Valinnanvapautta jääkaappiin ja lautaselle

Vaikka puhunkin valinnanvapaudesta, en tällä kertaa kirjoita sotesta, vaan ruoasta.

Yksi varmimmista tavoista päästä tappelemaan toisten ihmisten kanssa on keskustella ruoasta ja syömisestä.

Etenkin kasvisruoka ja sen tarjoaminen kiihdyttää tunteita. Muistan kuinka JYYn piirissä toimiessani ylioppilasravintola Ilokiven kasvisruoasta väännettiin kättä vuosi toisensa perään. Myös muissa päätöksentekoelimissä on käyty paatoksellista vääntöä siitä, kenellä pitäisi olla oikeus syödä ja mitä.

Syöminen menee tunteisiin, koska se on meille rutiinia ja ruokavalio jokaiselle hyvin henkilökohtainen. Henkilökohtaisuuden takia siis aluksi…

Omakohtaisia kokemuksia

Udonia Brysselissä 2008.

Muistan nuoruudessani ihmetelleeni lihanhimoissani kasvissyöjiä. Yliopistossa kasvisten osuus ruokavaliossani lisääntyi. Ja ihan viime vuosina lihan (ja etenkin punaisen lihan) määrä kotimme lautasilla on laskenut rutkasti. Olen edelleen kaikkiruokainen, mutta valitsen ravintoni kasvispainotteisesti niin työpaikalla kuin kotonakin.

Muutoksiin on ollut useampia syitä. Tärkein ruokavalioni monipuolistaja on vaimoni, joka ei syö punaista lihaa. Koska emme halunneet nähdä ylimääräistä vaivaa tekemällä molemmille erillisiä ruokia, päätin syödä punaista lihaa vain (tuossa vaiheessa) opiskelijaravintoloissa tai jos satuin olemaan yksin kotona.

Vuosien aikana aloin aktivoitua poliittisesti ja katsoa maailman menoa tarkemmin. Isossa mittakaavassahan suurimmat syyt vähentää lihansyöntiä liittyvät ympäristöön. Kukaan ei voi kiistää, että lihantuotanto kuluttaa rajallisia resurssejamme ja aiheuttaa (lähteestä riippuen) noin viidenneksen–kuudenneksen kaikista ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöistä. Lihansyöntiä vähentämällä hillitsemme siis ilmastonmuutosta.

Kolmas ja viimeisin tekijä, mikä on entisestään vähentänyt lihansyöntiäni on se, että valinnanvara kasvispohjaisissa puolivalmisteissa on lisääntynyt radikaalisti (nyhtökaura, härkis jne). Niiden ansiosta kasvisruokavaihtoehtomme ovat entisestään lisääntyneet.

Päättääkö eväistäsi poliitikko?

Poliitikkojen puheessa kasvissyönti nivoutuu usein kouluruokailuun. Keskustelussa unohtuu, että kunta tarjoaa ruokaa myös muualla kuin kouluissa.

Jyväskylässä kaupungin liikelaitos Kylän Kattaus vastaa ruokatarjonnasta, ja talousarvion mukaan se tarjoaa suurin piirtein samassa mittakaavassa koulu- ja päiväkotiruokaa (noin 2,4 miljoonaa ateriaa vuodessa kumpaakin). Koulujen ja päiväkotien lisäksi vuodessa tarjotaan noin 1,8 miljoonaa annosta vanhuksille.

Tarjottiin ruokaa sitten missä hyvänsä, oikea ratkaisu lihansyönnin vähentämiseksi ei mielestäni ole pakollinen kasvisruokapäivä. Sen sijaan ruokailijoille pitäisi tarjota päivittäin laadukas ja ravitseva, kaupungin ympäristötavoitteet täyttävä kasvisruoka ja liharuoka.

Samalla voidaan lopettaa ihmisten arvottaminen sen mukaan, mitä ruokaa hän syö. Annetaan jokaisen tehdä omat valintansa ja tiedotetaan ruoan ympäristövaikutuksista pienemmässä ja isommassa mittakaavassa.

Annetaan jokaiselle vapaus valita kasvisruokailu ja tarjotaan siis lähtökohtaisesti joka kerta myös kasvisvaihtoehto.

Vaalikoneet paljastavat arvot

Ylen ja Helsingin Sanomien vaalikoneissa kysyttiin ehdokkaiden suhtautumista kasvisruokaan, ja erot kysymyksenasettelussa näkyvät vastauksissa ainakin piraattien osalta:

Graafit muodostettu jyväskyläläisten ehdokkaiden vastauksista. Vaalikonedata CC-BY-SA Yle ja CC-BY Helsingin Sanomat.

Ylen vaalikonevastauksien perusteella jyväskyläläiset piraatit tuntuvat olevan pohjimmiltaan samoilla linjoilla kanssani (datalähde edelleen CC-BY-SA Yle):

Brander Tommi täysin samaa mieltä Kasvisruoka on halvempaa, ekologisesti kestävämpää ja usein terveellisempää kuin liharuoka.
Eskelinen Matti jokseenkin eri mieltä Kasvisruoan osuuden lisääminen on hyvä asia, mutta suhtaudun skeptisesti pakollisiin kasvisruokapäiviin kasvisruoan suosion kasvattajana.
Eskelinen Satu täysin samaa mieltä Ympäristösyistä lihansyöntiä on kansallisella ja globaalilla tasolla varaa vähentää reilusti, ja koulut ovat erinomainen ympäristö tarjota monipuolista ruokaa eri perheiden kasvateille. Kasvisruoat sopivat kaikille ja ovat jo nyt osa koulujen ruokalistoja. Lisäämällä kasvisruokapäiviä saadaan myös ruokien laatua parannettua, kun ne eivät jää erityisruokavalioleiman alle.
Hiironen Mikko jokseenkin samaa mieltä Kasvisruokailua tulee edistää mutta käytännön ehdoilla. Lukittautuminen jäykkään sääntöön ei ole usein tehokasta.
Hämynen Miika jokseenkin samaa mieltä Eikö ruokalistalla voi yleensä ottaen olla sekä kasvis- ja liharuokia ilman, että erikseen tarvitsee brändätä jotain tiettyä päivää kasvisruokapäiväksi? (Voisin siis valita samaa tai eri mieltä samalla argumentilla)
Kurki Joanna jokseenkin eri mieltä En tiedä miksi aiheesta pitäisi tehdä numeroa pitämällä jotain päiviä. Kouluruuassa pyritään kuitenkin kulujen karsimiseen ja se luontaisesti ohjaa valintoja.
Lampila Arto jokseenkin samaa mieltä
Lehtonen Joel jokseenkin eri mieltä Koululaisille terveellistä ruokaa toteutustavasta riippumatta. Se voi olla myös kasvisruokaa ja usein onkin. En näe syytä miksi kaupunginvaltuuston pitäisi ”mikromanageroida” koulujen ruokalistoja.
Martikkala Riku jokseenkin eri mieltä Kasvisruoka on tervetullut lisä kouluruokailuun, mutta pakottamisen sijaan kasvisruoka voisi olla toisena vaihtoehtona aina tarjolla.
Purojärvi Jonna täysin samaa mieltä On hyvä opettaa koululaisille, että kasvisruokakin on ravitsevaa ja hyvää. Toki tämä pitää sisällään vaatimuksen, että kouluruokaan on sen maittavuuden ja ravitsemusarvojen suhteen kiinnitettävä huomiota.
Toikkanen Tatu jokseenkin samaa mieltä Ilmastoystävällisempi ja mahdollisesti terveellisempi kasvisruokapäivä voisi tuoda sopivaa vaihtelua.
  • Yaamboo

    Ennen kuin kysytte: En tiedä, kuinka paljon ruokavaihtoehdoista pitäisi maksaa nykyistä enemmän. Budjetin perusteella ”materiaaleihin ja palveluihin” menee nykyisellään noin 9 miljoonaa euroa vuositasolla. Henkilöstökuluja on n. 10,5 miljoonaa. Montaa miljoonaa kustannus ei voisi olla.