näin toteutettu!

Tavoitteeni olivat yksinkertaiset: päästä maaliin keräten kaikki rastit matkan varrella, plussaa on jos en ole sarjani viimeinen. Jos menee alle kolme tuntia, olen onnistunut tosi hyvin. GPS-käyränkin jos tällä kertaa saisi, ainakin lähtöalueella oli vielä kontaktissa…

Rastivälien jälkipyykkiä kannattanee lukea esim. Liveloxin karttanäkymää tuijottaen.

1 Piippausten jälkeen matkaan. Eka väli suoraviivaista lämmittelyä, iso kivi antoi hyvin suunnan, kun tulin sen vasemmalta puolelta. Pientä haparointia maastonmuotojen tunnistamisessa, mutta ei isompaa pummia.

2 olikin sitten heti ensimmäinen vähän pidempi väli. Katsoin että vasemmalta kiertäen pääsee tietä ja metsäautouria pitkin lähelle rastia, ja tämän olivat muutkin Liveloxista jälkikäteen katsoen huomanneet. Lopussa kuviorajaa pitkin vähän sivuun, mutta rasti löytyi ihan helposti.

3 Miltei pisin rastiväli tällä karttapuoliskolla. Tähtäsin heti alkuun keskialueen juomapaikkakasaumaan kielletyn alueen oikean reunan ohi, josta tiesin saavani vähän matkaa tieltä vauhtia. Mäkeä alas meni karttaan merkitsemätön vanha metsäkoneen ura, joka vei hitusen oikealle risteyksestä, johon tähtäsin. Ojien ylityksissä ennen tietä sai ensimmäiset kunnon kosketukset maaston märkyyteen.

En ottanut vielä vettä juomapisteeltä, mutta hämäännyin muiden suunnistajien vilinän ja kartanvaihtopaikan ihmettelyn takia polun risteyksissä melkein menemään väärään suuntaan. Onneksi hoksasin harha-askeleet nopeasti ja matka jatkui tietä ja uraa pitkin.

Nyt päästiin kartan nautinnollisimmalle osalle, kun uran jälkeen esille tulivat Paljakkakalliot. Matka jatkui suopursujen keskellä kompassisuunnalla, tulkiten suoalueiden välisiä saaria ja kallioita. Tuntui todella vaikealta keksiä, miten voisi edetä mahdollisimman nopeasti, kun tuntui että kallioiden välissä jalka upposi pehmeään pohjaan, mutta kallioiden päällä sammaleet olivat liukkaita. Kolmosrastilla nousin korkeimmalle hetkelliselle sijoitukselle kisassa (17).

4 Jälleen selkeä suunnalla otettava väli, mäkeä vaan ylös. Joku kysyi neuvoa sijainnista nousun aikana. Lähdin kaartamaan mäen päällä hitusen liikaa vasemmalle. Ihmettelin vähän turhan pitkään, voivatko kivet oikealla olla rastikiviä, ja siellähän lippu pilkotti kun sinne kaarroin. Sen verran hitaasti kuitenkin, että putosin sijalle 19.

5 Mäki alas ja suon yli kohti tietä. Valuin loppumetreillä vähän liian alas oikealle kohti pöheikköä, vaikka näin vasemmalla juomapisteen henkilöstöä. Korjaus siis sinne päin. Vasta jälkikäteen tajusin, että juomarastin merkki ei ollut kartassa, vaan tietenkin rastimääreissä ja olisi paljastanut välittömästi rastin sijainnin… Vieläkään ei ollut jano.

6 Olin katsellut, että voisi olla fiksua kiertää vasemman tien kautta. Oikea tiekierto vaatisi pöheikön läpi menemistä, enkä ollut varma, onko se tällä kartalla kuinka hankalaa. Pyrin lähtemään lähes suoraan länteen päin valkoisia alueita pitkin keltaisemmalle ja siitä tielle.

Suunta kuitenkin heitti liikaa etelään, ja tulin kosteikon väärälle puolelle aukkoa. Kosteikon läpi kulki ilmeisesti noro, johon oli jätetty luultavasti mukamas suojavyöhykkeeksi puita. Puut olivat kuitenkin kaatuneet aukon reunassa toistensa päälle, mikä teki kohdasta mahdottoman ylittää. Jouduin kiertämään ihan liikaa etelän kautta, mutta sitten tietä pitkin miltei niin kauas kuin sitä riitti. Lopussa rasti näkyikin jo lähes tieltä asti kuusimetsän keskellä.

Punaisella se mitä tavoittelin (kisan voittaneen Antti Parjanteen suoritus) ja pinkillä se, mistä suurin piirtein itse menin.
Otto Kaarion videolla näkyy ajassa 1:37.00, kun hyppään koukkauksen jälkeen pöheiköstä tielle. En ollut tuossa vaiheessa varma, ketkä kärkiporukasta menivät ohi.

Vasta jälkikäteen huomasin kartalta polun, joka yhdisti oikean ja vasemman tien toisiinsa juomarastin kohdalla. Voi olla, että S-kierto teitä pitkin ensin oikealta, sitten vasemmalta, olisi saattanut olla kohtuullisen vauhdikas. Liveloxissa kukaan ei ole tehnyt tuollaista ratkaisua, vaan nopeita toteutuksia on molemmilla tiekierroilla. Vihreä ei tunnu hirveästi hidastaneen oikealta kiertäneitä. Muutamia vetoja on myös oikean kautta ja välipolun kohdalta rastiväliviivan myötäisesti vihreän läpi.

Reittisekoilut pudottivat minut sijalle 21.

7 Helppo lyhyt väli. Tietä pitkin aukon reunaan ja ojan suuntaisesti kohti rastia. GPS-signaali hävisi lopullisesti näillä main. Jokin piste oli tallentunut vielä seuraavalta rastiväliltä, mutta eipä tullut käppyröitä tälläkään kertaa. Tässä kohtaa huomasin, ettei enää satanut.

8 Noin tunnin taivalluksen kohdalla oli aika hyödyntää mäen päällä olevaa juomapistettä. Lähdin seiskarastilta vinoon, enkä löytänyt metsäautotielle joka sinne olisi vienyt. Oikaisin siis melko suoraan mäen yli. Evästyskin meni tämän takia paikallaan seisomiseksi, kun halusin huuhtoa energiageelin ja taatelipatukan vedellä alas.

Tauon jälkeen siis tietä pitkin tämän karttapuolikkaan pisintä väliä kohti kasia. Vastaan tuli mm. Veera Klemettinen, eli oletettavasti naisten pääsarjan kärkiletka. Veera tuli myöhemmin maaliin toisena. Arvioin jo metsässä, että nopeampi reitti olisi ollut tiekierto oikealta, mutta se olisi pitänyt tajuta kutoselle menomatkalla, jos kaipasi juotavaa.

Pihapiirin ohi aukolle, ja metsäkoneen ura jatkui pidemmälle kuin kartassa ja mielestäni jopa oikeaan suuntaan. Sitä pitkin mäkeä alas kohti rastia, kunnes iski tenkkapoo: mäki loppui, mutta maisema näytti ihan väärältä, enkä saanut yhtään kiinni sijainnistani. Näin rastin, mutta se ei ollut oma. Yritin hahmottaa mitä ympärillä oli, mutta paikka ei edelleenkään selkeytynyt.

Palasin siis rastipisteelle ja kysyin leimaajalta, missä ollaan. Paljastui, että olin valunut aivan liikaa vasemmalle. Lähellä olisi ollut oja, joka olisi varmaan avannut mysteerin, mutta en jostain syystä nähnyt sitä vaikka kuljeskelin alueella eestaas. Tämä oli suorituksen isoin pummi, mutta nyt tiesin mihin suuntaan jatkaa. Tarkalla kompassisuunnalla kasille, joka oli juuri siellä missä pitikin. Pummaus ei auttanut sijoituksissa, vaan valahdin jo sijalle 26.

Koukkaus idän kautta, kysymysmerkin kohdalla eestaas palloilua. Mysteerirasti oli punaisen ympyrän kohdalla.

9 Mietin lähtisinkö suoraan metsän läpi, mutta oikealla oleva pieni mahdollisuus askelta keventävään ura- ja tiekiertoon alkoi houkutella tässä kohtaa. Matkalla oli juomapiste, josta kupillinen vettä naamaan. Ennen mäkeä takaisin metsään ja kohti ysiä. Mäen reuna olikin aika jyrkkä ja liukas, ja suuntaa sai pitää tarkasti. Yksinäinen pistekumpare löytyi helpohkosti.

10 Tähtäilin ensin suorempaa rastiväliviivan mukaista suoritusta. Lähdin vähän liikaa etelän suuntaan, kun alla oli muiden polkemaa uraa. Myllylampi siinsi mäen reunan alla, ja huomasin karttaan merkityn metsäkoneen uran joen poikki. Lopulta hyppäsin joen yli jo ennen sitä, kun se ei ollutkaan kovin leveä. Sattumalta isäni osui samaan aikaan paikalle ja kehumaan olevansa kohta jo maalissa. Itse en ollut vielä päässyt edes toiselle karttapuoliskolle…

Jutustelu hämäsi sen verran, että loikkasin liian aikaisin mäen päälle. Oikea mäki olisi ollut vasta vihreän alueen jälkeen. Isäkin oli hämääntynyt tällä välillä ja päätynyt pummaamaan hetkeä myöhemmin. Eväs- ja juomatauot ovat olleet aiemmissakin suorituksissa kohtalokkaita suunnan suhteen, täytyy lisätä tälle vaarallisten asioiden listalle myös juttelu…

Metsäkoneen uria oli alueella reilusti. Kiire oli kova päästä rastille, ja malttamattomana käännyin kiertämään mäen eteläreunaa ihan liian aikaisin urien seuraamisen sijaan. Kampajyrkänne oli onneksi selkeä, ja siitä sai suunnan rastille ja kartankääntöön.

11 Olin sanonut isälle, että kartan toinen puolikas näyttää lyhyemmältä, vaikka rasteja on pari enemmän. Lähdin suunnalla puolittain uraa seuraten ensin alas suoalueelle ja sitten mäkeä ylös. Ojaa suolla ylittäessä vastaan tuli yhtäkkiä kamera päässä Otto Kaario, jota tajusin jopa pienen hämmennyksen jälkeen vähän kannustaa. Vaisun reaktion perusteella hänellä ei mennyt kovin hyvin.

Tuossa kohtaa Otolla oli jo viimeiset rastit menossa ja sijoitus sama kuin maalissa, yhdestoista. Seuraavan maanantain JNC:ssä Otto valitteli kramppaamista. Videokin tuli tiistaina Youtubeen, mutta kamerasta oli loppunut muutamaa minuuttia ennen tätä kohtaamista akku.

Tien ylityksen jälkeen näin mäen päällä rastilipun. Tajusin jo sitä lähestyessä ennen numeron näkemistä sen olevan väärä, kun selkeä kahden kiven rastipiste oli kartalla lähes reitilläni. Oma rasti näkyi siitä vähän matkaa pidemmällä ja oli helppo ottaa.

12 Mäkeä alas vanhaa metsäkoneen uraa pitkin kohti hiekkakenttää. Tähtäsin joen toiselle puolelle itäisemmälle juomapisteelle. Tulin hiukan enemmän oikealle kun olisin halunnut, mutta suon reunan pohjaa oli hyvä jatkaa risteykseen. Jälkikäteen katsoin Liveloxista että nopeampi tiekierto olisi ollut heti rastilta länteen päin lähtien.

Nappasin geeliä ja myslipatukkaa naamaan, kun pari tuntia oli jo kulunut lähdöstä. Pohdin jo, että taitaa kolme tuntia jäädä haaveeksi…

Metsäautotietä taas samojen isojen kallioiden ohi ja joen yli kohti kahtatoista. Väsymys varmaan alkoi tuntua, kun kumpareita oli vaikeaa tulkita, mutta rasti löytyi kuin löytyikin kun vaan tarpeeksi pitkälle jatkoi.

13 Taas tarkka kompassisuunta käteen ja soiden ja saarien mukaan edeten. Vähän oli haasteita tunnistaa mikä mäennyppylä oli mikäkin, kun kaikki tuntui olevan yhtä märkää. Onneksi ojat rytmittivät etenemistä. Jälkimmäisen ylityksen kohdalla olin hitusen rastiväliviivan eteläpuolella, koska jyrkemmät mäenreunat jäivät vasemmalle.  Lopulta rasti löytyi, vähän hitaasti, mutta ilman isompia ongelmia.

14 Kartan tällä puolella rastivälien ojat olivat kyllä mielestäni syvempiä kuin toisella puolella, kun ylitys jäi vajaaksi ja mulahdin polvia myöten heti rastilta 13 lähdettyäni sellaiseen.

Taas tultiin Paljakkokallioille ja sijainnin tulkinta jatkui niiden perusteella. Kalliolta toiselle eteneminen vei mukanaan, ja havahduin kääntyneeni aivan turhaan vasemmalle, kun kovempi alusta houkutti niin kovasti poikkeamaan rastiväliviivalta. Onneksi tajusin saman tien, olisi saattanut tulla muuten aika leveä koukkaus. Aurinko pilkotti jo ja maisemat olivat upeat. Rastikivet näkyivät mäen reunalta pitkälle.

Olisinko hoksannut ojalla väärän suunnan, jos en olisi heti korjannut?

15 Suunnalla eteneminen jatkui, taas kalliolta alas suohon rämpimään. Suoalueen päätyttyä ajattelin ensin seurata mäen reunaa vasemmalta ympäri. Sitten muistin, että usein olen unohtanut kääntää ajoissa ja nousin varmuuden vuoksi mäen päälle.

Toisella reunalla en ollutkaan sitten ihan varma missä kohtaa tarkalleen olen. Vastaan tulivat onneksi niin korkeat jyrkänteet, että olin väkisinkin rastin pohjoispuolen kampajyrkänteiden luona. Petri viestitti myöhemmin nähneensä ehkä luolan suun näiden jyrkänteiden pohjoispäässä. En harmi kyllä käynyt siellä asti.

Käännyin siis vasemmalle ja lähdin seuraamaan mäen reunaa. Näin hetken päästä pienemmän jyrkänteen, mutta rasti ei ollut siinä, eikä seuraavassakaan. Hetken aikaa ihmettelin, missä on vika, mutta tajusin, että olin seurannut mäen reunaa samassa tasossa itäänpäin ja olin liian ylhäällä rastin kupeessa olevan vihreän alueen pohjoispäässä. Uusi suunta ja rasti löytyi sieltä mistä pitikin.

Jotakuinkin näin.

Metsässä alkoi olla jo aika hiljaista, harvakseltaan näkyi enää yksittäisiä suunnistajia siellä täällä. Pysähdysten aikana suurimmat äänet ympäristössä syntyivät siitä, kun tikka etsi ruokaa keloista. Tipahdin tämän pienen pummaamisen myötä vielä yhden pykälän: olin nyt 27:s.

16 oli taas juomarasti, ja tällä kertaa olin hoksannut katsoa sen ajoissa rastimääreistä. Eteneminen oli jo aika isojen linjojen etsimistä kuviorajoja pitkin: ensin vihreiden alueiden välistä metsäkoneen uralle, ja sitten siitä kääntäen kohti rastia kosteikon päätyttyä. Meinasin unohtaa leimata geelipussin imaisun ja veden hörppäyksen yhteydessä, mutta sekin tuli onneksi tehtyä ennen rastilta poistumista.

17 Piti olla lyhyt ja suoraviivainen rastiväli, mutta pienipiirteisellä alueella päädyin mäenreunaan rastille, joka ei ollut oma. Päättelin olevani hitusen liikaa lännessä, ja lähdin seuraamaan mäenreunalle muodostunutta uraa. Oikea kohta löytyi muutaman nyppylän päästä.

18 Sama ura jatkui eteenpäin mäenreunaa pitkin, ja jälleen tuli ensin vastaan toinen rasti. Tiesin kuitenkin missä olin, ja oma rasti löytyi hetken päästä helposti.

”Nyt saisi jo pikkuhiljaa loppua” alkoi olla tuntemus tässä kohtaa, kun sain heittää hyvästit kolmen tunnin tavoiteajalle. Jalat alkoivat olla sen verran väsyneet, että kivien ja juurakoiden ylityksissä piti tietoisesti nostaa niitä ylemmäksi, muuten uhkasi kompurointi. Kartan toisesta reunasta toiseen pitäisi vielä jaksaa edetä maaliin.

19 Pari pitkää väliä jäljellä ennen loppusyheröä. Kerta kiellon päälle kallioalueelle. Eteneminen alkoi olla jo melko mekaanista: Yritin lähinnä pysyä kiinni suunnassa ja jotenkuten jolkottaa eteenpäin. Ihan joka välissä en ollut millintarkassa sijainnissa kiinni. Suunta oli silti tarpeeksi suora, että viimeisen ojan ylityksessä tiesin valuneeni lähinnä hiukan rastiväliviivan eteläpuolelle. Jälleen kallioita tulkiten matka jatkui haparoiden mutta kohtuu suoraviivaisesti rastille. Tässä kohtaa olin edelleen sijalla 27.

20 Tämän karttapuoliskon pisin rastiväli. Olin jo katsonut aiemmin tiekierron järkevimmäksi tässä kohtaa suoritusta, Liveloxin mukaan en ollut ainut. Ensin etelään päin takaisin suurin piirtein samaan paikkaan kuin mistä olin kääntynyt metsään rastille 12. Viimeinen taatelipatukka pussukasta naamaan ennen vielä yhtä vesihuikkaa.

Tiellä oli pitkän aikaa helppoa etenemistä vaikka jalat olivatkin melko lopussa, ja vauhti nähtävästi auttoi: nostin itseäni tässä kohtaa pari pykälää lopulliselle 25. sijalle. Tiukkaa tekisi, jos meinaisin ehtiä vielä kolmessa ja puolessa tunnissa maaliin… Alainen Naulajärvi kimmelsi auringossa oikealla puolella ja syksyn värit piristivät menoa. Polun ja metsäkoneen uran tienoilla ennen puroa mäkeä ylös ja jyrkänteen eteläpuolelta kierto rastille.

Auringonpaistetta kisakeskusalueella kilpailun jälkeen.

21 Enää pari rastia jäljellä ja ratamestari jättänyt pahimmat pöheiköt vielä loppupäähän. Mutkittelin hiukan metsänrajaa pitkin, sitten vihreään ja toiselle kukkulalle. Meinasin hetken ajan jäädä liian pitkäksi aikaa puskan puolelle, mutta onneksi tajusin että vieressä on valkoista…

Kohteena oleva kukkula erottui mäeltä hyvin matalamman kasvillisuuden toiselta puolelta. Vielä kun pääsisi puskista ja ojista yli. Yksinäinen kivi oli helppo kohde.

22 Sitten vielä suoraan uraa pitkin viimeiselle rastille. Ura meni kukkulan yli, vaikka olin ajatellut kiertää sen, mutta tässä kohtaa se ei enää haitannut. Olin tulossa rastista hitusen vasemmalle, mutta korjaus ei ollut iso.

Tämän jälkeen vielä viitoitusta pitin maaliin. Alamäkeen oli helppo painaa, vielä löytyi takataskusta muutama juoksuaskel! Aivan ei kolme ja puoli tuntiakaan alittunut (loppuaika 3:34.51), mutta tässä vaiheessa olin vain tyytyväinen: metsästä oli päästy ehjänä pois ja hyväksytyllä suorituksella. Kun kuulin, etten ollut edes viimeinen, saatoin vähän jopa hymyillä. Olin radan 25. nopein 28 matkaan lähteneestä, ja SM-kisassa tulin sijalle 24 yhden ulkomaalaisen osallistujan takia.

Aurinko paistaa, elämä hymyilee!

Isä oli nauttinut kisakeskuksen auringosta odotetusti jo pidempään, Petri oli tullut noin 10 minuuttia aiemmin pois metsästä. Saimme kaikki kolme hyväksytyn tuloksen, mikä on ollut viime aikoina harvinaista: yleensä joku meistä on keskeyttänyt tai hylätty. Sitten vaan kuivaa päälle ja kotia kohti. On edelleen outoa käydä suihkussa suorituksen jälkeen, kun on ollut hetkeä aiemmin aivan läpimärkä.

Kilpailuvarustus oli toiminut kohtuullisesti. Sarjakuvaseura-paita oli sopivan lämpöinen tälle kelille. Evästä olisi ehkä pitänyt olla hitusen enemmän, kun lihasten energiataso alkoi selvästi olla lopussa viimeisillä kilometreillä. Toisaalta en tiedä, olisiko keho kelpuuttanut useampaa energiageeliä.

Eväät olivat vaimoni tekemässä uudessa mahavyössä. Se läpäisi tulikokeensa ja isäkin pohti haluavansa samanlaisen. Kengännauhoja sen sijaan sai sitoa kolme kertaa uudestaan, kun teippaukset irtosivat rasituksessa. GPS-käppyrätkin olisi ollut kiva saada kellosta ulos koko matkalta…

Naureskelin kotona miesten pääsarjan kisalle, jossa ratkaisut oli tehty yli 25 km radalla kahden ja puolen tunnin kisaamisen jälkeen vasta loppukirin yhteydessä. Yritin muistella kolmen vuoden takaista kurkoa, ja vaikka kartasta tunnistin missä tienoilla oltiin kierrelty, valoisassa ja ilman lunta maisemat olivat todella toisenlaiset. Tapahtumien karttoja on myös mielenkiintoista verrata toisiinsa, niiden tyyleissä kun on yllättävän paljon eroja.

Esimerkki karttojen eroista Paljakkokallioilta. Vasemmalla kurkokartta kolmen vuoden takaa (kartoittaja ja kartoitusvuosi ei tiedossa), oikealla Tommi Hakulin uudelleenkartoitus tältä vuodelta.

Nyt kun harjoituskielto on purettu, päästään alueelle taas suunnistamaan. Vauhtiin päästään jo parin viikon päästä KurkoCupin osakilpailussa Erikoispitkän melkein tavallisenpituinen Kurko. Tuolloin päässee siis taas ihmettelemään maisemien muuttumista pimeässä.

Jälkikäteen ei ollut yhtään niin paha olo kuin joskus lyhyempien Jukola-osuuksien jälkeen. Treenaaminen siis vaikuttaa selvästi. En olisi kyllä muutama vuosi sitten vielä uskonut, että osallistun jossain urheilulajissa SM-kilpailuihin, saatika että yhdessä niistä rämmitään metsässä parisenkymmentä kilometriä!

Täytyy varmaan ensi vuonnakin ottaa kisalisenssi, niin on syy kierrellä ainakin lähialueen kisoissa. SM-erikoispitkä on vuoden päästä jälleen Keski-Suomessa, kun järjestäjänä on Saarijärven Pullistus. Kisamaasto sijaitsee karttarekisterin mukaan Sarjakuvaseuran kotimaastojen läheisyydessä: Liimattalan kylän ja Konginkankaan itäpuolella, Hirvaanmäen kylän pohjoispuolella. Jalat kuivina ei siitäkään taida selvitä, vaan nautitaan suomaastosta, ehkä vähemmillä kallioilla ja enemmillä harjuilla. Sitä odotellessa!

Hyvinvoinnin ja terveyden lautakunta 21.10.2026

Tällä kertaa ei tosiaan tarvitse sumplata päällekkäisten kokousten kanssa. Hyte-lautakunnan listalla raha-asiaa ja toiminta-avustuksia.

§ 68 Talousarvio

Käsitellään hyvinvointialuejohtajan talousarvio vuodelle 2027 ja toiminta- ja taloussunnitelma vuosille 2027–2030, etenkin lautakunnan toimialojen eli sote-palvelujen osalta. Budjetin kokoa värittävät tietenkin arviointimenettelyssä hyväksytyt linjaukset, joten hirveästi ei ole valinnannvaraa sen suhteen, kuinka paljon rahaa käytetään.

Tarkoitus on tehdä nyt useampi vuosi ylijäämää, joilla saadaan katettua ensimmäisten vuosien alijäämä. Katsotaan, osataanko edelleen leikata järkevistä nurkista ja optimoida prosesseja oikealla tavalla. Yhtenä säästötapana siirretään ostopalveluja omalle tontille, mikä ei tietenkään tunnu hyvältä niissä yrityksissä, joilta häviää maksava asiakas.

Yksi ryhmässä puhuttanut ja uutisissakin näkynyt (yle, ksml) aihe on lastensuojelun sijoitusten määrän romahtaminen. Kuinka iso osuus on sitä, että on saatu ennaltaehkäistyä sijoitukseen päätymistä, vai onko säästöjä revitty käytännössä jälkihuoltonuorten selkänahasta? Jälkihuollon purkamisia selitetään myös käytänteiden yhtenäistämisellä, mutta näissä on toki varmistettava, että nuorten etu todellisuudessa toteutuu. Näistä on asiaa myös kohdassa 71, kun käsitellään lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa.

Toisaalta ikääntyneiden ja vammaisten palveluissa omaishoidon tuen määrärahaa nostetaan reilusti, missä näkyy tahto kannustaa edelleen koti- ja perhehoitoon palveluasumisen sijaan. Tässäkin täytyy pitää silmällä, että asiakkaat ovat tarkoituksenmukaisessa palvelussa, mikä nostetaan myös talousarviotekstissä esille. Palveluverkkoa optimoidaan edelleen, mikä koskettaa varmasti jollain tavoin monia asiakkaita. Tähän liittyy myös myöhempi kohta 73.

Terveydenhoidon puolella jatketaan organisaatiouudistusta. Tavoitteena on purkaa 6 kk määräajan ylittävät hoitojonot vuoden 2026 aikana, jonka jälkeen päästäisiin hoitoon pääsyn osalta lain vaatimalle tasolle ja voidaan vähentää ylitöitä ja ostopalveluja jonojen purussa. Tuolloin vältettäisiin myös LVV:n uhkasakko. Säästöjä haetaan myös valitsemalla edullisempia lääkkeitä.

Liikuntalääketieten poliklinikka aiotaan lakkauttaa, joka on puhuttanut myös ryhmässä. Ko. poliklinikan toiminta on keskittynyt erityisesti lihavuuden hoitoon. Lakkautuksen yhteydessä on varmistettava, että potilaat saavat edelleen tarvittavan hoidon eikä lakkautus aiheuta kustannuksia muualla esimerkiksi lihavuusleikkausten tarpeen arvioinnin osalta. Suomessa lihavuuden hoito ei ole muutenkaan vielä kovin kehittynyttä, kuten Sari Kokko kirjoittaa blogissaan. 

Ehkä hiukan yllättäen rakennukset eivät ole investointisuunnitelman sote-osiossa isoin summa, vaan tietojärjestelmä- ja it-laitehankinnat menevät siitä ohi. Lääkintälaitteet voivat olla kalliitakin, mutta toimivat laitteet säästävät siinä, kun työntekijöiden aikaa ei mene hukkaan ja hoitojonot eivät veny. Sote-sektorin ajoneuvokaluston leasing-sopimuksia ollaan uusimassa, pitäisi edistää täyssähköisten ja/tai hybridiajoneuvojen liisareita, joka madaltaisi käyttökustannuksia (etenkin jos ja kun auton voisi helposti lyödä töpseliin hyvinvointialueen toimipisteissä).

Hankintasuunnitelmassa hankintojen mittakaava on todella vaihteleva, pienimmät tarvikehankinnat ovat kymppitonneja ja isoimmissa projekteissa kuten paloaseman rakentamisessa (joka on toki turvallisuuslautakunnan alaisuudessa) puhutaan miljoonista. Päätöksenteon näkökulmasta olisi hyvä ryhmitellä näitä jotenkin selkeyttävästi.

§ 69 Valtionavustus järjestöille

Tätä käsiteltiin 9.9. kokouksessa, kun avattiin hakeminen, ja saatiin 69 hakemusta. Näistä haetaan yhteensä 1,4 miljoonan yhteissummalla Keski-Suomen osuutta valtionavustuksesta (joka on siis se määräaikainen paketti, jonka ministeriö loi sen jälkeen kun oli leikannut avustuksia isolla kädellä).

Listalle päässeet toimijat ovat pitkälti tuttuja ja vakiintuneita, ja avustuksen avulla voidaan jatkaa heidän työtään hyvinvointialueen toiminnan täydentämisessä.

§ 70 Järjestöjen toiminta-avustukset

9.9. käsiteltiin myös toiminta-avustusohjetta, jonka jälkeen aluehallitus on hyväksynyt sen. Nyt voidaan käynnistää avustusten hakuaika. Järjestöille ollaan varaamassa vajaat miljoona euroa.

§ 71 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma

Viime kokouksessa puhuttiin alueellisesta hyvinvointisuunnitelmasta, nyt käsitellään erityisesti lasten ja nuorten asioita vuosille 2026–2029.

Suunnitelma toteaa heti alkuun hälyttävän tosiasian, että lasten ja nuorten määrä maakunnassa vähenee ja keskittyy Jyväskylän seudulle. Tämä muutos tulee väistämättä vaikuttamaan lasten ja perheiden palveluihin (sekä tietenkin isommin koko yhteiskuntarakenteeseen).

Nuorten elämäntavat ovat parantuneet mutta henkinen hyvinvointi huonontunut.

Tekstissä todetaan kunnan vastuu fyysisestä hyvinvoinnista liikkumista edistävien ympäristöjen kautta. Kuitenkin varsinaisessa toimenpidetekstissä liikunta esitetään erillisenä asiana, jota pitää harrastaa, sen sijaan, että sitä pyrittäisiin ensin integroimaan arkiliikkumiseen (pyrkien eroon autokeskeisestä elämäntavasta ja kaupunkisuunnittelusta), ja vasta sen jälkeen erillisenä liikuntana ja urheiluna.

Jäin pohtimaan yhteisövaikuttavuuden toimintamallia, jotka ohjaavat palveluntarjoamisen keinoja eri organisaatioissa ja toimialoilla. Minkälaiset mittarit paljastavat, miten toteutuvat toimintamallia kuvaavat yhden kontaktin periaate, monialainen ja yhteensovitettu yhteistyö sekä palvelujen jatkuva kehittäminen? Lausuntopohjakin kehottaa määrittelemään mittareita.

Palaten kohdan 68 talousarviopyörittelyyn: Strategisena tavoitteena on vähentää huostaanotettujen lasten määrää 5 % ja lisätä perhehoidon osuutta 60 % kaikista sijoituksista (ollut alle 40 %, vuoden aikana noussut n. 50 %:iin). Moni viime vuosina sijoitetusta nuorista on oireillut vakavasti, jonka takia perhehoito ei ole ollut mahdollista.

Seuraavaksi suunnitelma etenee aluehallituksen kautta valtuustolle hyväksyttäväksi.

§ 72 Suunnitelma ikääntyneen väestön hyvinvoinnin tukemiseksi

Ja seuraava ikäryhmäsuunnitelma, tämä ulottuu jostain syystä vuotta pidemmälle 2026–2030. Suunnitelmaa on valmisteltu vanhusneuvostossa, jonka jälkeen tänne ja jälleen hallituksen kautta valtuustolle. Siinä missä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on tehty normaalisti tekstinä A4-arkeille, tämä on 16:9-kuvasuhteen Powerpoint-esitys.

Asuntokannan esteettömyyden edistämisestä puhutaan yhdellä sivulla, joka (samoin kuin julkisten tilojen esteettömyys) edistäisi myös muiden kuin vanhusväestön hyvinvointia.

Ihmisten eläessä pidempään yli 65-vuotiaiden määrän ennustetaan pysyvän kohtuullisen samana pidemmän päälle (n. 27 % keskisuomalaisesta väestöstä), mutta yhä suurempi osa vanhuksista on yli 85-vuotiaita. Tämä vaikuttaa väistämättä tulevaisuuden palvelutarpeeseen. Joka viides yli 75-vuotias asuu nykyisellään harvaan asutulla maaseudulla. Tässä taas kytköstä liikennepolitiikkaan…

Palvelutarjontaa on kyllä monenlaista, jos vaan ihmiset löytävät oikea-aikaisesti oikean palvelun.

§ 73 Valtuustoaloite palveluverkkopäätöksestä

9.12.2025 valtuuston käsitellessä palveluverkkoa päätökseen lisättiin maininta siitä, että vanhustenhoivan ratkaisuja tulee arvioida kuntatasolla. 17.2. valtuustossa jätettiin valtuustoaloite, joka kyselee mm. mihin toimiin ko. tekstilisäys on johtanut. Nyt käsitellään vastausta kyseiseen aloitteeseen. Tässä on myös luonnollisesti kytkös edelliseen kohdan 72 suunnitelmaan, jossa erilaisia asumisratkaisuja kuvataan.

Aloitteessa on haluttu rajoittaa vanhustenhoivan yksikköjen sulkemisia ennen kunnittaisen arvioinnin tekemistä. Vastauksessa todetaan, ettei näin voida toimia rikkomatta arviointimenettelyn suunnitelmia.

§ 74 Kevään 2027 kokousaikataulu

Kuten todettua, vain kaksi kokousta päällekkäin kara-lautakunnan kanssa, toivottavasti ei siis tule hankalia säätöjä varajäsenten kanssa.

§ 75 Ilmoitusasiat

Hva on lausunut Ambea AB:n yrityskaupoista, jotka johtavat asiakkuuksien keskittymiseen yhdelle palveluntuottajalle (mainittu, että Ambea hankkinut omistukseensa viime vuosina toimijat Validia, Sauma, Humana), jonka jälkeen kilpailutus voi olla vaikeaa.

Hva on lausunut myös kotoutumisen edistämiseen liittyvistä terveyskulujen korvaamisista, jossa aiotaan vähentää palvelujen rahoitusta ilman että vähennetään velvollisuuksia. Perussettiä siis.

Kaupunkirakenne­lautakunta 20.10.2026

Varsinainen jäsen Ilona on estynyt, joten pääsen taas kokoustamaan. Tällä kertaa hyte-lautakunta on onneksi vasta seuraavana päivänä. Pari kaavaa ja tiesuunnitelmaa lähinnä luvassa.

§ 168 Ilmoitusasiat

Kuntalaisaloite kehottaa jälleen kerran kaupunkia ottamaan jalkakäytävät talvihoitoon, johon ei vaan edelleenkään ole varaa.

Luvassa myös toritoiminnan esittelyä oletettavasti uudella torilla, materiaali ei vielä saatavilla.

§ 169 Viranhaltijapäätökset

Näissä on tälläkin kertaa jänniä juttuja, pari mielenkiintoista nostoa…

Schaumanin puistotien pyörätiet muuttuvat yksisuuntaisiksi nyt kun Siltakadun remontti on valmistunut (piipahdin avajaisissa lokakuun alussa, bongaa Miika kuvista). Tämä muutos saattaa mennä ihmisiltä ohi ilman aktiivista tiedotusta.

Työt olikin jo tehty kun ajoin paikasta ohi perjantaina. Joitain aiemmin väärin päin olleita pyörän kuvia asvaltissa oli vissiin yritetty fiksailla, mutta yksi kaksisuuntaisuuden merkki oli ehkä unohtunut paikalleen ja jotain muutakin outoa taisi olla Uno Savolan kadun risteyksessä. Pitäisi käydä kurkkaamassa tarkemmin.

Muutos on pääosin liikenneturvallisuutta lisäävä, tilastojen valossa yksisuuntaisuus on turvallisempaa kuin kaksisuuntaisuus. Ikuinen tuska on edelleen se, että pyörätiet kulkevat Blomstedinkadun kohdalla ahtaasti talojen sivulla, osittain messujen logistiikan takia äärettömän leveäksi rakennetun tien ja osittain pysäköinnin takia. Schaumanin puistotie on oman aikansa näköinen tämän osalta, kadunvarsipysäköintiä ja tonttikohtaista pysäköintiä ei luultavasti enää tänä päivänä Lutakkoon tehtäisi, vaan se keskitettäisiin parkkitaloihin.

Kirkkopuistoon ollaan palauttamassa historiallinen hevosten juottokaivorakennus, joka on ollut tilapäissäilytyksessä lähes 100 vuotta Könkkölän tilalla ja nyt kunnostettu. Tämä onkin jännä nähdä paikallaan.

§ 170 Kevään kokousajat

Karan kokoukset ovat keväällä keskiviikkoisin, onneksi vain kaksi päällekkäisyyttä hyte-lautakunnan kanssa, jos sattuu niin ettei Ilona pääse näihin kokouksiin.

§ 171 Käsittelymaksut

Liikenteenohjauslaitteiden suostumushakemusten käsittelymaksulla tarkoitetaan kaupungin laskuttamaa kustannusta siitä, kun se tarkistaa lain mukaisesti, ovatko yksityisteillä ja kiinteistöillä olevat liikennemerkit, lisäkilvet, puomit yms. liikenteenohjauslaitteet lain ja tarkoituksenmukaisia.

Päätetään käsittelymaksuista vuoden 2027 alusta alkaen. Esityksessä ei kerrota aiempaa summaa, eli onko niin, että näitä on tähän mennessä käsitelty ilmaiseksi?

§ 172 Täyden kympin keskustavisio

Tätä esiteltiin viimeksi edellisessä kokouksessa 30.9. ja nyt päätetään keskustan kehityksen seuraavista suuntaviivoista. Hienoa on, miten kävelykeskusta laajenee Kauppakadun ja Asemakadun muotoiseksi ristiksi, olisi hyvä saada sitä vielä isommalle alueelle.

En ole vielä täysin lämmennyt siltakortteleiden konseptille. Vähän mietityttää myös Lyseon korttelin kohtalo, joka on vielä täysin auki, mutta tässä puhutaan edelleen kulttuurikorttelivisiosta. Ja toki siihen kytkeytyvästä kaupunginkirjaston tulevaisuudesta. Näistä varmaan jotain keskustelua syntyy.

§ 173 Määräalan ostaminen (Nuutti)

Hankitaan kaupungille lisää metsämaata. Taaskaan liitteinä ei ole tausta-aineistona maan hinta-arviota.

Tälle tontille on ollut kaavassakin varaus läntiselle kehätielle, mutta uusimmat suunnitelmat ovat siirtäneet sen lännemmäksi, jos sitä nyt koskaan edes toteutetaan. Nyt tämä osto taitaa lähinnä kasvattaa kaupungin metsäomaisuutta.

Ote kaupungin karttapalvelusta löytyvästä kaavaselostuksesta, joka paljastaa miten pitkissä kantimissa kehätie on. Ostettava ala jää hitusen ulos kartan vasemmasta yläkulmasta.

§ 174 Apilakaari

Kaavamuutos asetettiin nähtäville 19.5. ja palautteita on tullut. LVV muistuttaa vesistönsuojelun tarpeesta rakennusvaiheessa. Liito-oravia on havaittu eri paikoin kaava-alueella ja sen läheisyydessä. Lähialueen asukkaat ovat huolissaan virkistysmetsästään ja liikenteestä. Ei suuria yllätyksiä siis palautteissa eikä kaupungin vastineissa. Uusi kaava ei kuitenkaan käytännössä suuremmin muuta maankäyttöä alueella, vaan asettuu samaan kohtaan kuin aiempikin.

Palautteita ei ole tällä kertaa erikseen luettavana, on vain tiivistelmä. Silloin tällöin kaupungin tulkinta ei ole ihan täysin vastannut sitä mitä itse ymmärrän palautetekstistä, joten niiden puute on vähän niin ja näin.

Googlen menneiden vuosien katunäkymissä voi ihastella kerrostaloja, jotka eivät koskaan toteutuneet.

§ 175 Löylykatu

Purettavan Mäki-Matin päiväkodin kaavaluonnos oli nähtävillä 17.3. kokouksen jälkeen. Näistäkään palautteista ei ole kokonaisia palautetekstejä suoraan saatavina, vaan pelkät tiivistelmät.

Näkökulmia on tullut liittyen rakennusten sijoitteluun tontilla ja liikenteeseen. Kaavaa on muutettu siten, että kahden kerrostalomaisen rakennuksen lisäksi tontille saa rakentaa 100 k-m² pientalon. Jossain määrin harmittaa, miten iso osa tontin pinta-alasta hukkuu pysäköintiin, mutta hulevesien hallinnan näkökulmasta on hyvä, että parkkipaikka pitää toteuttaa vettä läpäisevällä pintamateriaalilla.

Plussaa säilytettävien puiden alueesta.

Päiväkodin edustaa maaliskuussa 2026. Hiukan purettavan muurin taakse tulisi isomman talon julkisivu.

§ 176 Varikkotie

Katusuunnitelma Kanavuoren luolastolle vievälle tielle. Perusparannetaan ja asvaltoidaan nykyinen sorapintainen reitti. Ei yllätyksiä.

§ 177 Rajaharjuntie, Ojaharjuntie, Ojaperä

Kaunisharjun katusuunnitelmat ovat olleet nähtävillä jo kolme vuotta sitten mutta niitä ei ikinä tuotu lautakunnalle asti.

Mietityttää, onko välttämätöntä, että Ojaharjuntieltä on liittymä Kaunisharjuntielle, se kun on kohtuullisen hankalasti mäessä ja risteää yhdistetyn jalkakäytävän ja pyörätien yli. Tontteja reunustavat kuusiaidat luovat lisäksi näkemäesteen. Ajo voisi tapahtua turvallisemmin mäen päältä Väliharjuntien kautta.

Katunäkymästä näkee, miten pyöräilijä voi tulla oikealta ylämäestä yllättäen.

Suurin osa Vaajakosken suunnan pyöräilijöistä luultavasti kulkee Rajaharjuntietä pitkin sen päässä olevalle kevarille, mutta esimerkiksi Kivilammen suuntaan kulkiessa risteys on haastava. Tästä voisin taas jutustella, kun aina pyöräilijöiden turvallisuudesta päädyn puhumaan.

§ 178 Kirrintie

Hallinnollisen päätöksen myötä maantie siirtyy elinvoimakeskukselta kaupungille kaduksi. Tietä uusittiin samalla, kun Tikkakosken moottoritien rakentamisen yhteydessä muotoiltiin Kirrin liittymää uudelleen. Mielenkiintoista että päätös tehdään takautuvasti 15.10. alkaen.

Kaupunkirakenne­lautakunta 30.9.2026

Syyskuun toinen ja taas poikkeuksellisesti keskiviikkona oleva kara-kokous on ainakin listaltaan lyhyt, ja sisältää pääosin Kukkulan alueen asioita. Ilonan pitäisi päästä tällä kertaa paikalle.

§ 160 Ilmoitusasiat

Kuokkalan sillan yksisuuntaiset pyörätiet ovat valmistuneet kesän mittaan. Siltakadun risteyksen turvallisuudesta puhuttiin lyhyesti lautakunnassa alkukesästä, ja nyt on joku tehnyt asiasta kuntalaisaloitteenkin, jossa pyydetään nuolivaloa Kuokkalasta Lutakon suuntaan kääntyville autoille. Kaupungin vastineessa pelätään liikenteen ruuhkautumista nuolivalon myötä.

Tässähän on monta asiaa, johon voisi tarttua, alkaen jo siitä, että silta on ollut paikallaan yli 35 vuotta, ja nyt vasta on herätty siihen, miten korkeiksi pyöräilijöiden vauhdit voivat nousta sillalta alas valuessa. Nurkkahan on ahdas ja näkemäesteinen kerrostalon takia. Pyöräilijöille on jätetty ahdas väli, samalla kun autoille on varattu leveimmillään neljä suoraan menevää tai kääntyvää kaistaa, “ettei liikenne vaan ruuhkautuisi”. Liikennesuunnittelun perusehtona on edelleenkin siis autoliikenteen sujuvuus.

Yksisuuntaiset pyöräväylät ovat tilastojen mukaan turvallisempia kuin kaksisuuntaiset. Todennäköisesti paikassa säännöllisesti pyörällä tai autolla ajavat ja sen riskin tuntevat ihmiset tietävät, että pään tulee kääntyä aktiivisesti ja vauhtia pitää ottaa pois. Pyöräilijöiden kasvaneen määrän sillan pohjoispuolella pitäisi lisätä myös autoilijoiden huomiota oikealle kääntyessä.

Työmaan aikaisista järjestelyistäkin voisi sanoa monenlaista, mutta ei nyt mennä tässä siihen.

Käydään läpi tulevaisuuden keskustavisiota. Keskustaa on myllätty viime vuodet ja uudistaminen jatkuu vielä jonkin aikaa, kun sen vetovoimaa lisätään kulttuuripalveluiden keskittämisellä ja Siltakortteleilla. Kulttuurikortteli ja kirjaston kiinteistön tulevaisuus pohdituttaa, samoin Siltakorttelien taloudellinen järki.

Esittelyissä myös Seppälänkankaan datakeskushankkeen eteneminen. Tätä toivottiin viime kokouksen lopussa. Datakeskuksista olen avautunut muutamaan kertaan, varmasti kiinnostus on sekä hankkeen työllisyysvaikutuksiin että sen ympäristölle negatiivisiin puoliin.

§ 161 Viranhaltijapäätökset

Päätöksissä näkyy Kauramäen alueen rakentamisen edistyminen niin kadunrakentamisen kuin tonttimyyntien osalta, viime aikojen tapahtumat sekä puistoalueiden kunnostusta.

Tilkunlammentieltä Jokipaikantien kohdalle kulkeva jyrkkä jalankulun ja pyöräilyn reitti näköjään peruskunnostetaan samalle paikalle pelkällä viranhaltijapäätöksellä, suunnitelma ei ole ollut nähtävillä kuten muut Kauramäen tiet. Tämä on kuitenkin Kauramäen päältä katsottuna pääreitti kohti markettialuetta ja keskustaa.

Parannettavan pätkän valtatien 9 alittava tunneli huhtikuussa 2026.

Vaajakoskella uusitaan huonokuntoisia hopeasalavia Palokunnanpuistossa, joka ei ole päätöksen mukaan herättänyt kommentteja, Olen vähän yllättynyt tästä, koska yleensä puiden kaataminen näkyy aina mediassa. Ehkä sitten kun työt alkavat ja on liian myöhäistä.

Pohjanlammen koirapuisto on uusinnassa. Työt ovat käytännössä alkaneet välittömästi vihersuunnitelman hyväksymisen jälkeen. Nythän kaupungilla on kaksi koirapuistoa, jotka ovat poissa käytöstä, Pohjanlampi ja Taulumäki. Taulumäellä on sentään korvaava paikka, mutta Pohjanlammella ei väliaikaista puistoa ole.

Koirapuiston rakenteet oli 27.9.2026 mennessä purettu ja osa puista kaadettu.

§ 162-163 Kukkulan aloituskortteli

Tehdään Kukkulan aloituskorttelista maankäyttösopimus ja heitetään alkukesästä viimeksi käsitelty ja sen jälkeen nähtävillä ollut kaava valtuustolle hyväksyttäväksi.

Kaavaan saatiin alkukankeuden jälkeen merkintöjä säilytettävästä puustosta, ihan kaikkia isoimpia ei ikävä kyllä säästetä. Kukkulalla on liito-oravien elinpiiri, joka velvoittaa ensisijaisesti säilyttämään olemassa olevaa vehreyttä ja täydentämään sitä uusilla istutuksilla. Näistä pitäisi olla iloa myös alueen asukkaille.

Heippa, sädesairaala!

§ 164 Kukkumäentie 28 A/C

Tätä käsiteltiin 11.8.2026. Lähinnä hallinnollinen kaavamuutos voidaan hyväksyä, kun ei ole herättänyt suuria tunteita.

SM-keskimatka 2026

Viime kerralla kun kirjoittelin suunnistusseikkailuistani, pohdiskelin, mikä olisi seuraava kilpailuni. Isä kyseli elokuun loppupuolella, lähtisinkö mukaan Kirkkonummelle Lynxin järjestämään keskimatkan SM-kilpailuun. Hän oli suuntaamassa myös Posiolle pitkien matkojen SM-kisaan, mutta ne olin sulkenut pois aikataulusyistä.

Kisoja kohti

Olin ajatellut kisata kesän mittaan vain Jyväskylän lähiseudulla, mutta yhteisreissu madalsi kynnystä osallistua. Hyvän saavutettavuuden takia nämä kisat olivat muutenkin kohtalaisen isot, yli 2200 suunnistajaa suuntasi paikalle.

Ennakkoon ihmettelin, kun kilpailuinformaatiota ei ollut saatavilla ajoissa. Aluekartatkin olivat saatavilla vasta päivää ennen kilpailua. Syy selvisi paikan päällä ja on luettavissa ratamestarin lausunnosta: Kuukautta ennen kisaa oli mennyt suunnitelmat uusiksi yhden maanomistajan kanssa ja järjestäjälle oli tullut kiire järjestellä kisa-aluetta toiseen paikkaan.

Koska karsinnat olivat lauantaina jo kello 9 alkaen, piti matkaan suunnata Jyväskylästä jo perjantaina. Matkalla pääkaupunkiseudulle pidimme lataustauon mielenkiinnon vuoksi Haarajoen K-Marketilla, ja kävelyretki lähiympäristöön pysähtyi heti tien toiselle puolelle. Vahan kaupparakennuksen ovi oli auki ja sieltä pilkotti Sega Rally. Lähempää erottui teksti Pelihalli auki, joka houkutteli sisälle.

12 euron pääsymaksulla olisi päässyt pelaamaan vapaasti monipuolisia laitteita. Periaatesyistä sisäänpääsy oli maksettava, vaikka vain tukimaksuna. Testailin paria flipperiä ja Centipedeä, mutta auton akku täyttyi harmillisen nopeasti ja matkaa oli jatkettava…

Yöpaikka järjestyi Helsingissä asustavan sarjakuvaseuralaisen kotoa, joka ei ollut osallistumassa kisaan. Ilta menikin sitten mm. vanhoja Jukola -valokuvia tutkaillessa.

Karsintakierros

Aamulla jo ennen kuutta ylös ja hiljaisille kehäteille ajelemaan kohti kisakeskusta. Peltoparkin jälkeen vaellus kohti kisakeskusta ja ihastelemaan aamuista usvaa ja tyyppimaaston korkeita kallionjyrkänteitä. Levitimme tavarat vanhojen heinäpaalien kupeeseen, ja viereen paukahti hetken päästä (isälleni enemmän) tuttuja Vaajakosken Terän veteraanisarjalaisia.

Tämä kallio ei ollut edes korkeimmasta päästä.

Rankipisteiden vähyyden takia pääsin H40K2-karsintaan ensimmästen joukossa metsään kello 9. Aamupäivän radat oli sijoitettu kisakeskuksen länsipuolen rinteisiin. Lähdössä toimiminen meni jo rutiinilla, olihan tämä jo kolmas kilpailuni!

Lähdöstä oli K-pisteelle vain 80 m. Hirveästi en voinut karttaa katsella, kun piti epätasaisessa maastossa katsoa mihin astuu. Sain rytmistä yllättävänkin nopeasti kiinni ja suuntasin ekalle rastille kohtuu suoraviivaisesti suunnalla. Mutta heti kakkosrastille luin rastipistettä hiukan väärin ja pudotin yhden käyrän liian alas. Pah. Metsäkoneen jälkiä ja risuja oli ratamestari tälläkin kertaa tilannut vähän joka puolelle.

Ajatusten kasaus ja kolmosrastille suoraa viivaa kallion päälle. Pienipiirteinen paikka, mutta suuntaus suoraan oikealle kumpareelle. Nelonen oli puron toisella puolelle. Pudotin vähän liian nopeasti alas metsään, olisi kannattanut jatkaa pidempään kalliolla. Alhaalla oli kaatuneita puita ja kiviä, jotka hidastivat turhaan matkaa. Rasti itsessään oli helppo kivi vähän ylempänä aukon reunalla.

Jatkoin luontevasti kohti vitosta puronreunaa pitkin, jossa oli selvä ainakin eläinten käyttämä polku. Alkoi tehdä mieli hidastaa liian aikaisin, mutta tajusin onneksi oikealla puolella olevan suon, joka auttoi paikallistamaan etenemistä. Eteen putkahti vasemmalta hitusen hitaampi nainen, ja helppoa ohituspaikkaa ei ollut. Edessä onneksi se mäki, jonka päälle piti kiivetä vitosrastille. Mäen päällä oli outoja neliskulmaisia tasaisia kiviröykkiöitä, joiden merkitys ei auennut. Muljusivat jalan alla ikävästi.

Kutoselle on lyhyt väli, mutta risuja ja kiviä väistellessä sattui taas virhe. Mäen reunalta luin maastoa vähän väärin, ja pyörähdin kuusikon sekaan. Kutonen löytyi helpohkosti, kun vaaleanvihreästä pääsee ulos. Ja seiskalle suon yli mäen reunaa pitkin.

Kasille olikin taas pidempi väli, se eteni polkuja seuraillen. Pudotin taas polulta turhan aikaisin kivikkoon, joka hidasti turhaan menoa. Edessä juoksija nousi mielestäni liian aikaisin kumpareelle, kun itse tulkitsin rastin olevan edempänä. Kanssakisaajan suunnanvaihdos vahvisti epäilykseni ja rasti löytyi helposti. Ura jatkoi suoraviivaisesti ysille.

Kympille olikin sitten mentävä vaaleanvihreän läpi. Edessä kukkula tuntui tulevan jotenkin liian nopeasti vastaan ja kaarsin oikealle, ajatuksena antaa mäkien ohjata kohti rastia. Mutka näyttää gepsissä jälkikäteen isolta. Sitten vaan kohti viimeistä rastia. Suunta kohti polkua ja vihdoin sai lyödä kartan rullalle ja vain juosta. Leimauksen jälkeen kohti maalia, ”tällä kertaa en varmasti hidasta yhtään ennen maalileimasinta”. Puuskutusten jälkeen pitkää viitoitusta seuraten emit-purkuun.

Tauko paikallaan

Sitten jännittämään, miten karsinnassa kävi. Hetken aikaa olin tuloksissa vielä 22 nopeimman joukossa, mutta pikkuhiljaa valuin alaspäin. Lopulta jouduin toteamaan, että suoritus sujui 13 sekuntia liian hitaasti. Olin ensimmäinen karsintaeräni B-finaaliin putoaja. Harmitti.

Heti karsinnan jälkeen vielä hymyilytti, kun tulokset olivat auki. Taustalla maaliviitoitusta seuraava letka.

Jälkikäteen suorastaan juilii katsella tuloslistalta, että samalla ajalla karsintaerä ykkösessä olisin ollut A-finaalissa. Sen lisäksi, että ykköserä oli 100 metriä lyhyempi, siinä oli useampi poisjäänyt.

Voin sijoittaa ratkaisevan ajanmenetyksen kakkosrastin koukkuun, jossa tuli noin 15 sekuntia ylimääräistä. Noh, minkäs teet. Isäkin tipahti karsinnasta H70 B-finaaliin kevyen pummaamisen saattelemana, omenat eivät varmaankaan putoa kauas puusta…

Ratkaiseva 15 sekunnin mutka.

Sitten monen tunnin odotus. Ruokateltalta ei tarvinnut miettiä mitä ottaa, kun vain härkiskiusaus oli gluteeniton. Kasvisruoalle oli lyhyt jono ja se oli maukasta. Jännitimme, olenko sekä ensimmäisenä että viimeisenä metsässä, mutta ihan en sitä kunniaa kello 15.57 lähtöajalla saanut. Harrastaminen tulee kuulemma kalliiksi ja investoin jälleen yhteen tarvikkeeseen lisää: ostin ranteeseen kiinnitettävän rastimäärekotelon.

Odottavan aika on pitkä.

Isä kävi oman B-finaalinsa suorittamassa yhden ja kahden välillä sarjakuvaseuramaisesti mutkitellen. Ja minä sen kuin odotin.

Kolmen jälkeen kiskoin varusteet takaisin päälle ja puoli neljältä tallustelin vihdoin lähtöpaikalle. Finaaliradat olivat kisakeskuksen itäpuolella, ja siellä kalliot ja jyrkänteet olivat suurempia ja jyrkempiä. Lähtökarsinassa oli hiljaisempi tunnelma kuin aamulla. Montaa lähtijää ei enää selän taakse jäänyt odottamaan omaa vuoroaan.

Finaalin kallioille

Lähdöstä ei ollut tälläkään kertaa pitkä matka K-pisteelle. Sain jälleen nopeasti maastosta kiinni ja koukkasin kalliota pitkin kohti ykköstä. Kakkosen suuntaan ylitin ojan liian aikaisin ja jouduin etenemään vaaleanvihreässä jyrkänteen suuntaisesti. Kantarelleja olisi ollut maassa sen alla, jos olisi kerennyt poimia.

Kolmoselle kallioita pitkin. Taas sai painaa vauhdilla. Pudotus pöheikköön ja ojaa pitkin rastille. Ja uudestaan vauhti päälle, käyriä tulkiten neloselle. Totuttelin irrallisten rastimääreiden lukemista ranteesta. Numerot sujuivat jo helposti, mutta muut tarkkeet eivät ole nyt niin helppoja, kun nuolet osoittavat lapulla eri suuntaan kuin toisin päin kädessä olevalla kartalla…

Vitoselle piti osata valita oikea nousukohta. Tulkkasin maastoa väärin ja päädyin liikaa vasemmalle. Sain onneksi kiinni paikasta ja korjasin saman tien kohti rastia. Nollamökkejä väistellen jälleen kallionmuotoja pitkin kutoselle.

Sitten kohti seiskaa. Yritin välttää ylimääräisiä käyriä ja kiertää isoimman mäenhuipun, mutta sekosin ajatuksissani ja unohdin kääntää takaisin oikealle päin… Ylittelin kallionkielekkeitä ja väistelin kiviä, kun yhtäkkiä hoksasin etten ole ihan täysin kartalla. Edessä pilkotti rasti. Saisiko siitä kiinni sijaintiin? Koodi 38 löytyi kuin löytyikin omista rasteista. ”Ääh, miten mä voin olla näin etelässä” ja tiukka käännös pohjoiseen noitumisten saattelemana.

Jälleen hyvä muistutus siitä, miten oikeaan suuntaan eteneminen auttaa rastin löytämisessä. Tässäkin suunnassa rasti toki löytyi, mutta liian aikaisin.

Jyrkänteen reunalta alas ja toisen kielekkeen ohjailemana rastille. Tässä kohtaa luonnollisesti oli vähän into mennyt suoritukseen. Kasille mennessä huomasin, että tämä musta viiva olikin tie, eikä kieleke… Ysille ja kympille taas kallioita pitkin ilman suurempia yllätyksiä.

Yhtätoista kohti lähdin selvästi väärää reittiä, kun vasemmalla oli kallioita ja suota. Oikealta olisi saanut kierrettyä nousut ja hetteiköt ja päässyt hakkuu-uralle juoksemaan. Voimat alkoivat loppua ylämäessä, rasti itsessään löytyi sieltä mistä pitikin. 12 luo kallionreunaa seuraten, ja sitten suunnalla kohti 13:a ja maalia.

Yhtään ei olisi enää huvittanut juosta, enkä ollut enää ihan täysin kartallakaan. Aiemmin menneiden jäljissä päädyin kuitenkin kulkemaan oikeaan suuntaan ja tulin suoraan rastille. Sitten vaan polkuja pitkin kenttäkuulutusta kohti! Leimaus pellonreunassa ja täyttä vauhtia maaliin. Jälleen harmitti.

Kotia kohti

Taivas näytti siltä, että kohta tulee vettä, joten tavarat kantoon saman tien ja kohti autoa. Aavistus oli oikea, tihkusade kasteli meidät parkkipellolle kulkiessa.

Kiitokset Lynxille järjestelyistä, kaikesta huolimatta kisa-alueella oli hyvä meininki ja järjestelytkin toimivat tarpeeksi hyvin omiin tarpeisiin.

Matkalla kerkesin vähän jälkipyykkäillä. Olin ollut kutosrastilla jo kolmannella sijalla, mutta sen jälkeinen virhe pudotti minut kutoseksi. Myöhempi sählääminen tiputti vielä yhden pykälän, ja lopputuloksissa olin seitsemäs. En sentään viimeinen, mutta virheettömällä suorituksella olisin ollut ylempänä…

13 sekuntia nopeampi suoritus karsinnassa olisi tarkoittanut käänteisten lähtöjärjestysten takia myös, että olisimme päässeet lähtemään kotiin noin puolitoista tuntia aikaisemmin. Keravan-Mäntsälän seudulle osui lisäksi hurja sadekuuro, joka hidasti etenemistä entisestään. Taukojen, isän kotiinheiton, suihkun ja varusteiden levittelyn jälkeen olin puoli yhdeltätoista unilla. Vähän turhan pitkä kisareissu tällä kertaa. Olen silti tyytyväinen, että lähdin.

Seuraava kisa lienee SM-erikoispitkä lokakuussa kotoisalla Tasasenkankaalla. Siellä panokset tasaiseen etenemiseen, ei niinkään kovaan vauhtiin.