Kirjesalaisuuden murtaminen johtaa väärinkäytöksiin

Mielipidekirjoitus, ei julkaistu
Kuva: All Systems Go! — CC-BY-SA Andrew Hart

Oikeusministeriön asettama asiantuntijatyöryhmä julkaisi 11.10.2016 mietintönsä, jossa esitettiin keinot heikentää kirjesalaisuutta muuttamalla perustuslakia.

On hyvä, että nykyisellään puolilaittomassa tilassa olevaa tiedustelua halutaan saada lainsäädännön ja valvonnan alle. Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä sitä, että meidän täytyy luopua nykyisistä oikeuksistamme salattuun viestintään. Oikeuksien laajentamista perustellaan muotiin tulleella kansallisen turvallisuuden käsitteellä. Muistutan jälleen, että laki tarjoaa jo nyt laajat valtaoikeudet selvittää suunnitteilla olevia terrorismirikoksia myös pakkokeinoja käyttäen.

Työryhmän mietinnön perusteluissa korostuu hyvä periaate valvontatoimenpiteiden rajaamisesta vain tiettyyn suppeaan perusteltuun joukkoon. Käytännössä kuitenkin Internetin rakenne on sellainen, että yhtä kohdetta valvoakseen pitää kaikki liikenne olla teknisesti valvottavissa. Kohdennettu tarkkailu muuttuu massavalvonnaksi pahimmassa tapauksessa vain hakukriteerejä muuttamalla.

Siinä vaiheessa kun järjestelmä on luotu, on liian myöhäistä peruuttaa. Emme voi tuudittautua siihen uskoon, että Suomessa ei koskaan nousisi valtaan sellainen ryhmittymä, joka haluaa käyttää järjestelmää väärin. Hyvänä esimerkkinä toiminee Jussi Halla-ahon EU-komissiolle jättämä kirjallinen kysymys, jossa hän vaatii mm. salakuuntelun kohdentamista käytännössä kaikkiin Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta Unioniin tulleisiin ihmisiin.

Myös yksittäiset virkamiehet ovat alttiita käyttämään väärin olemassaolevia tietokantoja. Jari Aarnion tutkinnassa paljastui, että poliisi on käyttänyt seurantalaitteita myös muihin kuin rikostutkinnallisiin tarkoituksiin. Kiinnostusta tuttujen ja kuuluisuuksien tietoihin on riittänyt niin sotesektorilla kuin poliisissakin.

Haluammeko tarjota mahdollisuuden laajentaa pikkuhiljaa valvontaa isoihin ihmisryhmiin vai pitää kiinni yhdestä länsimaisen demokraattisen yhteiskunnan perusarvoista: oikeudesta yksityisyyteen ja viestinnän suojaan? Kun kirjesalaisuuden poistamisesta tehdään helpompaa, voiko meillä tulevaisuudessa olla enää yritysjohtajaa tai poliitikkoa, jota ei ole kiristetty tiedustelussa selville tulleilla salaisuuksilla? Tai riippumatonta lehdistöä?

Ei suinkaan tietovuoto vaan häkkiä ja linnaa

Tämä mielipidekirjoitus ei enää mahtunut lehteen, ks. alla.

Keskisuomalaisen pääkirjoitus 17.4.2015 piti vuodettuja Tuomioja-sähköpostiviestejä tärkeänä demokratian osoituksena. Lehti on aiemmin suhtautunut kaksijakoisesti tulevan hallituskauden verkkotiedustelulakiuudistuksiin. Silloin tällöin näkemykset ovat olleet hyvin kriittisiä, toisinaan taas on vaadittu pikaisesti parempia tiedustelukeinoja.

Muistutan mediataloja: jos verkkotiedustelulainsäädäntö menee laajimmassa muodossaan läpi, on täysin varmaa, että vakoilu kohdistuu etenkin lehtiin sekä radio- ja televisiokanaviin. Avoimuutta näennäisesti kannattavassa, mutta salailunhakuisessa hallinnossa tietovuotajia halutaan kohdella pahimmassa tapauksessa kuin terroristia. Demokratiaa edistävät tietovuodot jäisivät tällaisessa yhteiskunnassa tekemättä, kun jo pelkkien metatietojen perusteella voidaan tehdä päätelmiä viestinviejästä.

Piraattipuolue on suhtautunut kriitisesti kaikkeen tietoverkoissa tapahtuvaan tiedusteluun ja vakoiluun. Nykylainsäädäntö sallii jo rikoksesta epäillyn yksityisyyteen kajoamisen. Emme tarvitse Suomeen omaa NSA:ta, vaan meidän pitää vahvistaa nykyistä yksityisyyden suojaa palveluntuottajien investointihalua vauhdittaaksemme.


Sain seuraavan vastauksen lehdeltä, kun lähetin kirjoituksen:

Hei. Kiitos kirjoituksesta. Valitettavasti paperilehden mielipidepalstat ovat eduskuntavaalien osalta jo sulkeutuneet. Huomisen lauantain Keskisuomalainen on Keski-Suomen päivän erikoisnumero, jonka sivut on uutissivuja lukuun ottamatta taitettu varhennetulla aikataululla. Sunnuntai eli vaalipäivä on pyhitetty itse äänestystapahtumalle, silloin ei enää ole mielipidesivua. Mutta julkaisemme tämän kirjoituksen vielä saman tien verkkolehdessä. Menestystä vaaleihin!
Anita Kärki
Tapani Luotola
pääkirjoitustoimittajat
Keskisuomalainen

Ja vastasin vielä seuraavasti:

Pahus, näin vähän veikkalinkin tosin. Toivon tosiaan että konsernissanne ottaisitte tämän ajatuksen huomioon kun kirjoittelette jatkossa verkkotiedustelulaeista, koska riski on kohtalaisen suuri. Piirimmehän teki asiasta myös kannarin jokin aika sitten: http://keskustelut.piraattipuolue.fi/keski-suomi/2015/03/16/ei-laajamittaiselle-verkkourkinnalle/

Miksi Piraattipuolue?

Moni on perustellut viime aikoina piraattien äänestämistä ja puolueen tarvetta eduskunnassa, joten tässä tiivistettynä myös minulle tärkeitä syitä puolueeni valinnassa.

Piraattipuolue on ainoana puolueena johdonmukaisesti:

  • vaatinut tasa-arvoa ja yhdenvertaista kohtelua kaikille
  • vastustanut verkkoliikenteen massavalvontaa ja kirjesalaisuuden rikkomista
  • vastustanut sijaintipaikkatietojen massakeräystä
  • vaatinut sormenjälkirekisterin ja nettisensuurin purkamista
  • vaalinut sananvapautta
  • puolustanut vahvaa lähdesuojaa
  • vaatinut radikaalia julkishallinnon avoimuutta
  • halunnut kehittää parempaa demokratiaa ja
  • pitänyt tärkeänä tiedon ja kulttuurin vapautta.

Haluan pitää kiinni länsimaisesta demokratiakäsityksestä ja kehittää yhteiskuntaamme entistä tasa-arvoisempaan, avoimempaan ja kansalaisten yksityisyyttä arvostavaan suuntaan.

”Peltipoliisi” Internetissä olisi massavalvontaa

peltipollariMielipidekirjoitus, ei julkaistu julkaistu Keskisuomalaisessa 15.9.2014

Kyberturvallisuusmessujen innoittamana Keskisuomalainen julkaisi uutisen, jonka mukaan Internetiin pitäisi saada oma ”peltipoliisi” seuraamaan tietyntyyppistä verkkoliikennettä turvallisuussyistä. Jutussa haastateltiin puolustusministeriön turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa Virtasta, jonka mieleen verkon massavalvonta ei ole. Hän kuitenkin toivoi mahdollisuutta seuloa poikkeavaa verkkoliikennettä vakavien uhkien varalta.

Internetin toimintatavasta johtuen tällainen seulonta olisi väistämättä juuri jokaiseen verkon käyttäjään ulotettua massavalvontaa. Poikkeavan viestin löytäminen vaatii kaiken verkossa liikkuvan tiedon läpikäymistä. ”Peltipoliisi” olisi tietoinen jokaisen verkossa liikkujan yksityiselämästä: kenenkään viestintä ei olisi varmuudella suojattua, lähettäisi tämä sitten Facebook-viestejä työkaverilleen, katselisi lastensa syntymäpäiväkuvia tai sopisi tapaamisesta läheisen ystävän kanssa. Toimintamallia voisi suurelta osin verrata kirjesalaisuuden rikkomiseen.

Lainsäädäntö mahdollistaa jo nyt valtion elintärkeiden toimintojen suojaamisen myös sähköisesti. Televalvonnasta ja -kuuntelusta määrätään pakkokeinolaissa, ja uutisessa mainittujen uhkien (käytännössä terrorismin) torjuntaa varten epäillyn rikoksenvalmistelijan tietoliikennettä voidaan seurata oikeuden päätöksellä. Elintärkeitä tietojärjestelmiä ylläpitävät yritykset ja yhteisöt taas voivat seuloa omaa verkkoliikennettään ja torjua uhkia parhaaksi näkemällään tavalla sähköisen viestinnän tietosuojalain antamin oikeuksin. Peltipoliisiajattelutavan tavoitteena lienee ainoastaan päästä viestiliikenteeseen käsiksi jo varhaisemmassa vaiheessa, mutta samalla se jättää sivuun sen vaikutukset kansalaisten, yritysten ja muiden toimijoiden tietosuojaan.

Edward Snowdenin paljastusten seurauksena monet yritykset ovat pyrkineet pois Yhdysvalloista, jossa ne eivät pysty takaamaan käyttäjiensä tietojen turvallisuutta. Suomi kuuluu vielä toistaiseksi niihin maihin, joihin ne voisivat sijoittaa verkkoon pohjautuvaa liiketoimintaansa. Verkon tiukkeneva valvonta merkitsisi loppua näille ajatuksille – ja hävittäisi kansalaisten luottamuksen yksityiseen sähköiseen viestintään.