Syyskuun toinen ja taas poikkeuksellisesti keskiviikkona oleva kara-kokous on ainakin listaltaan lyhyt, ja sisältää pääosin Kukkulan alueen asioita. Ilonan pitäisi päästä tällä kertaa paikalle.
§ 160 Ilmoitusasiat
Kuokkalan sillan yksisuuntaiset pyörätiet ovat valmistuneet kesän mittaan. Siltakadun risteyksen turvallisuudesta puhuttiin lyhyesti lautakunnassa alkukesästä, ja nyt on joku tehnyt asiasta kuntalaisaloitteenkin, jossa pyydetään nuolivaloa Kuokkalasta Lutakon suuntaan kääntyville autoille. Kaupungin vastineessa pelätään liikenteen ruuhkautumista nuolivalon myötä.
Tässähän on monta asiaa, johon voisi tarttua, alkaen jo siitä, että silta on ollut paikallaan yli 35 vuotta, ja nyt vasta on herätty siihen, miten korkeiksi pyöräilijöiden vauhdit voivat nousta sillalta alas valuessa. Nurkkahan on ahdas ja näkemäesteinen kerrostalon takia. Pyöräilijöille on jätetty ahdas väli, samalla kun autoille on varattu leveimmillään neljä suoraan menevää tai kääntyvää kaistaa, “ettei liikenne vaan ruuhkautuisi”. Liikennesuunnittelun perusehtona on edelleenkin siis autoliikenteen sujuvuus.
Yksisuuntaiset pyöräväylät ovat tilastojen mukaan turvallisempia kuin kaksisuuntaiset. Todennäköisesti paikassa säännöllisesti pyörällä tai autolla ajavat ja sen riskin tuntevat ihmiset tietävät, että pään tulee kääntyä aktiivisesti ja vauhtia pitää ottaa pois. Pyöräilijöiden kasvaneen määrän sillan pohjoispuolella pitäisi lisätä myös autoilijoiden huomiota oikealle kääntyessä.
Työmaan aikaisista järjestelyistäkin voisi sanoa monenlaista, mutta ei nyt mennä tässä siihen.
Käydään läpi tulevaisuuden keskustavisiota. Keskustaa on myllätty viime vuodet ja uudistaminen jatkuu vielä jonkin aikaa, kun sen vetovoimaa lisätään kulttuuripalveluiden keskittämisellä ja Siltakortteleilla. Kulttuurikortteli ja kirjaston kiinteistön tulevaisuus pohdituttaa, samoin Siltakorttelien taloudellinen järki.
Esittelyissä myös Seppälänkankaan datakeskushankkeen eteneminen. Tätä toivottiin viime kokouksen lopussa. Datakeskuksista olen avautunut muutamaan kertaan, varmasti kiinnostus on sekä hankkeen työllisyysvaikutuksiin että sen ympäristölle negatiivisiin puoliin.
§ 161 Viranhaltijapäätökset
Päätöksissä näkyy Kauramäen alueen rakentamisen edistyminen niin kadunrakentamisen kuin tonttimyyntien osalta, viime aikojen tapahtumat sekä puistoalueiden kunnostusta.
Tilkunlammentieltä Jokipaikantien kohdalle kulkeva jyrkkä jalankulun ja pyöräilyn reitti näköjään peruskunnostetaan samalle paikalle pelkällä viranhaltijapäätöksellä, suunnitelma ei ole ollut nähtävillä kuten muut Kauramäen tiet. Tämä on kuitenkin Kauramäen päältä katsottuna pääreitti kohti markettialuetta ja keskustaa.
Parannettavan pätkän valtatien 9 alittava tunneli huhtikuussa 2026.
Vaajakoskella uusitaan huonokuntoisia hopeasalavia Palokunnanpuistossa, joka ei ole päätöksen mukaan herättänyt kommentteja, Olen vähän yllättynyt tästä, koska yleensä puiden kaataminen näkyy aina mediassa. Ehkä sitten kun työt alkavat ja on liian myöhäistä.
Pohjanlammen koirapuisto on uusinnassa. Työt ovat käytännössä alkaneet välittömästi vihersuunnitelman hyväksymisen jälkeen. Nythän kaupungilla on kaksi koirapuistoa, jotka ovat poissa käytöstä, Pohjanlampi ja Taulumäki. Taulumäellä on sentään korvaava paikka, mutta Pohjanlammella ei väliaikaista puistoa ole.
Koirapuiston rakenteet oli 27.9.2026 mennessä purettu ja osa puista kaadettu.
§ 162-163 Kukkulan aloituskortteli
Tehdään Kukkulan aloituskorttelista maankäyttösopimus ja heitetään alkukesästä viimeksi käsitelty ja sen jälkeen nähtävillä ollut kaava valtuustolle hyväksyttäväksi.
Kaavaan saatiin alkukankeuden jälkeen merkintöjä säilytettävästä puustosta, ihan kaikkia isoimpia ei ikävä kyllä säästetä. Kukkulalla on liito-oravien elinpiiri, joka velvoittaa ensisijaisesti säilyttämään olemassa olevaa vehreyttä ja täydentämään sitä uusilla istutuksilla. Näistä pitäisi olla iloa myös alueen asukkaille.
Heippa, sädesairaala!
§ 164 Kukkumäentie 28 A/C
Tätä käsiteltiin 11.8.2026. Lähinnä hallinnollinen kaavamuutos voidaan hyväksyä, kun ei ole herättänyt suuria tunteita.
Viime kerralla kun kirjoittelin suunnistusseikkailuistani, pohdiskelin, mikä olisi seuraava kilpailuni. Isä kyseli elokuun loppupuolella, lähtisinkö mukaan Kirkkonummelle Lynxin järjestämään keskimatkan SM-kilpailuun. Hän oli suuntaamassa myös Posiolle pitkien matkojen SM-kisaan, mutta ne olin sulkenut pois aikataulusyistä.
Kisoja kohti
Olin ajatellut kisata kesän mittaan vain Jyväskylän lähiseudulla, mutta yhteisreissu madalsi kynnystä osallistua. Hyvän saavutettavuuden takia nämä kisat olivat muutenkin kohtalaisen isot, yli 2200 suunnistajaa suuntasi paikalle.
Ennakkoon ihmettelin, kun kilpailuinformaatiota ei ollut saatavilla ajoissa. Aluekartatkin olivat saatavilla vasta päivää ennen kilpailua. Syy selvisi paikan päällä ja on luettavissa ratamestarin lausunnosta: Kuukautta ennen kisaa oli mennyt suunnitelmat uusiksi yhden maanomistajan kanssa ja järjestäjälle oli tullut kiire järjestellä kisa-aluetta toiseen paikkaan.
Koska karsinnat olivat lauantaina jo kello 9 alkaen, piti matkaan suunnata Jyväskylästä jo perjantaina. Matkalla pääkaupunkiseudulle pidimme lataustauon mielenkiinnon vuoksi Haarajoen K-Marketilla, ja kävelyretki lähiympäristöön pysähtyi heti tien toiselle puolelle. Vahan kaupparakennuksen ovi oli auki ja sieltä pilkotti Sega Rally. Lähempää erottui teksti Pelihalli auki, joka houkutteli sisälle.
12 euron pääsymaksulla olisi päässyt pelaamaan vapaasti monipuolisia laitteita. Periaatesyistä sisäänpääsy oli maksettava, vaikka vain tukimaksuna. Testailin paria flipperiä ja Centipedeä, mutta auton akku täyttyi harmillisen nopeasti ja matkaa oli jatkettava…
Yöpaikka järjestyi Helsingissä asustavan sarjakuvaseuralaisen kotoa, joka ei ollut osallistumassa kisaan. Ilta menikin sitten mm. vanhoja Jukola -valokuvia tutkaillessa.
Karsintakierros
Aamulla jo ennen kuutta ylös ja hiljaisille kehäteille ajelemaan kohti kisakeskusta. Peltoparkin jälkeen vaellus kohti kisakeskusta ja ihastelemaan aamuista usvaa ja tyyppimaaston korkeita kallionjyrkänteitä. Levitimme tavarat vanhojen heinäpaalien kupeeseen, ja viereen paukahti hetken päästä (isälleni enemmän) tuttuja Vaajakosken Terän veteraanisarjalaisia.
Tämä kallio ei ollut edes korkeimmasta päästä.
Rankipisteiden vähyyden takia pääsin H40K2-karsintaan ensimmästen joukossa metsään kello 9. Aamupäivän radat oli sijoitettu kisakeskuksen länsipuolen rinteisiin. Lähdössä toimiminen meni jo rutiinilla, olihan tämä jo kolmas kilpailuni!
Lähdöstä oli K-pisteelle vain 80 m. Hirveästi en voinut karttaa katsella, kun piti epätasaisessa maastossa katsoa mihin astuu. Sain rytmistä yllättävänkin nopeasti kiinni ja suuntasin ekalle rastille kohtuu suoraviivaisesti suunnalla. Mutta heti kakkosrastille luin rastipistettä hiukan väärin ja pudotin yhden käyrän liian alas. Pah. Metsäkoneen jälkiä ja risuja oli ratamestari tälläkin kertaa tilannut vähän joka puolelle.
Ajatusten kasaus ja kolmosrastille suoraa viivaa kallion päälle. Pienipiirteinen paikka, mutta suuntaus suoraan oikealle kumpareelle. Nelonen oli puron toisella puolelle. Pudotin vähän liian nopeasti alas metsään, olisi kannattanut jatkaa pidempään kalliolla. Alhaalla oli kaatuneita puita ja kiviä, jotka hidastivat turhaan matkaa. Rasti itsessään oli helppo kivi vähän ylempänä aukon reunalla.
Jatkoin luontevasti kohti vitosta puronreunaa pitkin, jossa oli selvä ainakin eläinten käyttämä polku. Alkoi tehdä mieli hidastaa liian aikaisin, mutta tajusin onneksi oikealla puolella olevan suon, joka auttoi paikallistamaan etenemistä. Eteen putkahti vasemmalta hitusen hitaampi nainen, ja helppoa ohituspaikkaa ei ollut. Edessä onneksi se mäki, jonka päälle piti kiivetä vitosrastille. Mäen päällä oli outoja neliskulmaisia tasaisia kiviröykkiöitä, joiden merkitys ei auennut. Muljusivat jalan alla ikävästi.
Kutoselle on lyhyt väli, mutta risuja ja kiviä väistellessä sattui taas virhe. Mäen reunalta luin maastoa vähän väärin, ja pyörähdin kuusikon sekaan. Kutonen löytyi helpohkosti, kun vaaleanvihreästä pääsee ulos. Ja seiskalle suon yli mäen reunaa pitkin.
Kasille olikin taas pidempi väli, se eteni polkuja seuraillen. Pudotin taas polulta turhan aikaisin kivikkoon, joka hidasti turhaan menoa. Edessä juoksija nousi mielestäni liian aikaisin kumpareelle, kun itse tulkitsin rastin olevan edempänä. Kanssakisaajan suunnanvaihdos vahvisti epäilykseni ja rasti löytyi helposti. Ura jatkoi suoraviivaisesti ysille.
Kympille olikin sitten mentävä vaaleanvihreän läpi. Edessä kukkula tuntui tulevan jotenkin liian nopeasti vastaan ja kaarsin oikealle, ajatuksena antaa mäkien ohjata kohti rastia. Mutka näyttää gepsissä jälkikäteen isolta. Sitten vaan kohti viimeistä rastia. Suunta kohti polkua ja vihdoin sai lyödä kartan rullalle ja vain juosta. Leimauksen jälkeen kohti maalia, ”tällä kertaa en varmasti hidasta yhtään ennen maalileimasinta”. Puuskutusten jälkeen pitkää viitoitusta seuraten emit-purkuun.
Tauko paikallaan
Sitten jännittämään, miten karsinnassa kävi. Hetken aikaa olin tuloksissa vielä 22 nopeimman joukossa, mutta pikkuhiljaa valuin alaspäin. Lopulta jouduin toteamaan, että suoritus sujui 13 sekuntia liian hitaasti. Olin ensimmäinen karsintaeräni B-finaaliin putoaja. Harmitti.
Heti karsinnan jälkeen vielä hymyilytti, kun tulokset olivat auki. Taustalla maaliviitoitusta seuraava letka.
Jälkikäteen suorastaan juilii katsella tuloslistalta, että samalla ajalla karsintaerä ykkösessä olisin ollut A-finaalissa. Sen lisäksi, että ykköserä oli 100 metriä lyhyempi, siinä oli useampi poisjäänyt.
Voin sijoittaa ratkaisevan ajanmenetyksen kakkosrastin koukkuun, jossa tuli noin 15 sekuntia ylimääräistä. Noh, minkäs teet. Isäkin tipahti karsinnasta H70 B-finaaliin kevyen pummaamisen saattelemana, omenat eivät varmaankaan putoa kauas puusta…
Ratkaiseva 15 sekunnin mutka.
Sitten monen tunnin odotus. Ruokateltalta ei tarvinnut miettiä mitä ottaa, kun vain härkiskiusaus oli gluteeniton. Kasvisruoalle oli lyhyt jono ja se oli maukasta. Jännitimme, olenko sekä ensimmäisenä että viimeisenä metsässä, mutta ihan en sitä kunniaa kello 15.57 lähtöajalla saanut. Harrastaminen tulee kuulemma kalliiksi ja investoin jälleen yhteen tarvikkeeseen lisää: ostin ranteeseen kiinnitettävän rastimäärekotelon.
Odottavan aika on pitkä.
Isä kävi oman B-finaalinsa suorittamassa yhden ja kahden välillä sarjakuvaseuramaisesti mutkitellen. Ja minä sen kuin odotin.
Kolmen jälkeen kiskoin varusteet takaisin päälle ja puoli neljältä tallustelin vihdoin lähtöpaikalle. Finaaliradat olivat kisakeskuksen itäpuolella, ja siellä kalliot ja jyrkänteet olivat suurempia ja jyrkempiä. Lähtökarsinassa oli hiljaisempi tunnelma kuin aamulla. Montaa lähtijää ei enää selän taakse jäänyt odottamaan omaa vuoroaan.
Finaalin kallioille
Lähdöstä ei ollut tälläkään kertaa pitkä matka K-pisteelle. Sain jälleen nopeasti maastosta kiinni ja koukkasin kalliota pitkin kohti ykköstä. Kakkosen suuntaan ylitin ojan liian aikaisin ja jouduin etenemään vaaleanvihreässä jyrkänteen suuntaisesti. Kantarelleja olisi ollut maassa sen alla, jos olisi kerennyt poimia.
Kolmoselle kallioita pitkin. Taas sai painaa vauhdilla. Pudotus pöheikköön ja ojaa pitkin rastille. Ja uudestaan vauhti päälle, käyriä tulkiten neloselle. Totuttelin irrallisten rastimääreiden lukemista ranteesta. Numerot sujuivat jo helposti, mutta muut tarkkeet eivät ole nyt niin helppoja, kun nuolet osoittavat lapulla eri suuntaan kuin toisin päin kädessä olevalla kartalla…
Vitoselle piti osata valita oikea nousukohta. Tulkkasin maastoa väärin ja päädyin liikaa vasemmalle. Sain onneksi kiinni paikasta ja korjasin saman tien kohti rastia. Nollamökkejä väistellen jälleen kallionmuotoja pitkin kutoselle.
Sitten kohti seiskaa. Yritin välttää ylimääräisiä käyriä ja kiertää isoimman mäenhuipun, mutta sekosin ajatuksissani ja unohdin kääntää takaisin oikealle päin… Ylittelin kallionkielekkeitä ja väistelin kiviä, kun yhtäkkiä hoksasin etten ole ihan täysin kartalla. Edessä pilkotti rasti. Saisiko siitä kiinni sijaintiin? Koodi 38 löytyi kuin löytyikin omista rasteista. ”Ääh, miten mä voin olla näin etelässä” ja tiukka käännös pohjoiseen noitumisten saattelemana.
Jälleen hyvä muistutus siitä, miten oikeaan suuntaan eteneminen auttaa rastin löytämisessä. Tässäkin suunnassa rasti toki löytyi, mutta liian aikaisin.
Jyrkänteen reunalta alas ja toisen kielekkeen ohjailemana rastille. Tässä kohtaa luonnollisesti oli vähän into mennyt suoritukseen. Kasille mennessä huomasin, että tämä musta viiva olikin tie, eikä kieleke… Ysille ja kympille taas kallioita pitkin ilman suurempia yllätyksiä.
Yhtätoista kohti lähdin selvästi väärää reittiä, kun vasemmalla oli kallioita ja suota. Oikealta olisi saanut kierrettyä nousut ja hetteiköt ja päässyt hakkuu-uralle juoksemaan. Voimat alkoivat loppua ylämäessä, rasti itsessään löytyi sieltä mistä pitikin. 12 luo kallionreunaa seuraten, ja sitten suunnalla kohti 13:a ja maalia.
Yhtään ei olisi enää huvittanut juosta, enkä ollut enää ihan täysin kartallakaan. Aiemmin menneiden jäljissä päädyin kuitenkin kulkemaan oikeaan suuntaan ja tulin suoraan rastille. Sitten vaan polkuja pitkin kenttäkuulutusta kohti! Leimaus pellonreunassa ja täyttä vauhtia maaliin. Jälleen harmitti.
Kotia kohti
Taivas näytti siltä, että kohta tulee vettä, joten tavarat kantoon saman tien ja kohti autoa. Aavistus oli oikea, tihkusade kasteli meidät parkkipellolle kulkiessa.
Kiitokset Lynxille järjestelyistä, kaikesta huolimatta kisa-alueella oli hyvä meininki ja järjestelytkin toimivat tarpeeksi hyvin omiin tarpeisiin.
Matkalla kerkesin vähän jälkipyykkäillä. Olin ollut kutosrastilla jo kolmannella sijalla, mutta sen jälkeinen virhe pudotti minut kutoseksi. Myöhempi sählääminen tiputti vielä yhden pykälän, ja lopputuloksissa olin seitsemäs. En sentään viimeinen, mutta virheettömällä suorituksella olisin ollut ylempänä…
13 sekuntia nopeampi suoritus karsinnassa olisi tarkoittanut käänteisten lähtöjärjestysten takia myös, että olisimme päässeet lähtemään kotiin noin puolitoista tuntia aikaisemmin. Keravan-Mäntsälän seudulle osui lisäksi hurja sadekuuro, joka hidasti etenemistä entisestään. Taukojen, isän kotiinheiton, suihkun ja varusteiden levittelyn jälkeen olin puoli yhdeltätoista unilla. Vähän turhan pitkä kisareissu tällä kertaa. Olen silti tyytyväinen, että lähdin.
Seuraava kisa lienee SM-erikoispitkä lokakuussa kotoisalla Tasasenkankaalla. Siellä panokset tasaiseen etenemiseen, ei niinkään kovaan vauhtiin.
Lyhyt lista, jossa pääosin raha-asiaa ja vieläpä etänä. Ilona on estynyt, joten pääsen kokoustamaan (ja kokouksen jälkeen hyte-lautakuntaan).
§ 152 Ilmoitusasiat
Talvihoidon kilpailutus on tehty alkuvuoden ja kesän aikana. Esittelyssä käydään läpi, miten työt organisoidaan. Kilpailutus on tehty seitsemälle alueelle, joita voidaan tarkentaa talvikaudella lisää.
Talvella aluevastaava ohjaa, minkätyyppiselle lähdölle lähdetään missäkin vaiheessa (aurataanko mitä ja missä järjestyksessä). Julkinen palvelu on olemassa, josta voi seurata aurauksen etenemistä. Täytyy yrittää muistaa tänä talvena tutkailla sitä aktiivisemmin, kun aiemmin on unohtunut.
Aiempien talvien perusteella keskustellaan varmaan taas tonttiliittymien avaamisesta ja jalkakäytävien puhdistusvastuista. Varmaan joku sana pitää heittää yhdistettyjen jalankulku- ja pyöräteiden auraamisesta ja siitä, miten aurausta ei ainakaan joillain pätkillä tehdä tasaisen yhtenäisesti pääväylät ensin -meiningillä.
§ 153 Viranhaltijapäätökset
Aina näissä joku mielenkiintoinen osuu silmään, tällä kertaa viherpalvelupäällikön “Tuomiojärven harjun ennallistaminen paahdeympäristöksi”, joka koskee entistä mäkihyppymonttua uusien kuntoportaiden vieressä. Tulee julkiseksi vasta 9.9., niin ei ole vielä istutussuunnitelmaa yms. saatavilla. Vaikuttaa silti hyvältä.
§ 154 Talousarvio 2027
Käydään läpi toimialan budjettiehdotusta ensi vuodelle. Kaupunginhallitus on 1.6. päättänyt kehyksen, jonka puitteissa toimitaan. Isoimmat riskit budjetin paukkumiselle ovat samat kuin ennenkin, talvihoidon kustannukset, rakentamisen suhdanne ja joukkoliikenteen kysyntä.
Rahoituksen tiukkuuden takia myös katuverkon korjausvelka jatkaa kevyttä kasvuaan, joka jyrkkenee vuonna 2030. Seuraavalla valtuustokaudella on siis pieni pommi luvassa tämän osalta. Pitäisi löytää jostain noin puoli miljoonaa tähän korvamerkityksi. Ja tässähän pitää muistaa, että kalleimmat kadut suhteessa asukaslukuun ovat ne, joiden varrella asuu vähiten asukkaita. Tiheämmällä alueella asuvat käytännössä subventoivat omakotialueilla asuvien (esim. minun) infraa.
Hulevesistä saadaan lisätuloja (käytännössä varmaankin hulevesimaksun kautta). Ledivalot vähentävät valaistuskustannuksia, mutta niiden asentaminen maksaa. Vuoden 2027 lopussa arvioidaan yli 90 % kaikista valaisimista vaihdetun ledeiksi.
Pientä laskua henkilötyövuosissa, mikä ei varmaan helpota aiemmissa raporteissa mainittua hektisyyttä toimialalla.
Tiukalla ollaan joka vuosi eurojen kanssa. Tässä pitäisi varmaan jotain puhua siitä, miten kiinteistöverotus pitäisi uudistaa isommassa kuvassa, mutta se taisi jäädä viimeisimmässä hallituksen kehysriihessä limboon.
§ 155 Kunnallistekniikan investointiohjelma 2027
Uudet kohteet ensisijalla, vanhojen saneeraukset työnnetään tulevaisuuteen. Isoiten näkyvä on Palokanorren uusiminen, joka päässee vihdoin alkamaan. Tourujoen kunnostus tipahtaa pois menoista, Kuokkalan sillan valaistuksen korjaamiseen on varattu rahaa. Autiojoen kunnostusta suunnitellaan, mutta kunnostus alkaisi vasta 2028. Vähän jäätiin miettimään, oliko aikataulu aiemminkin näin vai onko työnnetty eteenpäin.
Huomattiin myös, että kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman kohteita on hävinnyt verrattuna viime vuoden listaan. Tämä vaatinee reagointia.
§ 156 Ylistönmäentie
Kielo haluaa yhdistää kaksi omistamaansa tonttia ja rakentaa uudisrakennuksen Ylistönmäentien ja Ohjelmakaaren risteykseen. Samalla käyttötarkoitus muuttuu painottamaan enemmän varastotoimintaa (joita on syntynyt Kuokkalan alueelle viime vuosina aika paljon). Vaikuttaa siis siltä, että toimistotiloissa on aika paljon vajaakäyttöä.
Havainnekuvissa näkyy eteläpuolen hallimainen uudisrakennus, mutta en saanut materiaaleista ihan selvää, säilyykö pohjoispään rakennus sellaisenaan, vai uudistetaanko sitäkin. Jotain liittymämuutoksia oli myös tekstin perusteella luvassa.
Voisi mainita jotain siitä, miten nykyisellään pyörällä tai kävellen ei ole selvää reittiä rakennusten oville etenkään metsän kautta kulkevalta kevarilta. Muistan ihmetelleeni tuolla (silloisella Protomolla) järjestetyn Global/Finnish Game Jamin 2014 (aika kulkee liian nopeasti, en muistanyt yhtään kuvanneeni tuollaista videota) yhteydessä, mistä virallisesti pitäisi kulkea, eikä reitistö ole siitä oikeastaan muuttunut.
Kaava-alueen eteläpuolen hiekkakenttä on ollut pysäköintikäytössä, mutta kaupungin omistuksessa. Mikähän diili tässä on, kun kaavassa kyseessä on “ohjeellinen yleinen pysäköintialue”, mutta kentälle on rakennettu lämpötolpat ja pysäköinti on sallittu vain kiinteistön parkkiluvalla?
Luonnoksesta ei käytännössä tullut palautteita, seuraavaksi ehdotusvaihetta kohti. Tuskin tulee siinäkään.
Toinen tämän lautakunnan kokous jäsenyyteni aikana, ja tälläkin kertaa pitäisi revetä kahteen paikkaan. Osuu kaupunkirakennelautakunnan poikkeuksellisesti keskiviikkona olevan kokouksen kanssa päällekkäin. Siitä tulossa oma blogaus. Riikka pääsee siis (jos Internet suo) paikkaamaan minua kokouksen alkuun, ja loikkaan hyte-asioihin sitten kun karasta pääsen.
Listalla erilaisia suunnitelmia ja katsauksia sekä palveluverkon muutoksia. Läpi kahlaaminen vei aikaa, mutta toisaalta auttaa hyvin tässä kohtaa hahmottamaan miten hyvinvointialueella menee. Ennakkotietona saattaa tulla vielä lisäpykäliäkin, katsotaan niitä alkuviikosta.
§ 52 Edustaja nuvan kokouksiin
Lautakunnalla on ollut edustaja Keski-Suomen nuorisovaltuustossa puhe- ja läsnäolo-oikeudella. Ari-Pekka Liukkonen oli Lila Heinosen varajäsenenä, joten A-P:n paikka on nyt vapaana samoista syistä kuin miksi istun nyt lautakunnassa.
Työttömien terveystarkastuksissa käydään todella vähän (6,2 %), samoin eläkeläisten (1,5 %)
Jos kaikki kävisivät, tulisi varmasti ongelmia kapasiteetissa
Toisaalta voitaisiin paremmin tunnistaa palvelutarpeita jos prosentit nousisivat, jolloin säästettäisiin erikoissairaanhoidon kuluissa
Vertailtavista hva:ista Etelä-Savolla selvästi asiat paremmin
Vammaispalveluissa toivotaan enemmän päätösvaltaa ja yksilöllisyyttä asiakkaalle itselleen
Ikääntyneiden osalta hajontaa yksiköittäin
Palveluseteleitä hurja määrä, n. 21 miljoonaa euroa jaettu niiden kautta
Viestintä ja ruuan laatu vaikuttaa paljon asiakaskokemukseen
Kuljetuksissa nousee mm. puutteellinen julkinen liikenne
Liikennepolitiikka, johon hva ei voi suoraan vaikuttaa, mutta pidettävä mielessä
Henkilöstö haluaa toimia ihmislähtöisesti mutta resurssit, prosessit, yms. vaikeuttavat asiaa
Tästä oppeja tälle ja tuleville vuosille. Raportin johtopäätökset ja toimenpiteet vaikuttavat vievän oikeaan suuntaan.
§ 54 YHTA
YHTA, eli toiminnallinen yhdenvertaisuus ja tasa-arvosuunnitelma on valmistumassa ja lautakunta antaa siitä lausunnon. Suunnitelmassa määritellään tavoitteet ja toimet vuosille 2027-29.
Yhteiskunnan trendit yleisesti heijastuu kokemuksiin
Palautteissa tulee vastaan eriarvoista kohtelua tai palvelujen saatavuutta liittyen ikään, sukupuoleen, terveydentilaan, asuinpaikkaan
Kysely yhdenvertaisuudesta tehty alkuvuodesta 26, siellä toistuu edellisen kohdan tarve ihmislähtöiseen, kuuntelevaan ja ammattimaiseen palveluun
Tämän yhteensovittaminen prosesseihin ja resurssitavoitteisiin on varmasti todella vaikeaa isossa organisaatiossa
Tuntemuksia, että asiakkaan todellinen tarve ohitetaan, perustuen mielikuvaan asiakkaasta
Erilaista yhdenvertaisuutta riippuen ihmisryhmästä
Liikenne- ja kuljetuspalvelut ja ajan käyttö (maaseutu) vai esteettömyys ja palveluprosessi (kaupunki)
Vaikeuksia päästä palveluihin (maahanmuuttajat)
Digitaidot (ikääntyneet)
Asiakkuuskertomuksen perusteella kaksi kolmesta yli 65-vuotiaista kokee vaikeuksia digipalvelujen käytössä
Hva:lla ei ole tarkkaa tietoa palveluidensa esteettömyydestä
Yksi toimenpiteistä esteettömyyskartoituksen tekeminen
Nepsyasiat nousevat erityisenä kohteena myös esiin
Vanhus- ja vammaisneuvostot sekä nuorisovaltuusto ovat nostaneet omia tärkeitä nostojaan
Pysyvät tiettyjä ihmisryhmiä edustavat toimielimet pystyvät paremmin vaikuttamaan juuri heissä erityisesti korostuviin asioihin
Olen viime aikoina muutamaan kertaan jutellut yleisemminkin naisten alidiagnosoinnista ja siitä, miten naisten vaivoja on muutenkin tutkittu vähemmän. Rakenteellinen ongelma lähtee siis todella pitkältä.
§ 55 Hyvinvointisuunnitelma
Seuraava lausuttava suunnitelma. Keski-Suomen alueellinen hyvinvointisuunnitelma tehdään vuosille 2026-2029 ja sitä on valmisteltu yhdessä monien toimijoiden kanssa.
Onkohan suunnitelmaa väännetty tekoälyavusteisesti, aloin bongata “not this but that” ja ajatusviivarakenteita, enkä pystynyt hetkeen keskittymään varsinaiseen sisältöön tämän takia.
Vain osa asioista sellaisia, mihin hva voi vaikuttaa suoraan, vaaditaan myös kuntien, yritysten, kolmannen sektorin jne vaikuttamista
Laki velvoittaa hva:ta edistämään asioita, mutta osa tarpeellisista toimenpiteistä on sellaisia, joihin se ei voi suoraan vaikuttaa
Tavoitteet kirjattu hva:n näkökulmasta
Toimenpiteissä liikunnallisuus voi helposti päätyä jotenkin erilliseksi arjesta, kun oikeasti pitäisi lisätä lihasvoimin liikkumista arjessa muutenkin
Kytkös kuntien kaavoitukseen ja liikennepolitiikkaan
Koska tunnistan tämän puutteen, myös muissa tavoitteissa voi olla puutteita
Yksinäisyys ja syrjäytyminen toistuvat monissa ryhmissä
Onko toimenpiteitä, jotka voisivat edistää kaikkien näiden asiaa
Tukevissa suunnitelmissa mainintoja
Päihteet nousevat myös useammassa kohdassa esille
Kertonee siitä, että päihteidenkäytön taustalla on yleensä jotain muuta ongelmaa
Erikseen olemassa alueellinen ehkäisevä päihdetyö
Suunnitelmista ei tosiaan ole pulaa, osataanko niitä kaikkia soveltaa käytännössä
Slaidi 63 toistuu slaidina 65, luultavasti copypastevirhe
Vaikutusten arviointi -slaidilla kohta 6 ympäristö (liikenne, rakennukset, ja tilat) ei sisällä päätösesitystä, miksi?
Lautakunta esittää aluehallitukselle suunnitelman hyväksymistä, ok.
§ 56 Kinkomaan nuorisokoti
Kinkomaan entisen sairaalan läheisyyteen suunnitellaan uutta lastensuojeluyksikköä Vitapoliksen tontille Attendon hoivakodin viereen. Samalla luovutaan peruskorjausta vaativasta Lotilan nuorisokodista Keljonkankaalla. Suurempi yksikkö madaltaa kustannuksia, kun palvelua voidaan tuottaa jatkossa enemmän itse sen sijaan, että sitä ostetaan kalliilla muualta.
Kinkomaalle tulee kaksi osastoa ja yhteensä 14 asiakaspaikkaa
Puolet lyhytaikaisia ja puolet pitkäaikaisia hoitopaikkoja
Suunnitelmassa huomioitu käytön erityistarpeet (yksityisyys, valvonta, henkilökunnan tilat, ilkivaltasuojaus…)
Energiatehokkuus tavoitteena, tulee myös aurinkopaneelit
Muurame ei vaadi pyöräpysäköintiä tontille, toisin kuin Jyväskylä, enkä huomaa että pyöriä olisi muutenkaan huomioitu
Jotenkin ironista kun katsoo edellisiä pykäliä terveyden suhteen
Kävin kurkkaamassa Lotilaa, siellä oli kyllä irtopyörätelineen rempula ja siinä pyörä, voisi olla ihan kiva että työntekijöille, vierailijoille ja asukkaille asennettaisiin ihan kiinteä teline johonkin
Esteetön asuinhuone suunniteltu vain lyhytaikaiselle osastolle, mitä tehdään jos tulee tarve pitkäaikaiseen asiakkuuteen?
Siirretäänkö tuolloin johonkin muuhun sijoituspaikkaan?
Ajo tontille on kapean kevyen liikenteen väylän kautta, jonka hva parantaa
Parkkipaikkoja kaava vaatisi 6, mutta rakennetaan 14
Kuitenkin latauspistokkeita vaaditaan 1 ja rakennetaan 1
Samalla vaivalla saisi 2, jolloin katsottaisiin tulevaisuuteen ja lisäisi redundanssia
Kävin siis tietenkin pyöräretkellä katsomassa tonttia. Paikka on kivassa ympäristössä, mutta tontilla oleva aistipuisto häviää. Kukahan sen on suunnitellut ja millä diilillä se siinä on, mitähän puistolle tehdään? Paljon puita myös jälleen kerran tuhotaan uuden rakentamisen yhteydessä.
Penkki Lampiraitin puolella tonttia.Tämä penkki jää uudisrakennuksen alle.Penkki ja pyörä ovat suurin piirtein keskellä uudisrakennusta.Nuoriso käy kyltin ja roskien perusteella alueella ainakin silloin tällöin.Aisti- ja Lampiraittien risteys. Tässä nurkassa on jatkossa parkkipaikka.Nämä nuoret kuuset jäävät asvaltin alle.Alppiruusukin taitaa jäädä sisäänajoväylän alle.Aistiraitin toisella puolella ovat istutuslaatikot.
Lautakunta lausuu aluehallitukselle hankkeesta.
§ 57 Asumispäivystys
Hyvinvointialue aikoo taloussyistä luopua Katulähetykseltä ostetusta asumispäivystyspalvelusta ja siirtää nämä 10 asukaspaikkaa oman tuotannon alle. Sopimukset päättyvät marraskuun 2026 loppuun. Tämän jälkeen hyvinvointialue tuottaa nämä paikat Keskussairaalantien selviämisasemalla, jonka 10 paikkaa laajennetaan 14 asiakkaalle. Kankitien tuetun asumisen paikat jatkuvat muuten voimassa olevalla sopimuksella ainakin tällä hetkellä vuoden 2028 loppuun asti.
Kankitien asunnoista on puhuttu mediassa paljon kesän mittaan (Yle, Keskisuomalainen), mutta minulle oli jäänyt liian kevyen lukemisen pohjalta väärä mielikuva koko yksikön lakkaamisesta. Kuitenkin nyt selvästi ainakin HVA on siinä olettamuksessa, että muutos koskee suoraan vain lyhytaikaiseksi tarkoitettua asumispäivystystä, ei jatkuvaa tuettua asumista.
Uutisista ilmenee, että asumispäivystyksen resursseilla on voitu järjestää mm. päivystystä ilta- ja yöaikaan, joka on hyödyttänyt myös tuettua asumista muuten. Eli onko tässä käynyt niin, että resursseja on käytetty ristiin, ja niiden vähenemisellä saattaa olla vaikutuksia tuetun asumisen toimintaan?
Koska tulevan selviämisasema-hätämajoituksen toiminta on nimensä mukaisesti lyhytaikaista, tavoitteena on saada asiakkaat siirretyksi nopeasti pysyvämpään asuinpaikkaan. Tätä täytyy pitää silmällä jatkossa, sillä jos asumispäivystyksessä on tälläkin hetkellä oleskellut samoja asiakkaita pitkäkestoisesti, onko hyvinvointialueella parempia keinoja ratkaista tätä asiaa?
Tämä kohta herättänee jonkin verran keskustelua.
§ 58 Perhe- ja sosiaalipalvelut
Palveluverkkomuutokset jatkuvat ja tiivistäminen jatkuu. Tämä oli jotenkin tosi vaikea pykälä hahmottaa, että mitä suljetaan ja missä sitä tarjotaan. Perusperiaate kuitenkin on, että vaikka muutoksia tehdään, palvelu yritetään tuottaa lähes yhtä helposti saatavana kuin aiemminkin.
Lasten ja perheiden asioita hoidetaan jatkossa useammassa Keski-Suomen kunnassa erillisten tilojen sijaan liikkuvana palveluna tai etänä. Joissain kunnissa palvelutarpeen arviointi loppuu kokonaan ja “lähi”palvelua saa toiselta paikkakunnalta.
Aikuisten sosiaalipalveluita on siirretty uusiin tiloihin ja Laukaan kuntouttava palvelu on muuttamassa halvempiin tiloihin.
Kai näitä on pakko peukuttaa, koska raha.
§ 59 Puolivuotiskatsaus
Taloustilanne näyttää numeroiden perusteella hyvältä ja vaikka alkuvuodelle onkin kirjattu alijäämäinen tulos, loppuvuoden pitäisi kiriä jopa paremmaksi kuin talousarvio ennustaa, käytännössä konsernipalveluissa syntyneiden säästöjen avulla. Katsotaan, miten käy. Vielä ei olla selvillä vesillä.
Muutama isompi poikkeama listalla, edellämainittu asumispäivystyksen muutos, erikoissairaanhoidon jonoista uhkaavat sakkomaksut (hoitoon pitäisi päästä alle kuudessa kuukaudessa) ja kuljetuspalvelujen markkinaoikeudessa oleva hankintapäätös.
§ 60 Sote-palvelustrategian seuranta
Toinen puolivuotisraportti, tämä koskee palvelustrategiaa, eli miten hva:n strategiaa toimeenpannaan sosiaali- ja terveyspalveluissa. Toimenpiteitä on listattu melkoisesti.
§ 61 Järjestöavustusohje
Päivitetään olemassa olevaa ohjetta järjestöavustuksille pienillä muutoksilla. Tästä olisin kaivannut vertailua nykyiseen ohjeeseen selkeyttämään mitkä kohdat ovat muuttuneet. Se olisi toki ollut vähän vaikeaa, koska dokumenttia on järjestelty uudestaan.
Uusi jäsennys on selkempi kuin vanha, ja on hyvä, että summat on mainittu eksplisiittisesti. Pientä häsmäkkää vielä luonnoksen loppupäässä oletettavasti valtiosta johtuen. Katsotaan, miten se kokouksessa asettuu.
§ 62 STEA-jatkohakemuksia
Hyvinvointialueella on kahdeksan järjestöä, jotka ovat saaneet avustusta tänä vuonna sekä hva:lta että STEAlta, ja he hakevat jatkoa myös vuodelle 2027. Halutaan jatkaa kumppanuutta näiden toimijoiden kanssa myös ensi vuonna, jolloin mahdollisuudet saada rahaa myös valtion tasolta on parempi.
Tässä vaiheessa ei pystytä sanomaan avustuksen määrästä mitään, koska budjettikäsittelyt ovat kesken. Sitä en tiedä, mitä tapahtuu, jos STEA hylkää hakemuksia tai sieltä saatava avustus pienenee rajusti nykyisestä. Tärkeää olisi ylläpitää näitä toimiviksi koettuja rakenteita.
§ 63 Ilmoitusasiat
Hyvinvointialueen arviointiryhmän loppuraportti on tässä vaiheessa ilmoitusasiana, siinä ei liene enää tässä vaiheessa mitään yllätyksiä.
LVV on tutkinut aikuispsykiatrian osastohoidon saatavuutta hyvinvointialueella, ja todennut toimissa olevan puutteita, mutta toimenpiteitä on tehty asian parantamiseksi. Eduskunnan oikeusasiamies on tarkastanut palveluja syksyllä 2025, ja päällekkäisiin kehotuksiin ei LVV:n mukaan ole tarvetta. Päätöksessä on pyydetty ilmoittamaan 30.6.2026 mennessä LVV:lle, mihin toimiin on ryhdytty eduskunnan oikeusasiamiehen syksyllä 2025 tehdyn tarkastuksen myötä. Toivottavasti on vastattu.
VTV on tiedottanut tarkastuskertomuksesta perhevapaauudistukseen ja lapsiperheiden palveluiden monialaiseen yhteistyöhön.
Perhevapaauudistus on johtanut niiden isien vapaiden pidentämiseen, jotka aiemminkin pitivät vapaita. Suurta muutosta vapaiden käytössä yksilötasolla ei ole tapahtunut.
Lapsiperheiden palveluissa taas ei tehdä tarpeeksi yhteistyötä neuvoloiden, varhaiskasvatuksen ja lapsiperheiden sosiaalipalveluiden välillä. Neuvolat ja vaka-palvelut tuntuvat toimivan keskenään hyvin, mutta sosiaalipalveluihin kontakti jää hankalaksi. Perhekeskus-tyyppinen toiminta on vastausten perusteella toiminut parhaiten. Raportissa todetaan myös, että perheet hakeutuvat liian myöhään sosiaalipalveluihin, että matalan kynnyksen palvelut auttaisivat. Parempi yhteistyö auttaisi palvelutarpeen tunnistamisessa aikaisemmassa vaiheessa.
Hva on antanut lausuntoja lakiluonnoksista, mm. toimeentulotuen asumismenoista (joita olisi hyvä tarkastella asukkaan arjen pysyvyyden ja sujuvuuden näkökulmasta) sekä alle 15-vuotiaiden rikoksesta epäiltyjen säilöönottamisesta (lakiesitys ei tue lasten hyvinvointia, säilytysaika pitäisi olla mahdollisimman lyhyt ja sille tulisi olla tiukat soveltamisperusteet ja toimiva viranomaisyhteistyö). Asiakasmaksujen korotusesityksen epäillään vähentävän sote-palvelujen piiriin hakeutumista.
Esperi Care Oy:lle valmistuu Kinkomaalle uusi ympärivuorokautisen asumisen yksikkö, johon yhdistetään Koski- ja Paatela-yksiköiden toimintaa Muuramen keskustasta ja Kinkomaalta. Koska osa asukkaista asuu näissä yksiköissä ostopalveluna hyvinvointialueelta, heidän kanssaan katsotaan sopiva asumisyksikkö, johon he siirtyvät.
Invalidiliitto on lähettänyt kannanoton, jossa muistutetaan henkilökohtaisen avun tärkeydestä vammaisen henkilön itsenäiseen elämään. Vammaispalvelulain muutoksen jälkeen joiltain asiakkailta on poistunut oikeus henkilökohtaiseen apuun ja se on korvattu kotihoidolla tai -palvelulla. Kannari on kirjoitettu valtiotason näkökulmasta kaikille hyvinvointialueille, en ole varma, miten meillä on toimittu.
Fortumin datakeskuksen kaavamuutos Seppälänkankaalla taputeltiin läpi keväällä 2026 Jyväskylän kaupunginvaltuustossa. Kirjoitin ennen kaavan käsittelyä mielipiteen, jonka pohja-ajatuksena oli keskusten tuomat hyödyt lähialueelleen.
Datakeskusten laskennalliset taloushyödyt kunnalle vertautuvat metsäteollisuuden biotuotetehtaisiin. Kohtuullisen paljon uusia työpaikkoja ja kassaan kilahtavat verotulot ovat hyviä täkyjä kuntapäättäjille. Ikävä kyllä palvelinkeskittymien vaikutus muuhun yhteiskuntaan vertautuu niin ikään näihin laitoksiin. Samaan tapaan kuin biotuotetehtaiden lopputuote on matalan jalostusasteen sellua, datakeskukset tarjoavat vain laskentatehoa korkean abstraktiotason tuotteiden sijaan.
Vertaus toimii myös luonnonvarojen käytön osalta. Laitokset itsessään vaativat suurta maapinta-alaa ja paljon raaka-ainetta: toinen puuta, toinen sähköä. Kun näiden tuotantoa optimoidaan näiden suurtoimijoiden käytön mukaisesti, ei ole kannustimia tuottaa vaikkapa laadukasta puutavaraa sahakäyttöön tai käyttää sähköä esimerkiksi korvaamaan fossiilienergiaintensiivisiä prosesseja. Näiden raaka-aineiden hyödyt valuvat ulkomaille niiden jatkojalostajille (paperituotteiden tai sovellusten muodossa), samalla kun haitat (metsäkato ja kallistuva energia) kotimaahan.
Mihin datakeskusten laskentakapasiteettia sitten tarvitaan? Julkisessa keskustelussa korostuvat tällä hetkellä tekoälymallien kouluttaminen, menneinä vuosina siellä vilahtelivat myös kryptovaluuttojen louhinta. Sitä kun on järkevintä tehdä siellä, missä energia on halpaa. Haluaisin edelleen uskoa, että laskentaa kaivataan erityisesti uusien verkkopalveluiden tuotantoon, mutta tilastot kertovat muuta.
Tietokoneet ja -verkot ovat nopeutuneet lapsuudestani useampia kertaluokkia, mutta olemme hupuloineet tämän tehokkuuden kasvun toteuttamalla aina vaan raskaampia ja raskaampia sovelluksia, äppejä ja tietojärjestelmiä. IT-ala ei toki ole keksinyt tätä ilmiötä, vaan se on toistunut aina sitä mukaa kun olemme keksineet keinoja päästä käsiksi suurempaan määrään energiaa.
Olen nähnyt tämän nk. Jevonsin paradoksin tulevan todeksi monta kertaa uusien abstraktiokerrosten myötä. Verkkosivujen latausajat eivät ole muuttuneet miksikään, kun sisältö muutetaan HTML:ksi vasta selaimessa palvelinpään sijaan. Musiikin kuuntelu vaatii pellin alla kokonaisen Internet-selaimen käynnistämisen sen sijaan, että käytettäisiin käyttöjärjestelmän natiivikirjastoja. Tekoälyagenttien pohdiskelu käyttää hurjan määrän energiaa verrattuna siihen, kun saman tehtävän tekisi asiansa osaava henkilö. Enkä viitsi edes mainita sitä, miten jumiin nettisivujen mainokset voivat koneet saada.
Nämä faktat tunnustaen on vaikeaa uskoa, että saatavilla olevaa laskentakapasiteettia päästettäisiin toimimaan vajaateholla. Päinvastoin, niin pitkään kun halpaa energiaa on saatavilla, alan yritykset pyrkivät luultavasti vain lisäämään konesaleja ja tuotantoaan. Tästä seuraa väistämättä kasvava tarve uuteen energiantuotantoon.
Voidaanko datakeskukset saada investoimaan sähköntuotantolaitoksiin? Tällä hetkellä kannustimet eivät puhu sen puolesta. Mediatietojen perusteella yhtiöt tekevät kiinteähintaisia sähkösopimuksia, joiden myötä niiden ei kannata edes skaalata laskentaa alaspäin sellaisina hetkinä, kun sähköstä on pulaa. Tässähän ei toki ole mitään järkeä, etenkin kun suuret datakeskusoperaattorit toimivat ympäri maailman ja kuormantasaus halvimpaan saliin olisi lähes triviaalia.
Tuotannon lisäksi pulaa voi tulla sähkön siirtoverkon kapasiteetista. Fingrid suunnittelee laajennuksia verkkoinfrastruktuuriin, mutta sähkölinjat vievät tilaa ja tuhoavat luontoa. Esimerkiksi Keski-Suomen ja Savon rajaseudulle nousevaa Harjulinjaa vastustamaan on noussut kansanliike. Parempia siirtoyhteyksiä tarvitaan riippumatta datakeskusinvestoinneista, jotta voimme korvata fossiilienergiaa puhtaammalla sähköntuotannolla, mutta tarkoitus ei pyhitä keinoja.
Ikävintä tässä kaikessa on, että valtiotasolla halutaan edelleen kannustaa datakeskusrakentamiseen veroeduilla, tilanteessa, jossa investoinnit toteutuisivat näistä tukiaisista riippumatta. Palvelinkeskukset poistuivat sentään halvemman sähköveron piiristä, mutta hallitus aikoo silti rakentaa uuden yritystuen, joka kompensoisi nämä kustannukset. Tämä vahvistaa mielikuvaa, että niiden taloudellisista hyödyistä ei haluta päästää osallisiksi kuin keskusten omistajat. Yhteiskunnalle tärkeillä verotuloilla ei ole jostain syystä tässäkään kohtaa niin merkitystä.
Mitä siis tulisi tehdä? Ainakin kaikenlaisista tukiaisista pitäisi luopua ja päästää kysynnän ja tarjonnan laki toimimaan vapaasti, keräten verotulot sotepalveluita karsivalle valtiolle. Datakeskusten energiankulutuksen tulisi joustaa sähkön tarpeen mukaisesti, jolloin olisi todellinen kannustin karsia kulutushuippuja. Teoriassa sen pitäisi luoda myös kannustin investoida tarvittaessa sähköntuotantoon. Ja jottei kävisi niin kuin Yhdysvalloissa, jossa datakeskusoperaattorit rakentavat uusia fossiilivoimaloita palvelinsaliensa läheisyyteen, pitäisi hyödyntää jollain tavoin päästökauppaa varmistamaan, että mahdollinen uusi sähköntuotanto olisi uusiutuvaa.
Jos utopistisin silmin katsotaan, meidän pitäisi ensisijaisesti pyrkiä vähentämään energian kulutusta, eikä lisäämään sitä keinolla millä hyvänsä. Tekoälyhypestä johtuva komponenttien raju kallistuminen voisi herätellä entistä vahvemmin IT-asiantuntijoita pohtimaan, miten sovellusten toimintaa voisi yksinkertaistaa ja tehdä enemmän vähemmillä kellosykleillä. Mutta mikä on oikea tapa hinnoitella laskentakapasiteettia, jolla saisi karsittua turhimman käytön? Ottaen huomioon, miten paljon tuotamme huonolaatuisia tuotteita ylettömällä määrällä energiaa fyysisessäkin maailmassa, miten muka voisimme estää sen digitaalisten hyödykkeiden osalta?
Ratkaisut eivät voi jäädä yksittäisten henkilöiden boikotteihin, vaan ainut varma tapa ehkäistä haittoja on sääntely ja hintamekanismien hyödyntäminen. Yksittäinen kunta hoitaa oman tonttinsa kaavoituksen kautta, muut asiat on ratkaistava valtakunnan tasolla, ettemme jää banaanivaltion rooliin.
Vihtavuoren sähköasemalta tulevaa siirtolinjaa Karhusuolla. Tätä yhteyttä aiotaan laajentaa datakeskushankkeen toteutuessa.
