Whatsappin kanavista ja Metan välinpitämättömyydestä

Yle kertoi tällä viikolla, miten Meta tarjoilee ”10-vuotiaiden tanssivideoita” Whatsappissa kanavien suositusten kautta.

Tarkistin myös oman Whatsappini tilanteen, ja samantapaisesti kuin toimittajien testissä, minulle suositellaan Ylen, BBC:n, Bloombergin ja WHO:n tuottaman sisällön lisäksi jostain syystä myös Turunväylän ja Naantalintien louhintatöiden etenemistä, mutta myös todella paljon erilaisia oletettavasti lasten ylläpitämiä muutaman sadan seuraajan kanavia.

Ylen jutussa keskityttiin ”lasten some” -aspektiin, joka tuo mielestäni hyvin esiin sen, miten vaikeaa somepalvelun määrittely voi olla. Moni ymmärtää helposti Tiktokin tai Instagramin sosiaaliseksi mediaksi, siinä missä Whatsapp ja Telegram hahmotetaan ensisijaisesti pikaviestimiksi. Näistä molemmista kuitenkin löytyy samantyyliset kanava- ja ryhmätoiminnot.

Kanavahaun suodattimilla voi valita, minkä maan kanavasuosituksia haluaa selata. Länsimaat kuten Belgia, Ranska ja Kanada, toimivat samaan tapaan kuin Suomi. Ehdotusten seuraajamäärät vaihtelivat kymemnistä tuhansista satoihin, ja moni pienemmistä kanavista vaikutti tyttöjen ylläpitämältä. Isommat olivat monesti kytköksissä jalkapalloon.

Kokeilin myös useampaa Afrikan maata, kuten Marokkoa, Senegalia ja Burkina Fasoa, joissa jalkapallo oli luonnollisesti edustettuna, mutta myös työtarjoukset sekä erilaiset elämänohjekanavat. Näissä tyttökulttuuri ei erottunut yhtä paljon, mutta se saattaa johtua demografiasta: etelässä taitaa olla edelleen todennäköisempää, että jos perheessä lapsilla on puhelimia, ne on ennemmin pojilla kuin tytöillä. Algoritmi tarjoili kaikkien maiden osalta sekä isoja että pieniä kanavia.

Koska Meta ei tarkemmin julkaise algoritminsa toimintaa (eivätkä he toki välttämättä tiedä sen toimintaa itsekään, jos sen taustalla pyörivä sumean logiikan ML-malli on muodostettu täysin algoritmisesti), en tiedä, mihin tietoihin ja oletuksiin suositukset perustuvat. Voi olla, että käytössä on jonkinlainen painotus, että ”massakanavien” lisäksi käyttäjälle tarjoillaan ehdotuksia pienemmistä vaihtoehdoista intiimiyden ylläpitämiseksi. Tausta-ajatus voi olla hyvä: se tarjoaa mahdollisuuden myös pienille kanaville kasvattaa orgaanisesti seuraajamäärää.

Oli algoritmi luotu tietoisesti tai jonkin käyttäjädatan perusteella, Meta on kuitenkin tehnyt valinnan, että sovellus toimii tällä tavalla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei sitä ole kiinnostanut, mitkä voivat olla tämäntyylisen algoritmin seurauksia. Meta on tunnetusti ollut kerta toisensa jälkeen välinpitämätön toimintansa seurauksia kohtaan, kuten Sarah Wynn-Williams on kirjoittanut teoksessaan Careless People. En ole kyseistä kirjaa päässyt vielä lukemaan, mutta kiukkua yritystä kohtaan voi rakentaa lukemalla vaikka Cory Doctorowin kirja-arvion tai Strategic Tree -blogin (toistaiseksi ainoan) I think I hate the Internet -postauksen.

Haluan siis muistuttaa parista asiasta:

  • Somepalveluissa ei ole pakko olla. Whatsapp on ainut Metan tuote, jota edelleen (vastentahtoisesti) käytän. Boikotilla vapauttaa myös itsensä henkisesti algoritmien koukuista.
  • IT-alan teknisillä ratkaisuilla on aina sosiaalisia seurauksia. Yritän säännöllisesti muistuttaa työssäni, että teknisten valintojen irrallisuus muusta maailmasta on illuusio. IT-työ koostuu pääosin sosiaalisista kysymyksistä, toisin kuin me nörtit haluamme myöntää.

Digitaalista siivousta

Eräänä päivänä Instagram alkoi pyytää minulta maksua. Maksa rahalla, tai maksa datalla, jos haluat jatkaa palvelun käyttöä.

Poliitikkoa leikkivänä ihmisenä minulla olisi monta syytä, miksi haluaisin olla somessa. Mutta samoin on myös monta syytä, miksi on eettisesti väärin olla somessa. On myös useampi palvelu, jota ilman olen pärjännyt pitkään.

Laitoin tänään tilini sulkeutumaan näistä palveluista:

  • Instagram
  • Facebook
  • Bluesky
  • LinkedIn

Haluaisin poistaa kokonaan yhteyden Metaan, mutta Whatsapp jää vielä kummittelemaan mm. vihreiden paikallisryhmien viestinnän takia.

Pelkällä blogilla ja pikaviestimillä siis eteenpäin!

Kirjesalaisuuden murtaminen johtaa väärinkäytöksiin

Mielipidekirjoitus, ei julkaistu
Kuva: All Systems Go! — CC-BY-SA Andrew Hart

Oikeusministeriön asettama asiantuntijatyöryhmä julkaisi 11.10.2016 mietintönsä, jossa esitettiin keinot heikentää kirjesalaisuutta muuttamalla perustuslakia.

On hyvä, että nykyisellään puolilaittomassa tilassa olevaa tiedustelua halutaan saada lainsäädännön ja valvonnan alle. Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä sitä, että meidän täytyy luopua nykyisistä oikeuksistamme salattuun viestintään. Oikeuksien laajentamista perustellaan muotiin tulleella kansallisen turvallisuuden käsitteellä. Muistutan jälleen, että laki tarjoaa jo nyt laajat valtaoikeudet selvittää suunnitteilla olevia terrorismirikoksia myös pakkokeinoja käyttäen.

Työryhmän mietinnön perusteluissa korostuu hyvä periaate valvontatoimenpiteiden rajaamisesta vain tiettyyn suppeaan perusteltuun joukkoon. Käytännössä kuitenkin Internetin rakenne on sellainen, että yhtä kohdetta valvoakseen pitää kaikki liikenne olla teknisesti valvottavissa. Kohdennettu tarkkailu muuttuu massavalvonnaksi pahimmassa tapauksessa vain hakukriteerejä muuttamalla.

Siinä vaiheessa kun järjestelmä on luotu, on liian myöhäistä peruuttaa. Emme voi tuudittautua siihen uskoon, että Suomessa ei koskaan nousisi valtaan sellainen ryhmittymä, joka haluaa käyttää järjestelmää väärin. Hyvänä esimerkkinä toiminee Jussi Halla-ahon EU-komissiolle jättämä kirjallinen kysymys, jossa hän vaatii mm. salakuuntelun kohdentamista käytännössä kaikkiin Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta Unioniin tulleisiin ihmisiin.

Myös yksittäiset virkamiehet ovat alttiita käyttämään väärin olemassaolevia tietokantoja. Jari Aarnion tutkinnassa paljastui, että poliisi on käyttänyt seurantalaitteita myös muihin kuin rikostutkinnallisiin tarkoituksiin. Kiinnostusta tuttujen ja kuuluisuuksien tietoihin on riittänyt niin sotesektorilla kuin poliisissakin.

Haluammeko tarjota mahdollisuuden laajentaa pikkuhiljaa valvontaa isoihin ihmisryhmiin vai pitää kiinni yhdestä länsimaisen demokraattisen yhteiskunnan perusarvoista: oikeudesta yksityisyyteen ja viestinnän suojaan? Kun kirjesalaisuuden poistamisesta tehdään helpompaa, voiko meillä tulevaisuudessa olla enää yritysjohtajaa tai poliitikkoa, jota ei ole kiristetty tiedustelussa selville tulleilla salaisuuksilla? Tai riippumatonta lehdistöä?

Ei suinkaan tietovuoto vaan häkkiä ja linnaa

Tämä mielipidekirjoitus ei enää mahtunut lehteen, ks. alla.

Keskisuomalaisen pääkirjoitus 17.4.2015 piti vuodettuja Tuomioja-sähköpostiviestejä tärkeänä demokratian osoituksena. Lehti on aiemmin suhtautunut kaksijakoisesti tulevan hallituskauden verkkotiedustelulakiuudistuksiin. Silloin tällöin näkemykset ovat olleet hyvin kriittisiä, toisinaan taas on vaadittu pikaisesti parempia tiedustelukeinoja.

Muistutan mediataloja: jos verkkotiedustelulainsäädäntö menee laajimmassa muodossaan läpi, on täysin varmaa, että vakoilu kohdistuu etenkin lehtiin sekä radio- ja televisiokanaviin. Avoimuutta näennäisesti kannattavassa, mutta salailunhakuisessa hallinnossa tietovuotajia halutaan kohdella pahimmassa tapauksessa kuin terroristia. Demokratiaa edistävät tietovuodot jäisivät tällaisessa yhteiskunnassa tekemättä, kun jo pelkkien metatietojen perusteella voidaan tehdä päätelmiä viestinviejästä.

Piraattipuolue on suhtautunut kriitisesti kaikkeen tietoverkoissa tapahtuvaan tiedusteluun ja vakoiluun. Nykylainsäädäntö sallii jo rikoksesta epäillyn yksityisyyteen kajoamisen. Emme tarvitse Suomeen omaa NSA:ta, vaan meidän pitää vahvistaa nykyistä yksityisyyden suojaa palveluntuottajien investointihalua vauhdittaaksemme.


Sain seuraavan vastauksen lehdeltä, kun lähetin kirjoituksen:

Hei. Kiitos kirjoituksesta. Valitettavasti paperilehden mielipidepalstat ovat eduskuntavaalien osalta jo sulkeutuneet. Huomisen lauantain Keskisuomalainen on Keski-Suomen päivän erikoisnumero, jonka sivut on uutissivuja lukuun ottamatta taitettu varhennetulla aikataululla. Sunnuntai eli vaalipäivä on pyhitetty itse äänestystapahtumalle, silloin ei enää ole mielipidesivua. Mutta julkaisemme tämän kirjoituksen vielä saman tien verkkolehdessä. Menestystä vaaleihin!
Anita Kärki
Tapani Luotola
pääkirjoitustoimittajat
Keskisuomalainen

Ja vastasin vielä seuraavasti:

Pahus, näin vähän veikkalinkin tosin. Toivon tosiaan että konsernissanne ottaisitte tämän ajatuksen huomioon kun kirjoittelette jatkossa verkkotiedustelulaeista, koska riski on kohtalaisen suuri. Piirimmehän teki asiasta myös kannarin jokin aika sitten: http://keskustelut.piraattipuolue.fi/keski-suomi/2015/03/16/ei-laajamittaiselle-verkkourkinnalle/

Miksi Piraattipuolue?

Moni on perustellut viime aikoina piraattien äänestämistä ja puolueen tarvetta eduskunnassa, joten tässä tiivistettynä myös minulle tärkeitä syitä puolueeni valinnassa.

Piraattipuolue on ainoana puolueena johdonmukaisesti:

  • vaatinut tasa-arvoa ja yhdenvertaista kohtelua kaikille
  • vastustanut verkkoliikenteen massavalvontaa ja kirjesalaisuuden rikkomista
  • vastustanut sijaintipaikkatietojen massakeräystä
  • vaatinut sormenjälkirekisterin ja nettisensuurin purkamista
  • vaalinut sananvapautta
  • puolustanut vahvaa lähdesuojaa
  • vaatinut radikaalia julkishallinnon avoimuutta
  • halunnut kehittää parempaa demokratiaa ja
  • pitänyt tärkeänä tiedon ja kulttuurin vapautta.

Haluan pitää kiinni länsimaisesta demokratiakäsityksestä ja kehittää yhteiskuntaamme entistä tasa-arvoisempaan, avoimempaan ja kansalaisten yksityisyyttä arvostavaan suuntaan.