Vaalikrapulaa

No eihän se nyt ollut sitä mitä odotettiin.

Tosiasiat on myönnettävä: puolueen kannatus laski näissä vaaleissa edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna.

En kiistä sitä, että paikka paikoin kasvua tapahtui. Puolue teki pääkaupunkiseudulla hienon kampanjan, josta osoituksena on kannatuksen kasvu promilleyksikön verran 1,5 %:iin. Keski-Suomessa kannatus saatiin pidettyä käytännössä samassa kuin ennenkin: äänisaalis laski muutamalla äänellä. Muualla Suomessa piraatteja äänesti kuitenkin suhteellisesti vähemmän henkilöitä kuin ennen ja kannatus laski 0,2 prosenttiyksiköllä 0,6 %:iin. Tämä on kaukana nykylakien mukaan puoluerahoitukseen oikeuttavasta kahdesta prosentista.

Oma äänisaaliini oli (alustavan laskennan perusteella) 77 ääntä. Olin yllättynyt näinkin hyvästä tuloksesta, sillä kampanjani koostui käytännössä telttakeikasta neljänä lauantaina kävelykadulla sekä vaalikoneiden täyttämisestä.

Kuten moni on varmasti huomannut, en ole viimeisen vuoden aikana ollut kovin näkyvästi mukana puoluetoiminnassa ja politiikassa. Erosin vuosi sitten puolueen varapuheenjohtajan paikalta lyhyen aikaa valinnan jälkeen ja pitänyt sen jälkeen poliittista hiljaiseloa.
Tälle on monta syytä, joista tärkeimmät liittyvät henkilökohtaiseen elämääni.

Markkinasegmenttien myllerryksessä

Numeroiden valossa Helsingin tulos yllätti. Yhdistämällä kunta- ja eduskuntavaalien tuloksia voidaan vahvistaa, että neljän puolueen vaaliliiton avulla oli todellinen mahdollisuus kamppailla eduskuntapaikasta. Vaaliliiton kumppanien piti kuitenkin kaikkien hitusen kasvattaa äänimääriään verrattuna kuntavaaleihin.

Etukäteen liitossa olevien puolueiden sisällä ennakoitiin Aro vs. Pennanen -kaksintaistelua, joka jäi kuitenkin realisoitumatta. Petruksen eduskuntapaikkaa varten liiton olisi pitänyt saada noin 2500 ääntä enemmän. Voidaan spekuloida, pelkäsivätkö jotkin feministien kannattajista Petruksen voittoa ja taktikoivat äänensä vasemmistoliitolle. Heidän uudelleenbrändäyksensä ”pinkimpään suuntaan” oli selvästi onnistunut.

Samoin voidaan kysyä, valuiko liberaalipuolueen ääniä muualle juuri siitä syystä, ettei heiltä edes ennakoitu selvää läpimenijää.

Resurssit, resurssit, resurssit

Jyväskylän valvojaisissa pohdiskelimme jo alustavasti, missä kohtaa on menty pieleen. Päällimmäisimmäksi tunteeksi jäi jo muutaman vuoden ajan havaittu ongelma tehtävien kasaantumisesta ja organisaation kapeudesta. Samat henkilöt istuvat useammassa vastuutehtävässä vuodeta toiseen ja uusien aktiivien rekrytointi tehtävien jakamiseksi on sakannut.

Otan vastuulleni osan epäonnistumisesta. Istuessani puoluehallituksessa kaudella 2016-2018 halusin lisätä puolueen piirissä toimivien järjestöjen toimintaedellytyksiä. Tähän liittyen suunnitelmissa oli erilaisia keinoja, joilla paikallistoimintaa saataisiin helpommin lähestyttävämmäksi ja näkyvämmäksi. Tämä työ ei käytännössä päässyt kunnolla alkamaan, kun suurin osa puoluetyöhön käytettävissä olevasta ajastani piti käyttää itseni markkinointiin tulevia vaaleja ajatellen, paikallistoiminnan organisoimiseen ja pyörittämiseen ja valtakunnallisesti esimerkiksi ohjelmatyöhön (joka oli toki sekin mukavaa). Tunnit eivät käytännössä riittäneet.

Jonna Purojärvi, joka tuolloin toimi puheenjohtajana, oli samoin ylityöllistetty: hän kuitenkin yritti ottaa vastuuta uusien aktiivien ohjaamisesta heille sopivaan toimintaan. Kyseinen työ ei missään nimessä olisi kuulunut hänelle, mutta ilman sitä emme luultavasti olisi selvinneet näinkään pitkälle.

Joitain onnistumisia oli. Valtakunnalliset puoluepäivät olivat onnistunut konsepti, mutta niidenkin organisointi oli aivan liikaa kiinni yksittäisistä henkilöistä. Propagandan tuottamiseen ja graafiseen värkkäämiseen löytyi uusia aktiiveja poistuneiden tilalle. Puolueen linjauksia ja agendaa saatiin selvemmiksi kuin ennen.

Puolueen nousu… ja mitä sitten?

Piraatit ovat viimeisen yhdentoista vuoden aikana kasvaneet alun perin anarkistihenkisestä radikaalidemokraattisesta tietoyhteiskuntaliikkeestä salonkikelpoisemmaksi liberaalipuolueeksi, jonka toiminta on rakennettu puolueen arvoille ja jolla edelleen on pilkettä silmäkulmassa.

Piraateille – tai muulle samoja asioita ajavalle liikkeelle – on edelleen vahva tarve politiikassa. Tämä on käynyt ilmi moneen kertaan myös näissä vaaleissa käydyissä keskusteluissa. Se on myös ilmeistä, kun katsoo joillain samoilla teemoilla ratsastavan Liike Nytin kannatusta. Heidän etunaan on kuitenkin satakertainen budjetti piraatteihin verrattuna ja aivan toista luokkaa ollut medianäkyvyys ennen vaaleja.

Nyt on joka tapauksessa myönnettävä, että samalla tiellä jatkaminen tuo samoja tuloksia. Puolueen täytyy nyt kyetä uudistamaan konseptiaan radikaalisti. Puolueen aktiivit ovat väsyneitä ja osa on luovuttamassa.

Eurovaalit ovat joka tapauksessa edessä vain muutaman viikon päästä. Kansainvälisesti kannatus kasvaa, ja nyt eurovaalien alla katse suuntautuu Tshekkiin, josta gallupeissa suurimpana puolueena luultavasti näemme jatkossa meppejä.

Onko kansainvälinen veto riittävää toiminnan jatkamiseksi myös Suomessa?

Kannustinloukut ovat myös ajallisesti monimutkaisia

Vihreiden Lilja Tamminen julkaisi tänään Facebookissa Google Sheets -taulukon, josta näkee selvästi, miten sosiaaliturvaan (työttömyysturva/yleinen asumistuki/toimeentulotuki) rakennetut kannustinloukut johtavat siihen, että jokainen tienattu euro ei ole samanarvoinen.

Tämä ei toki ole uutta tietoa ja vastaavia käppyröitä on piirrelty ennenkin, mutta hoksasin jälleen, miten nämä eivät kerro koko totuutta sosiaaliturvajärjestelmämme ongelmista.

Todellisuudessa täytyy nimittäin ottaa huomioon myös asumistuen tarkistusajankohta ja eri tarkistusperusteet.

Otetaan pari esimerkkiä, jotka pohjaavat esitettyyn malliin (yksinasuva helsinkiläinen, vuokra 700 e/kk, maksussa Kelan työttömyysturva, yleinen asumistuki ja perustoimeentulotuki).

1. Toistaiseksi voimassaoleva osa-aikainen työsuhde alkaa 1.1. ja palkka on 1000 e/kk (vero 2,5 %).

Toimeentulotuki lakkaa työsuhteen alettua ja työttömyysturva pienenee. Yleinen asumistuki säilyy kuitenkin entisellään, koska asumistukeen vaikuttavien tulojen muutos on pienempi kuin huomattavaan muutokseen vaadittu 400 euroa.

Mutta ehtiikin kulua pari kuukautta työsuhteen alkamisesta, ja esimerkkihenkilöllemme iskee asumistuen vuositarkistus. Silloin huomioidaan todelliset tulot ja näin ollen reaalitulot laskevat:

2. Osa-aikainen työsuhde ajalle 2.1.-31.3., palkka ko. ajalta 2000 e/kk.

Tällä palkalla työttömyysturva lakkaa (sitä maksetaan vain 1.1. päivältä, jos se on jokin päivä maanantaista perjantaihin). Asumistuen tarkistusajankohta on vasta 1.3., koska tulojen muutos tapahtuu 2.1.! Tämän takia uudet tulot ovat voimassa alle 3 kuukautta (eli vain maaliskuun).

Asumistuessa pohditaan, onko kyseessä huomattava muutos. Lasketaan siis keskiarvotulo, jossa huomioidaan palkka yhdelle kuukaudelle ja muille kuukausille pelkkä työttömyysturva. Tämän perusteella huomattavan muutoksen raja ei tule vastaan, joten asumistukea ei tarvitse tarkistaa.

Palkkaveroprosentista en ollut aivan varma, joten heitin hatusta 15 %.

3. Osa-aikainen työsuhde ajalle 2.1.-31.3., palkka ko. ajalta 2000 e/kk; vuositarkistus 1.1.

Tilannehan muuttuu kovin edellisestä, jos heti työsuhteen alussa tuleekin vastaan asumistuen vuositarkistus. Silloin tuki tarkistetaan saman tien, vaikka edellä todetusti huomattavaa muutosta tuloissa ei tapahdukaan.

Työsuhteen aikana esimerkkihenkilömme saa vajaat 100 e/kk vähemmän rahaa kuin ylläoleva. Työsuhteen jälkeen asumismenoja kompensoidaan enemmän toimeentulotuella, joten etuusjakauma on erilainen (samoin kunnan ja valtion rahoitussuhteet).

Jo näiden kolmen esimerkin perusteella näkyy selvästi se, ettei laki kohtele kaikkia täysin samanarvoisesti. Monissa tilanteissa on erittäin vaikeaa ennakoida sitä, mikä on tulojen muutoksen todellinen vaikutus, sillä on helppo unohtaa jokin muuttuja.

Kannattaa myös huomata, että kyseessä on lisäksi melko yksinkertainen asiakastilanne: yksin asuva henkilö. Todellisessa elämässä kun on monia muitakin etuuksia, puolisoita, lapsia, päivähoitoa…

Oli perustulomalli sitten mikä tahansa, sen täytyy tasa-arvoistaa myös tätä ongelmaa.

Oma taulukkoni, johon graafit perustuvat.

Aktiivimallin työllistävä vaikutus

Työttömyysturvalakia ollaan jälleen rukkaamassa, kun hallitus esittää aktiivimallia ratkaisemaan työttömyyteen liittyviä laajempia ongelmia.

Esityksen mukaisesti työttömyysturvaa leikattaisiin yhden päivän verran kuukaudessa (eli 4,65 %), mikäli 65 maksupäivän (noin kolmen kuukauden) aikana työtön

  • ei osallistu vähintään viiden päivän verran työllistymistä edistämiin palveluihin tai
  • työskentele yhden työssäoloehtoviikon verran.

Kritisoin suuresti aktiivimallin toteutustapaa. Esityksessä arvioidaan, että viranomaisten työmäärä ei suuresti lisäänny, mutta ”Kansaneläkelaitos on esityksestä antamassaan lausunnossa kuitenkin arvioinut, että aktiivimalli lisää sen työmäärää 130–260 henkilötyövuodella, ja että muutos merkitsee vuositasolla 385 000–770 000 uuden etuuspäätöksen antamista työmarkkinatuen ja peruspäivärahan hakijoille.” Työttömyyskassojen työmäärä lisääntynee myös.

Tämä on melkoinen määrä täysin turhaa työtä (josta iso osa liittynee toimeentulotukipäätösten tarkistuksiin).

Mallin olisi voinut toteuttaa myös seuraavalla tavalla, joka ei lisää hallinnollista työtä nykyisestä:

  • Leikataan yleisesti työttömyysetuuksien perusmäärää (jollain prosentilla), kun kerran halutaan siirtää (pitkäaikais)työttömyyden kustannuksia enemmän kuntien kontolle (toimeentulotukimenojen kasvaessa).
  • Maksetaan työttömyysturvan korotusosaa ilman rajoituksia, jos työtön osallistuu työllistymistä edistävään palveluun (nykyään raja on 200 päivää/etuuslaji). (Porkkanaa!)
  • Työskentelyn kannustimena voidaan nostaa palkkatulojen suojaosaa nykyisestä 300 eurosta kuukaudessa (perustulo, perustulo…).

Tämä ei aiheuttaisi suuria muutoksia nykyisiin etuusprosesseihin eikä näin ollen työllistäisi viranomaisia yhtä paljon kuin Kelan arviossa. Keskustelua voitaisiin toki jatkossakin käydä siitä, mikä olisi oikea työttömyysturvan määrä, onko meillä varaa maksaa korotusosaa enemmän kuin nykyisin ja oikea suojaosan suuruus.