bluesky-arkisto

Nämä artikkelit ovat pidempiä kirjoituksia, jotka olen julkaissut alun perin Bluesky-tililläni.

Mitä nelikentät paljastavat

kirjoittaja

Tämä on Bluesky-ketjun arkistointi.

Eri vaalikoneet ovat asemoineet vastauksiani ja sijoitelleet nelikentille.

Minä ehdokkaana arvokartalla Helsingin Sanomien mukaan. Ääripäässä "enemmän vihreä" ja "kaupunki" -painotuksissa, lähes ääripäässä väittämissä "kansainvälinen" ja "arvoliberaali". Nelikentän "Liberaalivihreä" -päässä ja täysin keskellä vasemmisto-oikeisto-jakaumalla.

Hesarin mielestä olen ääriliberaali ja taloudellisesti keskellä.

Keskisuomalaisen vaalikoneessa olen edelleen ääriliberaali, mutta hiukan vasemmalla. Akselilla "keskittäminen/hajauttaminen" olen heidän arvionsa mukaan hiukan hajauttamisen kannalla.

Keskisuomalaisen mukaan olen hiukan vasemmalla.

Kuvankaappauksessa ylen vaalikoneesta olen edelleen ääriliberaali, mutta hitusen oikealla.

Yle pyysi ehdokkaat arvioimaan itse itsensä. Laitoin tasapuolisuuden vuoksi itseni hiukan oikealle.

Taustalla omassa arviossani on vuosien takaa jotkin eduskuntavaalit, joissa minut arvioitiin jollain perusteella Keski-Suomen oikeistolaisimmaksi ehdokkaaksi (talousasioissa). Olin tuolloin enemmän oikealla kuin kokoomuslaiset ja muutamat mielestäni oikeistolaisemmat saman puolueen kaverit.

Minun on toisaalta hiukan haastavaa arvioida, mihin kohtaan vas/oik-akselia tulisi asettua. Samaan aikaan kannatan perustuloa ja vahvaa sosiaaliturvajärjestelmää heikoimpia kannattelemaan, mutta myös vapaakauppaa ja mahdollisimman elinvoimaista pk-yritystoimintaa.

Toisaalta haluan myös, että yhteiskuntana tasaamme kilpailuasetelmia yritysten välillä suojellen samalla sääntelyllä esimerkiksi ympäröivää luontoamme tai terveyttämme. Yhteisestä hyvästä huolehtiva julkinen sektori nähdään varmaan vasemmistolaisena.

Käytännössä siis kerta toisensa jälkeen havaitsen, että perinteinen ”vasemmisto/oikeisto” -jako ei minun, ja luultavasti monen muunkaan ehdokkaan kohdalla, kerro oikeasti mitään ehdokkaan tahtotilasta. Arvoakseli on huomattavasti kuvaavampi konservatiivisuuden ja liberaaliuden kautta.

Lyhyesti bussikaistasta ja uutisoinnista

kirjoittaja

Tämä on Bluesky-ketjun arkistointi.

Jyväskylässä suunnitellaan ainoan bussikaistan jatkamista aina Tourulan liittymään saakka. Tämä nopeuttaisi Vaajakosken ja Huhtasuon suuntaan kulkevia linkkejä parhaimmillaan 25 sekunnilla ruuhka-aikaan.

Olisi loistava parannus ja lisäisi bussien houkuttelevuutta.

Kaupungin verkkosivuilla voi tarkastella katusuunnitelman muutosta tarkemmin.

Voisin metailla vähän Keskisuomalaisen asennoitumista, kun jatkojutussa on käyty haastattelemassa ihmisiä huoltoasemalla ja matkakeskuksella, sen sijaan että oltaisiin jalkauduttu linkkien S1, S2 ja S5 pysäkeille kuulostelemaan matkustajien tuntemuksia.

Samaan aikaan kun kauhistellaan 500 000 euron investointia opasteisiin ja liikennemerkkeihin, odotetaan samassa lehdessä erästä toista 225 000 000 euron investointia kuin kuuta nousevaa. Vaikutuksista matka-aikoihin en edes löytänyt mitään konkreettista aika-arviota, kun niitä nyt yritin hakea.

Uutisoinnin tulokulma kuvastaa jälleen kerran sitä valta-asetelmaa, joka (henkilö)autoliikenteellä on. Samaan aikaan pitäisi muuttaa asioita ilmastokriisin hillitsemiseksi, mutta muutoksilla ei saa olla mitään vaikutuksia kenenkään elämään.

Kiinnitetään huomiota etenkin yksittäisten autoilijoiden kokemaan teoreettiseen haittaan sen sijaan, että ilahduttaisiin esim. keskustaan linkillä kulkevan ajokortittoman ja autottoman lukiolaisen tai rattaiden kanssa vauvakinoon suuntaavan äidin matkan jouduttamisesta.

Lisäksi näissä jutuissa jää sivulauseisiin se näkökulma, että pidemmän päälle panostamalla muihin kuin henkilöautoiluun pohjautuviin vaihtoehtoihin ihmiset siirtyvät vaihtoehtoisiin kulkuneuvoihin, jolloin jäljelle jäävien autoilijoiden liikenne sujuvoittuu.

Vastaavasti mikäli oikeasti haluttaisiin tarjota vaihtoehtoja kumipyöräliikenteelle, Vaajakosken suuntaa voitaisiin halutessamme palvella lähijunilla lähes mitättömin kustannuksin verrattuna esim. edellämainittuun Vaajakosken oikaisuun. Nämä ovat poliittisia valintoja.

Päivitys 5.3.: Ylekään ei löytänyt haastatteluun ajansäästöstä hyötyviä linkin käyttäjiä, vaan keskittyi lähestymään uutista someraivon kulmasta.

Muistutan myös, että tämä bussikaistahankehan on osa valtuuston yksimielisesti (!) hyväksymää joukkoliikenteen kehitysohjelmaa. Ei pitäisi yllättää, että ohjelmaan sisältyy sen mukaisia toimenpiteitä.

Lyhyesti luonnonsuojelusta

kirjoittaja

Tämä on BlueSky-ketjun arkistointi.

Lainaan itseäni, koska aamulla päässä pyöri luonnonsuojelu ja muiden toimijoiden kuin valtion rooli. Sekä toki myös Pentti Linkola.

Mikäli lahjoitukset voittoa tavoittelemattomille toimijoille olisivat verovähennettäviä, se nostaisi varmasti esimerkiksi Luonnonperintösäätiön lahjoitusmääriä.

Luin Pentti Linkolan elämäkerran syksyllä 2021, ja se vahvisti tuntemuksiani siitä, ettei lopulta muulla päätöksenteolla kuin ilmastokriisin torjunnalla ole merkitystä.

Se myös opetti ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun välisen eron – ensimmäinen tapahtuu ihmisen lähtökohdista, toinen luonnon.

Kirjan lukemisesta lähtien olen myös lahjoittanut kuukausittain Luonnonperintösäätiölle. Summa ei ole kovin kummoinen, mutta se kumuloituu. Pikkuhiljaa saadaan suojeltua enemmän ja enemmän luontoa – ellei sitä ehditä pilata välissä.

Suomalaisilla on perinteisesti ollut ajatus, että julkinen sektori hoitaa lapset, vanhukset ja myös luonnon. Ja tästä tavoitteesta on hyvä pitää kiinni myös tulevaisuudessa.

Mutta entä jos ei hoida, tai hoitaa vain vaillinaisesti? Silloin on nojattava muihin toimijoihin.

Vallan hajauttamisesta puhuu myös David Jonstad kirjassaan Sivilisaation loppu. Sopeutuvaisimmat eivät jätä kaikkea yhden kortin varaan, vaan rakentavat ympärilleen pienempää yhteisöä.

Luonnonsuojelussakaan emme voi luottaa yhteen vahvaan valtioon, vaan meidän on nojattava hajautetumpaan malliin.

Meidän täytyy jatkaa yrityksiin vaikuttamista, jotta he lisäävät vapaaehtoisia suojelutoimia ja kehittävät kestävämpiä toimintamalleja.

Lisäksi niiden, jotka pystyvät, on tuettava niitä säätiöitä, jotka edistävät luonnonsuojelua.

Näin varmistamme, ettei luonnonsuojelu jää yhdelle kortille.

Vastaavasti mikäli valtion tasolla asiat eivät etene, voimme vaikuttaa kuntien, maakuntien ja esimerkiksi seurakuntien (jotka ovat usein suuria maanomistajia!) kautta. Reittejä on monia samaan päämäärään.

Lyhyesti toimeentulotuesta

kirjoittaja

Tämä on BlueSky-ketjun arkistointi.

”Aikaisempia papereita ei ole aina luettu ja selvitetty”.

Kelasta kannellaan nyt enemmän kuin vuosiin – toimeentulo­tukipäätöksissä toistuu yksinkertainen virhe (Yle.fi)

Koska olin ensin käyttämässä ja myöhemmin ylläpitämässä niitä, tiedän, että Kela ratkaisee toimeentulotukipäätökset järjestelmillä, jotka soveltuvat huonosti siihen tarkoitukseen.

Asiakirjojen hallinta on suunniteltu jo kauan sitten siitä näkökulmasta, että asiakkaalla on pääsääntöisesti maksussa yksi-kaksi etuutta kerrallaan ja asiakkuudet ovat helposti hahmotettavissa.

Tämä yksinkertaistus ei usein päde toimeentulotuen saajiin, joiden muut etuudet ovat todella vaihtelevia.

Osasyynä on myös totun ratkaisujärjestelmä, joka on suunniteltu yksittäiset etuusratkaisut ja lyhyet myöntöjaksot edellä, eikä tue tarpeeksi (usein monivuotisen!) asiakkuuden elinkaarta.

Toimeentulotuen käsittelyssä on myös ollut vuodesta 2017 lähtien jatkuva kiire, ja tavoitteeksi on otettu (mielestäni asiakkaan kannalta epäreilusti) ratkaista hakemukset lain säätämässä 7 päivän maksimissa, sen sijaan että tavoiteltaisiin viimesijaisen tukimuodon hengen mukaista 2-4 päivää.

Saman asiakkaan hakemuksia käsittelee yleensä joka kerta satunnaisesti eri henkilö, jonka tehtävänä on päästä kiinni yksilölliseen tilanteeseen lähes puhtaalta pöydältä.

Tässä ristipaineessa on ymmärrettävää, että moni tapaus ratkaistaan hätiköiden ja sen suuremmin elämäntilannetta tutkimatta.

Tämäkin ketju on toki vain yksinkertaistus, ja haluan korostaa, että suurin osa tapauksista menee oikein.

Tarvittaisiin kuitenkin teknisiä muutoksia etuuskäsittelyyn sekä hallinnollisia muutoksia työskentelytapoihin, jotta asiointikokemus paranisi nykyisestä ja turhat valitukset poistuisivat.