Puoliajatuksenvirtaa järjestötoiminnasta ja aktivismista sekä muuta maailman ihmettelyä…
Me yksilöinä katselemme herkästi muun maailman tekemisiä (etenkin Jenkkilää suomimediassa, koska me ollaan aina oltu sairaalloisen kiinnostuneita Yhdysvalloista), ja se johtaa nopeasti ajatusvinoumaan. Somekanavissa jäädään jumiin siihen globaaliin mittakaavaan ja siihen miten siihen on vaikeaa vaikuttaa, kun taas unohdetaan kokonaan se lähiympäristö, mihin pystymme vaikuttamaan lopulta jopa aika yksinkertaisillakin keinoilla.
Käytännössä ilmiö on jotain sukua sille, miten kuntavaalit eivät hirveästi kiinnosta, vaikka niillä on äärettömän paljon vaikutusta juuri siihen omaan arkeen, kun sen sijaan presidentinvaalit on äärettömän mielenkiintoiset mutta niiden lopputulos on lopulta aika, no en nyt haluaisi sanoa irrelevantti, mutta sen vaikutukset elämään eivät näy todellakaan kovin suoraan.
Pohdiskelin hiljan sitä, miten (poliittisessa) yhdistystoiminnassa pitäisi hahmottaa eri toimijaroolit: mitkä ovat yhdistyksen tarpeet ja ketkä toimijoista täyttävät ne. Tästä varmaan on olemassa jotain teorioita ja viitekehyksiä, mutta en ole vielä kerennyt etsiä niitä. Samaan tapaan myös poliitikkojen pitäisi osata hoksata että kaikkien ei tarvitse puhua kansainvälistä politiikkaa ja reagoida jokaiseen uutisenpalaan, mikä naaman eteen paukahtaa. Ja en tietenkään tarkoita tällä sitä etteikö maailmanpolitiikka olisi tärkää, koska lopulta tapahtumat ulkomailla vaikuttavat meihin kaikkiin, mutta etenkin lokaalissa mittakaavassa olisi mahdollista toimia paljon enemmän ihmisille konkreettisesti näkyvillä ja vaikuttavilla teoilla.
Tämä lähelle vaikuttaminen helpottuu, jos on olemassa jokin yhteisö, jonka sisällä toimii. Ja joka muistaa, ettei yhdistyksen tarkoitus ole pyörittää yhdistystä tai näkyä sosiaalisessa mediassa, vaan toimia ja vaikuttaa ympäristöönsä. Asioiden tekeminen yhdessä on lopulta aika innostavaa, ja olinkin unohtanut tämän tunteen sinä aikana, kun jättäydyin pois eri luottamustoimista ja koronakriisin eristyneisyydessä.
Jonkin verran tekeminen toki vaatii aikaa, vaivaa ja muita resursseja. Tunnetusti myös kaikki aktivistit ovat kiinni töissä, perheessä, luottamustoimissa ja muissa harrasteissa. Tässä palataan taas siihen, että organisaatiossa pitäisi olla eri elämäntilanteissa olevia ja eri tavalla profiloituvia ihimisiä, jotka pystyvät käyttämään eri tavalla panostaan. Lisäksi suunnittelemalla järkevästi ja keskittymällä niihin aktiviteetteihin, joista saa aikaan eniten hyötyä suhteessa panokseen, tekemisestä voi tulla rutiininomaisen helppoa ja luontevaa.
Mikä on oma roolisi eri konteksteissa? Mihin asemaan solahdat kaikista luontevimmin? Mitä olet valmis itse tekemään ja mitä odotat muilta? Mihin päämäärään tähtäämme yhdessä? Mihin kannattaa keskittyä nyt ja mihin myöhemmin?