Whatsappin kanavista ja Metan välinpitämättömyydestä

Yle kertoi tällä viikolla, miten Meta tarjoilee ”10-vuotiaiden tanssivideoita” Whatsappissa kanavien suositusten kautta.

Tarkistin myös oman Whatsappini tilanteen, ja samantapaisesti kuin toimittajien testissä, minulle suositellaan Ylen, BBC:n, Bloombergin ja WHO:n tuottaman sisällön lisäksi jostain syystä myös Turunväylän ja Naantalintien louhintatöiden etenemistä, mutta myös todella paljon erilaisia oletettavasti lasten ylläpitämiä muutaman sadan seuraajan kanavia.

Ylen jutussa keskityttiin ”lasten some” -aspektiin, joka tuo mielestäni hyvin esiin sen, miten vaikeaa somepalvelun määrittely voi olla. Moni ymmärtää helposti Tiktokin tai Instagramin sosiaaliseksi mediaksi, siinä missä Whatsapp ja Telegram hahmotetaan ensisijaisesti pikaviestimiksi. Näistä molemmista kuitenkin löytyy samantyyliset kanava- ja ryhmätoiminnot.

Kanavahaun suodattimilla voi valita, minkä maan kanavasuosituksia haluaa selata. Länsimaat kuten Belgia, Ranska ja Kanada, toimivat samaan tapaan kuin Suomi. Ehdotusten seuraajamäärät vaihtelivat kymemnistä tuhansista satoihin, ja moni pienemmistä kanavista vaikutti tyttöjen ylläpitämältä. Isommat olivat monesti kytköksissä jalkapalloon.

Kokeilin myös useampaa Afrikan maata, kuten Marokkoa, Senegalia ja Burkina Fasoa, joissa jalkapallo oli luonnollisesti edustettuna, mutta myös työtarjoukset sekä erilaiset elämänohjekanavat. Näissä tyttökulttuuri ei erottunut yhtä paljon, mutta se saattaa johtua demografiasta: etelässä taitaa olla edelleen todennäköisempää, että jos perheessä lapsilla on puhelimia, ne on ennemmin pojilla kuin tytöillä. Algoritmi tarjoili kaikkien maiden osalta sekä isoja että pieniä kanavia.

Koska Meta ei tarkemmin julkaise algoritminsa toimintaa (eivätkä he toki välttämättä tiedä sen toimintaa itsekään, jos sen taustalla pyörivä sumean logiikan ML-malli on muodostettu täysin algoritmisesti), en tiedä, mihin tietoihin ja oletuksiin suositukset perustuvat. Voi olla, että käytössä on jonkinlainen painotus, että ”massakanavien” lisäksi käyttäjälle tarjoillaan ehdotuksia pienemmistä vaihtoehdoista intiimiyden ylläpitämiseksi. Tausta-ajatus voi olla hyvä: se tarjoaa mahdollisuuden myös pienille kanaville kasvattaa orgaanisesti seuraajamäärää.

Oli algoritmi luotu tietoisesti tai jonkin käyttäjädatan perusteella, Meta on kuitenkin tehnyt valinnan, että sovellus toimii tällä tavalla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei sitä ole kiinnostanut, mitkä voivat olla tämäntyylisen algoritmin seurauksia. Meta on tunnetusti ollut kerta toisensa jälkeen välinpitämätön toimintansa seurauksia kohtaan, kuten Sarah Wynn-Williams on kirjoittanut teoksessaan Careless People. En ole kyseistä kirjaa päässyt vielä lukemaan, mutta kiukkua yritystä kohtaan voi rakentaa lukemalla vaikka Cory Doctorowin kirja-arvion tai Strategic Tree -blogin (toistaiseksi ainoan) I think I hate the Internet -postauksen.

Haluan siis muistuttaa parista asiasta:

  • Somepalveluissa ei ole pakko olla. Whatsapp on ainut Metan tuote, jota edelleen (vastentahtoisesti) käytän. Boikotilla vapauttaa myös itsensä henkisesti algoritmien koukuista.
  • IT-alan teknisillä ratkaisuilla on aina sosiaalisia seurauksia. Yritän säännöllisesti muistuttaa työssäni, että teknisten valintojen irrallisuus muusta maailmasta on illuusio. IT-työ koostuu pääosin sosiaalisista kysymyksistä, toisin kuin me nörtit haluamme myöntää.

Ratkomme somekielloilla väärää ongelmaa

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 29.10.2026 otsikolla ”Somekielto osuu väärään maaliin”. Kannustan kaikkia vähentämään rajusti somen käyttöä.

Nuorison pääsyä sosiaaliseen mediaan yritetään vauhdilla rajoittaa  mm. mielenterveysongelmilla ja Pisa-tuloksilla perustelemalla. Kielloilla puututaan lasten ja nuorten viestinnän vapauteen ja iän tarkistaminen sisältää yksityisyysongelmia, mutta vielä suurempi virhe on, että ratkomme somekielloilla väärää ongelmaa.

On totta, että moni meistä, nuori ja vanha, on koukussa somepalveluihin, josta varmasti aiheutuu monenlaisia ongelmia. On ymmärrettävä, että tämäkään riippuvuuden muoto ei ole pelkästään psyykkistä, vaan myös fyysistä.

Massiiviset somepalvelut kuten Tiktok, Instagram, Youtube tai Twitter koukuttavat aivan samoilla mekanismeilla kuin uhkapelaaminen tai päihteet. Loputtoman syötteen sisältöjä selatessa aivot vapauttavat säännöllisin väliajoin dopamiinia, josta seuraa mielihyvän tunteita. Haluamme jatkaa skrollaamista: sisältääkö seuraava kuva, video tai viesti taas uuden oivalluksen?

Palveluntarjoajien tavoitteena on, että käyttäjä ei sulje sovellusta. Tuolloin hänelle voidaan näyttää mahdollisimman paljon mainoksia muun sisällön lomassa. Tämän takia sisältöä ohjaavat algoritmit on optimoitu tarjoamaan jokaiselle käyttäjälle juuri häntä sopivasti kiinnostavaa ja innostavaa sisältöä. Kun sovelluksen sulkee, tekee hetken päästä mieli lisää.

Nämä koukuttavat mekanismit ovat käytössä myös muualla kuin somepalveluissa. Esimerkiksi joidenkin videopelien lootbox-tavara-arvonnat tai Temun koukuttavat erikoistarjoukset vaikuttavat meihin samantapaisesti. Näihin somekiellot eivät tepsi. Vastuu näiden kaikkien riippuvuutta aiheuttavien palvelujen välttelyyn on tällä hetkellä niiden käyttäjällä, vaikka voisimme suhtautua niihin samaan tapaan kuin muuhunkin haitalliseen markkinointiin.

Sosiaalisen median tarkka määrittäminen on vaikeaa. Ovatko kaikki palvelut, joiden toiminta perustuu viestien välittämiseen, somea? Täyttääkö sanomalehden verkkopalvelu somen määritelmän, jos siellä voi keskustella vapaasti uutisten sisällöstä? Ovatko kirjaston nettisivut some, jos sinne voi kirjoittaa kirja-arvosteluja? Niissä maissa, joissa somekieltoja on astunut voimaan, nuoriso on alkanut käyttää tämänkaltaisia paikkoja keskinäiseen viestintään.

Joitain somepalveluja voi myös käyttää suhteellisen harmittomasti. Perinteisiä verkkoyhteisöjä ja nettifoorumeita on edelleen olemassa, eikä niiden toiminta perustu yleensä puhtaasti koukuttavuuden pohjalta rakennetuille mekanismeille. Pikaviestimet, kuten Whatsapp, Telegram, Matrix, ja vaikkapa IRC, ovat myös sosiaalista mediaa, mutta niiden koukuttavuus taidetaan laskea samalle tasolle kuin sähköpostin (joka oli joillekin se alkuperäinen some, ja hyvin koukuttava).

Jos olemme aidosti huolissamme lasten ja nuoten mielenterveydestä, meidän pitää puuttua juurisyihin. Meidän on lisättävä heidän tulevaisuudenuskoaan toimimalla ripeästi ilmastokriisin ja luontokadon hidastamiseksi. Meidän tulee vähentää lapsiperheköyhyyttä, tarjota toimivia mielenterveyspalveluja sekä antaa nuorille mahdollisuus etsiä omaa polkuaan opintojen ja työelämän ristipaineessa. Näitä asioita eivät somekiellot ratkaise.

Palataanko piensomeen?

Tämä teksti on jatkoa aiempaan pohdintaan siitä, miten eri tavoin IT-ala on menossa väärään suuntaan. Kai tästä jokin postaussarja on syntymässä.

Liityttyäni Facebookiin 2007 muistan todenneeni, että yhteisöpalvelujen kehitys noudattanee jonkinlaista heilurimaista syklisyyttä samaan tapaan kuin muutkin historialliset trendit. Tuolloin oli aika massiivisten somepalvelujen nousulle, ja pienemmät foorumi-, postilista- yms. yhteisöt jäivät monilla taka-alalle. Megasomet tarjosivat monille silti edelleen mahdollisuuden järjestäytyä näiden teemojen ympärille. Kun aiemmin näin oli tehty itsenäisillä verkkosivuilla, nyt se tapahtui Facebook-ryhmissä, subredditeissä tai Twitterin aihetunnisteissa. Tuolloin oli toki olemassa suuriakin keskustelupalstoja. Niissä pystyi havaitsemaan eriytymistä: eri käyttäjät olivat aktiivisempia eri aiheita koskevissa keskusteluissa.

Osa somepalveluista on myös dedikoitunut tiettyyn harrastukseen. Strava yhdisti urheilijat, Medium ensin ja Substack myöhemmin kirjoittajat, ja OnlyFans aikuisviihdetoimijat. Alueellisiakin eroja somen käytössä on. VK on suosittu entisen Neuvostoliiton alueella ja Weibo Kiinassa.

Brittiantropologi Robin Dunbar ehdotti 1990-luvulla ylärajaa sille määrälle sosiaalisia suhteita, joita yksittäinen ihminen voi onnistuneesti ylläpitää. Dunbarin numeroksi on määritelty erilaisia arvoja 100 ja 250 väliltä, joista 150 lienee yleisin. On teorisoitu, että Dunbarin havainto pätee myös yhteisöpalveluissa. Jossain menee raja, kuinka paljon kaveruuksia niissä pystyy ylläpitämään, ja kuinka monen henkilön kanssa pystyy käymään rakentavaa keskustelua. Omienkin kokemusten perusteella somessa on selvästi ihmisiä, joiden kanssa on läheisemmin tekemisissä (yleensä heitä, joiden kanssa viettää aikaa myös ruudun ulkopuolella), ja sitten toisia, joita ei tunne niin hyvin, ja joille viestii persoonattomammin.

Ajattelin vajaat 20 vuotta sitten paluuta megasomeista takaisin erillisiin palveluihin, kun liian suuret ihmismassat muuttuvat mahdottomiksi hahmottaa. Edellämainitut keinot kohdata samanhenkisiä käyttäjiä yhdistettynä algoritmiseen sisällön löytämiseen johtivat kuitenkin siihen, että käyttäjät jäivät jumiin palveluihin, joihin olivat liittyneet. Kun kätevää teknistä tapaa jakaa viestejä palvelusta toiseen ei myöskään (enää) ole, ainut tapa ristipölyttää niiden välillä tapahtuu meemikuvista ja tekstinpätkistä otettujen kuvankaappausten avulla. Ne myös todistavat eri palvelujen hiukan erilaisesta kulttuurista, vaikka niissä varmasti lopulta pyörivät samat käyttäjät.

Vaikka entistä useampi on huomannut sosiaalisen median negatiiviset vaikutukset elämiimme, niiden käyttäjämäärät eivät silti osoita suurempia vähenemisen merkkejä. Osa käyttäjistä on poistunut megasomeista ja siirtänyt sosiaalisuutensa fediversumin puolelle, jossa on tarjolla enemmän pienyhteisöjä, osa jopa rajattu vain niihin kutsutuille. Myös avoimen Internetin puolelta löytyy paikkoja, joissa pääsee kokemaan häivähdyksiä vuosituhannen vaihteen foorumikulttuurista. Heiluri on silti edelleen vahvasti suurten palvelujen puolella, joten ennustukseni tuskin toteutuu lähiaikoina ainakaan suuressa mittakaavassa.

Digitaalista siivousta

Eräänä päivänä Instagram alkoi pyytää minulta maksua. Maksa rahalla, tai maksa datalla, jos haluat jatkaa palvelun käyttöä.

Poliitikkoa leikkivänä ihmisenä minulla olisi monta syytä, miksi haluaisin olla somessa. Mutta samoin on myös monta syytä, miksi on eettisesti väärin olla somessa. On myös useampi palvelu, jota ilman olen pärjännyt pitkään.

Laitoin tänään tilini sulkeutumaan näistä palveluista:

  • Instagram
  • Facebook
  • Bluesky
  • LinkedIn

Haluaisin poistaa kokonaan yhteyden Metaan, mutta Whatsapp jää vielä kummittelemaan mm. vihreiden paikallisryhmien viestinnän takia.

Pelkällä blogilla ja pikaviestimillä siis eteenpäin!

Some: viikko tykitystä

Viikko aktiivisempaa sometusta uusissa palveluissa takana, joten aika vähän ihmetellä, miltä tämä maailma tuntuu. Taas siis tätä metailua.

Innostuin Blueskystä vähän turhankin paljon. Helppoa huutelua ruudulle vähän siitä ja tästä, ja välillä tulee kommenttia ja tykkäystä takaisin. Huomaan kyllä, että on helppo alkaa rakentaa kuplaa, jos ei aktiivisesti laajenna verkostoaan. Ihan jännä nähdä, miten palvelu kehittyy jatkossa, saako pidettyä positiivisen pöhinän vai iskeekö Ikuinen Syyskuu päälle.

Testasin myös kirjoittaa vähän pidemmän postiputken kun sopiva uutinen osui kohdalle, ja kopioin sen blogiin talteen. Tämä on vähän win-win, kun sillä saa sisältöä molempiin kanaviin.

Instagram sen sijaan ei ole oikein jaksanut innostaa. Tuntuu, että ominaisuuksia ja sitä kautta opeteltavaa ja metailua on aivan liikaa. Jos haluaa näkyvyyttä, ei riitä, että vain lähettelee kuvia kuten silloin kauan sitten – pitäisi myös nauhoitella tarinoita ja keloja. Ja jos laittaakin kuvan, se pitäisi myös jakaa tarinassa. ”Ain’t nobody got time for this”, kuten meemissä sanotaan. Ominaisuuksien käytön harjoitteluun sisältyy myös nolotuskynnys, vaikka ei sille ole mitään todellista syytä.

Meta tuntuu myös olevan äärettömän skeptinen IG-tilistäni. Sain jo heti tilin luomisen jälkeen ensimmäisenä näkyviin tilinjäädytyssivun, josta pääsin eroon vahvistelemalla sähköpostia ja puhelinnumeora. Myöhemmin paljastui, että talvimaisemat olivat myös liikaa Instagramin tekoälyille, sillä niiden lisäämisen jälkeen sain uudelleen banaanivasarasta. Sovellus kehotti minua nauhoittamaan varmistusvideota, mutta se ei toiminut.

Instagramin virheviesti: "Internetyhteydessässi voi olla häiriö, tai laitteellasi ei ole riittävästi tallennustilaa". Tilaa oli 200 gigatavua.
Kiitos tästä, Instagram.

Selaimen kautta yrittämällä oli sentään mahdollista lähettää pelkkä selfiekuva, joka hyväksyttiin. Ja toki sähköposti ja puhelinnumero piti vahvistaa uudelleen. Ja vahvistustekstiviestikin tuli vasta toisella yrittämällä. Tästä kaikesta huomaa hyvin, ettei Instagram ole enää käyttäjien haalimisvaiheessa, vaan ihmiset haluavat niin kovasti käyttää palvelua, etteivät pienet esteet hetkauta.

Noh, seuraavan kerran kyllä luovutan. Ja kirjoitan sen jälkeen kiukkuisen blogauksen siitä, miten amerikkalaiset somejätit vaikuttavat siihen, mitä saamme tehdä ja missä saamme näkyä. Saatan kyllä kirjoittaa samantyylisen jutun muutenkin.

Mutta miksi tosiaan päädyin lopulta Blueskyhyn, vaikka Mastodonkin on olemassa? Selitin valinnan itselleni sillä, että Bluesky on niin kovassa nousussa, että siellä saa nopeammalla askartelulla äänensä kuuluviin. Lisäksi handle-verifikaatio houkutti, mikä olisi Mastodonin puolella vaatinut enemmän askartelua. Olen sillannut tunnukseni Mastodon-verkostoon, joten seuranta onnistuu molempiin suuntiin – ja sitä onkin jo hyödynnetty.

Sometukseen uppoaa kyllä hyvin aikaa, kuten ennakkoon pelkäsin, että käy. RSS-lukijassa on monta artikkelia odottamassa, että ”kerkiäisin” niiden pariin. Kirjat eivät ole pompanneet hyllystä niin helposti käteen kuin puhelin. Toisaalta olen myös kirjoittanut huomattavasti enemmän omia ajatuksia Blueskyn puolelle ja blogiin kuin muutamaan vuoteen.

Koska sisällön kiinnostavuus ja laatu ratkaisee, olen yrittänyt pitää oman meiningin somessa positiivisena ja rakentavana. Haluan postata muutakin kuin pelkkää politiikkaa, vaan myös arjen maisemia ja tunnelmia. Bluesky on tosin luonteeltaan sellainen, että täytyy keskittyä, jotta muistaa postailla myös muuta kuin yhteiskunnallisia mielipiteitä.

Tätä mäenlaskutunnelmakuvaa en laittanut Instagramiin.

Mutta se somesta! Tavoitteenani on julkaista tällä viikolla utopiasarjan kakkososa blogiin. Siinä mennäänkin sitten ulkoavaruuteen asti, ennen kuin kolmososassa tullaan takaisin Jyväskylän alueelle. Näitä odotellessa.