Sain vieraita viime viikonlopuksi (eli vanhemmat ja pikkuveli tulivat käymään) näin Belgia-loppuajan kunniaksi, ja pääsin jälleen olemaan tehokas matkaopas kiertäessämme Liègeä ja Brysseliä. Päänähtävyydet tuli vilkaistua läpi molemmista kaupungeista, mutta niiden lisäksi päätimme miesporukalla (jotkut meistä sattuvat olemaan tietynlaisia autourheilufanaatikkoja) käydä maanantaina 23.2. vilkaisemassa Spa-Francorchampsin uuden ja vanhan kilparadan läpi, sekä käväistä Stavelotissa sijaitsevassa ratamuseossa.
Keli ei valitettavasti suosinut auringonpaisteella, vaan pääosin saimme tallustella pilvisessä säässä tai sadekuurojen kostuttaessa vaatteitamme. Keli oli siinäkin mielessä huono, ettemme päässeet nauttimaan Verviersin lähistön kauniin mäkisistä maisemista käytännössä lainkaan, vaan näkyvyyden jäädessä alle 50 metriin noustessamme pilvikerroksen sisään suurin osa ajasta meni tietä tähystellessä. Varsinainen rata oli suljettu aitojen taakse; ajat, jolloin yleinen tie kulki sen läpi, ovat nykyisin historiaa. Vaikka Spa-Francorchampsia kutsutaan edelleen yleisille teille vedetyksi radaksi, se on nykyään täysiverinen ja dedikoitu moottorirata. Kävimme kääntymässä La Sourcen hiusneulan ulkopuolella, jatkoimme matkaa viereistä tietä toiseen päähän rataa Les Combesiin ja jatkoimme entistä radanpohjaa kohti Stavelotia – ja nyt kun olen itse nähnyt livenä kyseisen rataosuuden, voin kutsua 60-luvun kilpa-ajajia täysin hulluiksi. Täytyy olla päästään sekaisin pystyäkseen ajamaan sellaisella radalla kaasu pohjassa! Turhaan ei Spata kutsuttu aikanaan Monzan tapaiseksi ”kaasupohjassa-radaksi”… Stavelotin kylältä ajoimme vielä nykyisen radan Stavelot-mutkaan asti, jossa umpikuja käskytti meidät takaisin päin.
Stavelotin vanhassa luostarirakennuksessa on kolme museota. Tätä porukkaa taisi eniten kiinnostaa kellarikerroksessa sijaitseva Spa-Francorchampsin ratamuseo. Kilpa-autoilun historiaa on kasattu kyseiseen kellariin ihan kiitettävästi, aina touring careista formula ykkösiin asti, unohtamatta toki moottoripyöriä ja prototyyppejä… Hienoja kilpa-autoja ajalta, jolloin miehet olivat puuta ja autot rautaa… Vai miten päin se nyt menikään. Toinen museon näyttelyistä painottuu kyseisen luostarin ja Stavelot-Malmedyn alueen historiaan, ja sinnekin olisi voinut jäädä uppeluksiin pidemmäksi aikaa, elleivät aikataulut olisi tulleet vastaan. Yläkerrassa oli vielä Guillaume Apollinairen runoesittely. Mies on viettänyt 19-kesäisenä jonkin aikaa Stavelotissa, niin tottahan toki hänelle pitää museo väsätä 😉
Maanantai-iltana käväisimme Leuvenissä, kun Senegalista tuttu perhe vajaan parinkymmenen vuoden takaa siellä asustaa. Pitkän näkemättömyyden jälkeen on aina kiva nähdä, mitä toisille kuuluu, ja ilta menikin rattoisasti vanhoja muistellessa ja nykyisiä kuulumisia kerratessa. Ainut haasteellisuus oli Leuveniin ajaminen (reitti ei ollut ihan niin itsestäänselvä kuin mitä alun perin luulimme ja kävimme kääntymässä Nossegemin liittymässä), mutta paluu sujui kuin tanssi.
Tiistai meni pakatessa ja keskiviikko matkatessa. Tätä kirjoittaessa istun Brysselin lentokentällä ja ihmettelen, kuinka rauhallista täällä on 😀 Keskiviikko-päivä ei ehkä ole se kaikista suosituin matkustushetki 😉 Vajaan tunnin päästä pitäisi päästä koneeseen, sen jälkeen Helsinkiin ja sitten lumeen pyörimään. Jota siellä ei todennäköisesti ole kuitenkaan, mutta aivan sama.
Belgia kiittää ja kuittaa.
