Bongasin lokakuussa Sippulanniemen eteläpäästä kartalta lähteen merkin. Lähde erottuu myös vanhoissa karttakuvissa. Kävimme siis iltaretkellä kurkistamassa, mitä paikasta löytyy.
Paljastui, että paikassa on ollut jossain vaiheessa kaivorakenteet, ja lähde on ollut aktiivisessa käytössä. Kaupunki on ennallistanut paikan viitisentoista vuotta sitten. Käyntipäivänä lähteestä pulppusi hiljalleen vettä, joka valui alarinteeseen.
Alueella on myös enemmän polkuja kuin mikään karttapalvelu paljastaa, mikä ei yllätä näin asutuksen kupeessa. Tarkemmalla tutkailulla lähde erottuu myös suunnistuskartoissa, en ole vaan kiinnittänyt siihen huomiota eikä oma rata ole kertaakaan mennyt tuonne asti.
Jäin pohtimaan, että Jyväskylässä on tällä hetkellä kaksi käytössä olevaa, valvottua lähdettä. Toinen on Laajavuoren kupeessa Haukkalassa ja toinen Vaajakosken perukoilla Kaunisharjussa.
Aiemmin lähteitä on ollut enemmän. Muistan Roninmäessä olleen lähteen, joka on poistunut karttakuvien (2009, 2017) perusteella samoihin aikoihin kun rakenteet on purettu Sippulanniemestä. Yritin etsiä nettiarkistoista kaupungin päätöstä, joka olisi saattanut paljastaa muutkin kohteet, mutta en löytänyt. Kysymällä varmaan selviäisi, mutta en ole saanut aikaiseksi.
Suomen Luonto -lehti julkaisi syksyllä artikkelin lähteistä. Sen mukaan Suomessa on luultavasti huomattavasti enemmän lähteitä kuin on arvioitu. Emme osaa huomata arjessa ja sitä kautta arvostaa pienvesiä, enkä itsekään ole alkanut kiinnittää huomiota lähteisiin, lämpäreisiin, puroihin ja noroihin ennen aktiivisempaa suunnistusharrastamista.
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä Jyväskylän seudulla asuneet ihmiset ovat hakeneet juomavesiään aikana ennen pysyvää vedenjakeluverkostoa. Lähteet ovat siinäkin mielessä osa kulttuuriperintöämme.
Kuvat on julkaistu alun perin Instagramissa. Karttakuvat MML, vanhatkartat.fi.
