Kuukausi: syyskuu 2012

Viime päivinä tapahtunutta…

Viime viikon tiistain jälkeen aikani on mennyt suurelta osin vaaleja miettiessä, gradua tehdessä ja muita käytännön asioita hoitaessa. Työn alla on myös blogikirjoitus poliittisesta historiastani, mutta se odottaa vielä tulevaisuutta.

Torstaina 20.9. kävimme kävelykadulla telttailemassa. Sää vaihteli sateesta aurinkoon, ja teltassa piti roikkua jottei se olisi lähtenyt lentoon, mutta ohikulkijat olivat ihailtavan kiinnostuneita vaaliteemoistamme ja saimme paljon positiivista palautetta.

Pidän telttaa sananmukaisesti pystyssä.

Lauantaina 22.9. kaupunki järjesti auton vapaapäivän vaalitentin. Tapahtuma oli valitettavan huonosti järjestetty; pidin puheenvuoron aiheesta kello 10.30 emmekä valitettavasti emme saaneet telttapaikkaa:

Meillä tapahtuman kokouksessa tehtiin sellainen päätös suunnittelussa, ettei poliittisia puolueita oteta tapahtuman kautta mukaan. Tiedän valitettavasti, että paikkoja olivat jotkut puolueet ehtineet varata paikkansa ennen meidän varaustamme (en tiedä mitä puolueita on paikalla), mutta yhteisen linjan mukaan emme voi luvata oman tapahtumamme puitteissa sinne ketään. Vaalitentti on sitten se mahdollisuus saada puheenvuoro tapahtumassa.

Tästä lähtien Kristillisdemokraatit, Kokoomus ja Keskusta eivät sitten ole puolueita, sovitaanko näin? 😉 Valitettavasti sateinen ilma ajoi meidät teltattomat pois jo ennen puoltapäivää.

Eilen 26.9. olin vetämässä JYYn edustajiston kokousta, joka pidettiin poikkeuksellisesti keskiviikkona ja vastaremontoidussa L-rakennuksessa. Pääsimme pois jo ennen kahdeksaa, mikä taisi olla tämän kokoonpanon nopeusennätys oli yksi nopeimpia tällä kokoonpanolla. Mikäli jotakuta kokous kiinnostaa, nauhoite tullee ladattavaksi lähiaikoina Radio Hearin verkkosivuille.

Täytin tänään loppuun Ylen, MTV3:n ja Keskisuomalaisen vaalikoneet. Koneissa oli jälleen aikamoisia kärjistyksiä ja huonoja vastausvaihtoehtoja (sekä yksi äärettömän epäselvä kysymys), mutta positiivinen fiilis jäi vastauskierroksesta. Tästä puoliltapäivin olisin sitten menossa jälleen kävelykadulle, tällä kertaa osallistumaan JYYn ja Jamkon kuntavaalistarttiin. Keli ei vaan taida tästä parantua…

Tänään saamme myös tietoomme ehdokasnumerot, jolloin kampanjointi voi alkaa toden teolla!

Kohti kuntavaaleja

Tästä se alkaa!

Kuntavaaleihin on aikaa reilu kuukausi, ja tänään veimme Piraattipuolueen keskisuomalaiset ehdokaslistat keskusvaalilautakunnille; Arto hoiti Jyväskylän ja minä käväisin Saarijärvellä. Jyväskylässä saimme yhdeksän ehdokasta, saarijärvellä yhden. Kummassakin kunnassa lista on varmasti nuorimmasta päästä, ehdokkaiden ikien keskiarvo on nimittäin vain 27 vuotta, ja mediaani senkin alle.

Seuraava kuukausi tulee omalta osaltani pitämään sisällään monenlaista esiintymistä paneeleissa ja telttailua ympäri Jyväskylää. Aion blogata ajankohtaisista jyväskyläläisistä aiheista – ja jatkaa sitä myös vaalien jälkeen.

Mitkä ovat sitten niitä teemoja, joita itse näissä vaaleissa ajan? Jyväskylän kuntavaaliohjelma on kokonaisuudessaan täyttä asiaa, mutta tässä poimintoja:

  • Hallinnon avoimuus: päätösluetteloiden lisäksi tarvitaan tietoa myös siitä, miten tiettyyn ratkaisuun on päädytty.
  • Koulutus: kunnan budjetin tärkein osanen.
  • Helposti lähestyttävät palvelut: auttavat estämään syrjäytymistä.
  • Pyöräily: järkevillä investoinneilla pyöräilyyn kannustaminen parantaa asukkaiden terveydentilaa ja vähentää kustannuksia pitkällä tähtäimellä.
  • Joukkoliikenne: kilpailun avaaminen bussiliikenteessä, reittien parantaminen, raideliikenteen hyödyntäminen…

Ei kun työn touhuun!

Pyöräilyä Sepänkadulla

Päivän Keskisuomalaisessa (14.9.) oli tehty tutkivaa journalismia (sivu 34): kahden tunnin aikana yli 130 pyöräilijää rikkoi lakia Sepänkadulla! Jutussa oli haastateltu lainrikkojaa, nuorta tyttöä, ja bussipysäkillä istuvia eläkeläisiä. Jutussa keskityttiin mollaamaan väärin pyöräilijöitä (osittain syystäkin), mutta se tärkein tutkivan journalismin tekijä jäi puuttumaan: ongelman syihin ei pureuduttu.

Miksi pyöräilijä sitten valitsee jalkakäytävän, kun pitäisi käyttää kevyen liikenteen väylää? Paljon pyöräilevänä tiedän, että yleensä syynä on ihmisten laiskuus yhdistettynä huonosti suunniteltuun liikenneympäristöön. Tässä tapauksessa syyllinen löytyy läheltä: Rajakadun ja Sepänkadun risteyksestä. Kulkiessa Viitaniemestä keskustan suuntaan, kaikki kevyt liikenne (kävelijät ja pyöräilijät) joutuvat käyttämään yhtä ja samaa tunnelia (joka sattuu olemaan myös yksi vaarallisimpia paikkoja pyörällä liikkuvalle koko kaupungissa). Tunneli vaan sattuu olemaan väärällä puolella Sepänkatua suhteessa kevyen liikenteen väylään. Ja tietenkin Sepänkadun ylittääkseen pitää odottaa liikennevaloissa.

Ongelmapaikka. Karttakuva Openstreetmap, CC-BY-SA.

Kun pyöräilijä saapuu Sepänkadulle sen lounaispuolelta, hän ei halua ylittää katua, koska tietää, että joutuu kohta ylittämään sen uudestaan ja mahdollisesti odottamaan liikennevaloissa. Aivan samalla tavalla kuin autoilija oikaisee mieluusti hiljaisemmalle kadulle välttääkseen liikennevalot, pyöräilijä valitsee pienemmän pahan: ”ei kukaan katso pahasti jos tämän yhden korttelinvälin ajan tätä reunaa”.

Mikä sitten avuksi? Esimerkiksi pyöräkaistaa voisi kokeilla jalkakäytävän puoleisella reunalla. Sepänkadun liikennemäärät eivät kuitenkaan aivan mahdottomat ole, ja alueella on 30 km/h aluenopeusrajoitus. Pyöräkaistan voisi aloittaa urheilukentän takaa kulkevalta kevytväylältä ja jatkaa aina tunnelille asti. Näin Viitaniemen suunnasta tulevan pyöräilijän ei tarvitse ylittää katua kahdesti, ja jalkakäytävä saadaan rauhoitettua. Ratkaisu ei tosin välttämättä vähennä keskustasta Viitaniemen suuntaan ajavien rikkomuksia; heitä varten pitäisi miettiä joku houkuttelevampi tapa päästä Sepänkadun toiselle puolelle. Myös vaihtoehtoiset reitit saattaisivat helpottaa tilannetta: Pitkäkadun ja Tanhuantien kohdalla on Nisulankadulla suojatiet, joita monet taitavat välttää liikenteen takia. Järeämpänä ratkaisuna koko risteyksen uudelleen suunnittelu tullee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi; silloin pitää huomioida erityisesti kevyen liikenteen tarpeet.

Ajatuksia yrittäjien vaalivalmennuksesta

Osallistuin tänään Keski-Suomen yrittäjien järjestämään vaalivalmennustapahtumaan. Kävimme läpi yrittäjien näkemyksiä siihen, miten kaupunkiamme voisi muuttaa kannustavammaksi yrittäjille ja mitkä heidän mielestään olisivat niitä keinoja, joilla kaupunkimme talous saataisiin terveemmälle pohjalle. Pääsin jopa ujuttamaan keskusteluun muutamia Piraattipuolueen teemoja, mikä tuntui laatikon ulkopuolisen lähestymistavan kautta ainakin piristävän tunnelmaa. Yrittäjien kuntavaalinäkemyksiä en ala tässä referoida kokonaisuudessaan, mutta nostan esiin muutaman ajatuksen, jotka mieleeni nousivat.

Tilaisuudessa korostettiin sitä, että Suomen tulevaisuus on lähinnä pienten ja keskisuurten yritysten käsissä. Todisteeksi tästä esitettiin graafeja, joiden mukaan pk-yritykset ovat lisänneet työntekijöiden määrää samalla kun suuret ovat lähinnä supistaneet. Olen samaa mieltä siinä, että pk-yritykset ovat äärettömän tärkeitä taloutemme elvyttämiseksi, mutta tärkeämpää on, mistä nämä yritykset syntyvät. Johtuuko kasvu pelkästä yritystoiminnan halusta vai ulkoistamisten ja säästöjen myötä synnytetystä pakkoyrittäjyyden trendistä?

Yrittäjät toivovat myös avoimuutta julkisen palvelutuotannon kustannuslaskelmiin, jotta voidaan varmistaa, ettei kunnalla ole epäreilua etulyöntiasemaa yrityksiin verrattuna. Olen samaa mieltä – mutta vaadin vastavuoroisesti myös niiltä yrityksiltä, joilta kaupunki palveluja ostaa, avoimuutta. Veronmaksajalla on oikeus tietää, mihin hänen rahansa käytetään, oli sitten palveluntuottajana kaupungin omistama tai yksityinen yritys.

Myös kaavoituksen ongelmia nostettiin esiin. Tässä suhteessa kuntavaaliohjelmastammekin löytyy vastauksia: vaadimme turhien rajoitusten, kuten pysäköintipaikkavaatimusten, poistoa. Joku oli keskustelussa huolissaan siitä, että keskusta-alueet näivettyvät ja kaupankäynti keskittyy suurempiin keskuksiin. Tähän voidaan puuttua kannustamalla pyöräilemään ja käyttämään joukkoliikennettä.

Lopuksi täytyy myöntää hitusen vasemmistolaisesti, etten ole halukas yksityistämään kunnan toimintoja suuressa määrin. En kuitenkaan vastusta yksityistämistä niissä tilanteissa, joissa julkinen puoli toimii tehottomasti. Yksityistämisissä täytyy pitää huoli siitä, että palveluiden taso ja työntekijöiden työilmapiiri ei huonone. Näistä ei varmastikaan aina pysty edes kaupunki varmistumaan.

Parempaa joukkoliikennettä etsimässä: linjastomuutoksia ja hintojenkorotuksia

Torstaisessa joukkoliikennelautakunnan kokouksessa on käsitelty sitä, miten bussiliikennettä ensi vuonna Jyväskylässä järjestetään. Asialistalla olivat valtakunnallisesti yhteisen lippujärjestelmän lisäksi tulevaisuuden linjasto sekä raha-asiat.

Olen itsekin linjastomuutosten kannalla, mutta valitettavasti selvityksen myötä tarjotut vaihtoehdot ovat varsin konservatiivisia. Kaikista kummallisinta on se, että molemmat ehdotukset tulisivat kasvattamaan kustannuksia niiden vähentämisen sijaan; eikö paremman tarjonnan pitäisi houkutella ihmisiä käyttämään joukkoliikennettä oman auton sijasta ja lisätä näin lipputuloja? Jos itse saisin toivoa, haluaisin nähdä myös reittejä, jotka eivät kulkisi keskustan kautta; moni valitsee auton bussin sijasta joillain väleillä, koska bussilla kulkeminen hidastaisi matkantekoa kymmenillä minuuteilla turhan keskustassa kääntymisen takia (esimerkiksi kulkiessa Keltinmäen ja Kuokkalan välillä).

Oma näkemykseni tulevaisuuden mahdolliseksi runkolinjastoksi.
Esitetyn vaihtoehdon 2 runkolinjasto: linjat 1, 2, 12, 18/18K, 25/25K ja 27. Jätin graafista pois ”Peruslinja +” -kategoriaan kuuluneet linjat.

Linjastosuunnitelmaan voi kuitenkin vielä vaikuttaa. Kaupunki on avannut verkkosivuilleen kyselyn (myös Laukaan ja Muuramen liikennöinnin osalta), jonka kautta itse kukin voi käydä ilmaisemassa näkemyksensä. Aikaa on pari viikkoa 16.9. saakka.

Myös raha-asiat ovat puhuttaneet. Kaupunki tukee tällä hetkellä bussilippuja noin neljällä miljoonalla eurolla. Koska kaupungin kaikki palvelualat joutuvat säästämään, myös tästä summasta leikataan ensi vuonna. Kun seurauksena lippujen hinnat nousevat, ihmiset äänestävät jaloillaan – tai autollaan. Lipputulojen väheneminen taas lisää entisestään paineita linjaston karsimiseen, mikä ruokkii autoistumista. Korotus koskisi ainakin näillä näkymin pelkästään seutulippuja.

Jyväskylässä ulkopuolisen on vaikea selvittää, ovatko linjastoon ja talouteen liittyvät päätökset onnistuneita, koska kaupunki ja Jyväskylän Liikenne eivät tuota tarkkoja tilastotietoja reiteistä liikesalaisuuksiin vedoten. Julkiseksi palveluksi laskettavasta, etenkin verovaroilla tuetusta, joukkoliikenteestä pitäisi olla saatavissa tietoja ja tilastoja avoimessa ja helposti lähestyttävässä muodossa. Näin voidaan varmistaa, että päätökset ovat oikeita ja johtavat parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Joukkoliikennelautakunnan jäsen Antti Poikola blogasi lautakunnan kokouksesta aiemmin ja laajemmin, kiitos hänelle.