Perustulo

Kannustusta kepin sijaan

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus Riikka Leinosen kanssa, julkaistu Keskisuomalaisessa 28.2.2026.

Talous on murroksessa: tekoälyn tuoma automaatio ja ilmastokriisi muokkaavat työelämää vauhdilla. Sosiaaliturvajärjestelmämme on luotu aikana, jolloin samassa työpaikassa pysyttiin vuosikymmeniä. Entistä useammalla työura on nykyään pätkittäistä ja työkyky vaihtelee.

Työpaikkojen, opintojen ja perhevapaiden välillä sompaillessa voi pahimmassa tapauksessa joutua lähes mahdottomaan byrokratiahelvettiin – puhumattakaan, jos ei ole järjestelmän mielestä sataprosenttisen työkykyinen. Toimeentulon epävarmuus murrostilanteissa osoittaa, ettei hyvinvointivaltiomme ole pysynyt kehityksen mukana.

Tiedämme kuitenkin keinon vähentää muutosten riskejä: perustulon. Sen puolesta on puhuttu jo kymmeniä vuosia. Sipilän hallituksen perustulokokeilusta on kulunut kahdeksan vuotta. Aihe on kadonnut päivänpolitiikasta, vaikka kriisit ovat alleviivanneet uudistuksen tarvetta.

Perustulokeskustelussa jäädään usein keskustelemaan yksityiskohdista, kuten tuen määrästä ja maksutavasta. Tehdään siis pian periaatepäätös siitä, että sosiaaliturvajärjestelmämme rakentuu jatkossa sen ympärille. Summa voi olla aluksi pienikin nykyisten tukien rinnalla. Voimme optimoida sen määrää siinä vaiheessa kun lastentaudit on saatu pois alta.

Voimme myös aloittaa myöntämällä perustulon esimerkiksi 18-25 vuotiaille. Yhä useampi nuoristamme on mielenterveysongelmainen tai uhkaa syrjäytyä. Alle 25-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömyys on yli 22-kertaistunut vuodesta 2008.

Perustulo ei luo työpaikkoja tyhjästä. Sen sijaan se tarjoaa vakaan toimeentulon, kun työtä ei ole. Se mahdollistaa kouluttautumista ja osaamisen päivittämistä missä iässä tahansa.

Köyhyys tutkitusti lamaannuttaa. Perustulokokeilujen tuloksissa ympäri maailman näkyy, miten perustuloa saaneet ihmiset ovat olleet onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä. Irlannissa kokeiltu taiteilijoiden perustulo otetaan tänä vuonna pysyvästi käyttöön. Havaittiin, että jokainen kokeiluun käytetty euro palautui yhteiskunnalle 1,4-kertaisena.

Perustulo poistaa turhaa ja kallista byrokratiaa sekä estää kannustinloukkuja, kun työtä voi vastaanottaa milloin vain. Se antaa myös mahdollisuuden kieltäytyä huonoista työehdoista ja tukee yritystoiminnan käynnistämisessä.

Nykyinen hallitus on valinnut sosiaaliturvauudistuksissa epäinhimillisten leikkausten tien. Kepin sijaan meidän tulisi luoda toivoa nuorillemme ja saada heidät aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Tarvitsemme siihen kannustavan sosiaaliturvan muodon: perustulon.

Utopiasarja 1: Perustulo

kirjoittaja

Tässä artikkelisarjassa puhun utopioista. Mihin enemmän tai vähemmän utopistisiin ajatuksiin olen viimeisen 20 vuoden aikana tutustunut ja miten ne ovat edenneet? Lue kaikki sarjan artikkelit tästä.

Aloitan sarjan keskeltä aakkosia kovalla P:llä eli perustulolla. Se on luultavasti aihe, josta olen kirjoittanut eniten blogissani, joten kerrataan heti alkuun yhtä suosikkiutopiaani.

Perustulon idea on radikaali: mitä jos sen sijaan, että ihmiset hakevat Kelalta tai sosiaalitoimistosta rahaa silloin kun sitä tarvitsevat elämiseen, valtio maksaisi jokaiselle kiinteän summan kuukausittain ilman perusteluja?

Perustulossa (tai negatiivisessa tuloverossa, miksi sitä nyt haluaakaan kutsua) minua on aina viehättänyt ajatus siitä, että henkilö siirtyy objektista subjektiksi. Sen sijaan, että hän joutuu nöyrtymään ja hakemaan etuuksia viranomaisilta, viranomaiset kutsuvatkin hänet mukaan yhteiskunnan elämään tarjoamalla täysin vastikkeetonta rahaa.

Perustuloa on tarjottu ensimmäisiä kertoja Suomeen jo 1990-luvulla, josta voi lukea mm. Osmo Soininvaaran kirjoista. Hän on kuvannut myös sitä, miten moneen kertaan häntä on kielletty nostamasta aihetta edes esille silloin kun olisi ollut perusteita, esimerkiksi työssään sata-komiteassa.

Vuosina 2016-2017 järjestettiin perustulokokeilu, jossa valitulle joukolle pitkäaikaistyöttömiä myönnettiin työmarkkinatuen suuruinen perustulo. Kokeilun tuloksista vedettyjä johtopäätöksiä oli mielenkiintoista metailla. Päättävät tahot päätyivät muodostamaan negatiivisen kannan kokeilun laajentamiselle perustuen ainoastaan puhtaasti taloudelliseen näkökulmaan. Kokeeseen osallistuneiden työllistymisessä kun ei havaittu mitään merkittävää eroa verrattuna kontrolliryhmään.

Tulosten mielestäni kiinnostavampi ja merkityksellisempi seikka olikin se, miten koeryhmä koki itsensä henkisesti tyytyväisemmäksi ja vapautuneemmaksi byrokratian kahleista. Tämä asia on vaikeammin taloudellisesti mitattavissa, joten sitä ei Suomessa ymmärretä. Voisin kuvitella, että pidemmän päälle vähemmän masentuneet ja ahdistuneet työttömät pienentäisivät sosiaali- ja terveyskuluja, mutta se jää spekuloinnin puolelle. Tuomas Muraja on ilmeisesti samaa mieltä kirjassaan Perustulokoe-eläin, jota en ole ehtinyt lukea.

Perustulon hienous on se, että sitä voi kannattaa sekä ”oikeistolaisesti” että ”vasemmistolaisesti” ajatellen. Toisaalta sitä voi varmaan myös vastustaa samoista syistä. Toistaiseksi perustulon suurimpana esteenä tuntuu olevan, ettei yksikään suurista puolueista ole lähtenyt oikeasti ajamaan sen asiaa.

Keskusta oli hetkellisesti myöntyväinen perustulokokeiluun, mutta sen tulosten julkistuksen jälkeen kannatus on ollut hiljaista. SDP pelkää ilmeisesti, että ilmainen raha vähentää ammattiliittojen kannatusta, vaikka tässä on kyse täysin eri asiasta kuin työttömyyskassojen jäsenyydestä. Päinvastoin, perustulo vahvistaa työntekijän asemaa markkinoilla, kun tämä voi kieltäytyä huonoista työehdoista ilman pelkoa karensseista. Kokoomus on silloin tällöin ollut kallellaan etenkin negatiiviseen tuloveroon pohjautuviin perustulomalleihin. Perussuomalaisten perinteisessä kannattajakunnassa olisi monia perustulosta hyötyjiä.

Perustulo näkyi vielä voimakkaasti puolueiden agendalla eduskuntavaaleissa 2019, mutta sen jälkeen erinäiset kriisit ovat lakaisseet sen jälleen piiloon maton alle. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, se ilmestynee taas näkyviin 2030-luvulla. Sosiaaliturvauudistuksestakaan ei ole tulossa kovin perustulomaista. Ainut yhteinen tekijä on yhteinen tukimuoto eri elämäntilanteissa oleville ihmisille, mutta syyperustaisuus ei poistu mihinkään.

Kun keräsin vuosia sitten nimiä perustulokansalaisaloitteeseen (fyysisesti paperille, ennen kuin kansalaisaloite.fi-palvelua vielä oli olemassa!), en osannut vielä kuvitella että sitä vielä Suomessa kokeiltaisiin. Yksi tavoite siis saavutettiin, mutta vielä on matkaa todelliseen utopiaan: aion siis jatkaa perustulon puolesta puhumista aina kun tilaisuus tulee.

Kannustinloukut ovat myös ajallisesti monimutkaisia

kirjoittaja

Vihreiden Lilja Tamminen julkaisi tänään Facebookissa Google Sheets -taulukon, josta näkee selvästi, miten sosiaaliturvaan (työttömyysturva/yleinen asumistuki/toimeentulotuki) rakennetut kannustinloukut johtavat siihen, että jokainen tienattu euro ei ole samanarvoinen.

Tämä ei toki ole uutta tietoa ja vastaavia käppyröitä on piirrelty ennenkin, mutta hoksasin jälleen, miten nämä eivät kerro koko totuutta sosiaaliturvajärjestelmämme ongelmista.

Todellisuudessa täytyy nimittäin ottaa huomioon myös asumistuen tarkistusajankohta ja eri tarkistusperusteet.

Otetaan pari esimerkkiä, jotka pohjaavat esitettyyn malliin (yksinasuva helsinkiläinen, vuokra 700 e/kk, maksussa Kelan työttömyysturva, yleinen asumistuki ja perustoimeentulotuki).

1. Toistaiseksi voimassaoleva osa-aikainen työsuhde alkaa 1.1. ja palkka on 1000 e/kk (vero 2,5 %).

Toimeentulotuki lakkaa työsuhteen alettua ja työttömyysturva pienenee. Yleinen asumistuki säilyy kuitenkin entisellään, koska asumistukeen vaikuttavien tulojen muutos on pienempi kuin huomattavaan muutokseen vaadittu 400 euroa.

Mutta ehtiikin kulua pari kuukautta työsuhteen alkamisesta, ja esimerkkihenkilöllemme iskee asumistuen vuositarkistus. Silloin huomioidaan todelliset tulot ja näin ollen reaalitulot laskevat:

2. Osa-aikainen työsuhde ajalle 2.1.-31.3., palkka ko. ajalta 2000 e/kk.

Tällä palkalla työttömyysturva lakkaa (sitä maksetaan vain 1.1. päivältä, jos se on jokin päivä maanantaista perjantaihin). Asumistuen tarkistusajankohta on vasta 1.3., koska tulojen muutos tapahtuu 2.1.! Tämän takia uudet tulot ovat voimassa alle 3 kuukautta (eli vain maaliskuun).

Asumistuessa pohditaan, onko kyseessä huomattava muutos. Lasketaan siis keskiarvotulo, jossa huomioidaan palkka yhdelle kuukaudelle ja muille kuukausille pelkkä työttömyysturva. Tämän perusteella huomattavan muutoksen raja ei tule vastaan, joten asumistukea ei tarvitse tarkistaa.

Palkkaveroprosentista en ollut aivan varma, joten heitin hatusta 15 %.

3. Osa-aikainen työsuhde ajalle 2.1.-31.3., palkka ko. ajalta 2000 e/kk; vuositarkistus 1.1.

Tilannehan muuttuu kovin edellisestä, jos heti työsuhteen alussa tuleekin vastaan asumistuen vuositarkistus. Silloin tuki tarkistetaan saman tien, vaikka edellä todetusti huomattavaa muutosta tuloissa ei tapahdukaan.

Työsuhteen aikana esimerkkihenkilömme saa vajaat 100 e/kk vähemmän rahaa kuin ylläoleva. Työsuhteen jälkeen asumismenoja kompensoidaan enemmän toimeentulotuella, joten etuusjakauma on erilainen (samoin kunnan ja valtion rahoitussuhteet).

Jo näiden kolmen esimerkin perusteella näkyy selvästi se, ettei laki kohtele kaikkia täysin samanarvoisesti. Monissa tilanteissa on erittäin vaikeaa ennakoida sitä, mikä on tulojen muutoksen todellinen vaikutus, sillä on helppo unohtaa jokin muuttuja.

Kannattaa myös huomata, että kyseessä on lisäksi melko yksinkertainen asiakastilanne: yksin asuva henkilö. Todellisessa elämässä kun on monia muitakin etuuksia, puolisoita, lapsia, päivähoitoa…

Oli perustulomalli sitten mikä tahansa, sen täytyy tasa-arvoistaa myös tätä ongelmaa.

Oma taulukkoni, johon graafit perustuvat.

Se toinen perustulokokeilu

kirjoittaja

1.6.2017 alkaa yli 60-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien tietynasteinen ”perustulokokeilu”.

Myös Lex Lindströminä tunnettu eläketukilaki astuu voimaan kesäkuun alusta. Tarkoitus on ollut päästää pitkään työttömänä olleet yli 60-vuotiaat henkilöt pois TE-toimiston ikeestä tarveharkinnattomalle, vanhuuseläkettä vastaavalle tukimuodolle. Eläketuen maksaa Kela, ja se on takuueläkkeen suuruinen.

Monet olivat harmissaan siitä, että perustulokokeiluun saatiin mukaan vain pienehkö kokeilujoukko, eikä erilaisia perustulomalleja päästy testaamaan. Myös kokeilua selvittänyt tutkimusryhmä kannusti loppuraportissaan laajentamaan kokeilua.

Eläketukilakia säädettäessä olisi voitu ottaa tämä palaute huomioon, ja muodostaa eläketuelle pääsijöistä otosjoukko toisenlaista perustulomaista etuutta varten. Eläketuelle tullee pääsemään noin 5000 henkilöä. Heistä osa on edelleen työhön pystyviä ja haluavia, osa taas käytännössä työkyvyttömiä. Heitä kaikkia yhdistää yli 5 vuotta jatkunut työttömyysputki, ja nyt he pääsevät aikaistetulle vanhuuseläkkeelle.

Joku on sanonut, että vanhuuseläke muistuttaa perustuloa: sen nostaja voi työskennellä ilman että sillä on vaikutusta eläkkeen (brutto)määrään. Eläkeläisten työllisyys onkin viime vuosina lisääntynyt. Koska eläketuki rinnastuu vanhuuseläkkeeseen, myös sitä voi nostaa ja työskennellä samaan aikaan. Eläketuki ja vanhuuseläkkeet ovat veronalaisia etuuksia toisin kuin perustulokokeilun mukainen perustulo. Jos eläketuki on kuitenkin edunsaajan ainut etuus, sen veroprosentti on 0. Työskentelevällä eläketuen saajalla veroprosentti voi olla suurempi.

Perustulokokeilun yhteydessä säädettiin rekisteristä, jota tutkijat voivat hyödyntää kokeilun tuloksia mitatessaan. Olisi varmasti ollut mahdollista perustaa samantapainen rekisteri myös eläketuen saajista. Olisi mielenkiintoista seurata heidän työllistymistään eläketuella ja verrata sitä perustulokokeilun koejoukkoon. Kuinka moni jää eläkkeelle ilman pelkoa perustoimeentulon menettämisestä? Kuinka moni kokee uuden alun ja lähtee töihin tai harjoittamaan yritystoimintaa?

Jäävätkö nämä tutkimuskysymykset ilman vastausta?