Seikkailupäivä 3

Kuten ylläolevasta kuvasta huomaa, syksy alkaa saapua myös Belgiaan. Perjantai käynnistyi laiskahkosti, mutta sain itseni ennen puoltapäivää suorittamaan puhdistustoiminnot: käynti pesulassa toista kertaa alkoi olla jo normaalihkoa. Kuivattaminen tosin on täällä vähän hidasta, jos ei halua käyttää kuivausrumpua (maksaa muistaakseni 50 snt pesulan 3,50e:n lisäksi). Söin maukkaan liharuoan (pastaa ja jauhelihapakastekasvissörsseliä), punaista lihaa en ollutkaan syönyt lämpöisenä ruokana mm. rahapoliittisista syistä yli kuukauteen. Sulattelussa menikin sitten oma hetkensä, mutta kolmelta olin siinä tilassa, että pakkasin reppuuni juomapulloa ja evästä ja siirryin asuntoni ulkopuolelle.

Mitään sen suurempaa suunnitelmaa minulla ei ollut, kuin että halusin käydä katsomassa rautatieaseman takana olevia metsiköitä sekä sieltä korkealle kohoavaa Sacré-Coeurin ja Notre-Dame de Lourdesin kirkkoa, sekä sen vieressä seisovaa Mémorial Interalliétä (mikä sitten lieneekään). Lähdin kiertämään ilmeisimmin vähän pohjoisempaa reittiä kuin alunperin oli tarkoitus, mutta löysin keinon siirtää itseni rautatien ja moottoritien tuolle puolen kävelytietä pitkin, ja äkkiä myös paikan, jossa minun olisi pitänyt olla alkuperäisen reitin mukaan. Matkalla huomasin myös suomalaisen rekan perävaunun, jota tosin veti saksalainen nuppi. Lähdin nousemaan Rue du Bois l’Evequeä mäen päälle, ihan kohtuullista nousua harrastin siis. Mäen päällä kävin näköalapaikalla, josta puut tosin kattoivat suurimman osan näköalasta. Nautiskelin puistometsiköstä Parc des Bruyèresin alueella, ohitin tennis/pallo/ym. kenttiä Cointen urheilupuiston kohdalla, arvoin itseni oikeaan suuntaan ja pian ihailin kirkkoa, joka ei nyt niin iso läheltä katsottuna ollutkaan. Huonossa kunnossa tosin, kuten moni muukin paikka tässä kaupungissa.

Kirkon luota olikin sitten aika palata takaisin, mikä ei ollut niin yksioikoista kuin voisi luulla. Karttani mukaan jostain ihan vierestä olisi pitänyt lähteä kävelyreitti suoraan alas, mutta koska en lyhyessä ajassa sitä helposti löytänyt, en viitsinyt jäädä etsimään ja valitsin kiertovaihtoehdon. Google mapsissa kyseinen kävelyreitti näkyykin selkeästi ja nyt hahmotan mistä se olisi lähtenyt, mutta… 😀 Kiertoreitti oli vilkkaammin liikennöity, mutta hauskan näköinen pensasaitojen reunustama autotie. Löysin kotiin kohtuullisen helposti ihmetellen perjantai-iltapäivän liikenneruuhkia, ja seikkailu oli päätöksessä viiden aikoihin.

Kuvat kertonevat lisää 🙂