Laajempi avoimuus ratkaisuna vallankäytön keskittymiseen 

Mielipidekirjoitus, kirjoitettu yhteistyössä Arto Lampilan kanssa ja julkaistu Keskisuomalaisessa 25.3.2017.

Jari Colliander aprikoi Keskisuomalaisessa 17.3.2017 vallan karkaamista kaupunginvaltuustolta muihin, suljettujen ovien takana toimiviin toimielimiin. Ratkaisuksi hän ehdottaa vallan keskittämistä valtuustolle.

Collianderin perusteena on, että toisin kuin muiden toimielimien, valtuuston toiminta on avointa. Ratkaisun ei tarvitse olla vallan keskittäminen ainoaan avoimeen toimielimeen, vaan avoimuuden laajentaminen lautakuntiin, kaupunginhallitukseen ja viranhaltijoiden tekemään valmitelutyöhön. Näin kuntalaisilla on mahdollisuus seurata päätöksentekoa ja osallistua aiheesta käytävään keskusteluun nykyistä laajemmin.

Olemme Collianderin kanssa samaa mieltä siitä, että virkamiesten valtaa ei saa kasvattaa luottamushenkilöiden kustannuksella. Valtaa on kuitenkin mielummin hajautettava kuin keskitettävä. Otetaan käyttöön osallistava budjetointi ja kuntalaiskysymys, tehdään käyttäjistä palveluiden ja asukkaista alueiden kehittäjiä. Lisäksi vaadimme, että julkisuuslakia pitää noudattaa kaikissa niissä yhtiöissä, joista kaupunki omistaa enemmistön.

Telttakeskusteluja osa 4: Avoin hallinto

Tässä kirjoitussarjassa pohdin laajemmin keskusteluja, joita pääsen käymään kadulla piraattiteltalla (tai vaikka ilmankin sitä). Löydät halutessasi kaikki kirjoitukset telttakeskusteluja-avainsanan alta.
Kuva: Legal Gavel & Open Law Book — CC-BY Blogtrepreneur

Mutta meillähän on päätöksenteko jo avointa?

Silloin tällöin pääsen selittämään, miksi piraatit ajavat nykyistä suurempaa hallinnon avoimuutta. Yleensä keskustelijat viittaavat julkisuuslakiin (laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta), jonka ensimmäisessä pykälässä kerrotaan oleellisin:

Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Vaikka laki on teoriassa selvä, käytännössä tilanne on toinen.

Ensimmäinen ongelma on tietää, mitä pyytää; jos asiakirjaa ei syystä tai toisesta ole merkitty (vielä) diaariin ja tieto siitä ei tule muuta kautta tietoon, asiakirjaa ei käytännössä ole olemassa. Jos taas kyseessä ei ole asiakirja, vaan esimerkiksi kokous, sen seuraaminen ei välttämättä ole mahdollista.

Yhteiskunnan toimintoja myös entistä enemmän ulkoistetaan ”perinteisen” julkisen vallan ulkopuolelle. Vaikka näidenkin toimijoiden tuottaman tiedon pitäisi olla julkisuuslain mukaan avointa, ei sitä välttämättä silti luovuteta.

Monesti tiedon saaminen vaatii aktiivista pyytämistä, pahimmassa tapauksessa vastausta odottaessa useaan kertaan. Siltikään tietopyyntöön ei välttämättä vastata. Tiedon pyytäjä pääsee myös liian usein valittamaan oikeusasteisiin, kun tietoa ei syystä tai toisesta luovuteta tai se salataan ilman syytä. Oma lukunsa ovat toki tilanteet, jossa salattua tietoa vahingossa paljastuu ja todetaan, ettei se oikeastaan haittaa.

Salailu haittaa myös päätöksentekijöitä. Ajankohtaisena esimerkkinä käynee länsimetrosotku, josta jopa päättäjien on ollut mahdotonta saada asiallista tietoa.

Hallinnon avoimuus ja vapaa tieto nivoutuvat toisiinsa. Piraattien lähtökohtana on kulkea avoimuus edellä: tärkeää olisi siirtyä tiedon panttaamisesta tiedon aktiiviseen julkistamiseen. Koska verkossa on lähes rajattomasti tilaa, tiedot valmistelussa olevista asioista pitäisi julkaista heti aloittaessa automaattisesti. Ajantasaiset tiedot päivittyisivät palveluun sitä mukaa kun käsittely jatkuu.

Kaikkien tietojen tulisi olla myöskin avoimen datan periaatteiden mukaista. Tämä tarkoittaa rakenteista tietoa, koneluettavuutta ja avoimia rajapintoja, ei pelkästään word- tai pdf-tiedostoja.

Julkisuuslain pitää päteä varsinaisten viranomaisten lisäksi myös julkishallinnon enemmistöomisteisiin yhtiöihin. Koska yrityksiä pyöritetään veronmaksajien rahoilla ja näin ollen omistajina ovat viime kädessä kaikki suomalaiset, kaikilla tulee olla oikeus saada tietoja yrityksen toiminnasta. Tämän voi toteuttaa muokkaamalla yhtiöjärjestyksiin asianmukainen pykälä, kuten Mika Honkanen Facebookissa ehdotti. Tuolloin yhtiöt eivät voi nykytyyliin vedota yrityssalaisuuksiin.

Kaikkien julkista valtaa käyttävien päätöksentekoelinten kokousten pitäisi lähtökohtaisesti olla julkisesti seurattavissa. Käytännössä siis valtion tasolla hallituksen ja valiokuntien, kunnassa hallituksen ja lautakuntien kokoukset voisi hyvin esittää verkkolähetyksinä. Jos on tarvetta salata joku osa kokousta esimerkiksi yksityisyyden suojan takia, se on tehtävissä kokousteknisin menettelyin. Kyseiset kohdat voidaan esimerkiksi käsitellä muiden kohtien jälkeen.

Tekisi mieli sanoa, että julkisuuslaki on kirjoitettu aikana ennen Internetiä. Valitettavasti hallituksen esitys on annettu 1998, jolloin digitalisoituminen oli jo vahvassa nosteessa. Laki itsessään ei muutenkaan ole ongelma – lain soveltaminen vaan tökkii. Avoimen hallinnon edistäminen pitäisi olla taottu jokaisen viranhaltijan mieleen.

Lisälukemista:

Avoimuuden pitää olla proaktiivista, ei reaktiivista

Kuva: Avoimuutta Genevessä. Julkisen rakennushankkeen yhteyteen on merkitty mitä tehdään, rakentajat, työmaan kesto, budjetti, päätöksentekijät sekä tietysti puhelinnumero, joista voi tiedustella lisää. ”Pour vous”, teitä varten!

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 13.8.2016 otsikolla ”Todellinen avoimuus vaatii aktiivisia toimia”.

Olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua julkishallinnon avoimuudesta näillä [Keskisuomalaisen] sivuilla (pääkirjoitus 25.7., mielipiteet 29.7. ja 9.8.2016). Julkisen tiedon saamisessa on ongelmia, ja vastuu siitä kuuluu aina julkiselle toimijalle. Virkamiehiä pitäisikin kouluttaa nykyistä enemmän, jotta he osaisivat aktiivisesti julkistaa tietoa.

IMAG0008_1Avoimuus ei tarkoita vain reagointia tietopyyntöihin. Se vaatii myös aktiivista tiedon oma-aloitteista ja ajantasaista julkistamista. Kun yhteiskunta on todella avoin, kansalaiset voivat tutustua ja osallistua ajankohtaisiin hankkeisiin jo valmisteluvaiheessa. Kun projektiin annetaan mahdollisuus vaikuttaa, siihen suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisemmin. Vielä kun ehdotukset todella pääsevät vaikuttamaan lopputulokseen, hankkeesta jää kaikille hyvä mieli.

Paljon puhutaan myös avoimesta datasta ja sen miljoonapotentiaalista. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungilla on avoimen datan verkkosivu, mutta kaupungilta puuttuu pitkän tähtäimen suunnitelma ja ilmeisesti myös resurssit sen kehittämiseksi. Tietoaineistot ovat rakenteeltaan sekavia, ne eivät päivity reaaliajassa, niistä ei ole saatavilla historiatietoja eivätkä ne pahimmassa tapauksessa sisällä oleellisia kuvaustietoja. Asiaan ei ole tullut muutosta, vaikka kaupunki nosti digitalisaation tämän vuoden kärjeksi budjetissaan! Mallia pitäisi ottaa Helsingistä, jossa tehtävään palkatut virkamiehet etsivät työkseen keinoja avata lisää tietoaineistoja kansalaisten käyttöön.

Kunnat piilottavat nykyään myös paljon omistuksiaan tytäryhtiöihin. Nämä taas väittävät, etteivät voi luovuttaa päätöksentekoon oleellisia tietoja edes luottamushenkilöille vedoten yrityssalaisuuksiin. Kun tietoja lopulta saadaan, ne saattavat olla pyydettyä suppeammat, eikä niiden aitoutta voida suoraan varmentaa. Kyseenalaista onkin, voidaanko sellaiseen tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa pitää missään määrin demokraattisena. Julkisen sektorin avoimuusvaatimusten pitäisikin koskea lähes suoraan myös sen kokonaan tai suurelta osin omistamia yrityksiä.

Olemme avoimuudessa hyvässä vauhdissa, mutta meillä on vielä paljon opeteltavaa. Todellinen avoimuus vaatii aktiivisia toimia sen edistämiseksi niin viranhaltijoilta kuin kansalaisiltakin.

Valvooko Jyväskylä palveluitaan?

 

Kuvakaappaus 2016-06-29 19:11:59

Annoin pari palautetta kaupungin suuntaan kevytväylälle valuneiden hiekkojen puhdistamiseksi. Ensimmäinen palautteeni lähti 26.5. ja toinen 21.6. Hiekat poistuivat tänään, 29.6.2016.

Väylien kunnossapito tuolla alueella näyttää olevan ulkoistettu Destialle. Kaupungin mukaan ”[t]yöt tehdään sopimuksissa määriteltyjen laatuvaatimusten mukaisesti. Laatuvaatimusten täyttymistä seurataan säännöllisesti yhdesssä urakoitsijoiden kanssa tehtävillä laatukierroksilla.” Ilmeisesti tähän väliin ei ole laatukierrosta sitten sattunut.

Olen aiemminkin pohtinut esim. bussiliikenteen osalta, minkälaista laadunvalvontaa kaupunki harrastaa. Ainakin palautekäsittelyn osalta taktiikka vaikuttaa olevan ”välitä eteenpäin ja unohda”. Jokaista palautetta olisikin mahdoton seurata, mutta ainakin palautepalvelun kautta eteenpäin lähetetyt palautteet voisivat vaatia urakoitsijalta jonkinlaisen palveluun ilmestyvän kuittauksen, kun työ on tehty. Tällöin sekä palautteen antaja että kaupunki saisivat vahvistuksen sille, että asialle on tehty jotain.

Kaupungillamme on ollut nyt jonkin aikaa käytössä myös palvelualoite, jonka kautta ulkopuoliset toimijat voivat ehdottaa ottavansa tehtäväkseen jonkin kaupungin tuottaman palvelun. Ulkoistaminen on järkevää niissä tilanteissa, missä palvelun laatu paranee ja kaupungille koituu tästä säästöjä.

Etenkin ulkoistamisten yhteydessä niin kaupungin kuin kuntalaistenkin pitää pystyä valvomaan palvelujen laatua. Avoin tieto nousee tässä avaimeksi, ja kuinka ollakaan, se muiden digitalisaatio-asioiden ohessa on nostettu vuoden 2016 Jyväskylän kaupunkistrategian toteuttamistoimenpiteeksi. Avoimen tiedon edelläkävijäkunta Suomessa on Helsinki, jonka rajapinnan kautta voi esimerkiksi seurata Staran aura-autojen liikkeitä. Tätä tietopankkia hyödyntää esimerkiksi (näin kesäaikana hiljainen) Aurat Kartalla -palvelu. Myös aikanaan kovin mietityttänyt Pendolinojen toimintavarmuus suhteessa muihin junavuoroihin on nykyisin tilastoitu, kun Liikenneviraston rajapinnan kautta voi hakea junalajikohtaista myöhästymisdataa. Tämäntyyppisistä asioista siis mallia myös Jyväskylään!

Nyt sitten seuraavaksi pitänee antaa palaute jotta saisi työmailta valuneet hiekat, sorat ja kivet pois pyörätieltä Länsiväylän Pajatien ja Keskussairaalantien väliseltä osuudelta. Tämänpäiväiselle putsaajalle kun se osuus ei kuulu, koska se on Altekin aluetta…