Kirjesalaisuuden murtaminen johtaa väärinkäytöksiin

Mielipidekirjoitus, ei julkaistu
Kuva: All Systems Go! — CC-BY-SA Andrew Hart

Oikeusministeriön asettama asiantuntijatyöryhmä julkaisi 11.10.2016 mietintönsä, jossa esitettiin keinot heikentää kirjesalaisuutta muuttamalla perustuslakia.

On hyvä, että nykyisellään puolilaittomassa tilassa olevaa tiedustelua halutaan saada lainsäädännön ja valvonnan alle. Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä sitä, että meidän täytyy luopua nykyisistä oikeuksistamme salattuun viestintään. Oikeuksien laajentamista perustellaan muotiin tulleella kansallisen turvallisuuden käsitteellä. Muistutan jälleen, että laki tarjoaa jo nyt laajat valtaoikeudet selvittää suunnitteilla olevia terrorismirikoksia myös pakkokeinoja käyttäen.

Työryhmän mietinnön perusteluissa korostuu hyvä periaate valvontatoimenpiteiden rajaamisesta vain tiettyyn suppeaan perusteltuun joukkoon. Käytännössä kuitenkin Internetin rakenne on sellainen, että yhtä kohdetta valvoakseen pitää kaikki liikenne olla teknisesti valvottavissa. Kohdennettu tarkkailu muuttuu massavalvonnaksi pahimmassa tapauksessa vain hakukriteerejä muuttamalla.

Siinä vaiheessa kun järjestelmä on luotu, on liian myöhäistä peruuttaa. Emme voi tuudittautua siihen uskoon, että Suomessa ei koskaan nousisi valtaan sellainen ryhmittymä, joka haluaa käyttää järjestelmää väärin. Hyvänä esimerkkinä toiminee Jussi Halla-ahon EU-komissiolle jättämä kirjallinen kysymys, jossa hän vaatii mm. salakuuntelun kohdentamista käytännössä kaikkiin Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta Unioniin tulleisiin ihmisiin.

Myös yksittäiset virkamiehet ovat alttiita käyttämään väärin olemassaolevia tietokantoja. Jari Aarnion tutkinnassa paljastui, että poliisi on käyttänyt seurantalaitteita myös muihin kuin rikostutkinnallisiin tarkoituksiin. Kiinnostusta tuttujen ja kuuluisuuksien tietoihin on riittänyt niin sotesektorilla kuin poliisissakin.

Haluammeko tarjota mahdollisuuden laajentaa pikkuhiljaa valvontaa isoihin ihmisryhmiin vai pitää kiinni yhdestä länsimaisen demokraattisen yhteiskunnan perusarvoista: oikeudesta yksityisyyteen ja viestinnän suojaan? Kun kirjesalaisuuden poistamisesta tehdään helpompaa, voiko meillä tulevaisuudessa olla enää yritysjohtajaa tai poliitikkoa, jota ei ole kiristetty tiedustelussa selville tulleilla salaisuuksilla? Tai riippumatonta lehdistöä?

  • Yaamboo

    Tykkäsin kovasti myös Martin Scheininin kommentista lainsäädäntöjärjestyksen omituisuudesta: ”Tässä on pantu lumiaura menemään edeltä umpihankeen, vaikka ei tiedetä tuleeko perässä hiihtäjä, hevonen vai panssarivaunu. Minusta pitäisi panna kortit pöytään eli kertoa – sotilaallisia tai liikesalaisuuksia paljastamatta – millainen ja kehen kohdistuva tarkkailu halutaan toteuttaa, tietosisältöjen tarkkuudella. Sitten katsottaisiin täytyykö perustuslakia lainkaan muuttaa noiden toimien mahdollistamiseksi ja jos täytyy, kirjoitettaisiin mahdollisimman suppea muutos.” http://yle.fi/uutiset/3-9223300