Mitä piraateille oikein tapahtui?

Perinteinen vaalipohdiskelublogaukseni pidemmän blogaustauon jälkeen vähän jälkijunassa.

Vaikka ottaisi huomioon sen kuntavaaleihin liittyvän faktan, että kaikilla halukkailla ei ole mahdollisuutta äänestää piraattia omassa kunnassaan, 0,1 % valtakunnallinen äänisaalis on pettymys Piraattipuolueen näkökulmasta. Se on myös huonoin vaalitulos koko puolueen olemassaolon aikana.

Valtuustokausi 2017-2021

Kun neljä vuotta sitten kirjoitin menestyksestä Jyväskylän ja Helsingin (sekä jossain määrin Espoon) valtuustoissa, en osannut aavistaa, mitä kaikkea valtuustokauden aikana tulisi tapahtumaan. Tässä vaiheessa olen vielä vahvemmin sitä mieltä, että niissäkin vaaleissa olisi toki pitänyt pärjätä paremmin: Sekä Jyväskylässä että Helsingissä olisi pitänyt saada toinen valtuutettu ja Tampereella, Turussa ja pääkaupunkiseudun muissa kunnissa ainakin yksi paikka.

Kuntavaalien 2017 ja 2021 välinen kausi oli piraateille riitaisa, ja se näkyi varmasti niin sisäisesti kuin ulkopuolellekin. Puoluehallituksen sisällä käytiin useampi luottamustaisto, jotka konkreettisesti johtivat useamman aktiivin loppuunpalaamiseen ja poistumiseen puolueesta.

Hallituksen kriiseistä tärkeimpinä mainittakoon kaksi. Tapani Karvisen ja Jonna Purojärven väliseksi henkilöitynyt kiista päättyi lopulta ensinmainitun eroon vastavalitusta hallituksesta petostuomion aiheuttamien rahankeräyslupariskien takia. Toinen oli Petrus Pennasen ajama jossain määrin ymmärrettävä liberaalipuolueiden yhdistymishanke, joka kulminoitui täystyrmäykseen, piraattien valtuustoryhmän hajoamiseen Helsingissä ja vielä yhden liberaalipuolueen syntymiseen puoluekartalle (Avoin puolue).

Minäkään en ollut näille taistoille immuuni. Luovutin myös taistelut muille puolueen varapuheenjohtajan paikalta keväällä 2018 ja käytännössä usko siihen, että näillä eväillä päästäisiin pitkälle eteenpäin, lopahti eduskuntavaalien 2019 tulosta pragmaattisesti tarkastellessa. Näin kävi myös monille muille puolueen sisällä.

Puolueen johtohahmojen kiistat vaikuttivat väistämättä myös valtuustotoimintaan. Kun resurssit olivat vähissä, valtuustoryhmissä toimivat (niin Helsingissä kuin Jyväskylässäkin) samat henkilöt kuin valtakunnan tason toiminnassakin. Kun aika meni sisäisiin kiistoihin tai valtakunnallisen toiminnan käytännön järjestelyihin, kuntapolitiikka jäi väistämättä paitsioon.

Ja koska jälkiviisastelu on parasta, koen valinneeni tässä kohtaa väärin: Minun olisi ollut parempi keskittyä paikallistoiminnan pyörittämiseen ja valtuustoryhmän ylläpitoon sen sijaan, että lähdin mukaan puolueen valtakunnan tason toimielimiin. Tässä vaiheessa sitä on tosin turha harmitella.

Vaalitulos 2021

Historian huonointa piraattitulosta selittää osittain ehdokaslistojen historiallinen ohuus. Ehdokkaita oli valtakunnallisesti vain 53. Esimerkiksi Jyväskylässä piraattilistaa ei lähdetty edes luomaan, kun oli päivänselvää, että paikallisten aktiivien into ei riittäisi tekemään kunnollista vaalityötä. Ne viime vaaleissa piraattilistalla olleista henkilöistä, joilla intoa vielä riitti, olivat ehdolla muiden puolueiden nimissä. Helsingissä Avoin Puolue oli loppujen lopuksi Pennasen johdolla virallisesti RKP:n listalla.

Kiinnostavin tulos omasta näkökulmastani oli se, että väistyvä valtuutettumme Arto Lampila nappasi paikan vihreiden 7. varavaltuutettuna. Olen ylpeä siitä, että luottamuspaikkaneuvottelujen jälkeen hän on nousemassa Jyväskylän kaupunginhallitukseen! Kaikki vaalityö tähän asti on tuottanut upean tuloksen, vaikkei Arto enää piraattilippua ensisijaisesti heilutakaan. Tähän ei voi olla kuin tyytyväinen.

Piraattien tulevaisuudesta – ja vähän omastanikin

Mainittakoon etten ole paras henkilö kommentoimaan viime aikojen tapahtumia puolueessa, sillä en ole ollut pariin vuoteen tarpeeksi tiiviissä kontaktissa puolueen sisäpiiriin.

Olen joka tapauksessa vahvasti samaa mieltä kuin pari vuotta sitten: Suomen piraattipuolueen huippuhetket ovat jo takanapäin. Näkemykseni ovat edelleen pitkälti samat ja noudattavat melko lailla muiden piraateista muualle siirtyneiden näkökulmia (esim. Lilja Tamminen, Peter Sunde, Ahto Apajalahti). Pienillä resursseilla, sisäänpäinlämpiävällä ja ammattipoliitikkoja kaihtavalla aktiiviporukalla sekä sirpaloituneella liberaalipuoluekentällä on vaikeaa saada laajaa yhteiskunnallista muutosta aikaiseksi.

Rahan vallasta on helppo ottaa esimerkiksi Liike Nyt. Piraattiliikkeen alkuperäisistä opeista selvästi mallia ottaneen julkisen vallan avoimuuden teemoilla ratsastavan liberaaliliikkeen on ollut helppo nojata Harkimon miljooniin (ja hänen + Jungnerin jo olemassa olevaan julkkisstatukseen) rakentaessa mm. laajaa somenäkyvyyttä ja viraalikampanjaa. Muun muassa näiden avulla puolue nousi eduskuntaan vuoden 2019 vaaleissa. Media taas antaa eduskuntapuolueille kyseenalaista legitimiteettietua, joka lisää välittömästi puolueen näkyvyyttä ja houkuttelevuutta. Liike Nyt saikin kuntavaaleissa 49 valtuutettua, joka on melkoinen ero neljä vuotta aiemmin eduskunnan ulkopuolelta ponnistaneiden piraattien kahta (ja nyt nollaa) vastaan.

Väitän, että piraattiaatteen kultakautena voidaan nyt pitää 2000-luvun alkupuolta (ehkä vuosia 2005-2015). Piraattiliikkeen kantavia teemoja alusta asti ovat olleet lisätä hallinnon avoimuutta ja madaltaa kynnystä äänestäjien ja poliitikkojen vuoropuheluun. Vaikuttaa siltä, että nämä tavoitteet ovat jossain mittakaavassa täyttyneet, olkoonkin ettei tapa ollut se, jota itse kaipasin: somealustojen leviäminen on tehnyt viestinnästä hyvinkin välitöntä mutta huonotapaista, ja tunteita herättävät päätösasiat saatetaan perua somekohun päätteeksi jo ennen kuin niitä ollaan tuomassa toimielinten käsittelyyn. Jos äänestäjän muisti oli aiemmin vaalikautta lyhyempi, nykyisin iteraatiovauhti on tipahtanut lähemmäksi päivää.

Kuten aiemmassa kirjoituksessani muotoilin, piraattien sanomaa sähköistyvässä maailmassa kaivataan myös jatkossa. Vuosien mittaan minulle on kuitenkin selvinnyt, että tämän hetken tärkein poliittinen kysymys (ja jossain määrin ainut, jolla on mitään merkitystä tulevaisuuden näkökulmasta) on ilmastonmuutoksen torjuminen. Vaikka olin mukana kirjoittamassa suomalaisten puolueiden sen hetken radikaaleinta ympäristöohjelmaa, sillä ei ole merkitystä, jos puolueella ei ole konkreettisia vaikutusmahdollisuuksia. Ei liene siis järkeä hakata päätä seinään kerta toisensa jälkeen vain ideologisista syistä, jos suuremman vaikutuksen voisi saada aikaiseksi jonkin muun poliittisen liikkeen puitteissa.

Jatkan siis edelleen taukoa politiikasta, mutta olen valmis jatkamaan yhteiskunnallista vaikuttamista kun aika ja toimintamuoto on sopiva.

Vaalikrapulaa

No eihän se nyt ollut sitä mitä odotettiin.

Tosiasiat on myönnettävä: puolueen kannatus laski näissä vaaleissa edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna.

En kiistä sitä, että paikka paikoin kasvua tapahtui. Puolue teki pääkaupunkiseudulla hienon kampanjan, josta osoituksena on kannatuksen kasvu promilleyksikön verran 1,5 %:iin. Keski-Suomessa kannatus saatiin pidettyä käytännössä samassa kuin ennenkin: äänisaalis laski muutamalla äänellä. Muualla Suomessa piraatteja äänesti kuitenkin suhteellisesti vähemmän henkilöitä kuin ennen ja kannatus laski 0,2 prosenttiyksiköllä 0,6 %:iin. Tämä on kaukana nykylakien mukaan puoluerahoitukseen oikeuttavasta kahdesta prosentista.

Oma äänisaaliini oli (alustavan laskennan perusteella) 77 ääntä. Olin yllättynyt näinkin hyvästä tuloksesta, sillä kampanjani koostui käytännössä telttakeikasta neljänä lauantaina kävelykadulla sekä vaalikoneiden täyttämisestä.

Kuten moni on varmasti huomannut, en ole viimeisen vuoden aikana ollut kovin näkyvästi mukana puoluetoiminnassa ja politiikassa. Erosin vuosi sitten puolueen varapuheenjohtajan paikalta lyhyen aikaa valinnan jälkeen ja pitänyt sen jälkeen poliittista hiljaiseloa.
Tälle on monta syytä, joista tärkeimmät liittyvät henkilökohtaiseen elämääni.

Markkinasegmenttien myllerryksessä

Numeroiden valossa Helsingin tulos yllätti. Yhdistämällä kunta- ja eduskuntavaalien tuloksia voidaan vahvistaa, että neljän puolueen vaaliliiton avulla oli todellinen mahdollisuus kamppailla eduskuntapaikasta. Vaaliliiton kumppanien piti kuitenkin kaikkien hitusen kasvattaa äänimääriään verrattuna kuntavaaleihin.

Etukäteen liitossa olevien puolueiden sisällä ennakoitiin Aro vs. Pennanen -kaksintaistelua, joka jäi kuitenkin realisoitumatta. Petruksen eduskuntapaikkaa varten liiton olisi pitänyt saada noin 2500 ääntä enemmän. Voidaan spekuloida, pelkäsivätkö jotkin feministien kannattajista Petruksen voittoa ja taktikoivat äänensä vasemmistoliitolle. Heidän uudelleenbrändäyksensä ”pinkimpään suuntaan” oli selvästi onnistunut.

Samoin voidaan kysyä, valuiko liberaalipuolueen ääniä muualle juuri siitä syystä, ettei heiltä edes ennakoitu selvää läpimenijää.

Resurssit, resurssit, resurssit

Jyväskylän valvojaisissa pohdiskelimme jo alustavasti, missä kohtaa on menty pieleen. Päällimmäisimmäksi tunteeksi jäi jo muutaman vuoden ajan havaittu ongelma tehtävien kasaantumisesta ja organisaation kapeudesta. Samat henkilöt istuvat useammassa vastuutehtävässä vuodeta toiseen ja uusien aktiivien rekrytointi tehtävien jakamiseksi on sakannut.

Otan vastuulleni osan epäonnistumisesta. Istuessani puoluehallituksessa kaudella 2016-2018 halusin lisätä puolueen piirissä toimivien järjestöjen toimintaedellytyksiä. Tähän liittyen suunnitelmissa oli erilaisia keinoja, joilla paikallistoimintaa saataisiin helpommin lähestyttävämmäksi ja näkyvämmäksi. Tämä työ ei käytännössä päässyt kunnolla alkamaan, kun suurin osa puoluetyöhön käytettävissä olevasta ajastani piti käyttää itseni markkinointiin tulevia vaaleja ajatellen, paikallistoiminnan organisoimiseen ja pyörittämiseen ja valtakunnallisesti esimerkiksi ohjelmatyöhön (joka oli toki sekin mukavaa). Tunnit eivät käytännössä riittäneet.

Jonna Purojärvi, joka tuolloin toimi puheenjohtajana, oli samoin ylityöllistetty: hän kuitenkin yritti ottaa vastuuta uusien aktiivien ohjaamisesta heille sopivaan toimintaan. Kyseinen työ ei missään nimessä olisi kuulunut hänelle, mutta ilman sitä emme luultavasti olisi selvinneet näinkään pitkälle.

Joitain onnistumisia oli. Valtakunnalliset puoluepäivät olivat onnistunut konsepti, mutta niidenkin organisointi oli aivan liikaa kiinni yksittäisistä henkilöistä. Propagandan tuottamiseen ja graafiseen värkkäämiseen löytyi uusia aktiiveja poistuneiden tilalle. Puolueen linjauksia ja agendaa saatiin selvemmiksi kuin ennen.

Puolueen nousu… ja mitä sitten?

Piraatit ovat viimeisen yhdentoista vuoden aikana kasvaneet alun perin anarkistihenkisestä radikaalidemokraattisesta tietoyhteiskuntaliikkeestä salonkikelpoisemmaksi liberaalipuolueeksi, jonka toiminta on rakennettu puolueen arvoille ja jolla edelleen on pilkettä silmäkulmassa.

Piraateille – tai muulle samoja asioita ajavalle liikkeelle – on edelleen vahva tarve politiikassa. Tämä on käynyt ilmi moneen kertaan myös näissä vaaleissa käydyissä keskusteluissa. Se on myös ilmeistä, kun katsoo joillain samoilla teemoilla ratsastavan Liike Nytin kannatusta. Heidän etunaan on kuitenkin satakertainen budjetti piraatteihin verrattuna ja aivan toista luokkaa ollut medianäkyvyys ennen vaaleja.

Nyt on joka tapauksessa myönnettävä, että samalla tiellä jatkaminen tuo samoja tuloksia. Puolueen täytyy nyt kyetä uudistamaan konseptiaan radikaalisti. Puolueen aktiivit ovat väsyneitä ja osa on luovuttamassa.

Eurovaalit ovat joka tapauksessa edessä vain muutaman viikon päästä. Kansainvälisesti kannatus kasvaa, ja nyt eurovaalien alla katse suuntautuu Tshekkiin, josta gallupeissa suurimpana puolueena luultavasti näemme jatkossa meppejä.

Onko kansainvälinen veto riittävää toiminnan jatkamiseksi myös Suomessa?

68 äänen hinta

Tarkastuslaskenta ei tuonut muutosta vaalitulokseeni, joten voin nyt tuulettaa 68 äänen saalistani.

Eduskuntavaaleissa 2015 sain Jyväskylässä 153 ääntä. Pyörittelin numeroita ja totesin, että vaikka ottaisin äänestysprosentin laskun huomioon, sain nyt vain 44 % eduskuntavaalien äänistä. Syitä tähän lienevät listan pidentyminen, Arton vahva kampanja ja Jonnan puolueen puheenjohtajana saama näkyvyys.

Haluan alla kertoa, mihin käytin näissä vaaleissa rahaa.

Sähköinen mainonta on edullista…

Pienillä budjeteilla pelatessa ei liene yllätys, että suuri osa piraateista haluaa panostaa vaalikoneiden täyttämiseen ja hinta-laatusuhteeltaan edullisiin markkinointikeinoihin. Hain ilmaista näkyvyyttä jo vaalien välillä kirjoittamalla mielipidekirjoituksia ja lähempänä vaaleja täyttämällä vaalikoneita.

Omat verkkosivut ovat toki myös lähes ilmaiset. Rakensin sivun, jolla kerroin tavoitteistani kuntavaaleissa. Olen jo aiemminkin erottautunut muista piraattiehdokkaista liikennepolitiikkaan keskittymisellä, joten valitsin Jyväskylän joukkoliikenteen kampanjakärjekseni. Kirjoitin alkuvuodesta asiaan liittyvän katsauksen.

Olin päättänyt jo etukäteen budjetikseni noin 500 euroa. Aiempien kokemusten perusteella päätin näissä vaaleissa panostaa erityisesti hakukonemainontaan. Tein mainokset niin Googlen Adwords- kuin Microsoftin Bing Ads -palveluihin. Molemmat kampanjat alkoivat suurin piirtein samaan aikaan (14.3.2017) ja päättyivät vaalipäivään (9.4.2017). Adwordsiin laitoin ensin päiväbudjetiksi 10 euroa ja nostin sen 20 euroon 26.3. Bingissä käytin päiväbudjettina 10 euroa. Adwordsissa näytin neljää eri mainosta, joista yksi oli yleinen ja kolme muuta kohdennetumpia avainsanojen mukaan. Bingiin laitoin vain yleismainoksen.

Kokemukseni perusteella Adwords antaa huomattavasti enemmän näyttöjä ja klikkauksia kuin Bing Ads. Tämä kertoo Suomen hakukonemarkkinoiden keskittymisestä pitkälti Googlen varaan:

Adwords Bing Ads
Näyttökerrat 18335 762
Klikkaukset 845 23
Klikkausprosentti 4,61 % 3,02 %
Hinta/klikkaus 0,47 e 0,14 e
Kokonaiskustannus 400,70 e 3,26 e

Osa klikkauksista ei tosin ollut kovin laadukkaita, sillä huomasin huolestuttavan ilmiön, jossa ihmiset klikkaavat Googlen ensimmäistä hakutulosta lukematta ja hahmottamatta ollenkaan, mihin sitä kautta päätyy. Tämä näkyi vahvasti joukkoliikenneaiheisen mainosryhmän yhteydessä. Sivultani jopa haettiin aikatauluja (Jyväskylän nuorimman valtuutetun lisäksi)!

Blogissani käytettyjä hakusanoja: Aika taulut, Ajat, Hyvinkää, Jämsänkoski jämsä, Keljo keskusta
Jämsänkosken ja Jämsän välistä en edes mielestäni puhunut…

En tehnyt Facebook-markkinointia, koska minulla ei ole omaa poliitikkoprofiilia. En ole kokenut sitä vielä tarpeelliseksi, koska kirjoitan someen melko vähän muutenkin omaa tavaraa. Se johtuu luultavasti luonteestani: olen enemmän tiedon analysoija kuin sen tuottaja. Se näkyy myös sivustoni kirjoitusten pituudessa. Pohdin mainonnan tekemistä KS-piraattien tilin kautta, mutta en kampanjan muiden kiireiden keskellä ehtinyt sitä tehdä.

… fyysinen mainonta on työlästä

Kuva vaaliflyereistä.Tilasin 2500 flyeriä pohjautuen samaan ulkoasuun, mikä minulla oli käytössä kuntavaaleissa 2012. Tilasin ne Print24-palvelusta, jota olemme käyttäneet ennenkin. Kyseessä on edullinen sähköinen painotalo (lappusten hinta tällä kertaa 112,25 e). Näitä flyereitä laputettiinkin sitten postilaatikoihin ja -luukkuihin sekä toki kävelykadun vaalikadulla.

Paperimainoksissa on se vika, ettei niiden konversionseurantaa oikein pysty tekemään ilman erillistä url-osoitetta. Mainonnan teho perustuu pitkälti toistoon, ja tämän takia mainosyhtiöt haluavat seurata ihmisten liikkeitä Internetissä.

Periaatteeni tekevätkin mainostamisesta hiukan hankalaa; käytän sivustokäyntien analysointiin Piwikiä, joka ei vuoda tietoja ulkopuolisille. En seuraa sivullani kävijöitä muualla Internetissä, vaikka se olisikin periaatteessa mahdollista. Parhaat tulokset markkinoinnille saisi kuitenkin sillä, että kohdentaisi viestintää juuri niille ihmisille, jotka ovat jo mainoksia nähneet. Hankalia kysymyksiä!

Läpinäkyvyys periaatteena

Täytin vaalirahoituksen ennakkoilmoituksen tänäkin vuonna hyvissä ajoin, kuten kaikki muutkin piraatit. Haluamme edistää läpinäkyvyyttä kaikilla julkishallinnon tasoilla, ja näytämme siinä esimerkkiä tätä kautta. Oma ennakkoilmoitukseni ei loppujen lopuksi aivan tullut pitäneeksi kutiaan, mutta suuntaa se kuitenkin antoi.

Rahoitin kampanjani tällä kertaa kokonaan itse.

Olit valitsemassa piraattia – kiitos!

Näin kuntavaalituloksen selvittyä on perinteiseen tapaan aika käydä lyhyesti läpi onnistumisia ja haasteita kampanjan ajalta ja pikaista tuloskatsausta. Tulokset ovat vielä alustavia, tarkastuslaskennassa voi vielä tulla pieniä muutoksia äänimääriin.

Olen edelleen häkeltynyt eilisillasta: piraateilla on nyt kaupunginvaltuutetut niin Jyväskylässä kuin Helsingissäkin. Espoossakin paikka oli hyvin lähellä, mutta ainakin tässä vaiheessa pitää tyytyä varavaltuutettuihin.

Myyräntyöllä tuloksia

Jyväskylässä kampanjointi alkoi oikeastaan jo viime eduskuntavaalien jälkeen. Tuolloin katsoimme Keski-Suomen piirin kanssa suuntaviivoja, joiden perusteella lähdimme rakentamaan yhtä tai kahta paikkaa Jyväskylään näihin vaaleihin. Tämä tarkoitti kovaa työtä: ensin kannattajakorttien keräämistä; säännöllisiä tapaamisia; näyttäytymisiä paikallistapahtumissa; mielipidekirjoituksia… Päädyinpä siinä rytäkässä myös puoluehallitukseen auttamaan myös puolueen valtakunnallisessa menestyksessä.

Jyväskylän ehdokasasettelu onnistui kohtalaisesti, sillä saimme 15 ehdokasta. Heidän lisäkseen vertauslukuja kasvattivat kanssamme vaaliliitossa olleen liberaalipuolueen neljä aktiivia. Ennakkoon tavoittelimme 20–30 hengen listaa; pettynyt ei kuitenkaan voi olla, sillä edellisissä kuntavaaleissa ehdokkaita oli 9. Lisäksi kaikilla puolueilla tuntui olevan vaikeuksia löytää ehdokkaita.

Vaaleja kohti mennessä tapahtumien tahti vain kiihtyi. Vastasin pitkälti paikallistoiminnan organisoimisesta, mikä näkyi kampanjoinnissani. Se kun jäi hyvin pitkälti vaalikoneiden, verkkomainonnan ja vaalikadulla näkymisen varaan samalla kun jaoin muille paneeliesiintymisiä tai soittelin kaupungille käytännön järjestelyistä. Paneelit myös tuntuivat osuvan turhan usein sellaisiin hetkiin, jolloin olin töissä. Kampanjoimme jämäkästi muiden pidempään toimineiden puolueiden rinnalla, olkoonkin, että se aiheutti paljon työtä osalle aktiiveista.

Vaaliohjelmiin (valtakunnallinen ja Jyväskylä) olen pääosin tyytyväinen, olinhan itse kirjoittamassa niistä isoja osia. Tulevaisuutta ajatellen pitäisi muistaa nostaa esiin myös itsestäänselvyyksiä, kuten laadukas ja ilmainen koulutus, joka näissä vaaleissa vähän pääsi unohtumaan. Meidän täytyy myös jatkossa löytää enemmän ja enemmän konkretiaa palveluntuotantoon liittyviin kysymyksiin; pelkkä valinnanvapaus ei houkuta ihmisiä (etenkään tässä poliittisessa tilanteessa, jossa koko termi on hyvin latautunut).

Osoitimme myös aktiivisuudella esimerkkiä ja ehdokkaamme täyttivät vaalirahoituksen ennakkoilmoitukset ensimmäisinä niin Jyväskylässä kuin muualla Suomessa.

Numerot eivät valehtele

Piraattien oma äänimäärä Jyväskylässä oli 854 (1,4 %) siinä missä liberaalit keräsivät 153 ääntä (0,2 %). Ilman liittoa samoilla äänimäärillä olisimme jääneet täpärästi valtuuston ulkopuolelle. Vahvin kannatuksemme löytyi näissäkin vaaleissa Kuokkalasta (3,9 %). Hyvät äänisaaliit saimme myös Kortepohjasta (2,6 %), Harjun äänestysalueelta (2,5 %), Nisulasta ja Keltinmäestä (2,3 % kumpikin) sekä Ristikivestä (2,2 %).

Omalta osaltani vaalitulos oli huonompi kuin odotin. Sain 68 ääntä, joilla päädyin piraattien neljänneksi läpimenneen Arto Lampilan (191 ääntä) ja varaedustajien Jonna Purojärven (155) ja Joel Lehtosen (95) taakse. Vaaliliitossa ohitseni kiilasi myös kovan työn tehnyt liberaalien Joni Niskanen 70 äänellään.

Unelmat enemmästä kuin yhdestä valtuutetusta söi uskomaton vihreiden ponnahdus kaupungin suurimmaksi puolueeksi, joka sai vaalivalvojaisväen haukkomaan henkeään. Arvioimme, että monet potentiaaliset äänestäjät taisivat siis hypätä jälleen kerran toisen hevosen kyytiin.

Jyväskylän vaalitulos Ylen palvelussa.

Toisen valtuutettumme saimme Helsinkiin (0,9 %), jossa Petrus Pennanen oli listansa ylivoimainen ykkönen 1364 äänellä (perässä piraateista Ville Hautakangas 145, Ilari Tuominen 113, Ahto Apajalahti 109 ääntä). Petruksen varavaltuutetut tulevatkin liberaalipuolueesta: Amos Ahola (556) ja Leo Bergman (278 ääntä).

Espoossa (0,7 %) piraattien valtuustopaikka oli äärimmäisen lähellä. Pitkin iltaa jännitimme kovaa työtä tehneen pitkän linjan piraattiaktiivi Janne Paalijärven ja liberaalipuolueen puheenjohtaja Juhani Kähärän taistoa, jossa paikka vaihtoi puoluetta parin äänen erolla samaan tahtiin kun äänestysalueiden laskennat päättyivät. Lopulta Kähärä vei voiton 338 äänen saaliilla saaden varavaltuutetuiksi piraattien Paalijärven (315) ja Pasi Lähteenmäen (182 ääntä).

Perinteisistä vahvoista kaupungeistamme harmitusta aiheuttivat Tampere ja Turku. Puolueen suhteellinen kannatus (0,9 %) jopa laski Tampereella verrattuina edellisiin kuntavaaleihin (olkoonkin että ääniä tuli hitusen enemmän). Tampereella puolueella ei ollut vaaliliittoja. Turussa paikallismedia jopa povasi meille paikkaa ennen vaaleja, mutta se ei valitettavasti realisoitunut: piraattien (0,9 %) ja liberaalien vaaliliiton olisi pitänyt saada noin 500 ääntä toteutunutta enemmän.

Kohti maakuntavaaleja

Tämä vaalituloshan tarkoittaa siis sitä, että Piraattipuolue on mukana myös alkuvuodesta 2018 järjestettävissä maakuntavaaleissa. Tein jossain vaiheessa pikaisia arvioita paikkamääristä eduskuntavaalien 2015 tuloksen pohjalta, ja ne olisivat antaneet maakuntavaltuutetun Uudellemaalle. Työ alkaa välittömästi ja näillä tuloksilla Uusimaa ja Keski-Suomi lienevät luonnollisia painopisteitämme. Olettaen siis että maakuntalainsäädäntö menee luonnoksen mukaisena eduskunnan läpi.

Työ läpinäkyvämmän ja osallistavamman päätöksenteon, ympäristöystävällisemmän kaupunkirakenteen ja monimuotoisen palvelutuotannon puolesta on vasta alkanut. Tule siis mukaan rakentamaan tulevaisuutta kanssamme!

Olipa se ilta!

Telttakeskusteluja osa 2: ”Mikä on piraattien perustulomalli?”

Tässä kirjoitussarjassa pohdin laajemmin keskusteluja, joita pääsen käymään kadulla piraattiteltalla (tai vaikka ilmankin sitä). Löydät halutessasi kaikki kirjoitukset telttakeskusteluja-avainsanan alta.

Tätä kirjoittaessa sitten varmistui, että kovasti uhotusta perustulokokeilusta on tulossa tynkä. Sen sijaan, että kokeilussa olisi mukana eri yhteiskunnallisissa lokeroissa olevia ihmisiä (hoitovapaalla olijat, opiskelijat, sairaat, eläkeläiset, työssäkäyvät, yrittäjät, näiden kaikkien vaihtoehtojen välillä pomppijat), siihen otetaan mukaan vain 2000 marraskuussa 2016 Kelan työttömyysetuuksilla olevaa 25–58-vuotiasta työtöntä.

Rajaamalla pois osa väkijoukosta on vaikeaa saada todellista dataa muusta kuin siitä, tekevätkö ihmiset innokkaammin työtä jos saavat rahansa vastikkeetta ja ilman TE-palvelujen pompotusta. Lakiesitys ansaitsisi laajemmankin perkaamisen jossain toisessa blogauksessa.

Kelan tutkimusblogista bongasin tämän lauseen:

Kokeilubudjetin pienuus puolestaan asetti rajoitteet otoskoolle.

Tästä vedin ainakin itse johtopäätöksen, ettei kokeilusta todellisuudessa haluttukaan tämän kattavampaa. On vaikeaa kokeilla laajasti rajallisella budjetilla.


Anyways, tulin puhumaan piraattien suhteesta perustuloon ja siitä, miten sitä sivutaan telttakeskusteluissa:

Onko piraateilla omaa perustulomallia?

Piraateilla ei ole omaa, konkreettista mallia, koska meillä ei ole sellaisen suunnitteluun resursseja. Itse viittaan usein vihreiden ehdotukseen, koska se oli pitkään laajimmin mietitty ja parhaiten perusteltu malli. Nythän meillä on myös perustulokokeilun esiselvitys, jossa on pohdittu useampaa eri vaihtoehtoa perustulon suuruudeksi.

Puolueohjelmassamme kerrotaan muutamia lähtökohtia, joiden pohjalta piraattien perustulo syntyisi:

  • Perustulon tulee olla vastikkeeton. Tätä ei pitäisi joutua edes perustelemaan, mutta julkisessa keskustelussa on esitetty myös osallistavaan sosiaaliturvaan liittyviä, vastikkeellisia perustulomalleja (joka on itseristiriitainen termi). Vain täysin vastikkeettomalla mallilla voidaan…
  • purkaa byrokratiaa. Kun päästään eroon monimutkaisista sosiaalietuuksien välisistä ristiriitatilanteista ja palkkatulojen yhteensovituksista, kaikilla on mukavampaa.
  • ”Perustulon rahamäärä tulee määräytymään sen mukaan, millainen taso osoittautuu riittäväksi sitä nostavien toimeentulolle ja parhaiten edistää työmarkkinoiden toimivuutta. – – [L]ähtökohtana [on] nykyinen perustoimeentuloturvan taso. Lapsilisät tulee säilyttää erillisinä.”

On myös pohdittava, maksetaanko perustulo ns. negatiivisen tuloveron avulla vai puhtaana käteen. Maksamisen avuksi on väläytelty reaaliaikaista tulorekisteriä, mihin sisältyy omia tietosuojahaasteitaan.

Perustulon tasoon vaikuttaa myös se, sisällytetäänkö perustuloon asumistuen osuus vai pidetäänkö asumisen tukijärjestelmä nykyisellään. Puolueohjelmassa todetaan ainoastaan, että haluamme yhdistää opintotuen asumislisän ja eläkkeensaajan asumistuen yleisen asumistuen alle jo ennen perustulon käyttöönottoa.

Jos perustulosta halutaan mahdollisimman yksinkertainen, pitäisi asumista tukea kiinteällä summalla. Se luultavasti ajaisi ihmisiä vaikeuksiin alueilla, jossa vuokrat ovat suuret. Asumisen tukiin käytetään valtavasti rahaa, joka valuu käytännössä suoraan vuokranantajien taskuihin. Tukijärjestelmä vaatisi siis isoa remonttia. Toisaalta asumistukien pienentäminen saattaisi laskea vuokria. Kertarysäyksellä tukien poistaminen olisi joka tapauksessa käytännössä mahdotonta.

Sinällään ratkaisut asumisen halventamiseen ovat kuntien käsissä: ne kun voivat kaavoittaa ja rakentaa/rakennuttaa lisää asuntoja alueille, joissa kysyntä on suurta.

Mistä rahat perustuloon? Käytännössä perustulon käyttöönotto nostaa väistämättä jonkin verran palkkatulon verotusta (ks. alla eduskunnan tietopalvelun aikanaan vihreille laskema esimerkki [s. 5]).

Veroasteet eduskunnan tietopalvelun vihreille laskemana

Laajasti käytössä olevaa perustuloa rahoitettaisiin ainakin siirtymävaiheessa mm. työttömyysvakuutus-, sairausvakuutus- ja eläkerahastojen kautta. Vaikka veroaste nousisi, kyseiset vakuutusmaksut saattaisivat ainakin oman logiikkani mukaan kutistua, koska perustulon verran rahaa siirtyisi ”toiselle momentille” maksettavaksi.

Lainaan vielä perustulokokeilun esiselvitystä (s.204) perustulon määrästä:

Keskeinen ja kenties kaikkein eniten poliittisia intohimoja herättävä kysymys on, miten tulonjako muuttuu, kuka voittaa ja kuka häviää. Laskelmien mukaan 550 euron perustulo ei merkittävästi muuttaisi tulonjakoa. Korkeammalla perustulon tasolla on luonnollisestikin tuloja tasaava vaikutuksensa. Yhtäältä korkeampi veroton perustulo lisää pienituloisten ostovoimaa ja yhtäältä korkeampi marginaaliveroaste pienentää ylimpien tuloluokkien käytettävissä olevia tuloja.

Toivon sydämeni pohjalta, että perustulokokeilu onnistuu! Se on ainut tapa, millä saamme sen myöhemmin laajemminkin käyttöön ja yksinkertaistamaan sosiaaliturvajärjestelmäämme.