Se toinen perustulokokeilu

1.6.2017 alkaa yli 60-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien tietynasteinen ”perustulokokeilu”.

Myös Lex Lindströminä tunnettu eläketukilaki astuu voimaan kesäkuun alusta. Tarkoitus on ollut päästää pitkään työttömänä olleet yli 60-vuotiaat henkilöt pois TE-toimiston ikeestä tarveharkinnattomalle, vanhuuseläkettä vastaavalle tukimuodolle. Eläketuen maksaa Kela, ja se on takuueläkkeen suuruinen.

Monet olivat harmissaan siitä, että perustulokokeiluun saatiin mukaan vain pienehkö kokeilujoukko, eikä erilaisia perustulomalleja päästy testaamaan. Myös kokeilua selvittänyt tutkimusryhmä kannusti loppuraportissaan laajentamaan kokeilua.

Eläketukilakia säädettäessä olisi voitu ottaa tämä palaute huomioon, ja muodostaa eläketuelle pääsijöistä otosjoukko toisenlaista perustulomaista etuutta varten. Eläketuelle tullee pääsemään noin 5000 henkilöä. Heistä osa on edelleen työhön pystyviä ja haluavia, osa taas käytännössä työkyvyttömiä. Heitä kaikkia yhdistää yli 5 vuotta jatkunut työttömyysputki, ja nyt he pääsevät aikaistetulle vanhuuseläkkeelle.

Joku on sanonut, että vanhuuseläke muistuttaa perustuloa: sen nostaja voi työskennellä ilman että sillä on vaikutusta eläkkeen (brutto)määrään. Eläkeläisten työllisyys onkin viime vuosina lisääntynyt. Koska eläketuki rinnastuu vanhuuseläkkeeseen, myös sitä voi nostaa ja työskennellä samaan aikaan. Eläketuki ja vanhuuseläkkeet ovat veronalaisia etuuksia toisin kuin perustulokokeilun mukainen perustulo. Jos eläketuki on kuitenkin edunsaajan ainut etuus, sen veroprosentti on 0. Työskentelevällä eläketuen saajalla veroprosentti voi olla suurempi.

Perustulokokeilun yhteydessä säädettiin rekisteristä, jota tutkijat voivat hyödyntää kokeilun tuloksia mitatessaan. Olisi varmasti ollut mahdollista perustaa samantapainen rekisteri myös eläketuen saajista. Olisi mielenkiintoista seurata heidän työllistymistään eläketuella ja verrata sitä perustulokokeilun koejoukkoon. Kuinka moni jää eläkkeelle ilman pelkoa perustoimeentulon menettämisestä? Kuinka moni kokee uuden alun ja lähtee töihin tai harjoittamaan yritystoimintaa?

Jäävätkö nämä tutkimuskysymykset ilman vastausta?

Avoimuutta päätöksentekoon

Mielipidekirjoitus yhdessä Arto Lampilan kanssa, julkaistu Keskisuomalaisessa 24.4.2017.

Moni on varmasti miettinyt kuluneen viikon aikana, mitä tuleva valtuustokausi tuo Jyväskylässä tullessaan.

Toivathan kuntavaalit merkittäviä muutoksia Jyväskylän valtuuston valtasuhteisiin: vihreät ottivat haltuunsa Sdp:lle vuosikausia kuuluneen paikan kaupungin suurimpana puolueena.

Muutos avaa aina mahdollisuuksia, ja tällä kertaa meillä voisi olla mahdollisuus lisätä radikaalisti avoimuutta kaupungin päätöksenteossa. Sekä suuren vaalivoiton ottaneet vihreät, että uutena ryhmänä Jyväskylän valtuustoon nousseet piraatit ovat jo pitkään puhuneet päätöksenteon avoimuuden lisäämisestä.

Nyt voisi olla aika ryhtyä sanoista tekoihin, ja avata lautakuntien ja kaupunginhallituksen kokoukset sekä vaatia kaupungin enemmistöomisteisia yhtiöitä noudattamaan julkisuuslakia.

Julkisen sektorin omistamien yritysten toiminnan avoimuus on myös yksi lähivuosien isoja kysymyksiä – onhan niitä näillä näkymin soteuudistuksen jälkeen moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna.

 

68 äänen hinta

Tarkastuslaskenta ei tuonut muutosta vaalitulokseeni, joten voin nyt tuulettaa 68 äänen saalistani.

Eduskuntavaaleissa 2015 sain Jyväskylässä 153 ääntä. Pyörittelin numeroita ja totesin, että vaikka ottaisin äänestysprosentin laskun huomioon, sain nyt vain 44 % eduskuntavaalien äänistä. Syitä tähän lienevät listan pidentyminen, Arton vahva kampanja ja Jonnan puolueen puheenjohtajana saama näkyvyys.

Haluan alla kertoa, mihin käytin näissä vaaleissa rahaa.

Sähköinen mainonta on edullista…

Pienillä budjeteilla pelatessa ei liene yllätys, että suuri osa piraateista haluaa panostaa vaalikoneiden täyttämiseen ja hinta-laatusuhteeltaan edullisiin markkinointikeinoihin. Hain ilmaista näkyvyyttä jo vaalien välillä kirjoittamalla mielipidekirjoituksia ja lähempänä vaaleja täyttämällä vaalikoneita.

Omat verkkosivut ovat toki myös lähes ilmaiset. Rakensin sivun, jolla kerroin tavoitteistani kuntavaaleissa. Olen jo aiemminkin erottautunut muista piraattiehdokkaista liikennepolitiikkaan keskittymisellä, joten valitsin Jyväskylän joukkoliikenteen kampanjakärjekseni. Kirjoitin alkuvuodesta asiaan liittyvän katsauksen.

Olin päättänyt jo etukäteen budjetikseni noin 500 euroa. Aiempien kokemusten perusteella päätin näissä vaaleissa panostaa erityisesti hakukonemainontaan. Tein mainokset niin Googlen Adwords- kuin Microsoftin Bing Ads -palveluihin. Molemmat kampanjat alkoivat suurin piirtein samaan aikaan (14.3.2017) ja päättyivät vaalipäivään (9.4.2017). Adwordsiin laitoin ensin päiväbudjetiksi 10 euroa ja nostin sen 20 euroon 26.3. Bingissä käytin päiväbudjettina 10 euroa. Adwordsissa näytin neljää eri mainosta, joista yksi oli yleinen ja kolme muuta kohdennetumpia avainsanojen mukaan. Bingiin laitoin vain yleismainoksen.

Kokemukseni perusteella Adwords antaa huomattavasti enemmän näyttöjä ja klikkauksia kuin Bing Ads. Tämä kertoo Suomen hakukonemarkkinoiden keskittymisestä pitkälti Googlen varaan:

Adwords Bing Ads
Näyttökerrat 18335 762
Klikkaukset 845 23
Klikkausprosentti 4,61 % 3,02 %
Hinta/klikkaus 0,47 e 0,14 e
Kokonaiskustannus 400,70 e 3,26 e

Osa klikkauksista ei tosin ollut kovin laadukkaita, sillä huomasin huolestuttavan ilmiön, jossa ihmiset klikkaavat Googlen ensimmäistä hakutulosta lukematta ja hahmottamatta ollenkaan, mihin sitä kautta päätyy. Tämä näkyi vahvasti joukkoliikenneaiheisen mainosryhmän yhteydessä. Sivultani jopa haettiin aikatauluja (Jyväskylän nuorimman valtuutetun lisäksi)!

Blogissani käytettyjä hakusanoja: Aika taulut, Ajat, Hyvinkää, Jämsänkoski jämsä, Keljo keskusta
Jämsänkosken ja Jämsän välistä en edes mielestäni puhunut…

En tehnyt Facebook-markkinointia, koska minulla ei ole omaa poliitikkoprofiilia. En ole kokenut sitä vielä tarpeelliseksi, koska kirjoitan someen melko vähän muutenkin omaa tavaraa. Se johtuu luultavasti luonteestani: olen enemmän tiedon analysoija kuin sen tuottaja. Se näkyy myös sivustoni kirjoitusten pituudessa. Pohdin mainonnan tekemistä KS-piraattien tilin kautta, mutta en kampanjan muiden kiireiden keskellä ehtinyt sitä tehdä.

… fyysinen mainonta on työlästä

Kuva vaaliflyereistä.Tilasin 2500 flyeriä pohjautuen samaan ulkoasuun, mikä minulla oli käytössä kuntavaaleissa 2012. Tilasin ne Print24-palvelusta, jota olemme käyttäneet ennenkin. Kyseessä on edullinen sähköinen painotalo (lappusten hinta tällä kertaa 112,25 e). Näitä flyereitä laputettiinkin sitten postilaatikoihin ja -luukkuihin sekä toki kävelykadun vaalikadulla.

Paperimainoksissa on se vika, ettei niiden konversionseurantaa oikein pysty tekemään ilman erillistä url-osoitetta. Mainonnan teho perustuu pitkälti toistoon, ja tämän takia mainosyhtiöt haluavat seurata ihmisten liikkeitä Internetissä.

Periaatteeni tekevätkin mainostamisesta hiukan hankalaa; käytän sivustokäyntien analysointiin Piwikiä, joka ei vuoda tietoja ulkopuolisille. En seuraa sivullani kävijöitä muualla Internetissä, vaikka se olisikin periaatteessa mahdollista. Parhaat tulokset markkinoinnille saisi kuitenkin sillä, että kohdentaisi viestintää juuri niille ihmisille, jotka ovat jo mainoksia nähneet. Hankalia kysymyksiä!

Läpinäkyvyys periaatteena

Täytin vaalirahoituksen ennakkoilmoituksen tänäkin vuonna hyvissä ajoin, kuten kaikki muutkin piraatit. Haluamme edistää läpinäkyvyyttä kaikilla julkishallinnon tasoilla, ja näytämme siinä esimerkkiä tätä kautta. Oma ennakkoilmoitukseni ei loppujen lopuksi aivan tullut pitäneeksi kutiaan, mutta suuntaa se kuitenkin antoi.

Rahoitin kampanjani tällä kertaa kokonaan itse.

Olit valitsemassa piraattia – kiitos!

Näin kuntavaalituloksen selvittyä on perinteiseen tapaan aika käydä lyhyesti läpi onnistumisia ja haasteita kampanjan ajalta ja pikaista tuloskatsausta. Tulokset ovat vielä alustavia, tarkastuslaskennassa voi vielä tulla pieniä muutoksia äänimääriin.

Olen edelleen häkeltynyt eilisillasta: piraateilla on nyt kaupunginvaltuutetut niin Jyväskylässä kuin Helsingissäkin. Espoossakin paikka oli hyvin lähellä, mutta ainakin tässä vaiheessa pitää tyytyä varavaltuutettuihin.

Myyräntyöllä tuloksia

Jyväskylässä kampanjointi alkoi oikeastaan jo viime eduskuntavaalien jälkeen. Tuolloin katsoimme Keski-Suomen piirin kanssa suuntaviivoja, joiden perusteella lähdimme rakentamaan yhtä tai kahta paikkaa Jyväskylään näihin vaaleihin. Tämä tarkoitti kovaa työtä: ensin kannattajakorttien keräämistä; säännöllisiä tapaamisia; näyttäytymisiä paikallistapahtumissa; mielipidekirjoituksia… Päädyinpä siinä rytäkässä myös puoluehallitukseen auttamaan myös puolueen valtakunnallisessa menestyksessä.

Jyväskylän ehdokasasettelu onnistui kohtalaisesti, sillä saimme 15 ehdokasta. Heidän lisäkseen vertauslukuja kasvattivat kanssamme vaaliliitossa olleen liberaalipuolueen neljä aktiivia. Ennakkoon tavoittelimme 20–30 hengen listaa; pettynyt ei kuitenkaan voi olla, sillä edellisissä kuntavaaleissa ehdokkaita oli 9. Lisäksi kaikilla puolueilla tuntui olevan vaikeuksia löytää ehdokkaita.

Vaaleja kohti mennessä tapahtumien tahti vain kiihtyi. Vastasin pitkälti paikallistoiminnan organisoimisesta, mikä näkyi kampanjoinnissani. Se kun jäi hyvin pitkälti vaalikoneiden, verkkomainonnan ja vaalikadulla näkymisen varaan samalla kun jaoin muille paneeliesiintymisiä tai soittelin kaupungille käytännön järjestelyistä. Paneelit myös tuntuivat osuvan turhan usein sellaisiin hetkiin, jolloin olin töissä. Kampanjoimme jämäkästi muiden pidempään toimineiden puolueiden rinnalla, olkoonkin, että se aiheutti paljon työtä osalle aktiiveista.

Vaaliohjelmiin (valtakunnallinen ja Jyväskylä) olen pääosin tyytyväinen, olinhan itse kirjoittamassa niistä isoja osia. Tulevaisuutta ajatellen pitäisi muistaa nostaa esiin myös itsestäänselvyyksiä, kuten laadukas ja ilmainen koulutus, joka näissä vaaleissa vähän pääsi unohtumaan. Meidän täytyy myös jatkossa löytää enemmän ja enemmän konkretiaa palveluntuotantoon liittyviin kysymyksiin; pelkkä valinnanvapaus ei houkuta ihmisiä (etenkään tässä poliittisessa tilanteessa, jossa koko termi on hyvin latautunut).

Osoitimme myös aktiivisuudella esimerkkiä ja ehdokkaamme täyttivät vaalirahoituksen ennakkoilmoitukset ensimmäisinä niin Jyväskylässä kuin muualla Suomessa.

Numerot eivät valehtele

Piraattien oma äänimäärä Jyväskylässä oli 854 (1,4 %) siinä missä liberaalit keräsivät 153 ääntä (0,2 %). Ilman liittoa samoilla äänimäärillä olisimme jääneet täpärästi valtuuston ulkopuolelle. Vahvin kannatuksemme löytyi näissäkin vaaleissa Kuokkalasta (3,9 %). Hyvät äänisaaliit saimme myös Kortepohjasta (2,6 %), Harjun äänestysalueelta (2,5 %), Nisulasta ja Keltinmäestä (2,3 % kumpikin) sekä Ristikivestä (2,2 %).

Omalta osaltani vaalitulos oli huonompi kuin odotin. Sain 68 ääntä, joilla päädyin piraattien neljänneksi läpimenneen Arto Lampilan (191 ääntä) ja varaedustajien Jonna Purojärven (155) ja Joel Lehtosen (95) taakse. Vaaliliitossa ohitseni kiilasi myös kovan työn tehnyt liberaalien Joni Niskanen 70 äänellään.

Unelmat enemmästä kuin yhdestä valtuutetusta söi uskomaton vihreiden ponnahdus kaupungin suurimmaksi puolueeksi, joka sai vaalivalvojaisväen haukkomaan henkeään. Arvioimme, että monet potentiaaliset äänestäjät taisivat siis hypätä jälleen kerran toisen hevosen kyytiin.

Jyväskylän vaalitulos Ylen palvelussa.

Toisen valtuutettumme saimme Helsinkiin (0,9 %), jossa Petrus Pennanen oli listansa ylivoimainen ykkönen 1364 äänellä (perässä piraateista Ville Hautakangas 145, Ilari Tuominen 113, Ahto Apajalahti 109 ääntä). Petruksen varavaltuutetut tulevatkin liberaalipuolueesta: Amos Ahola (556) ja Leo Bergman (278 ääntä).

Espoossa (0,7 %) piraattien valtuustopaikka oli äärimmäisen lähellä. Pitkin iltaa jännitimme kovaa työtä tehneen pitkän linjan piraattiaktiivi Janne Paalijärven ja liberaalipuolueen puheenjohtaja Juhani Kähärän taistoa, jossa paikka vaihtoi puoluetta parin äänen erolla samaan tahtiin kun äänestysalueiden laskennat päättyivät. Lopulta Kähärä vei voiton 338 äänen saaliilla saaden varavaltuutetuiksi piraattien Paalijärven (315) ja Pasi Lähteenmäen (182 ääntä).

Perinteisistä vahvoista kaupungeistamme harmitusta aiheuttivat Tampere ja Turku. Puolueen suhteellinen kannatus (0,9 %) jopa laski Tampereella verrattuina edellisiin kuntavaaleihin (olkoonkin että ääniä tuli hitusen enemmän). Tampereella puolueella ei ollut vaaliliittoja. Turussa paikallismedia jopa povasi meille paikkaa ennen vaaleja, mutta se ei valitettavasti realisoitunut: piraattien (0,9 %) ja liberaalien vaaliliiton olisi pitänyt saada noin 500 ääntä toteutunutta enemmän.

Kohti maakuntavaaleja

Tämä vaalituloshan tarkoittaa siis sitä, että Piraattipuolue on mukana myös alkuvuodesta 2018 järjestettävissä maakuntavaaleissa. Tein jossain vaiheessa pikaisia arvioita paikkamääristä eduskuntavaalien 2015 tuloksen pohjalta, ja ne olisivat antaneet maakuntavaltuutetun Uudellemaalle. Työ alkaa välittömästi ja näillä tuloksilla Uusimaa ja Keski-Suomi lienevät luonnollisia painopisteitämme. Olettaen siis että maakuntalainsäädäntö menee luonnoksen mukaisena eduskunnan läpi.

Työ läpinäkyvämmän ja osallistavamman päätöksenteon, ympäristöystävällisemmän kaupunkirakenteen ja monimuotoisen palvelutuotannon puolesta on vasta alkanut. Tule siis mukaan rakentamaan tulevaisuutta kanssamme!

Olipa se ilta!

Valinnanvapautta jääkaappiin ja lautaselle

Vaikka puhunkin valinnanvapaudesta, en tällä kertaa kirjoita sotesta, vaan ruoasta.

Yksi varmimmista tavoista päästä tappelemaan toisten ihmisten kanssa on keskustella ruoasta ja syömisestä.

Etenkin kasvisruoka ja sen tarjoaminen kiihdyttää tunteita. Muistan kuinka JYYn piirissä toimiessani ylioppilasravintola Ilokiven kasvisruoasta väännettiin kättä vuosi toisensa perään. Myös muissa päätöksentekoelimissä on käyty paatoksellista vääntöä siitä, kenellä pitäisi olla oikeus syödä ja mitä.

Syöminen menee tunteisiin, koska se on meille rutiinia ja ruokavalio jokaiselle hyvin henkilökohtainen. Henkilökohtaisuuden takia siis aluksi…

Omakohtaisia kokemuksia

Udonia Brysselissä 2008.

Muistan nuoruudessani ihmetelleeni lihanhimoissani kasvissyöjiä. Yliopistossa kasvisten osuus ruokavaliossani lisääntyi. Ja ihan viime vuosina lihan (ja etenkin punaisen lihan) määrä kotimme lautasilla on laskenut rutkasti. Olen edelleen kaikkiruokainen, mutta valitsen ravintoni kasvispainotteisesti niin työpaikalla kuin kotonakin.

Muutoksiin on ollut useampia syitä. Tärkein ruokavalioni monipuolistaja on vaimoni, joka ei syö punaista lihaa. Koska emme halunneet nähdä ylimääräistä vaivaa tekemällä molemmille erillisiä ruokia, päätin syödä punaista lihaa vain (tuossa vaiheessa) opiskelijaravintoloissa tai jos satuin olemaan yksin kotona.

Vuosien aikana aloin aktivoitua poliittisesti ja katsoa maailman menoa tarkemmin. Isossa mittakaavassahan suurimmat syyt vähentää lihansyöntiä liittyvät ympäristöön. Kukaan ei voi kiistää, että lihantuotanto kuluttaa rajallisia resurssejamme ja aiheuttaa (lähteestä riippuen) noin viidenneksen–kuudenneksen kaikista ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöistä. Lihansyöntiä vähentämällä hillitsemme siis ilmastonmuutosta.

Kolmas ja viimeisin tekijä, mikä on entisestään vähentänyt lihansyöntiäni on se, että valinnanvara kasvispohjaisissa puolivalmisteissa on lisääntynyt radikaalisti (nyhtökaura, härkis jne). Niiden ansiosta kasvisruokavaihtoehtomme ovat entisestään lisääntyneet.

Päättääkö eväistäsi poliitikko?

Poliitikkojen puheessa kasvissyönti nivoutuu usein kouluruokailuun. Keskustelussa unohtuu, että kunta tarjoaa ruokaa myös muualla kuin kouluissa.

Jyväskylässä kaupungin liikelaitos Kylän Kattaus vastaa ruokatarjonnasta, ja talousarvion mukaan se tarjoaa suurin piirtein samassa mittakaavassa koulu- ja päiväkotiruokaa (noin 2,4 miljoonaa ateriaa vuodessa kumpaakin). Koulujen ja päiväkotien lisäksi vuodessa tarjotaan noin 1,8 miljoonaa annosta vanhuksille.

Tarjottiin ruokaa sitten missä hyvänsä, oikea ratkaisu lihansyönnin vähentämiseksi ei mielestäni ole pakollinen kasvisruokapäivä. Sen sijaan ruokailijoille pitäisi tarjota päivittäin laadukas ja ravitseva, kaupungin ympäristötavoitteet täyttävä kasvisruoka ja liharuoka.

Samalla voidaan lopettaa ihmisten arvottaminen sen mukaan, mitä ruokaa hän syö. Annetaan jokaisen tehdä omat valintansa ja tiedotetaan ruoan ympäristövaikutuksista pienemmässä ja isommassa mittakaavassa.

Annetaan jokaiselle vapaus valita kasvisruokailu ja tarjotaan siis lähtökohtaisesti joka kerta myös kasvisvaihtoehto.

Vaalikoneet paljastavat arvot

Ylen ja Helsingin Sanomien vaalikoneissa kysyttiin ehdokkaiden suhtautumista kasvisruokaan, ja erot kysymyksenasettelussa näkyvät vastauksissa ainakin piraattien osalta:

Graafit muodostettu jyväskyläläisten ehdokkaiden vastauksista. Vaalikonedata CC-BY-SA Yle ja CC-BY Helsingin Sanomat.

Ylen vaalikonevastauksien perusteella jyväskyläläiset piraatit tuntuvat olevan pohjimmiltaan samoilla linjoilla kanssani (datalähde edelleen CC-BY-SA Yle):

Brander Tommi täysin samaa mieltä Kasvisruoka on halvempaa, ekologisesti kestävämpää ja usein terveellisempää kuin liharuoka.
Eskelinen Matti jokseenkin eri mieltä Kasvisruoan osuuden lisääminen on hyvä asia, mutta suhtaudun skeptisesti pakollisiin kasvisruokapäiviin kasvisruoan suosion kasvattajana.
Eskelinen Satu täysin samaa mieltä Ympäristösyistä lihansyöntiä on kansallisella ja globaalilla tasolla varaa vähentää reilusti, ja koulut ovat erinomainen ympäristö tarjota monipuolista ruokaa eri perheiden kasvateille. Kasvisruoat sopivat kaikille ja ovat jo nyt osa koulujen ruokalistoja. Lisäämällä kasvisruokapäiviä saadaan myös ruokien laatua parannettua, kun ne eivät jää erityisruokavalioleiman alle.
Hiironen Mikko jokseenkin samaa mieltä Kasvisruokailua tulee edistää mutta käytännön ehdoilla. Lukittautuminen jäykkään sääntöön ei ole usein tehokasta.
Hämynen Miika jokseenkin samaa mieltä Eikö ruokalistalla voi yleensä ottaen olla sekä kasvis- ja liharuokia ilman, että erikseen tarvitsee brändätä jotain tiettyä päivää kasvisruokapäiväksi? (Voisin siis valita samaa tai eri mieltä samalla argumentilla)
Kurki Joanna jokseenkin eri mieltä En tiedä miksi aiheesta pitäisi tehdä numeroa pitämällä jotain päiviä. Kouluruuassa pyritään kuitenkin kulujen karsimiseen ja se luontaisesti ohjaa valintoja.
Lampila Arto jokseenkin samaa mieltä
Lehtonen Joel jokseenkin eri mieltä Koululaisille terveellistä ruokaa toteutustavasta riippumatta. Se voi olla myös kasvisruokaa ja usein onkin. En näe syytä miksi kaupunginvaltuuston pitäisi ”mikromanageroida” koulujen ruokalistoja.
Martikkala Riku jokseenkin eri mieltä Kasvisruoka on tervetullut lisä kouluruokailuun, mutta pakottamisen sijaan kasvisruoka voisi olla toisena vaihtoehtona aina tarjolla.
Purojärvi Jonna täysin samaa mieltä On hyvä opettaa koululaisille, että kasvisruokakin on ravitsevaa ja hyvää. Toki tämä pitää sisällään vaatimuksen, että kouluruokaan on sen maittavuuden ja ravitsemusarvojen suhteen kiinnitettävä huomiota.
Toikkanen Tatu jokseenkin samaa mieltä Ilmastoystävällisempi ja mahdollisesti terveellisempi kasvisruokapäivä voisi tuoda sopivaa vaihtelua.