Hyvinvoinnin ja terveyden lautakunta 18.11.2026

Vuosi lähenee loppuaan ja budjettikäsittelyjen myötä hyte-lautakunnassa tällä kertaa lähinnä raha-asioita.

§ 79 Neljännesvuosikatsaus

Tässäkin kokouksessa tarkastellaan miten sopeuttamistoimet onnistuvat, nyt tammi-syyskuun ajalta. Yleisesti ollaan todella hyvin positiivisella puolella, kun ollaan saatu säästettyä edellisvuoden samasta ajankohdasta jopa 63 miljoonaa euroa.

Lautakunnan toimialalla ollaan myös oikealla tiellä, mutta jos oikein tekstiä tulkitsen, vähän olisi vielä parantamisen varaa. Toimenpidekorteissa näkyy myös vajausta juuri soten osalta. Riskeistä nostettu ajoittainen jonoutuminen mm. ikääntyneiden ja perheiden palveluissa. Dioilla mainittu myös toistuvia varavirtalaitteiden sähköpaloja Novassa, mikä haiskahtaa tyyppivialta. Potilasturvallisuudessa ei suuria muutoksia.

§ 80 Valtuustoaloite asiakasmaksuista

Vasemmiston valtuustoryhmä on tehnyt valtuustoaloitteen, jonka tavoitteena on kompensoida hallituksen päätöksiä asiakasmaksujen korotuksista.

Ensimmäisenä asiana on kehotettu selvittämään, voidaanko maksukorotuksia jättää tekemättä. Vastauksessa todetaan, että valtion rahoituskehys olettaa, että maksukorotukset toteutetaan täysimääräisinä, joten liikkumavaraa on varsin vähän.

Tärkeimpänä on siis huolehtia, että maksukorotukset kohdentuvat ensisijaisesti heille, joilla on varaa maksaa palveluista, ja että muille maksujen alentamiset ja perimättä jättämiset ovat mahdollisimman kevyitä prosesseja. Omina Kela-aikoinani tuntui, että Kelassa käsiteltiin aivan turhaan hirvittäviä määriä sote-asiakasmaksuja, vaikka ne olisi voitu jättää saman tien perimättä voimassa olevan toimeentulotukipäätöksen takia. Onkohan tästä päästy pidemmälle? Julkisista tilastoista tätä tietoa ei taida saada kaivettua esiin…

Toisena asiana on kehotettu, ettei hyvinvointialue ottaisi käyttöön maksua kirurgisille raskaudenkeskeytyksille, jos operaatio tehdään omasta pyynnöstä eikä lääketieteellisistä syistä. Myös hyvinvointialueen palvelujohto on samaa mieltä, koska kustannusvaikutus on minimaalinen (korkeintaan sadoista tuhansiin euroihin). Tämä päätös ylläpitää oikeutta turvallisiin abortteihin.

§ 81 Osallisuus- ja kumppanuusohjelma

Päivitetään olemassa olevaa osallisuusohjelman ja sitä täydentävien asiakirjojen kokonaisuutta. Ohjelmassa on kolme näkökulmaa ja toisaalta ryhmää, joiden perusteella osallisuutta edistetään: asukkaat, asiakkaat ja henkilöstö, järjestöt ja seurakunnat sekä palveluntuottajat.

Ohjelman luonteen mukaisesti se on ollut laajasti kommenteilla, ja lausuntojen perusteella kaivataan kyllä monenlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa toimintaan ja erityisesti seurantaa siitä, miten palautteet ovat vaikuttaneet. Tätä jälkimmäistä on usein vaikeaa noudattaa, vaikka se olisi erittäin tärkeä osa vaikuttamisen kokemusta. Jos kehitysehdotukseen ei saa koskaan vastausta, se lannistaa eikä motivoi ehdottamaan uusia ideoita. Toisaalta liikaakaan ei pitäisi kysyä asioista: liian usein järjestetyt tai liian abstraktit kyselyt saavat turtumaan vastaamiseen, jolloin tuloksista ei saa niin paljoa irti.

Palveluntuottajien osiossa kohdassa vaikuttavuus ja kustannustehokkuus esitetyt tavoitteet eivät mielestäni ole ihan suoraan sidonnaisia siihen, miten osallisuus ja kumppanuus on onnistunut, vaan käsittelevät enemmän palveluntuottamisen onnistumista.

Ohjelmasta puuttuu kumppanuus muiden hyvinvointialueiden ja valtion kanssa, kunnat ja maakuntaliitto on kyllä mainittu. Tämä taitaa olla näkökulmakysymys.

Olen kirjoittanut hallinnon avoimuudesta ennenkin, kuvan esimerkki geneveläisestä läpinäkyvyydestä.

Osallistumiseen ja kumppanuuteen liittyy kääntöpuolena myös avoimuus: miten hyvinvointialue tarjoaa tietoa päätöksenteosta tai toiminnasta näille ryhmille? Onko julkisen päätöksenteon, avoimuuden, avoimen datan periaatteet kirjattu auki? Tämä toki ei enää ole suoraan tässä päätettävänä.

§ 82 Talousarvio ja toiminta- ja taloussuunnitelma

Budjettiluonnosta käsiteltiin 21.10. kokouksessa, jonka jälkeen vaikuttamistoimielimet ovat lausuneet siitä.

Nuorisovaltuuston kokouksessa 29.10. (sen verran mitä kerkesin paikalla olla) nuoret haastoivat vt. hva-johtajaa etenkin tuolloin pinnalla olleista huostaanotoista ja sijoituksista, sekä pohtivat miten ennaltaehkäisyllä voidaan säästää raskaammista palveluista. Tämä näkyy myös heidän lausunnossaan.

Niin nuoret kuin vammais- ja vanhusneuvostot kehottavat kiinnittämään huomiota palvelujen saatavuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen palveluverkkosäästöjen yhteydessä. Vammaisneuvosto nostaa luonnollisesti myös (etenkin digi-) palvelujen saavutettavuuden. Palveluprosessien ja -ketjujen saumattomuus on luonnollisesti myös kaikille tärkeää.

Joitain asioita on tässä kohtaa vielä vaikeaa tietää, kun kaikkia ensi vuoden alusta voimaan tulevia lakeja ei ole eduskunnassa hyväksytty (esim. kuntouttavan työtoiminnan kohtalo, työllisyyttä edistävä palvelu josta pitäisi muutenkin kirjoitella).

Tekoälyavusteinen kirjaaminen (joka on yksi mielestäni hyväksyttävimpiä ja järkevimpiä tapoja käyttää laajoja kielimalleja) on nostettu lausuntoon, muutenkin pitää jatkuvasti seurata muiden hyvinvointialueiden kokemuksia erilaisista tavoista hyödyntää tekoälyä (ks. UNA Oy:n tilannekuvaraportti), jotta voidaan kopioida parhaat käytännöt meille.

Palveluverkon mylläysten myötä huoli kuljetuspalvelujen tarpeesta nousee luonnollisesti kaikissa lausunnoissa esille. Kelataksirumbaa ja omalla autolla suhaamista voisi luonnollisesti vähentää kattavammalla julkisen liikenteen verkolla. Kelan tilastojen mukaan matkoja korvattiin viime vuonna noin 364 miljoonan euron arvosta 610 000 henkilölle, joista noin ⅔ eli noin 227 miljoonaa euroa, oli taksimatkoja.

Koska nämä kulut tulevat valtion budjetista tai sairausvakuutusrahastosta, siinä missä joukkoliikenteen järjestämiskulut ovat pääosin kuntien vastuulla, nykymalli ei kannusta lisäämään joukkoliikennettä, koska se johtaisi vain kuntien kulujen nousuun ja matkakulujen pieneen laskuun valtion budjetissa. Nykyisellään julkinen sektori säästää lähinnä kilpailuttamalla taksipalveluntuottajia säännöllisesti uudelleen ja yhdistelemällä matkoja. Joukkoliikenteeseen panostaminen sen sijaan hyödyttäisi myös muita kuin sote-palveluissa asioivia henkilöitä.

Lautakunta antaa tästä kaikesta oman lausuntonsa, ja kaikkien toimielimien lausuntojen pohjalta aluehallitus vie budjettiasiakirjat aluevaltuustolle 8.12. päätettäviksi.

§ 83 Palvelusetelien sääntökirjat

Hyvinvointialue mahdollistaa joissain palveluissa valinnanvapautta palvelusetelien avulla. Käytössä olevia palveluseteleitä ja niiden sääntöjä tarkastellaan vuosittain. Muutokset briiffattiin jo pari viikkoa sitten lautakunnan iltakoulussa, jolloin käytiin läpi mitkä setelit ovat edelleen voimassa ja mitkä tauolla, sekä millaisia päivityksiä palvelusetelien hinnoitteluun tehdään. Päivityksiä on valmisteltu yhdessä palveluntuottajien kanssa.

Isoina linjoina seteleissä keskitytään niihin palveluihin, joissa asiakkaalla on todellista valinnanmahdollisuutta ja hyvinvointialueen oma toiminta ei ole tarkoituksenmukaista. Nyt on purettu myös palveluasumisen seteleitä, joissa on yhdenmukaisuuden takia siirrytty suoriin hyvinvointialueen ostopalveluihin. Joidenkin setelien arvoihin on tehty pieniä päivityksiä.

§ 84–101 Myöntämisperusteita ja soveltamisohjeita

Monta pykälää, kun päivitetyistä palvelujen perusteista päätetään. Näidenkin osalta tiivistelmä käytiin iltakoulussa läpi. Paljon yksityiskohtia, joita on valmisteltu yhdessä palveluntuottajien ja asiakkaiden kanssa.

Osaamiseni ei ole kaikista näistä kovin vahvaa (toimeentulotuki Kela-historiastani johtuen vahvimmasta päästä), joten tässä vaiheessa täytyy lähinnä luottaa siihen, että jos jotain isompia epäkohtia olisi, joku niistä huikkaa. Käytännössä monissa kohdissa on tehty tarkennuksia ja selkeämpiä rajauksia osittain säästötoimien takia, mutta myös lakimuutoksista johtuen.

§ 102 Jälkihuollon harkinnanvarainen tuki

Yhtenä osana viime vuosien sosiaaliturvatiukennuksia tiukennettiin toimeentulotuen myöntöehtoa, jonka perusteella jälkihuollossa olevan nuoren ei aiemmin tarvinnut hakea opintolainaa. Aluevaltuusto on kuitenkin linjannut (sen jälkeen kun hyte-lautakunta käsitteli valtuustoaloitteen toukokuussa ennen kuin aloitin lautakunnan jäsenenä), että peruskoulua tai tutkintokoulutukseen valmentavia opintoja käyvät jälkihuoltonuoret voivat hakea harkinnanvaraista tukea, jotta heidän ei tarvitsisi jatkossakaan nostaa opintolainaa. Tarkoituksena on ennaltaehkäistä näiden nuorten velkaantumista.

Hyväksytään tämän tuen myöntöperusteet. Myöntöperusteissa on epämääräinen muotoilu “runsaasti” itsenäistymisvaroja, josta täytynee kysäistä, millaisia summia siinä ajatellaan. Olisiko syytä määritellä jokin euromääräinen summa, vaikka tuki onkin aika yksilöllinen? Käytännössä tämä tuki lienee ensisijainen verrattuna toimeentulotukeen (koska sen myöntämisen ehtona on opintolainan hakeminen), joten on myös varmistettava, mitä kaikkea menoja tämän tuen puitteissa katetaan, tätäkään ei ole tarkemmin määritelty. Onko tarkoitus noudattaa samoja menoja kuin toimeentulotuen osalta? Pitää varmistaa, onko tätä nyt ajateltu ihan loppuun asti.

Vielä uudestaan tekstiä ja aiempien päätösten perusteluja lukien tuki on kytketty lastensuojelulain 76 a pykälään, jossa puhutaan ympäripyöreästi riittämättömästä toimeentulosta ja puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta. Teoriassa tätä voidaan varmaan tulkita samoin kuin toimeentulotuessa hyväksyttäviä menoja, mutta en ole asiantuntija. Mietin myös tuen veronalaisuutta. Laitoin kysymyksiä viranhaltijoille.

§ 103 Muutokset perhe- ja sosiaalipalveluiden toimitiloissa

Aikuisten sosiaalipalveluissa kuntouttavan työtoiminnan päättyminen vaikuttaa tilantarpeisiin. Perheiden sekä lasten ja nuorten palveluissa yhdistellään tiloja. Näillä saadaan aikaan yli puolen miljoonan säästöt ensi vuodeksi.

Joitain perheiden palveluja siirtyy Harjun kupeeseen Voimalaan. Kuva vuodelta 2015, CC-BY-SA Tiia Monto.

§ 104 THL:n arvio sote-järjestämisestä HVA:lla

THL arvioi vuosittain sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä hyvinvointialueittain. Liitteenä ei ole varsinaista arviota (oletettavasti tämä), asiakohdan tekstin perusteella aika lailla samoja asioita tunnistettu kuin muutenkin, eli palvelujen saatavuutta, palvelupolkuja ja kapasiteettiasioita. Ei mitään suuria yllätyksiä siis.

§ 105 ilmoitusasiat

Hyvinvointialue on hakenut rahoitusta neljään hankkeeseen, joiden kautta kehitetään nuorten vaativaa päihdehoitoa, lastensuojelun perheiden tukitapoja, palveluihin ohjautumisen prosesseja sekä vaikuttavuusperusteista päätöksentekoa.

Vanhusjärjestöt ja vanhusasiavaltuutettu ovat esittäneet huolta kannanotossaan iäkkäiden pääsystä ympärivuorokautiseen hoivaan, heidän itsemääräämisoikeudestaan ja henkilöstön riittävyydestä ja osaamisesta.

Whatsappin kanavista ja Metan välinpitämättömyydestä

Yle kertoi tällä viikolla, miten Meta tarjoilee ”10-vuotiaiden tanssivideoita” Whatsappissa kanavien suositusten kautta.

Tarkistin myös oman Whatsappini tilanteen, ja samantapaisesti kuin toimittajien testissä, minulle suositellaan Ylen, BBC:n, Bloombergin ja WHO:n tuottaman sisällön lisäksi jostain syystä myös Turunväylän ja Naantalintien louhintatöiden etenemistä, mutta myös todella paljon erilaisia oletettavasti lasten ylläpitämiä muutaman sadan seuraajan kanavia.

Ylen jutussa keskityttiin ”lasten some” -aspektiin, joka tuo mielestäni hyvin esiin sen, miten vaikeaa somepalvelun määrittely voi olla. Moni ymmärtää helposti Tiktokin tai Instagramin sosiaaliseksi mediaksi, siinä missä Whatsapp ja Telegram hahmotetaan ensisijaisesti pikaviestimiksi. Näistä molemmista kuitenkin löytyy samantyyliset kanava- ja ryhmätoiminnot.

Kanavahaun suodattimilla voi valita, minkä maan kanavasuosituksia haluaa selata. Länsimaat kuten Belgia, Ranska ja Kanada, toimivat samaan tapaan kuin Suomi. Ehdotusten seuraajamäärät vaihtelivat kymemnistä tuhansista satoihin, ja moni pienemmistä kanavista vaikutti tyttöjen ylläpitämältä. Isommat olivat monesti kytköksissä jalkapalloon.

Kokeilin myös useampaa Afrikan maata, kuten Marokkoa, Senegalia ja Burkina Fasoa, joissa jalkapallo oli luonnollisesti edustettuna, mutta myös työtarjoukset sekä erilaiset elämänohjekanavat. Näissä tyttökulttuuri ei erottunut yhtä paljon, mutta se saattaa johtua demografiasta: etelässä taitaa olla edelleen todennäköisempää, että jos perheessä lapsilla on puhelimia, ne on ennemmin pojilla kuin tytöillä. Algoritmi tarjoili kaikkien maiden osalta sekä isoja että pieniä kanavia.

Koska Meta ei tarkemmin julkaise algoritminsa toimintaa (eivätkä he toki välttämättä tiedä sen toimintaa itsekään, jos sen taustalla pyörivä sumean logiikan ML-malli on muodostettu täysin algoritmisesti), en tiedä, mihin tietoihin ja oletuksiin suositukset perustuvat. Voi olla, että käytössä on jonkinlainen painotus, että ”massakanavien” lisäksi käyttäjälle tarjoillaan ehdotuksia pienemmistä vaihtoehdoista intiimiyden ylläpitämiseksi. Tausta-ajatus voi olla hyvä: se tarjoaa mahdollisuuden myös pienille kanaville kasvattaa orgaanisesti seuraajamäärää.

Oli algoritmi luotu tietoisesti tai jonkin käyttäjädatan perusteella, Meta on kuitenkin tehnyt valinnan, että sovellus toimii tällä tavalla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei sitä ole kiinnostanut, mitkä voivat olla tämäntyylisen algoritmin seurauksia. Meta on tunnetusti ollut kerta toisensa jälkeen välinpitämätön toimintansa seurauksia kohtaan, kuten Sarah Wynn-Williams on kirjoittanut teoksessaan Careless People. En ole kyseistä kirjaa päässyt vielä lukemaan, mutta kiukkua yritystä kohtaan voi rakentaa lukemalla vaikka Cory Doctorowin kirja-arvion tai Strategic Tree -blogin (toistaiseksi ainoan) I think I hate the Internet -postauksen.

Haluan siis muistuttaa parista asiasta:

  • Somepalveluissa ei ole pakko olla. Whatsapp on ainut Metan tuote, jota edelleen (vastentahtoisesti) käytän. Boikotilla vapauttaa myös itsensä henkisesti algoritmien koukuista.
  • IT-alan teknisillä ratkaisuilla on aina sosiaalisia seurauksia. Yritän säännöllisesti muistuttaa työssäni, että teknisten valintojen irrallisuus muusta maailmasta on illuusio. IT-työ koostuu pääosin sosiaalisista kysymyksistä, toisin kuin me nörtit haluamme myöntää.

Kaupunkirakenne­lautakunta 3.11.2026

Lautakunta kokoustaa näin loppuvuodesta tiiviillä tahdilla. Ilona pääsee tällä kertaa kokoukseen, joten seuraan sivusta.

§ 182 Ilmoitusasiat

Huhtakeskuksen ja Kanavuoren asemakaavat ovat tulleet voimaan, samoin kuin valitusprosessin jälkeen Ylämyllyjärvi II.

Esittelyissä kaupunkiluontosuunnitelma, jonka luonnos on tulossa nähtäville. Tällä toteutetaan EU:n biodiversiteettistrategiaa ja ennallistamisasetusta, ja oletettavasti myös reagoidaan OECD:n tutkimukseen, jonka mukaan Jyväskylässä on Suomen kaupungeista toiseksi kuumin lämpösaareke. Kesällä oli myös asukaskysely, johon muistan vastanneeni.

Kasvillisuuden lisäämisen ja hulevesien hallinnan toimenpiteet tiiviisti rakennetuilla alueilla eivät pitäisi olla tässä kohtaa kovin yllättäviä, suunnitelma tullee kohdentamaan toimia koviten helteestä kärsiville alueille.

Esittelyissä myös seudullinen kestävän liikenteen suunnitelma, joka myös kumpuaa EU-tasolta. Tarkoitus on tarkastella Jyväskylän ja ympäröivien kuntien liikennejärjestelmää kokonaisuutena, ja sitä on edistetty jo yhteistyössä kuntien kanssa. Nyt haetaan myös Jyväskylän näkemystä.

Tässä pitäisi lobata jälleen kerran lihasvoimin liikkumisen helppoutta ja joukkoliikennemahdollisuuksia raiteilla ja kumipyörillä. Juuri pari päivää sitten Keski-Suomen nuorisovaltuuston kokousta seuratessani noiduin hiljaa mielessäni, kun yksi nuorista joutui poistumaan jo ennen viittä, jotta pääsee bussilla kotipaikkakunnalleen. Joukkoliikenteen palvelutason romahtaminen 2000-luvulla vaikuttaa erityisesti heihin, jotka eivät itse voi ajaa autoa.

§ 183 Viranhaltijapäätökset

Siltakadun pyörätiemuutokset ovat jatkuneet siihen suuntaan mitä avajaisissa puhuttiin. Lokakuun viimeisellä viikolla Ainolanrannan ylityspaikalle tuli pyöräsuojatie, koska tarkastelun perusteella autoilijat muutenkin väistivät aina pyöräilijöitä. ”Tyynyksi” rakennettu ylityspaikka on hyvä esimerkki siitä, miten liikennesuunnittelu vaikuttaa suoraan ihmisten käyttäytymiseen.

Jalankulkijat ja pyöräilijät ovat nyt etuajo-oikeutettuja.

Muutos selkeyttää väistämissääntöjä ja parantaa pyöräilijän oikeusturvaa onnettomuustilanteessa. Tämän lisäksi Schaumanin puistotien risteykseen on tulossa nuolivalo Kuokkalasta Lutakon suuntaan kääntyville, sitä ei ole vielä toteutettu. Saa nähdä, miten uusi rytmitys vaikuttaa niin autoliikenteeseen kuin suoraan menevien jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden vihreän kestoon.

Muuratsalossa Kortepellontien yksityistiellä tehdään sähköverkon saneerausta, ja historiallisista syistä tien katuvalot ovat olleet kaupungin vastuulla. Nyt kun sähkötolpat poistuvat, pitäisi tilalle pystyttää katuvalot. Koska kyseessä on yksityistie, kaupunki ei ole oletuksena rakentamassa uusia valaisimia, vaan pyrkii eroon valaistusvastuusta. Käytännössä päätetään purkaa tievalaistus ko. osuudelta, mutta tiekunnalla on mahdollisuus hankkia pylväät itselleen ja ottaa valaistuksen järjestämisen omalle vastuulleen jatkossa.

Lisäksi useassa päätöksessä on mainittu vanhoja ystäviäni pysäköintijärjestelyjä ja mainostauluja.

§ 184 Määräalojen myyminen

Toyotan rallitallin tutkimuskeskus jatkaa rakentumistaan Majajärvelle, en harmillisesti kerennyt mukaan avoimien ovien päivään syyskuun lopulla (ksml, yle). Talli haluaa ostaa nykyisellään kaupungin omistuksessa ja tallille vuokrattuna olevan testirata-alueen itselleen.

Kaupunki on viime vuosina sitoutunut kovasti Toyotan investointeihin. Globaalilla tasolla toimivan yrityksen tytäryhtiön asettuminen Jyväskylään on toki talousmielessä hieno juttu (etenkin kun uusien sääntöjen ralliautoissa Toyotalla on näillä näkymin vahva asema) ja liikuntapääkaupunkiin sopii myös kilpa-autoilun huipputallin päämaja. Sääli vaan on, että autoteollisuus on niin kovasti läsnä ja motivoi edelleen tekemään sellaisia ratkaisuja liikennepoliitiikassa ja kaupunkisuunnittelussa, jotka edistävät yksityisautoilukeskeisyyttä.

Toyotan suhde vaihtoehtoisiin polttoaineisiin on ollut vuosien mittaan hankala. Hybriditeknologiassa se on ollut etujoukoissa ja kehittänyt moottorit todella pitkälle, mutta täyssähköautoja se on alkanut valmistaa vasta vähän pakon edessä. Investoinnit vetyautoiluun näkyvät Cefmof-säätiön toiminnassa ja ”vihreän vedyn” projekteina Jyväskylän seudulla. Vedyllä tullee olemaan liikenteessä jonkinlainen paikka tulevaisuudessa, mutta globaali trendi on ollut selkeä: akustoihin perustuva liikenne on selvästi se, mihin isossa kuvassa siirrytään. Toistaiseksi litiumakkujen raaka-aineita on riittänyt kattamaan kysynnän.

Sivujuonteena tuli mieleen onkohan testirata-aluetta kaavailtu Jukolan viestin kisakeskukseksi 30-luvulla, jos Suunta Jyväskylän kisahakemus menee läpi?

§ 185 Airanteentie

Luonnos oli 25.8. käsittelyn jälkeen kommenttikierroksella ja nyt pienten viilausten myötä saaadaan ehdotus nähtäville. Tämäkin menee lopulta valtuustolle hyväksyttäväksi.

Airanteentien maisemaa elokuun lopulla. Kaava-alue tien vasemmalla puolella.

Ratkomme somekielloilla väärää ongelmaa

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 29.10.2026 otsikolla ”Somekielto osuu väärään maaliin”. Kannustan kaikkia vähentämään rajusti somen käyttöä.

Nuorison pääsyä sosiaaliseen mediaan yritetään vauhdilla rajoittaa  mm. mielenterveysongelmilla ja Pisa-tuloksilla perustelemalla. Kielloilla puututaan lasten ja nuorten viestinnän vapauteen ja iän tarkistaminen sisältää yksityisyysongelmia, mutta vielä suurempi virhe on, että ratkomme somekielloilla väärää ongelmaa.

On totta, että moni meistä, nuori ja vanha, on koukussa somepalveluihin, josta varmasti aiheutuu monenlaisia ongelmia. On ymmärrettävä, että tämäkään riippuvuuden muoto ei ole pelkästään psyykkistä, vaan myös fyysistä.

Massiiviset somepalvelut kuten Tiktok, Instagram, Youtube tai Twitter koukuttavat aivan samoilla mekanismeilla kuin uhkapelaaminen tai päihteet. Loputtoman syötteen sisältöjä selatessa aivot vapauttavat säännöllisin väliajoin dopamiinia, josta seuraa mielihyvän tunteita. Haluamme jatkaa skrollaamista: sisältääkö seuraava kuva, video tai viesti taas uuden oivalluksen?

Palveluntarjoajien tavoitteena on, että käyttäjä ei sulje sovellusta. Tuolloin hänelle voidaan näyttää mahdollisimman paljon mainoksia muun sisällön lomassa. Tämän takia sisältöä ohjaavat algoritmit on optimoitu tarjoamaan jokaiselle käyttäjälle juuri häntä sopivasti kiinnostavaa ja innostavaa sisältöä. Kun sovelluksen sulkee, tekee hetken päästä mieli lisää.

Nämä koukuttavat mekanismit ovat käytössä myös muualla kuin somepalveluissa. Esimerkiksi joidenkin videopelien lootbox-tavara-arvonnat tai Temun koukuttavat erikoistarjoukset vaikuttavat meihin samantapaisesti. Näihin somekiellot eivät tepsi. Vastuu näiden kaikkien riippuvuutta aiheuttavien palvelujen välttelyyn on tällä hetkellä niiden käyttäjällä, vaikka voisimme suhtautua niihin samaan tapaan kuin muuhunkin haitalliseen markkinointiin.

Sosiaalisen median tarkka määrittäminen on vaikeaa. Ovatko kaikki palvelut, joiden toiminta perustuu viestien välittämiseen, somea? Täyttääkö sanomalehden verkkopalvelu somen määritelmän, jos siellä voi keskustella vapaasti uutisten sisällöstä? Ovatko kirjaston nettisivut some, jos sinne voi kirjoittaa kirja-arvosteluja? Niissä maissa, joissa somekieltoja on astunut voimaan, nuoriso on alkanut käyttää tämänkaltaisia paikkoja keskinäiseen viestintään.

Joitain somepalveluja voi myös käyttää suhteellisen harmittomasti. Perinteisiä verkkoyhteisöjä ja nettifoorumeita on edelleen olemassa, eikä niiden toiminta perustu yleensä puhtaasti koukuttavuuden pohjalta rakennetuille mekanismeille. Pikaviestimet, kuten Whatsapp, Telegram, Matrix, ja vaikkapa IRC, ovat myös sosiaalista mediaa, mutta niiden koukuttavuus taidetaan laskea samalle tasolle kuin sähköpostin (joka oli joillekin se alkuperäinen some, ja hyvin koukuttava).

Jos olemme aidosti huolissamme lasten ja nuoten mielenterveydestä, meidän pitää puuttua juurisyihin. Meidän on lisättävä heidän tulevaisuudenuskoaan toimimalla ripeästi ilmastokriisin ja luontokadon hidastamiseksi. Meidän tulee vähentää lapsiperheköyhyyttä, tarjota toimivia mielenterveyspalveluja sekä antaa nuorille mahdollisuus etsiä omaa polkuaan opintojen ja työelämän ristipaineessa. Näitä asioita eivät somekiellot ratkaise.

SM-erikoispitkä 2026

Olin katsonut jo vuoden alussa suunnistuslisenssiä ostaessa että kilpailukausi huipentuisi Suunta Jyväskylän 17.10.2026 järjestämään erikoispitkän matkan suomenmestaruuskilpailuun Jyväskylän ja Petäjäveden rajalla. Suoritus tulisi olemaan pitkä ja rankka, mutta Jukolan tuplaaminen ja muutama pidempi lenkki vuoden mittaan antoivat uskoa onnistumiselle.

Kesällä loukkaantunut oikea jalka jatkoi edelleen kiukutteluaan. Kuvauksissa ei löytynyt mitään rikki mennyttä, mutta jalka on selvästi jollain tavoin minulle suuttunut, kun kerää nestettä nilkan ympärille. Yleisesti se ei haittaa menemistä ja toimii normaalisti, mutta etenkin ylämäissä ja yllättävissä muljahdusliikkeissä ääriasennot ovat sille liikaa ja se muistuttaa kipeästi olemassaolostaan. Tämä vaiva mennee toivon mukaan ajan myötä ohi.

Olin käynyt vain kerran aiemmin Tasaisenkankaan keskisuomalaiseksi suunnistusmaastoksi uniikissa ympäristössä. Ennen harjoituskiellon alkua loppuvuodesta 2023 alueella järjestettiin Kurkocupin osakilpailu ValeKurko, jossa olin ensimmäistä syksyä harjoittelemassa yösuunnistusta alaikäisenä ”lainsuojattomana” lyhimmällä SuperGubbe-radalla. Tuolloin oli tarjolla todella huima elämys, kun ennen tapahtumaa satoi 20 cm ensilumi. Tunnelmaa voi maistella esimerkiksi Lauri Pohjolan Youtube-videolta:

Edellisvuoden perusteella H40-sarjan matka tulisi olemaan jotain 15 ja 20 kilometrin väliltä. Kisasivujen pikkuhiljaa päivittyessä loppukesästä paljastui, että linnuntietä mitattuna suoritus olisi 17 km, noususummaa 425 metriä. Ei siis mikään helppo keikka. Omassa sarjassani oli melko vähän kisaajia, vain 32 oli ilmoittautunut.

Kisaa edeltävä viikko meni sääennustusta seuratessa, joka tuntui vaihtuvan joka katsomiskerralla sateesta pilvipoudaksi. Lopulta keli asettui aamuyöstä alkavaksi rankkasateeksi, joka loppuisi puolenpäivän maissa. Eiköhän sitä siis itsensä saisi märäksi kiireestä kantapäähän.

Kisakeskuksen tunnelmaa ennen metsään suuntaamista.

Äänekosken Sarjakuvaseuran autokyydillä kisaamaan lähtivät myös isäni Timo (H70, 8,6 km) ja setäni Petri (H60, 11,2 km), jotka olisivat myös kaivanneet kuivempaa keliä. Onneksi lämpöä oli kymmenisen astetta ja sadeviitat ja -varjot pitivät kosteuden loitolla kilpailunumeron kiinnityksen ja kenkien solmimisen ajan. Kerkesin jopa katsoa ensimmäisen yhteislähdön, ja hymyillä biisivalinnalle (The Alan Parsons Project: Sirius): olin soittanut autossa tulomatkalla saman bändin Gaudí-levyn.

Kello 10 lähtivät matkaan H21, H20 ja H18 -sarjat.

Pääsarjojen kisa oli yhteislähtöineen ja peesausmahdollisuuksineen luultavasti aika erilainen verrattuna meidän ”veteraanien” väliaikalähtökilpailuun.

Lähtöalueella naureskelimme, että kaikki sukulaiset olisi pitänyt laittaa lähtemään samalla minuutilla, kun nimiä lueteltiin ”Hämynen, Hämynen…” Oma lähtöaikani oli vain kolme minuuttia myöhemmin.

Lähtökarsina oli suunniteltu siten, että kaksi minuuttia ennen lähtöä siirryttiin louhosalueen reunan yli vähän alemmaksi. Samalla lähtöään odottelevien aiheuttama häly hiljeni ja pystyi suuntaamaan ajatukset kohti suoritusta. Järjestäjiltä hyvä ratkaisu, jos oli tarkoituksella näin toteutettu!

Tavoitteeni olivat yksinkertaiset: päästä maaliin keräten kaikki rastit matkan varrella, plussaa on jos en ole sarjani viimeinen. Jos menee alle kolme tuntia, olen onnistunut tosi hyvin. GPS-käyränkin jos tällä kertaa saisi, ainakin lähtöalueella oli vielä kontaktissa…

Rastivälien jälkipyykkiä kannattanee lukea esim. Liveloxin karttanäkymää tuijottaen.

1 Piippausten jälkeen matkaan. Eka väli suoraviivaista lämmittelyä, iso kivi antoi hyvin suunnan, kun tulin sen vasemmalta puolelta. Pientä haparointia maastonmuotojen tunnistamisessa, mutta ei isompaa pummia.

2 olikin sitten heti ensimmäinen vähän pidempi väli. Katsoin että vasemmalta kiertäen pääsee tietä ja metsäautouria pitkin lähelle rastia, ja tämän olivat muutkin Liveloxista jälkikäteen katsoen huomanneet. Lopussa kuviorajaa pitkin vähän sivuun, mutta rasti löytyi ihan helposti.

3 Miltei pisin rastiväli tällä karttapuoliskolla. Tähtäsin heti alkuun keskialueen juomapaikkakasaumaan kielletyn alueen oikean reunan ohi, josta tiesin saavani vähän matkaa tieltä vauhtia. Mäkeä alas meni karttaan merkitsemätön vanha metsäkoneen ura, joka vei hitusen oikealle risteyksestä, johon tähtäsin. Ojien ylityksissä ennen tietä sai ensimmäiset kunnon kosketukset maaston märkyyteen.

En ottanut vielä vettä juomapisteeltä, mutta hämäännyin muiden suunnistajien vilinän ja kartanvaihtopaikan ihmettelyn takia polun risteyksissä melkein menemään väärään suuntaan. Onneksi hoksasin harha-askeleet nopeasti ja matka jatkui tietä ja uraa pitkin.

Nyt päästiin kartan nautinnollisimmalle osalle, kun uran jälkeen esille tulivat Paljakkakalliot. Matka jatkui suopursujen keskellä kompassisuunnalla, tulkiten suoalueiden välisiä saaria ja kallioita. Tuntui todella vaikealta keksiä, miten voisi edetä mahdollisimman nopeasti, kun tuntui että kallioiden välissä jalka upposi pehmeään pohjaan, mutta kallioiden päällä sammaleet olivat liukkaita. Kolmosrastilla nousin korkeimmalle hetkelliselle sijoitukselle kisassa (17).

4 Jälleen selkeä suunnalla otettava väli, mäkeä vaan ylös. Joku kysyi neuvoa sijainnista nousun aikana. Lähdin kaartamaan mäen päällä hitusen liikaa vasemmalle. Ihmettelin vähän turhan pitkään, voivatko kivet oikealla olla rastikiviä, ja siellähän lippu pilkotti kun sinne kaarroin. Sen verran hitaasti kuitenkin, että putosin sijalle 19.

5 Mäki alas ja suon yli kohti tietä. Valuin loppumetreillä vähän liian alas oikealle kohti pöheikköä, vaikka näin vasemmalla juomapisteen henkilöstöä. Korjaus siis sinne päin. Vasta jälkikäteen tajusin, että juomarastin merkki ei ollut kartassa, vaan tietenkin rastimääreissä ja olisi paljastanut välittömästi rastin sijainnin… Vieläkään ei ollut jano.

6 Olin katsellut, että voisi olla fiksua kiertää vasemman tien kautta. Oikea tiekierto vaatisi pöheikön läpi menemistä, enkä ollut varma, onko se tällä kartalla kuinka hankalaa. Pyrin lähtemään lähes suoraan länteen päin valkoisia alueita pitkin keltaisemmalle ja siitä tielle.

Suunta kuitenkin heitti liikaa etelään, ja tulin kosteikon väärälle puolelle aukkoa. Kosteikon läpi kulki ilmeisesti noro, johon oli jätetty luultavasti mukamas suojavyöhykkeeksi puita. Puut olivat kuitenkin kaatuneet aukon reunassa toistensa päälle, mikä teki kohdasta mahdottoman ylittää. Jouduin kiertämään ihan liikaa etelän kautta, mutta sitten tietä pitkin miltei niin kauas kuin sitä riitti. Lopussa rasti näkyikin jo lähes tieltä asti kuusimetsän keskellä.

Punaisella se mitä tavoittelin (kisan voittaneen Antti Parjanteen suoritus) ja pinkillä se, mistä suurin piirtein itse menin.
Otto Kaarion videolla näkyy ajassa 1:37.00, kun hyppään koukkauksen jälkeen pöheiköstä tielle. En ollut tuossa vaiheessa varma, ketkä kärkiporukasta menivät ohi.

Vasta jälkikäteen huomasin kartalta polun, joka yhdisti oikean ja vasemman tien toisiinsa juomarastin kohdalla. Voi olla, että S-kierto teitä pitkin ensin oikealta, sitten vasemmalta, olisi saattanut olla kohtuullisen vauhdikas. Liveloxissa kukaan ei ole tehnyt tuollaista ratkaisua, vaan nopeita toteutuksia on molemmilla tiekierroilla. Vihreä ei tunnu hirveästi hidastaneen oikealta kiertäneitä. Muutamia vetoja on myös oikean kautta ja välipolun kohdalta rastiväliviivan myötäisesti vihreän läpi.

Reittisekoilut pudottivat minut sijalle 21.

7 Helppo lyhyt väli. Tietä pitkin aukon reunaan ja ojan suuntaisesti kohti rastia. GPS-signaali hävisi lopullisesti näillä main. Jokin piste oli tallentunut vielä seuraavalta rastiväliltä, mutta eipä tullut käppyröitä tälläkään kertaa. Tässä kohtaa huomasin, ettei enää satanut.

8 Noin tunnin taivalluksen kohdalla oli aika hyödyntää mäen päällä olevaa juomapistettä. Lähdin seiskarastilta vinoon, enkä löytänyt metsäautotielle joka sinne olisi vienyt. Oikaisin siis melko suoraan mäen yli. Evästyskin meni tämän takia paikallaan seisomiseksi, kun halusin huuhtoa energiageelin ja taatelipatukan vedellä alas.

Tauon jälkeen siis tietä pitkin tämän karttapuolikkaan pisintä väliä kohti kasia. Vastaan tuli mm. Veera Klemettinen, eli oletettavasti naisten pääsarjan kärkiletka. Veera tuli myöhemmin maaliin toisena. Arvioin jo metsässä, että nopeampi reitti olisi ollut tiekierto oikealta, mutta se olisi pitänyt tajuta kutoselle menomatkalla, jos kaipasi juotavaa.

Pihapiirin ohi aukolle, ja metsäkoneen ura jatkui pidemmälle kuin kartassa ja mielestäni jopa oikeaan suuntaan. Sitä pitkin mäkeä alas kohti rastia, kunnes iski tenkkapoo: mäki loppui, mutta maisema näytti ihan väärältä, enkä saanut yhtään kiinni sijainnistani. Näin rastin, mutta se ei ollut oma. Yritin hahmottaa mitä ympärillä oli, mutta paikka ei edelleenkään selkeytynyt.

Palasin siis rastipisteelle ja kysyin leimaajalta, missä ollaan. Paljastui, että olin valunut aivan liikaa vasemmalle. Lähellä olisi ollut oja, joka olisi varmaan avannut mysteerin, mutta en jostain syystä nähnyt sitä vaikka kuljeskelin alueella eestaas. Tämä oli suorituksen isoin pummi, mutta nyt tiesin mihin suuntaan jatkaa. Tarkalla kompassisuunnalla kasille, joka oli juuri siellä missä pitikin. Pummaus ei auttanut sijoituksissa, vaan valahdin jo sijalle 26.

Koukkaus idän kautta, kysymysmerkin kohdalla eestaas palloilua. Mysteerirasti oli punaisen ympyrän kohdalla.

9 Mietin lähtisinkö suoraan metsän läpi, mutta oikealla oleva pieni mahdollisuus askelta keventävään ura- ja tiekiertoon alkoi houkutella tässä kohtaa. Matkalla oli juomapiste, josta kupillinen vettä naamaan. Ennen mäkeä takaisin metsään ja kohti ysiä. Mäen reuna olikin aika jyrkkä ja liukas, ja suuntaa sai pitää tarkasti. Yksinäinen pistekumpare löytyi helpohkosti.

10 Tähtäilin ensin suorempaa rastiväliviivan mukaista suoritusta. Lähdin vähän liikaa etelän suuntaan, kun alla oli muiden polkemaa uraa. Myllylampi siinsi mäen reunan alla, ja huomasin karttaan merkityn metsäkoneen uran joen poikki. Lopulta hyppäsin joen yli jo ennen sitä, kun se ei ollutkaan kovin leveä. Sattumalta isäni osui samaan aikaan paikalle ja kehumaan olevansa kohta jo maalissa. Itse en ollut vielä päässyt edes toiselle karttapuoliskolle…

Jutustelu hämäsi sen verran, että loikkasin liian aikaisin mäen päälle. Oikea mäki olisi ollut vasta vihreän alueen jälkeen. Isäkin oli hämääntynyt tällä välillä ja päätynyt pummaamaan hetkeä myöhemmin. Eväs- ja juomatauot ovat olleet aiemmissakin suorituksissa kohtalokkaita suunnan suhteen, täytyy lisätä tälle vaarallisten asioiden listalle myös juttelu…

Metsäkoneen uria oli alueella reilusti. Kiire oli kova päästä rastille, ja malttamattomana käännyin kiertämään mäen eteläreunaa ihan liian aikaisin urien seuraamisen sijaan. Kampajyrkänne oli onneksi selkeä, ja siitä sai suunnan rastille ja kartankääntöön.

11 Olin sanonut isälle, että kartan toinen puolikas näyttää lyhyemmältä, vaikka rasteja on pari enemmän. Lähdin suunnalla puolittain uraa seuraten ensin alas suoalueelle ja sitten mäkeä ylös. Ojaa suolla ylittäessä vastaan tuli yhtäkkiä kamera päässä Otto Kaario, jota tajusin jopa pienen hämmennyksen jälkeen vähän kannustaa. Vaisun reaktion perusteella hänellä ei mennyt kovin hyvin.

Tuossa kohtaa Otolla oli jo viimeiset rastit menossa ja sijoitus sama kuin maalissa, yhdestoista. Seuraavan maanantain JNC:ssä Otto valitteli kramppaamista. Videokin tuli tiistaina Youtubeen, mutta kamerasta oli loppunut muutamaa minuuttia ennen tätä kohtaamista akku.

Tien ylityksen jälkeen näin mäen päällä rastilipun. Tajusin jo sitä lähestyessä ennen numeron näkemistä sen olevan väärä, kun selkeä kahden kiven rastipiste oli kartalla lähes reitilläni. Oma rasti näkyi siitä vähän matkaa pidemmällä ja oli helppo ottaa.

12 Mäkeä alas vanhaa metsäkoneen uraa pitkin kohti hiekkakenttää. Tähtäsin joen toiselle puolelle itäisemmälle juomapisteelle. Tulin hiukan enemmän oikealle kun olisin halunnut, mutta suon reunan pohjaa oli hyvä jatkaa risteykseen. Jälkikäteen katsoin Liveloxista että nopeampi tiekierto olisi ollut heti rastilta länteen päin lähtien.

Nappasin geeliä ja myslipatukkaa naamaan, kun pari tuntia oli jo kulunut lähdöstä. Pohdin jo, että taitaa kolme tuntia jäädä haaveeksi…

Metsäautotietä taas samojen isojen kallioiden ohi ja joen yli kohti kahtatoista. Väsymys varmaan alkoi tuntua, kun kumpareita oli vaikeaa tulkita, mutta rasti löytyi kuin löytyikin kun vaan tarpeeksi pitkälle jatkoi.

13 Taas tarkka kompassisuunta käteen ja soiden ja saarien mukaan edeten. Vähän oli haasteita tunnistaa mikä mäennyppylä oli mikäkin, kun kaikki tuntui olevan yhtä märkää. Onneksi ojat rytmittivät etenemistä. Jälkimmäisen ylityksen kohdalla olin hitusen rastiväliviivan eteläpuolella, koska jyrkemmät mäenreunat jäivät vasemmalle.  Lopulta rasti löytyi, vähän hitaasti, mutta ilman isompia ongelmia.

14 Kartan tällä puolella rastivälien ojat olivat kyllä mielestäni syvempiä kuin toisella puolella, kun ylitys jäi vajaaksi ja mulahdin polvia myöten heti rastilta 13 lähdettyäni sellaiseen.

Taas tultiin Paljakkokallioille ja sijainnin tulkinta jatkui niiden perusteella. Kalliolta toiselle eteneminen vei mukanaan, ja havahduin kääntyneeni aivan turhaan vasemmalle, kun kovempi alusta houkutti niin kovasti poikkeamaan rastiväliviivalta. Onneksi tajusin saman tien, olisi saattanut tulla muuten aika leveä koukkaus. Aurinko pilkotti jo ja maisemat olivat upeat. Rastikivet näkyivät mäen reunalta pitkälle.

Olisinko hoksannut ojalla väärän suunnan, jos en olisi heti korjannut?

15 Suunnalla eteneminen jatkui, taas kalliolta alas suohon rämpimään. Suoalueen päätyttyä ajattelin ensin seurata mäen reunaa vasemmalta ympäri. Sitten muistin, että usein olen unohtanut kääntää ajoissa ja nousin varmuuden vuoksi mäen päälle.

Toisella reunalla en ollutkaan sitten ihan varma missä kohtaa tarkalleen olen. Vastaan tulivat onneksi niin korkeat jyrkänteet, että olin väkisinkin rastin pohjoispuolen kampajyrkänteiden luona. Petri viestitti myöhemmin nähneensä ehkä luolan suun näiden jyrkänteiden pohjoispäässä. En harmi kyllä käynyt siellä asti.

Käännyin siis vasemmalle ja lähdin seuraamaan mäen reunaa. Näin hetken päästä pienemmän jyrkänteen, mutta rasti ei ollut siinä, eikä seuraavassakaan. Hetken aikaa ihmettelin, missä on vika, mutta tajusin, että olin seurannut mäen reunaa samassa tasossa itäänpäin ja olin liian ylhäällä rastin kupeessa olevan vihreän alueen pohjoispäässä. Uusi suunta ja rasti löytyi sieltä mistä pitikin.

Jotakuinkin näin.

Metsässä alkoi olla jo aika hiljaista, harvakseltaan näkyi enää yksittäisiä suunnistajia siellä täällä. Pysähdysten aikana suurimmat äänet ympäristössä syntyivät siitä, kun tikka etsi ruokaa keloista. Tipahdin tämän pienen pummaamisen myötä vielä yhden pykälän: olin nyt 27:s.

16 oli taas juomarasti, ja tällä kertaa olin hoksannut katsoa sen ajoissa rastimääreistä. Eteneminen oli jo aika isojen linjojen etsimistä kuviorajoja pitkin: ensin vihreiden alueiden välistä metsäkoneen uralle, ja sitten siitä kääntäen kohti rastia kosteikon päätyttyä. Meinasin unohtaa leimata geelipussin imaisun ja veden hörppäyksen yhteydessä, mutta sekin tuli onneksi tehtyä ennen rastilta poistumista.

17 Piti olla lyhyt ja suoraviivainen rastiväli, mutta pienipiirteisellä alueella päädyin mäenreunaan rastille, joka ei ollut oma. Päättelin olevani hitusen liikaa lännessä, ja lähdin seuraamaan mäenreunalle muodostunutta uraa. Oikea kohta löytyi muutaman nyppylän päästä.

18 Sama ura jatkui eteenpäin mäenreunaa pitkin, ja jälleen tuli ensin vastaan toinen rasti. Tiesin kuitenkin missä olin, ja oma rasti löytyi hetken päästä helposti.

”Nyt saisi jo pikkuhiljaa loppua” alkoi olla tuntemus tässä kohtaa, kun sain heittää hyvästit kolmen tunnin tavoiteajalle. Jalat alkoivat olla sen verran väsyneet, että kivien ja juurakoiden ylityksissä piti tietoisesti nostaa niitä ylemmäksi, muuten uhkasi kompurointi. Kartan toisesta reunasta toiseen pitäisi vielä jaksaa edetä maaliin.

19 Pari pitkää väliä jäljellä ennen loppusyheröä. Kerta kiellon päälle kallioalueelle. Eteneminen alkoi olla jo melko mekaanista: Yritin lähinnä pysyä kiinni suunnassa ja jotenkuten jolkottaa eteenpäin. Ihan joka välissä en ollut millintarkassa sijainnissa kiinni. Suunta oli silti tarpeeksi suora, että viimeisen ojan ylityksessä tiesin valuneeni lähinnä hiukan rastiväliviivan eteläpuolelle. Jälleen kallioita tulkiten matka jatkui haparoiden mutta kohtuu suoraviivaisesti rastille. Tässä kohtaa olin edelleen sijalla 27.

20 Tämän karttapuoliskon pisin rastiväli. Olin jo katsonut aiemmin tiekierron järkevimmäksi tässä kohtaa suoritusta, Liveloxin mukaan en ollut ainut. Ensin etelään päin takaisin suurin piirtein samaan paikkaan kuin mistä olin kääntynyt metsään rastille 12. Viimeinen taatelipatukka pussukasta naamaan ennen vielä yhtä vesihuikkaa.

Tiellä oli pitkän aikaa helppoa etenemistä vaikka jalat olivatkin melko lopussa, ja vauhti nähtävästi auttoi: nostin itseäni tässä kohtaa pari pykälää lopulliselle 25. sijalle. Tiukkaa tekisi, jos meinaisin ehtiä vielä kolmessa ja puolessa tunnissa maaliin… Alainen Naulajärvi kimmelsi auringossa oikealla puolella ja syksyn värit piristivät menoa. Polun ja metsäkoneen uran tienoilla ennen puroa mäkeä ylös ja jyrkänteen eteläpuolelta kierto rastille.

Auringonpaistetta kisakeskusalueella kilpailun jälkeen.

21 Enää pari rastia jäljellä ja ratamestari jättänyt pahimmat pöheiköt vielä loppupäähän. Mutkittelin hiukan metsänrajaa pitkin, sitten vihreään ja toiselle kukkulalle. Meinasin hetken ajan jäädä liian pitkäksi aikaa puskan puolelle, mutta onneksi tajusin että vieressä on valkoista…

Kohteena oleva kukkula erottui mäeltä hyvin matalamman kasvillisuuden toiselta puolelta. Vielä kun pääsisi puskista ja ojista yli. Yksinäinen kivi oli helppo kohde.

22 Sitten vielä suoraan uraa pitkin viimeiselle rastille. Ura meni kukkulan yli, vaikka olin ajatellut kiertää sen, mutta tässä kohtaa se ei enää haitannut. Olin tulossa rastista hitusen vasemmalle, mutta korjaus ei ollut iso.

Tämän jälkeen vielä viitoitusta pitin maaliin. Alamäkeen oli helppo painaa, vielä löytyi takataskusta muutama juoksuaskel! Aivan ei kolme ja puoli tuntiakaan alittunut (loppuaika 3:34.51), mutta tässä vaiheessa olin vain tyytyväinen: metsästä oli päästy ehjänä pois ja hyväksytyllä suorituksella. Kun kuulin, etten ollut edes viimeinen, saatoin vähän jopa hymyillä. Olin radan 25. nopein 28 matkaan lähteneestä, ja SM-kisassa tulin sijalle 24 yhden ulkomaalaisen osallistujan takia.

Aurinko paistaa, elämä hymyilee!

Isä oli nauttinut kisakeskuksen auringosta odotetusti jo pidempään, Petri oli tullut noin 10 minuuttia aiemmin pois metsästä. Saimme kaikki kolme hyväksytyn tuloksen, mikä on ollut viime aikoina harvinaista: yleensä joku meistä on keskeyttänyt tai hylätty. Sitten vaan kuivaa päälle ja kotia kohti. On edelleen outoa käydä suihkussa suorituksen jälkeen, kun on ollut hetkeä aiemmin aivan läpimärkä.

Kilpailuvarustus oli toiminut kohtuullisesti. Sarjakuvaseura-paita oli sopivan lämpöinen tälle kelille. Evästä olisi ehkä pitänyt olla hitusen enemmän, kun lihasten energiataso alkoi selvästi olla lopussa viimeisillä kilometreillä. Toisaalta en tiedä, olisiko keho kelpuuttanut useampaa energiageeliä.

Eväät olivat vaimoni tekemässä uudessa mahavyössä. Se läpäisi tulikokeensa ja isäkin pohti haluavansa samanlaisen. Kengännauhoja sen sijaan sai sitoa kolme kertaa uudestaan, kun teippaukset irtosivat rasituksessa. GPS-käppyrätkin olisi ollut kiva saada kellosta ulos koko matkalta…

Naureskelin kotona miesten pääsarjan kisalle, jossa ratkaisut oli tehty yli 25 km radalla kahden ja puolen tunnin kisaamisen jälkeen vasta loppukirin yhteydessä. Yritin muistella kolmen vuoden takaista kurkoa, ja vaikka kartasta tunnistin missä tienoilla oltiin kierrelty, valoisassa ja ilman lunta maisemat olivat todella toisenlaiset. Tapahtumien karttoja on myös mielenkiintoista verrata toisiinsa, niiden tyyleissä kun on yllättävän paljon eroja.

Esimerkki karttojen eroista Paljakkokallioilta. Vasemmalla kurkokartta kolmen vuoden takaa (kartoittaja ja kartoitusvuosi ei tiedossa), oikealla Tommi Hakulin uudelleenkartoitus tältä vuodelta.

Nyt kun harjoituskielto on purettu, päästään alueelle taas suunnistamaan. Vauhtiin päästään jo parin viikon päästä KurkoCupin osakilpailussa Erikoispitkän melkein tavallisenpituinen Kurko. Tuolloin päässee siis taas ihmettelemään maisemien muuttumista pimeässä.

Jälkikäteen ei ollut yhtään niin paha olo kuin joskus lyhyempien Jukola-osuuksien jälkeen. Treenaaminen siis vaikuttaa selvästi. En olisi kyllä muutama vuosi sitten vielä uskonut, että osallistun jossain urheilulajissa SM-kilpailuihin, saatika että yhdessä niistä rämmitään metsässä parisenkymmentä kilometriä!

Täytyy varmaan ensi vuonnakin ottaa kisalisenssi, niin on syy kierrellä ainakin lähialueen kisoissa. SM-erikoispitkä on vuoden päästä jälleen Keski-Suomessa, kun järjestäjänä on Saarijärven Pullistus. Kisamaasto sijaitsee karttarekisterin mukaan Sarjakuvaseuran kotimaastojen läheisyydessä: Liimattalan kylän ja Konginkankaan itäpuolella, Hirvaanmäen kylän pohjoispuolella. Jalat kuivina ei siitäkään taida selvitä, vaan nautitaan suomaastosta, ehkä vähemmillä kallioilla ja enemmillä harjuilla. Sitä odotellessa!