Tähysit kohti utopioita – kiitos!

Kunta- ja aluevaalit 2025 ovat takana, ja mikäli tarkastuslaskenta ei tuo muutosta tilanteeseen, sain Jyväskylässä 50 ja Keski-Suomessa 56 ääntä. Kiitos sinulle, joka äänestit minua, tai jotakuta muuta vihreää ehdokasta!

Näillä äänimäärillä varsinaiset ja varavaltuutetun paikat jäivät haaveeksi. En asettanut itselleni varsinaisia tavoitteita, olkoonkin että ääntenlaskennan edetessä aloin jännittää, toistuuko kuntavaalien 68 äänen putki (sekä 2012 että 2017). Niihin (saatika vuoden 2015 eduskuntavaalitulokseen) verrattuna tulos on silti tietyllä tapaa lievä pettymys. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain katkaistua pitkän tauon poliitikon elämässäni, ja äänet hyödyttivät listaamme kokonaisuutena.

Unelmasta käytäntöön

Paluu politiikkaan sujui yllättävän kivuttomasti. Löysin jo lähtökuopissa utopianäkökulman, jonka halusin ottaa kantavaksi teemaksi kampanjalleni. Tunsin oloni tervetulleeksi mukaan vihreiden syyspäivillä Tampereella, ja useiden vaalien kokemuksesta oli monin tavoin hyötyä matkan varrella. Halusin pitää kiinni siitä, että haluan edes yhden kerran elämässäni vetää vaalikampanjan täysin omilla ehdoillani ilman muita vastuutehtäviä.

Kampanjan suurin epäonnistuminen tapahtui talvella. Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt olla aktiivinen lehtien palstoilla, suunnitella mainoskampanjaa ja syvempiä aiheita, en olisi halunnut kuulla puhuttavankaan vaaleista ja vitkuttelin kampanjan rakentelua viimeiseen saakka. Veikkaan, että podin kaamosmasennusta tai vastaavaa lamaannusta, josta pääsin irtoamaan vasta siinä vaiheessa kun asioita oli pakko alkaa tehdä ehdokasasettelun loppusuoralla. Kun ajatus ei kulje, on vaikeaa työstää mitään rakentavaa näytölle tai paperille.

Siinä vaiheessa kun päästiin katukampanjointiin, se tuntuikin sitten jo todella helpolta. Kadulla ei tarvitse miettiä blogipostauksia, ja kampanjoinnin yhteydessä pystyi tuottamaan myös videosisältöä. Joukkoliikenne ja lähijunat herättivät paljon vastakaikua keskusteluissa: moni ihmetteli kanssani, miksemme hyödynnä ympärillämme olevaa infraa tehokkaammin.

Mieleen jäi myös (epätarkka lainaus) ”sulla on tosi erilaisia ja kypsiä ajatuksia kunnallispoliitikoksi”, kun olimme keskustelleet hetken aikaa avoimen tiedon ja kulttuurin tuottamisesta kunta- ja aluetasolla. Huomaan, miten helppoa minun on unohtaa, kuinka radikaaleja piraattiaatteen ajatukset ovat edelleen, koska ne ovat olleet minulle itsestäänselviä jo vuosikaudet.

Organisaatioista irtautumisessa oli oma etunsa: olin proaktiivinen esimerkiksi tilanteissa, joissa kampanjakalenterissa ammotti suuri aukko tai kun väkeä oli niin paljon yhdessä paikassa, että sitä riitti jalkautumaan useampaan kohteeseen. Halusin myös kestävän liikenteen teeman mukaisesti tehdä kampanjakierroksen Linkillä – tämäkin onnistui, kiitos Elman ja Ari-Pekan!

Halusin viedä kampanjaani tietoisesti kauemmaksi pelkästä kävelykadulla pyörimisestä. Linkkikierroksen lisäksi kävin pari kertaa Muuramessa ja kerran Korpilahdella. Äänekoskellakin olisin sukulaisuussyistä halunnut piipahtaa, mutta en kerennyt. Vaikka muutaman päivän pystyinkin olemaan jopa lomalla töistä, ennakkoäänestysajan keskelle osui mökkireissu kaverien kanssa sekä työmatka Helsinkiin – jonka yhteydessä löysin kuitenkin toistaiseksi näteimmän vaaliflyerin!

Markkinointi ja mainonta

Päätin suunnata molempiin vaaleihin noin 1000 euron budjetin, jonka puitteissa pysyin. Avoimuuden periaatteiden mukaisesti tein vaalirahoituksen ennakkoilmoitukset sekä kunta- että aluevaaleista. Arvioin etukäteen, että ammattimaisen kampanjan olisi saanut n. 5000–10000 euron yhteisbudjetilla.

Mainoskampanjani jäi viime tinkaan, kuten ylempänä totesin. Lopulta tyrkkäsin kaksi mainosta Keskisuomalaiseen ja bussimainokset pyörimään ennakkoäänestyksen ajalle Palokkaan ja Vaajakoskelle. Painotin näissä ratikka- ja lähijunateemaa, joka selvästi resonoi useammassakin äänestäjässä. En usko näillä mainoksilla olleen kovin suurta vaikutusta lopputulokseen.

Ehdokaspinssi ja vaaliflyeri kaulanauhassa.

Vaalikoneet olivat jälleen kerran rasittavia, ja tiedän, että olisin voinut vastata paremmin moneen kysymykseen. Ylen koneen videot jäivät kuvaamatta, kun en vaan löytänyt oikeaa tulokulmaa niihin. Olisi varmaan pitänyt vain puhua edes jotain ympäripyöreää kaupunkirakenteesta ja liikenteestä.

Olin aktiivisempi sosiaalisessa mediassa kuin useampaan vuoteen, ja sain muutamille heitoilleni yllättävänkin laajaa näkyvyyttä Blueskyssä ja Instagramissa. En tehnyt kummassakaan kampanjointia ihan täysillä: jonkinlainen nöyryys esti laittamasta hyvissä ajoin kampanjavauhtia täysille, ja myöhemmin en enää saanut sitä aikaiseksi muun kampanjoinnin viedessä mukanaan. Loppupäässä panostin enemmän Instagram-sisältöön, ja videoissakin oma ehdokkuuteni oli yleisesti vain sivujuonne, ei selvästi esille tuotu asia. Tämän olisi voinut tehdä toisinkin.

Flyereitä tilasin lopulta kolme 500 kappaleen erää. Ensimmäinen erä oli 250 gramman paksuista paperia, jälkimmäiset kaksi 200 grammalla. Niistä oli helppo ottaa kiinni katukampanjoinnissa. Muutamia lappuja päätyi myös postilaatikoihin, mutta luukutus ei ollut kovin suunniteltua ja se vaihe jäi muutenkin minulta erinäisistä syistä väliin. Ensi kerralla tämänkin osalta paremmin.

Mitä sitten seuraavaksi?

Mainitsin kampanjan aikana, että vaaleissa voi ostaa näkyvyyttä, mutta todellinen orgaaninen näkyvyys syntyy vaalien ulkopuolella ja etenkin silloin kun tekee jotain muuta kuin politiikkaa. Tämä on se osuus vaalityöstä, jossa en ole toistaiseksi ollut kovin hyvä. Mikäli haluan yrittää uudelleen paremmalla onnella neljän vuoden päästä, täytyy minun lisätä kuitenkin tunnettuuttani jollain tavalla.

Naureskelimme Arton kanssa tuntimäärille, jotka käytimme 2010-luvulla vaalikampanjointiin. Hänelle se ei tuntunut tuottavan tälläkään kertaa mitään ongelmia, mutta minulla tunnit jäivät vähemmiksi kuin ennen (vaikka moni väittikin, että vietin todella paljon aikaa kadulla). Vaikken löytänytkään ihan samantapaista intohimoa kuin aiempien kampanjoiden yhteydessä olen kokenut, itse kampanjointi oli kuitenkin mukavaa ja osasin tällä kertaa myös huolehtia paremmin omasta (ja sitä kautta muun perheen) jaksamisesta sen aikana.

Katsotaan nyt sitten, mitä mahdollisuuksia pian alkavat luottamustehtäväneuvottelut tuovat tullessaan. Niiden lopputulos ohjannee myös sitä, mistä teemoista tunnettuus syntyy. Puoluejärjestöissäkin lienee aina aktiivipaikkoja vapaana innokkaalle tekijälle.

Kampanjan päätyttyä pitää palauttaa mieleen utopioista tärkein. Maailma, jossa ilmastokriisi ja luonnon köyhtyminen on ratkaistu. Siinä on edelleen se päämäärä, jota kohti suunnata, mitä sitten päätyykään tekemään.

Katse tulevaisuuteen – ainakin Jyväskylässä

Tähtitieteilijä Esko Valtaoja piti vuosia sitten vierailijaluennon Jyväskylän yliopistolla. Luennosta jäi mieleeni isona asiana se, että ihmiskunta on hukannut unelmoinnin taidon: kyvyn visioida utopistisia tulevaisuuksia.

Näin yli kymmenen vuotta myöhemmin on helppo yhtyä Valtaojan sanoihin. Nuorten tulevaisuudenusko on kadonnut ja syntyvyys laskee. Kulutamme planeetan resurssit tyhjiksi, kun bongaamme ohittamattomia tarjouksia Internetistä. Matkaamme kriisistä toiseen, emmekä osaa enää kohdata toisiamme. Pelottelemme toisiamme erilaisilla uhilla, emmekä osaa päästää niistä irti.

Olemme jämähtäneet rakentamaan 2020-luvun teknologialla sitä maailmaa jota visioitiin toisen maailmansodan jälkeen 1950-luvulla. Kuvittelemme, että kehitys merkitsee yritysten vapautta tuottaa lisää betonia ja muoviroinaa, samalla kun yhteiskunta hoitaa haitat.

Kaikkea toivoa ei kuitenkaan ole menetetty. Ympäri maailman vastaan tulee myös paljon positiivista. Kaupungeissa raivataan katutilaa ihmisten ja luonnon käyttöön. Päästöt vähenevät monissa maissa. Halu suojella luontoa lähellä ja kaukana lisääntyy. Jyväskylässä liikuntapääkaupunki-teema on utopistinen, ja ohjaa montaa hanketta. Utopiat ovat mahdollisia, jos vain puhumme niistä ja otamme ne tavoitteiksimme.

Haluan puhua utopioista ja rakentaa niitä. Tästä syystä olen lähtenyt ehdolle kuntavaaleihin 2025 Jyväskylässä vihreiden listalla.

Haluan tavoittaa erityisesti nuoria ja nuoria aikuisia, perheellisiä tai perheettömiä: mitkä palvelut toimivat ja mitkä eivät? Mitä palveluja kaupungin kannattaa tuottaa itse, ja mitkä yksityinen sektori tuottaa paremmin? Miten kaupunki voi kannustaa pienyrittäjyyteen, jotta entistä useampi uskaltaisi heittäytyä unelmiensa pariin tai kasvattaa toimintaansa suuremmaksi? Miten tehdä sellaisia päätöksiä, jotka lisäävät kaupungin, sen asukkaiden ja sen luonnon monimuotoisuutta?

Minulle on luontevaa tulkita monet asiat kaupunkirakenteen kautta. Se, millaista kaupunkia rakennamme, on oleellista, kun mietimme kaupunkitilan viihtyvyyttä, liikenneratkaisuja, palvelujen saavutettavuutta ja luontosuhdettamme, mutta se ei ole ainut asia, jolla on merkitystä. Haluan näissä vaaleissa haastaa itseäni ja nostaa esille myös muita teemoja. Tarvitsen tähän varmasti apuja myös muilta ihmisiltä.

Kampanja on tässä kohtaa alkumetreillä ja kärkiteemat tarkentuvat vielä. Olen innoissani, että voin kampanjoida täysin omasta puolestani enkä puolueen puolesta kuten aiemmilla kerroilla.

Mikäli haluat olla jollain tavalla mukana, heitä viestiä haluamallasi tavalla ja palaan asiaan!

Mitä piraateille oikein tapahtui?

Perinteinen vaalipohdiskelublogaukseni pidemmän blogaustauon jälkeen vähän jälkijunassa.

Vaikka ottaisi huomioon sen kuntavaaleihin liittyvän faktan, että kaikilla halukkailla ei ole mahdollisuutta äänestää piraattia omassa kunnassaan, 0,1 % valtakunnallinen äänisaalis on pettymys Piraattipuolueen näkökulmasta. Se on myös huonoin vaalitulos koko puolueen olemassaolon aikana.

Valtuustokausi 2017-2021

Kun neljä vuotta sitten kirjoitin menestyksestä Jyväskylän ja Helsingin (sekä jossain määrin Espoon) valtuustoissa, en osannut aavistaa, mitä kaikkea valtuustokauden aikana tulisi tapahtumaan. Tässä vaiheessa olen vielä vahvemmin sitä mieltä, että niissäkin vaaleissa olisi toki pitänyt pärjätä paremmin: Sekä Jyväskylässä että Helsingissä olisi pitänyt saada toinen valtuutettu ja Tampereella, Turussa ja pääkaupunkiseudun muissa kunnissa ainakin yksi paikka.

Kuntavaalien 2017 ja 2021 välinen kausi oli piraateille riitaisa, ja se näkyi varmasti niin sisäisesti kuin ulkopuolellekin. Puoluehallituksen sisällä käytiin useampi luottamustaisto, jotka konkreettisesti johtivat useamman aktiivin loppuunpalaamiseen ja poistumiseen puolueesta.

Hallituksen kriiseistä tärkeimpinä mainittakoon kaksi. Tapani Karvisen ja Jonna Purojärven väliseksi henkilöitynyt kiista päättyi lopulta ensinmainitun eroon vastavalitusta hallituksesta petostuomion aiheuttamien rahankeräyslupariskien takia. Toinen oli Petrus Pennasen ajama jossain määrin ymmärrettävä liberaalipuolueiden yhdistymishanke, joka kulminoitui täystyrmäykseen, piraattien valtuustoryhmän hajoamiseen Helsingissä ja vielä yhden liberaalipuolueen syntymiseen puoluekartalle (Avoin puolue).

Minäkään en ollut näille taistoille immuuni. Luovutin myös taistelut muille puolueen varapuheenjohtajan paikalta keväällä 2018 ja käytännössä usko siihen, että näillä eväillä päästäisiin pitkälle eteenpäin, lopahti eduskuntavaalien 2019 tulosta pragmaattisesti tarkastellessa. Näin kävi myös monille muille puolueen sisällä.

Puolueen johtohahmojen kiistat vaikuttivat väistämättä myös valtuustotoimintaan. Kun resurssit olivat vähissä, valtuustoryhmissä toimivat (niin Helsingissä kuin Jyväskylässäkin) samat henkilöt kuin valtakunnan tason toiminnassakin. Kun aika meni sisäisiin kiistoihin tai valtakunnallisen toiminnan käytännön järjestelyihin, kuntapolitiikka jäi väistämättä paitsioon.

Ja koska jälkiviisastelu on parasta, koen valinneeni tässä kohtaa väärin: Minun olisi ollut parempi keskittyä paikallistoiminnan pyörittämiseen ja valtuustoryhmän ylläpitoon sen sijaan, että lähdin mukaan puolueen valtakunnan tason toimielimiin. Tässä vaiheessa sitä on tosin turha harmitella.

Vaalitulos 2021

Historian huonointa piraattitulosta selittää osittain ehdokaslistojen historiallinen ohuus. Ehdokkaita oli valtakunnallisesti vain 53. Esimerkiksi Jyväskylässä piraattilistaa ei lähdetty edes luomaan, kun oli päivänselvää, että paikallisten aktiivien into ei riittäisi tekemään kunnollista vaalityötä. Ne viime vaaleissa piraattilistalla olleista henkilöistä, joilla intoa vielä riitti, olivat ehdolla muiden puolueiden nimissä. Helsingissä Avoin Puolue oli loppujen lopuksi Pennasen johdolla virallisesti RKP:n listalla.

Kiinnostavin tulos omasta näkökulmastani oli se, että väistyvä valtuutettumme Arto Lampila nappasi paikan vihreiden 7. varavaltuutettuna. Olen ylpeä siitä, että luottamuspaikkaneuvottelujen jälkeen hän on nousemassa Jyväskylän kaupunginhallitukseen! Kaikki vaalityö tähän asti on tuottanut upean tuloksen, vaikkei Arto enää piraattilippua ensisijaisesti heilutakaan. Tähän ei voi olla kuin tyytyväinen.

Piraattien tulevaisuudesta – ja vähän omastanikin

Mainittakoon etten ole paras henkilö kommentoimaan viime aikojen tapahtumia puolueessa, sillä en ole ollut pariin vuoteen tarpeeksi tiiviissä kontaktissa puolueen sisäpiiriin.

Olen joka tapauksessa vahvasti samaa mieltä kuin pari vuotta sitten: Suomen piraattipuolueen huippuhetket ovat jo takanapäin. Näkemykseni ovat edelleen pitkälti samat ja noudattavat melko lailla muiden piraateista muualle siirtyneiden näkökulmia (esim. Lilja Tamminen, Peter Sunde, Ahto Apajalahti). Pienillä resursseilla, sisäänpäinlämpiävällä ja ammattipoliitikkoja kaihtavalla aktiiviporukalla sekä sirpaloituneella liberaalipuoluekentällä on vaikeaa saada laajaa yhteiskunnallista muutosta aikaiseksi.

Rahan vallasta on helppo ottaa esimerkiksi Liike Nyt. Piraattiliikkeen alkuperäisistä opeista selvästi mallia ottaneen julkisen vallan avoimuuden teemoilla ratsastavan liberaaliliikkeen on ollut helppo nojata Harkimon miljooniin (ja hänen + Jungnerin jo olemassa olevaan julkkisstatukseen) rakentaessa mm. laajaa somenäkyvyyttä ja viraalikampanjaa. Muun muassa näiden avulla puolue nousi eduskuntaan vuoden 2019 vaaleissa. Media taas antaa eduskuntapuolueille kyseenalaista legitimiteettietua, joka lisää välittömästi puolueen näkyvyyttä ja houkuttelevuutta. Liike Nyt saikin kuntavaaleissa 49 valtuutettua, joka on melkoinen ero neljä vuotta aiemmin eduskunnan ulkopuolelta ponnistaneiden piraattien kahta (ja nyt nollaa) vastaan.

Väitän, että piraattiaatteen kultakautena voidaan nyt pitää 2000-luvun alkupuolta (ehkä vuosia 2005-2015). Piraattiliikkeen kantavia teemoja alusta asti ovat olleet lisätä hallinnon avoimuutta ja madaltaa kynnystä äänestäjien ja poliitikkojen vuoropuheluun. Vaikuttaa siltä, että nämä tavoitteet ovat jossain mittakaavassa täyttyneet, olkoonkin ettei tapa ollut se, jota itse kaipasin: somealustojen leviäminen on tehnyt viestinnästä hyvinkin välitöntä mutta huonotapaista, ja tunteita herättävät päätösasiat saatetaan perua somekohun päätteeksi jo ennen kuin niitä ollaan tuomassa toimielinten käsittelyyn. Jos äänestäjän muisti oli aiemmin vaalikautta lyhyempi, nykyisin iteraatiovauhti on tipahtanut lähemmäksi päivää.

Kuten aiemmassa kirjoituksessani muotoilin, piraattien sanomaa sähköistyvässä maailmassa kaivataan myös jatkossa. Vuosien mittaan minulle on kuitenkin selvinnyt, että tämän hetken tärkein poliittinen kysymys (ja jossain määrin ainut, jolla on mitään merkitystä tulevaisuuden näkökulmasta) on ilmastonmuutoksen torjuminen. Vaikka olin mukana kirjoittamassa suomalaisten puolueiden sen hetken radikaaleinta ympäristöohjelmaa, sillä ei ole merkitystä, jos puolueella ei ole konkreettisia vaikutusmahdollisuuksia. Ei liene siis järkeä hakata päätä seinään kerta toisensa jälkeen vain ideologisista syistä, jos suuremman vaikutuksen voisi saada aikaiseksi jonkin muun poliittisen liikkeen puitteissa.

Jatkan siis edelleen taukoa politiikasta, mutta olen valmis jatkamaan yhteiskunnallista vaikuttamista kun aika ja toimintamuoto on sopiva.

68 äänen hinta

Tarkastuslaskenta ei tuonut muutosta vaalitulokseeni, joten voin nyt tuulettaa 68 äänen saalistani.

Eduskuntavaaleissa 2015 sain Jyväskylässä 153 ääntä. Pyörittelin numeroita ja totesin, että vaikka ottaisin äänestysprosentin laskun huomioon, sain nyt vain 44 % eduskuntavaalien äänistä. Syitä tähän lienevät listan pidentyminen, Arton vahva kampanja ja Jonnan puolueen puheenjohtajana saama näkyvyys.

Haluan alla kertoa, mihin käytin näissä vaaleissa rahaa.

Sähköinen mainonta on edullista…

Pienillä budjeteilla pelatessa ei liene yllätys, että suuri osa piraateista haluaa panostaa vaalikoneiden täyttämiseen ja hinta-laatusuhteeltaan edullisiin markkinointikeinoihin. Hain ilmaista näkyvyyttä jo vaalien välillä kirjoittamalla mielipidekirjoituksia ja lähempänä vaaleja täyttämällä vaalikoneita.

Omat verkkosivut ovat toki myös lähes ilmaiset. Rakensin sivun, jolla kerroin tavoitteistani kuntavaaleissa. Olen jo aiemminkin erottautunut muista piraattiehdokkaista liikennepolitiikkaan keskittymisellä, joten valitsin Jyväskylän joukkoliikenteen kampanjakärjekseni. Kirjoitin alkuvuodesta asiaan liittyvän katsauksen.

Olin päättänyt jo etukäteen budjetikseni noin 500 euroa. Aiempien kokemusten perusteella päätin näissä vaaleissa panostaa erityisesti hakukonemainontaan. Tein mainokset niin Googlen Adwords- kuin Microsoftin Bing Ads -palveluihin. Molemmat kampanjat alkoivat suurin piirtein samaan aikaan (14.3.2017) ja päättyivät vaalipäivään (9.4.2017). Adwordsiin laitoin ensin päiväbudjetiksi 10 euroa ja nostin sen 20 euroon 26.3. Bingissä käytin päiväbudjettina 10 euroa. Adwordsissa näytin neljää eri mainosta, joista yksi oli yleinen ja kolme muuta kohdennetumpia avainsanojen mukaan. Bingiin laitoin vain yleismainoksen.

Kokemukseni perusteella Adwords antaa huomattavasti enemmän näyttöjä ja klikkauksia kuin Bing Ads. Tämä kertoo Suomen hakukonemarkkinoiden keskittymisestä pitkälti Googlen varaan:

Adwords Bing Ads
Näyttökerrat 18335 762
Klikkaukset 845 23
Klikkausprosentti 4,61 % 3,02 %
Hinta/klikkaus 0,47 e 0,14 e
Kokonaiskustannus 400,70 e 3,26 e

Osa klikkauksista ei tosin ollut kovin laadukkaita, sillä huomasin huolestuttavan ilmiön, jossa ihmiset klikkaavat Googlen ensimmäistä hakutulosta lukematta ja hahmottamatta ollenkaan, mihin sitä kautta päätyy. Tämä näkyi vahvasti joukkoliikenneaiheisen mainosryhmän yhteydessä. Sivultani jopa haettiin aikatauluja (Jyväskylän nuorimman valtuutetun lisäksi)!

Blogissani käytettyjä hakusanoja: Aika taulut, Ajat, Hyvinkää, Jämsänkoski jämsä, Keljo keskusta
Jämsänkosken ja Jämsän välistä en edes mielestäni puhunut…

En tehnyt Facebook-markkinointia, koska minulla ei ole omaa poliitikkoprofiilia. En ole kokenut sitä vielä tarpeelliseksi, koska kirjoitan someen melko vähän muutenkin omaa tavaraa. Se johtuu luultavasti luonteestani: olen enemmän tiedon analysoija kuin sen tuottaja. Se näkyy myös sivustoni kirjoitusten pituudessa. Pohdin mainonnan tekemistä KS-piraattien tilin kautta, mutta en kampanjan muiden kiireiden keskellä ehtinyt sitä tehdä.

… fyysinen mainonta on työlästä

Kuva vaaliflyereistä.Tilasin 2500 flyeriä pohjautuen samaan ulkoasuun, mikä minulla oli käytössä kuntavaaleissa 2012. Tilasin ne Print24-palvelusta, jota olemme käyttäneet ennenkin. Kyseessä on edullinen sähköinen painotalo (lappusten hinta tällä kertaa 112,25 e). Näitä flyereitä laputettiinkin sitten postilaatikoihin ja -luukkuihin sekä toki kävelykadun vaalikadulla.

Paperimainoksissa on se vika, ettei niiden konversionseurantaa oikein pysty tekemään ilman erillistä url-osoitetta. Mainonnan teho perustuu pitkälti toistoon, ja tämän takia mainosyhtiöt haluavat seurata ihmisten liikkeitä Internetissä.

Periaatteeni tekevätkin mainostamisesta hiukan hankalaa; käytän sivustokäyntien analysointiin Piwikiä, joka ei vuoda tietoja ulkopuolisille. En seuraa sivullani kävijöitä muualla Internetissä, vaikka se olisikin periaatteessa mahdollista. Parhaat tulokset markkinoinnille saisi kuitenkin sillä, että kohdentaisi viestintää juuri niille ihmisille, jotka ovat jo mainoksia nähneet. Hankalia kysymyksiä!

Läpinäkyvyys periaatteena

Täytin vaalirahoituksen ennakkoilmoituksen tänäkin vuonna hyvissä ajoin, kuten kaikki muutkin piraatit. Haluamme edistää läpinäkyvyyttä kaikilla julkishallinnon tasoilla, ja näytämme siinä esimerkkiä tätä kautta. Oma ennakkoilmoitukseni ei loppujen lopuksi aivan tullut pitäneeksi kutiaan, mutta suuntaa se kuitenkin antoi.

Rahoitin kampanjani tällä kertaa kokonaan itse.

Olit valitsemassa piraattia – kiitos!

Näin kuntavaalituloksen selvittyä on perinteiseen tapaan aika käydä lyhyesti läpi onnistumisia ja haasteita kampanjan ajalta ja pikaista tuloskatsausta. Tulokset ovat vielä alustavia, tarkastuslaskennassa voi vielä tulla pieniä muutoksia äänimääriin.

Olen edelleen häkeltynyt eilisillasta: piraateilla on nyt kaupunginvaltuutetut niin Jyväskylässä kuin Helsingissäkin. Espoossakin paikka oli hyvin lähellä, mutta ainakin tässä vaiheessa pitää tyytyä varavaltuutettuihin.

Myyräntyöllä tuloksia

Jyväskylässä kampanjointi alkoi oikeastaan jo viime eduskuntavaalien jälkeen. Tuolloin katsoimme Keski-Suomen piirin kanssa suuntaviivoja, joiden perusteella lähdimme rakentamaan yhtä tai kahta paikkaa Jyväskylään näihin vaaleihin. Tämä tarkoitti kovaa työtä: ensin kannattajakorttien keräämistä; säännöllisiä tapaamisia; näyttäytymisiä paikallistapahtumissa; mielipidekirjoituksia… Päädyinpä siinä rytäkässä myös puoluehallitukseen auttamaan myös puolueen valtakunnallisessa menestyksessä.

Jyväskylän ehdokasasettelu onnistui kohtalaisesti, sillä saimme 15 ehdokasta. Heidän lisäkseen vertauslukuja kasvattivat kanssamme vaaliliitossa olleen liberaalipuolueen neljä aktiivia. Ennakkoon tavoittelimme 20–30 hengen listaa; pettynyt ei kuitenkaan voi olla, sillä edellisissä kuntavaaleissa ehdokkaita oli 9. Lisäksi kaikilla puolueilla tuntui olevan vaikeuksia löytää ehdokkaita.

Vaaleja kohti mennessä tapahtumien tahti vain kiihtyi. Vastasin pitkälti paikallistoiminnan organisoimisesta, mikä näkyi kampanjoinnissani. Se kun jäi hyvin pitkälti vaalikoneiden, verkkomainonnan ja vaalikadulla näkymisen varaan samalla kun jaoin muille paneeliesiintymisiä tai soittelin kaupungille käytännön järjestelyistä. Paneelit myös tuntuivat osuvan turhan usein sellaisiin hetkiin, jolloin olin töissä. Kampanjoimme jämäkästi muiden pidempään toimineiden puolueiden rinnalla, olkoonkin, että se aiheutti paljon työtä osalle aktiiveista.

Vaaliohjelmiin (valtakunnallinen ja Jyväskylä) olen pääosin tyytyväinen, olinhan itse kirjoittamassa niistä isoja osia. Tulevaisuutta ajatellen pitäisi muistaa nostaa esiin myös itsestäänselvyyksiä, kuten laadukas ja ilmainen koulutus, joka näissä vaaleissa vähän pääsi unohtumaan. Meidän täytyy myös jatkossa löytää enemmän ja enemmän konkretiaa palveluntuotantoon liittyviin kysymyksiin; pelkkä valinnanvapaus ei houkuta ihmisiä (etenkään tässä poliittisessa tilanteessa, jossa koko termi on hyvin latautunut).

Osoitimme myös aktiivisuudella esimerkkiä ja ehdokkaamme täyttivät vaalirahoituksen ennakkoilmoitukset ensimmäisinä niin Jyväskylässä kuin muualla Suomessa.

Numerot eivät valehtele

Piraattien oma äänimäärä Jyväskylässä oli 854 (1,4 %) siinä missä liberaalit keräsivät 153 ääntä (0,2 %). Ilman liittoa samoilla äänimäärillä olisimme jääneet täpärästi valtuuston ulkopuolelle. Vahvin kannatuksemme löytyi näissäkin vaaleissa Kuokkalasta (3,9 %). Hyvät äänisaaliit saimme myös Kortepohjasta (2,6 %), Harjun äänestysalueelta (2,5 %), Nisulasta ja Keltinmäestä (2,3 % kumpikin) sekä Ristikivestä (2,2 %).

Omalta osaltani vaalitulos oli huonompi kuin odotin. Sain 68 ääntä, joilla päädyin piraattien neljänneksi läpimenneen Arto Lampilan (191 ääntä) ja varaedustajien Jonna Purojärven (155) ja Joel Lehtosen (95) taakse. Vaaliliitossa ohitseni kiilasi myös kovan työn tehnyt liberaalien Joni Niskanen 70 äänellään.

Unelmat enemmästä kuin yhdestä valtuutetusta söi uskomaton vihreiden ponnahdus kaupungin suurimmaksi puolueeksi, joka sai vaalivalvojaisväen haukkomaan henkeään. Arvioimme, että monet potentiaaliset äänestäjät taisivat siis hypätä jälleen kerran toisen hevosen kyytiin.

Jyväskylän vaalitulos Ylen palvelussa.

Toisen valtuutettumme saimme Helsinkiin (0,9 %), jossa Petrus Pennanen oli listansa ylivoimainen ykkönen 1364 äänellä (perässä piraateista Ville Hautakangas 145, Ilari Tuominen 113, Ahto Apajalahti 109 ääntä). Petruksen varavaltuutetut tulevatkin liberaalipuolueesta: Amos Ahola (556) ja Leo Bergman (278 ääntä).

Espoossa (0,7 %) piraattien valtuustopaikka oli äärimmäisen lähellä. Pitkin iltaa jännitimme kovaa työtä tehneen pitkän linjan piraattiaktiivi Janne Paalijärven ja liberaalipuolueen puheenjohtaja Juhani Kähärän taistoa, jossa paikka vaihtoi puoluetta parin äänen erolla samaan tahtiin kun äänestysalueiden laskennat päättyivät. Lopulta Kähärä vei voiton 338 äänen saaliilla saaden varavaltuutetuiksi piraattien Paalijärven (315) ja Pasi Lähteenmäen (182 ääntä).

Perinteisistä vahvoista kaupungeistamme harmitusta aiheuttivat Tampere ja Turku. Puolueen suhteellinen kannatus (0,9 %) jopa laski Tampereella verrattuina edellisiin kuntavaaleihin (olkoonkin että ääniä tuli hitusen enemmän). Tampereella puolueella ei ollut vaaliliittoja. Turussa paikallismedia jopa povasi meille paikkaa ennen vaaleja, mutta se ei valitettavasti realisoitunut: piraattien (0,9 %) ja liberaalien vaaliliiton olisi pitänyt saada noin 500 ääntä toteutunutta enemmän.

Kohti maakuntavaaleja

Tämä vaalituloshan tarkoittaa siis sitä, että Piraattipuolue on mukana myös alkuvuodesta 2018 järjestettävissä maakuntavaaleissa. Tein jossain vaiheessa pikaisia arvioita paikkamääristä eduskuntavaalien 2015 tuloksen pohjalta, ja ne olisivat antaneet maakuntavaltuutetun Uudellemaalle. Työ alkaa välittömästi ja näillä tuloksilla Uusimaa ja Keski-Suomi lienevät luonnollisia painopisteitämme. Olettaen siis että maakuntalainsäädäntö menee luonnoksen mukaisena eduskunnan läpi.

Työ läpinäkyvämmän ja osallistavamman päätöksenteon, ympäristöystävällisemmän kaupunkirakenteen ja monimuotoisen palvelutuotannon puolesta on vasta alkanut. Tule siis mukaan rakentamaan tulevaisuutta kanssamme!

Olipa se ilta!