Miika Hämynen

Kuten ylläolevasta kuvasta huomaa, syksy alkaa saapua myös Belgiaan. Perjantai käynnistyi laiskahkosti, mutta sain itseni ennen puoltapäivää suorittamaan puhdistustoiminnot: käynti pesulassa toista kertaa alkoi olla jo normaalihkoa. Kuivattaminen tosin on täällä vähän hidasta, jos ei halua käyttää kuivausrumpua (maksaa muistaakseni 50 snt pesulan 3,50e:n lisäksi). Söin maukkaan liharuoan (pastaa ja jauhelihapakastekasvissörsseliä), punaista lihaa en ollutkaan syönyt lämpöisenä ruokana mm. rahapoliittisista syistä yli kuukauteen. Sulattelussa menikin sitten oma hetkensä, mutta kolmelta olin siinä tilassa, että pakkasin reppuuni juomapulloa ja evästä ja siirryin asuntoni ulkopuolelle.

Mitään sen suurempaa suunnitelmaa minulla ei ollut, kuin että halusin käydä katsomassa rautatieaseman takana olevia metsiköitä sekä sieltä korkealle kohoavaa Sacré-Coeurin ja Notre-Dame de Lourdesin kirkkoa, sekä sen vieressä seisovaa Mémorial Interalliétä (mikä sitten lieneekään). Lähdin kiertämään ilmeisimmin vähän pohjoisempaa reittiä kuin alunperin oli tarkoitus, mutta löysin keinon siirtää itseni rautatien ja moottoritien tuolle puolen kävelytietä pitkin, ja äkkiä myös paikan, jossa minun olisi pitänyt olla alkuperäisen reitin mukaan. Matkalla huomasin myös suomalaisen rekan perävaunun, jota tosin veti saksalainen nuppi. Lähdin nousemaan Rue du Bois l’Evequeä mäen päälle, ihan kohtuullista nousua harrastin siis. Mäen päällä kävin näköalapaikalla, josta puut tosin kattoivat suurimman osan näköalasta. Nautiskelin puistometsiköstä Parc des Bruyèresin alueella, ohitin tennis/pallo/ym. kenttiä Cointen urheilupuiston kohdalla, arvoin itseni oikeaan suuntaan ja pian ihailin kirkkoa, joka ei nyt niin iso läheltä katsottuna ollutkaan. Huonossa kunnossa tosin, kuten moni muukin paikka tässä kaupungissa.

Kirkon luota olikin sitten aika palata takaisin, mikä ei ollut niin yksioikoista kuin voisi luulla. Karttani mukaan jostain ihan vierestä olisi pitänyt lähteä kävelyreitti suoraan alas, mutta koska en lyhyessä ajassa sitä helposti löytänyt, en viitsinyt jäädä etsimään ja valitsin kiertovaihtoehdon. Google mapsissa kyseinen kävelyreitti näkyykin selkeästi ja nyt hahmotan mistä se olisi lähtenyt, mutta… 😀 Kiertoreitti oli vilkkaammin liikennöity, mutta hauskan näköinen pensasaitojen reunustama autotie. Löysin kotiin kohtuullisen helposti ihmetellen perjantai-iltapäivän liikenneruuhkia, ja seikkailu oli päätöksessä viiden aikoihin.

Kuvat kertonevat lisää 🙂

Toinen opiskeluviikko on nyt käytännössä ohi, ja siksipä on aika pohdiskella muun muassa Jyväskylän yliopiston ja Université de Liègen eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia. Toisella viikolla jälleen puuttuivat muutamat luennoitsijat/professorit paikalta, joten pääsin nauttimaan vaan kolmesta luennosta viikon aikana. Mutta ei se mitään.

Tässä välissä täytyy todeta niille jotka eivät tiedä taustojani, että elämäni aikana olen päässyt testaamaan Senegalissa ranskalaista yksityiskoulua, senegalilaista valtion koulua, senegalilaista yksityiskoulua ja ranskalaista kirjekurssia, sekä muutamia satunnaisia päiviä Senegalin suomalaisessa koulussa. Suomessa olen käynyt yläasteen lisäksi lukion ja yliopistoa, ja nyt siis Belgian ranskankielisellä alueella yliopistossa. Olen siis päässyt tutustumaan sekä ranskalaiseen että suomalaiseen opetusjärjestelmään, mikä on ollut tietyssä määrin rikkaus, mutta toisaalta tehnyt opinnoistani ehkä jopa hitusen hajanaisen kokonaisuuden.

Mikä sitten erottaa minut muista opiskelijoista täällä Belgiassa? Ehkä suurin huomio on se, että täällä, kuten muissakin ranskalaisissa kouluissa joissa olen seikkaillut, opiskelijat käyttävät lähes järjestään kuulakärkikynää kirjoittamiseen. Itse olen viime vuosien aikana tottunut suomalaiseen lyijykynämalliin, jonka etuna on helppo korjattavuus, mutta haittana pidemmän päälle tapahtuva tekstin paperista häviäminen. Näin ollen lähes kuka tahansa paikallinen voisi kiinnittää tuohon pieneen, mutta niin ratkaisevaan yksityiskohtaan huomionsa, ja siitä päätellä, etten kuulu joukkoon. Muuten en huomaa itsessäni suuria eroja muihin opiskelijoihin, mikäli fyysisiä ominaisuuksia ei lasketa. Olen ilmeisimmin pari senttiä pidempi kuin keskimääräinen belgi, ja siniset (no, vihertävänharmaat) silmät eivät myöskään ole täällä normi.

Huvittavinta Liègen yliopistossa on tunne, joka syntyy, kun astuu vanhaan luentosaliin parinsadan muun opiskelijan joukossa, ja joku kaivaa läppärinsä esiin ja alkaa naputtelemaan sillä ainakin puoli vuosisataa vanhojen penkki/pöytähärdellien päällä. Tunnelma on muuten ajaton ja voin hyvinkin kuvitella itseni johonkin 1950-luvun elokuvaan, mutta digihärpäkkeet rikkovat illuusion hyvin vahvasti. Osa saleista on modernimmassa kunnossa kuin muut, ja digitaalilaitteiden käyttö riippuu hyvin paljon luennoitsijasta: esimerkiksi filosofian luennot ovat hyvinkin digikalvopainotteisia (ja heppu osaa jopa käyttää kaikkia niiden tuomia etuuksia!), mutta suurin osa on tähän mennessä ollut puhepainotteista viestintää. Oppiminen tosin sujuu yhtä hyvin molemmilla keinoilla, pitäisi vaan hankkia oppimateriaalia kirjakaupoista. Rahanmenoa ei siis voine estää 😉

Että sellaista tällä kertaa.

No niin, sain vihdoin itseni testaamaan videoformaatin muuntoa tällä Linux-purkilla ja upittua sen juutuubiin… Eli alla esittely asunnostani 🙂

Tänään päätin jälleen käydä vähän seikkailemassa. Olin lukenut läheisestä Grivegnéen alueella sijaitsevasta Chartreusen linnakkeesta, jonka ympärillä olisi metsää ynnä muuta luonnontilassa olevaa roinaa, ja niinpä puolenpäivän jälkeen astelin ulos asunnostani.

Aloitin kävelemällä kohti Boverien puistoa, jossa halusin ottaa valokuvia paikallisen lastentarha/ala-asteen pupupihasta (yksi oli pihan ulkopuolella), sekä tähän mennessä parhaan näköisestä paikasta mihin olen Liègessä törmännyt (katso galleriasta lisätietoja). Ylitin Boverien sillan siirtyäkseni Fétinnen puolelle, ja kävelin kohti Pyhän Vincentin kirkkoa, josta jatkoin Emile-de-Laveleyen bulevardia pitkin rautatiesillan ali, jonka jälkeen tipahdin kartalta. Suuntasin kuitenkin oikeaan suuntaan (ja pystyn nyt jälkikäteen näkemään kartalta missä kuljin), ja pian yhä ylöspäin noustuani löysinkin portin, josta pääsi puistoalueelle.

Sauvakävelijät rauhanhäiritsijänä kiertelin ympäriinsä ihmetellen vanhoja muureja, syvennöksiä, raunioita ynnä muita, joita ei ehkä sanallisesti pysty kuvailemaan. Itse linnakkeen alueelle ei pääse sisälle laillisesti, enkä jaksanut alkaa urheilemaan (vaihtoehtoisia sisäänpääsyreittejä löysin ainakin kaksi), joten tyydyin ihmettelemään ulkopuolelle jääneitä asioita.

Paluumatkalla eksyttelin jälleen itseäni Amercoeurin/Longdozin kaduilla, ja poikkesin tuttuun Delhaizeen nappaamaan evästä viikonlopun tarpeiksi. Seikkailuun kului yhteensä aikaa noin kolme ja puoli tuntia ja käveltyä tuli riittämiin 🙂

Ensimmäinen quadrimestre, joksi lukukautta täällä kutsutaan (4 kuukautta nääs), käynnistyi maanantaina 15.9. Saatuani selvyyden siitä, mitä kursseja tulisin käymään, ja minä päivinä niitä tarjotaan (ja mitkä sopivat kalenteriin), alkoi mietintä siitä, alkaisiko minulla maanantaina mitään. Nettisivuilta lueskelin päivän tarkoituksesta, joka olisi tutustumispäivä uusille opiskelijoille, ja päättelin ettei minulla olisi siis luentoja. Tarkistettuani aikataulut, huomasin ettei minulla muutenkaan olisi maanantaina ollut luentoa, koska sille päivälle suunniteltua kurssia en saisi kevätlukukaudella sopimaan lukujärjestykseen (näillä näkymin). Nautin siis vapaapäivästä käymällä kaupassa ja hommaamassa Delhaizeen kanta-asiakaskortin.

Tiistai-aamuna suuntasin innokkaana kohti ensimmäistä luentoa: 9:00, Belgian historiaa akvaario-museon salissa. Sali oli helppo löytää, olimmehan edellisenä perjantaina olleet siellä katsomassa elokuvaa, mutta ongelmaksi muodostui paikallesaapumaton luennoitsija. Opiskelijakasauma poistui rakennuksesta n. 15 yli 9 sääntöjen mukaisesti (mikäli luennoitsija ei tule 15 minuutissa tunnin alusta paikalle, ei häntä tarvitse odottaa). Näin ollen pääsin jälleen odottelemaan seuraavaa luentoa, joka olisi nimeltään Histoire des langues romanes et méthodes de la linguistique (Romaanisten kielten historiaa ja kielitieteen menetelmiä), kello 15:00 salissa A2 3/320. Ko. lyhenne ei tietenkään minulle mitään kertonut, mutta kurssikuvauksessa onneksi annettiin salille selkokielinen nimi (Maurice Wilmotte -sali), ja löysin sen A2-rakennuksen 3. kerroksesta (joka myös selkeytti kuvausta entisestään). Ennen ko. salin löytämistä ehdin toki kävellä A2-rakennuksen väärää porraskäytävää ylös, ja huomasin ettei sieltä päässyt toiseen päähän kerrosta (romaanisten kielten kirjasto oli välissä); palaaminen pohjakerroksen kautta oli siis pakollista päästäkseni oikeaan paikkaan… Massaluento itsessään oli aika tuttua puuhaa, ensimmäisen vuoden opiskelijoille suunnatulla kurssilla käytiin läpi osittain asioita, jotka olivat minulle jo tuttuja, mutta myös uusia juttuja tarttui muistiinpanoihin. Luennoiva professori vaikutti mukavalta ja osasi tuoda asiat esille hyvin mielenkiintoisella tavalla.

Keskiviikkona saappaani suuntasivat kohti yliopiston päärakennusta kello 13 alkavalle Civilisation anglaise -tunnille (Englannin historiaa jne), ja yllätys yllätys, salin A2 1/320 (Godefroid Kurth) edessä opiskelijat pohdiskelivat, ettei tuntia olisikaan. Jälleen turha reissu siis. Palasin kolmisen tuntia myöhemmin filosofiankurssille (Introduction à la logique et à l’argumentation, eli johdantoa logiikkaan ja argumentointiin, kello 16 A1-rakennuksen salissa 1/360, eli Gothot-sali), ja en yllätys yllätys löytänyt taaskaan ko. salia mistään. Hetken aikaa pyörittyäni selvitin parin muun opiskelijan avustuksella olevani väärässä päässä rakennusta, ja jouduin taas kiertämään pohjakerroksen kautta toiseen porraskäytävään, josta sali löytyikin. Pohjatietoja logiikasta pääsimme testaamaan luennon loppupuolella, kun saimme leikkiä digitaalisilla ihmelaitteilla (ja nauttia Powerpointin kaatumisista) ja tunnistaa loogisten päättelyketjujen virheitä.

Torstaina päädyin jälleen Kurth-salin ovelle kello 13:30, tällä kertaa sosiologian johdantokurssia varten. Yllätyksekseni luennoitsija jopa oli paikalla, ja pääsimme tutustumaan sosiologian alkuaikoihin ja viisaisiin miehiin, jotka olivat tehneet päätelmiä yhteiskunnasta ja sen ominaisuuksista. Luennon päättyessä 15:30 minun olisi pitänyt olla 4 kerrosta ylempänä tutkimassa keskiajan ranskaa, mutta sali oli tyhjä kun kävelin sen ohi. Noh, eipä siinä mitään. Poistuessani rakennuksesta huomasin ilmoitustauluja, joissa oli listattuna eri professorien kurssien aikataulutuksia; en huomannut yhtään omaa kurssiani, mutta yleissääntö näytti olevan, että kurssit alkavat pääasiassa ensi viikolla vanhoille opiskelijoille… Eli, ensi viikolla paremmalla onnella. Palasin kämpälle ja kävin Delhaizessa (kuitin alareunassa lukee À bientôt, mr. Haminen, onhan ne Y ja I niin samannäköisiä…) täydentämässä ruokavarastot.

Perjantai on myös vapaapäivä näillä näkymin koko syksyn. Vielä lopuksi, kolmesta luennoitsijasta jotka tällä viikolla olivat paikalla, kaksi on poissa ensi viikolla.

Että se siitä ranskalaisen kaaoksen poissaolosta 😉