Kaupunkirakenne­lautakunta 21.10.2025

Tällä kertaa vähän lyhyempi lista, ei kestänyt kolmea tuntia käydä läpi!

Muokkaus 21.10.2025: Ilona estynyt, pääsen siis kokoustamaan.

§ 180 Ilmoitusasiat

Pari esittelyä:

Ratapihan siltakorttelit

Visioitu, miten ratapihan aluetta saataisiin hyödynnettyä muuhunkin kuin junien seisottamiseen. Rakentaminen yhdistäisi keskustan ja Lutakon alueet. Näyttää ihan toimivalta, materiaali tulee julkiseksi ilmeisesti kuun vaihteen tienoilla.

Ensisijaisesti pitäisi mielestäni miettiä, miten järjestelyratapiha saataisiin siirrettyä muualle keskustasta. Paikalla riittäisi hyvin 4 raidetta kattamaan nykyisen kaukoliikenteen ja tulevan lähiliikenteen tarpeen. Siirron estää se, että raiteet risteävät juurikin keskustassa ja muu sijoittelu johtaisi edestakaiseen liikenteeseen. Valtiolla ei ole ollut intohimoa muutoksiin.

Ratapihan lisäksi ihmisen kokoisen kaupungin esteenä on Rantaväylä, jonka vaihtoehdot ovat vielä hankalampia. Tien kaventaminen tai poisto vaatisi läntisen kehätien rakentamisen + paikallisen autoliikenteen rajua vähentämistä.

VT4 Tourulan kohta

Tiesuunnitelma meni pari vuotta sitten uusiksi, kun suunnitelmaehdotus olisi tuonut liikennevirrat Kankaan keskustaan. Tämä ei luonnollisesti lautakunnalle käynyt, koska yhtenä Kankaan perusajatuksena on ollut minimoida autoliikenne.

Nostona paikassa ennakoidaan 20 % liikenteen kasvua vuoteen 2050 mennessä. Tämäkin otetaan annettuna, autoliikennettä voisi myös pyrkiä aktiivisesti vähentämään muilla keinoilla (Lähijunat Laukaa/Äänekoski-akselille ja Vaajakoskelle! Pikaratikka Palokkaan ja Tikkakoskelle!).

M 21.10: kysäisen kokouksessa tästä arviosta, onko vielä ajankohtainen ja miten siihen voisi vaikuttaa.

Kun näistä katteista puhuttiin, olen pitkään unelmoinut, että Rantaväylän saisi katettua Holstin ja Kankaan välillä. Maasto antaisi tähän mahdollisuuden ja sitä on ilmeisesti aikanaan mietittykin. Rauhoittaisi alueen äänimaailmaa kummasti, mutta hintaa tulisi tällekin rutosti.

§182: Joidenkin väylien talvihoidon lopettaminen

Tämä oli nostona jo edellisen 30.9. lautakunnan ilmoitusasioissa, nyt virallisesti päätettävänä. Epäilyksiä, että joillain kohteilla ei ole kovasti käyttöä. Olisi hyvä, että seurattaisiin, millaisia polkuja näihin (ja myös aiempiin kohteisiin) syntyy, jolloin nähdään, kuinka paljon käyttöä todellisuudessa on.

§183: Tilan Kontinvuori ostaminen

Kokouksen mielenkiintoisin pykälä. Yllättävän suuri alue Muuratsalossa on ollut yhdellä omistajalla ja siirtyisi kaupungin haltuun. Alueella on tehty hakkuita muutamana viime vuonna, ja kaupunki aikoo myös jatkossa saada alueelta ”maltillisia puukauppatuloja”.

Osa alueesta on puhtaammin talousmetsää, mutta on isoja alueita, jotka kaupunki voisi pyrkiä puhtaasti suojelemaan. Osa viime vuosien hakkuista on mielestäni osunut myös näille vanhempien puiden ja sitä kautta luontoarvoiltaan arvokkaammille alueille.

Materiaaleissa ei ole mukana tarkempaa metsänhoitoyhdistyksen laskelmaa kuviotietoineen yms. taustamateriaaleja, joihin ehdotettu hinta perustuu. Saisi varmaan pyynnöstä? Olisi hyvä nähdä, jotta voisi verrata vastaavanlaisiin muihin kohteisiin.

M 21.10: Pyysin ja sain.

Kävin paikalla viimeksi suunnistamassa loppukesästä, joten pohdin näitä niiden ja aiempien käyntikertojen muistikuvien perusteella… Jostain syystä en ole vielä kertaakaan onnistunut suunnistamaan tuolla hyvin, etenkin Velakallionlammen ympäristössä tulee joka kerta päädyttyä väärälle polulle!

Viime vuosien hakkuujätteet näkyvät Suunta Jyväskylän suunnistuskartalla vihreänä pystyviivoituksena. Kuvaan on suurpiirteisesti lisätty ostettavan alan raja punaisella, josta näkee miten juurikin tällä alueella on harvennettu puustoa.

§ 184 Viitaniemen pintavesilaitos

Kaavaehdotus meni nähtäville 26.8. kokouksen jälkeen, blogauksessa tuolloiset pohdinnat. Lähinnä pieniä viilauksia, voidaan hyväksyä näin.

Palvelut minulle, data Applelle ja Googlelle

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 9.10.2025.

Keskisuomalainen avasi hyvin 5.10.2025 sitä, miten käyttäjätiedot vaeltavat sosiaalisen median palveluista ympäri maailmaa. Effi ja muut yksityisyysaktivistit ovat yrittäneet koko 2000-luvun herätellä tietoisuutta siitä, miten eri toimijat pääsevät käsiksi tietoihimme ja miten niitä voidaan hyödyntää myös väärinkäytöksiin.

Lehtijuttu oli kirjoitettu sosiaalisen median palvelujen näkökulmasta, mutta dataa kerätään muissakin palveluissa.

Lähes kaikki käyttävät älypuhelinten sovelluksia päivittäisessä elämässään: sähköinen tunnistautuminen, pankki- ja vakuutuspalvelut, ostokset, kulttuuri- ja liikuntaedut, auton tankkaus, lataus tai pysäköinti, Kelan tai eläkelaitoksen palvelut… Suurin osa yrittää kerätä pakollisen tiedon lisäksi monenlaista muuta dataa.

Suomalaisen yhteiskunnan peruspalvelut ovat toistaiseksi saatavilla myös muilla tavoilla kuin pelkän ”äppiksen” avulla, mutta joskus vaihtoehtoinen reitti voi olla monimutkainen tai lähes mahdoton.

Olen ottanut monia sovelluksia käyttöön vain sen takia, etten ole jaksanut selvittää, miten jonkin asian voisi muuten hoitaa. Jos minä en asiaan perehtyneenä ja IT-alalla työskentelevänä ota näistä välillä selvää, miten muka alan toimintatapoja ymmärtämätön voisi?

Älypuhelinten ja tablet-laitteiden käyttöjärjestelmissä on Googlen ja Applen duopoli. Lähes kaikki ovat tästä syystä suhteessa vähintään toiseen näistä amerikkalaisyrityksistä. Nekin olivat, Pasi Moilasta artikkelista lainaten, 20 vuotta sitten melko erilaisia.

Mobiilisovellusten alustat Android ja iOS seuraavat käyttäjän toimintaa ja lähettävät käyttötietoja valmistajille. Vaikka olen kytkenyt puhelimestani lähes kaiken datankeruun pois päältä, se yrittää silti ottaa säännöllisesti yhteyksiä Googlen telemetriapalvelimille.

Mikäli joku haluaa vältellä älypuhelimen houkutuksia, tai asiakkuutta Googlen tai Applen kanssa, miten hänen tulisi toimia? Mikäli yritykset antavat hänelle porttikiellon, voiko hän edelleen käyttää muita palveluja? Miten varmistetaan, ettei yhteiskunnan täysivaltaista jäsenyyttä jatkossakaan osteta pelkästään asiakasdatalla tai asiakassuhteella näihin kahteen yritykseen?

Keskimaan vaalit 2025

Olen ehdolla Keskimaan edustajiston vaaleissa Jyväskylän äänestysalueella numerolla 52. Äänestysaika on 6.–20.10.2025 joko sähköisesti tai kirjeellä.

Kyseessä ei ole listavaali, vaan näissä peleissä äänestetään suoraan henkilöä. Mukana on minun lisäkseni myös muita hyviä vihreitä ehdokkaita.

Keskimaan vaalikone pistää vastaukset ikävästi piiloon ja antoi hyvin rajallisesti tilaa vastauksille, joten muutama pääpointti vielä kertauksena tässä.

Keskimaalla on Keski-Suomen suurimpana työllistäjänä ja S-ryhmällä toisena kaupan jättiläisenä valta ja vastuu toiminta-alueellaan. Ja itse katson näitä tapojeni mukaisesti kolmen linssin läpi: vaikutukset yhteiskuntaan ja luontoon, työllistäminen ja IT-järjestelmät.

Naureskelin vaalien aikaan Tikkakosken S-Marketin pihalla kampanjoidessa, kun kauppa mainostaa hiilinegatiivisuutta kaukaisessa tulevaisuudessa vuonna 2025. Keskimaan vuosikertomus on pessimistisempi, sillä tavoitteena on ollut vähentää päästöjä vuoden 2015 tilanteesta 90 % vuoteen 2030 mennessä. Jälkimmäinen tavoite toteutunee sen perusteella tämän vuoden aikana.

Lainaus vuosikertomuksesta. Keskimaan hiilijalanjälki on pudonnut n. 14000 tonnista 1600 tonniin kymmenen vuoden aikana.

Mikäli laskennalliset oman toiminnan päästöt työnnetään pikkuhiljaa nollaan, on seuraavien parannustoimien paikka. Mitä tuotteita kaupassa myydään ja mikä on niiden vaikutus ihmisten, luonnon, eläinten hyvinvointiin? Kannustetaanko ostamaan halvalla sellaisia tuotteita, joiden jalanjälki on suurempi kuin kalliimman tuotteen? Kuluttajaa voidaan ohjata pitkälti rahallisilla kannustimilla. Halvempia tuotteita ei pidä haalia hinnalla millä hyvänsä.

Marketkauppa keskittyy yhä enemmän suurempiin yksiköihin. Tällä tempulla kauppa säästää logistiikkakustannuksissa, mutta ostoksilla kävijä valitsee kulkupeliksi henkilöauton. Kauppakeskukset ja automarketit simuloivat keskustan kauppakatujen tunnelmaa, samalla kun oikeat keskustat näivettyvät. Niiden ympäristö sen sijaan on yleensä niin kaukana ihmisen mittakaavan kaupungista kuin voi olla. Satojen henkilöautojen päästöjä ei huomioida vastuullisuusmittareissa mitenkään, vaan niiden aiheuttamat kulut valuvat yhteiskunnan hoidettaviksi.

Palvelujen sijoittelussa ympäri maakuntaa Keskimaalla on jälleen avainrooli. Pienemmillä paikkakunnilla osuuskauppa voi olla konkreettinen elinvoiman ylläpitäjä. Moni nuori aloittaa työuransa paikallisen marketin tai huoltoaseman tiskiltä. On vaikeaa kuvitella miksi kukaan haluaisi asua paikassa, josta ei ole kohtuullista matkaa kaupalle. Jos laajempi verkosto merkitsee hitusen pienempää ylijäämänpalautusta, se on mielestäni kannattava kompromissi.

Keskimaa ja S-ryhmä kerää asiakkaistaan hurjasti ostos- ja muuta dataa. Haluan varmistaa, että tätä tietoa käytetään turvallisesti ja humaanisti. Haluan edistää keinoja, joilla osuuskaupan jäsenillä on entistä paremmat mahdollisuudet päästä käsiksi näihin datamassoihin.

S-ryhmä korostaa markkinoinnissaan osuustoiminnan autiutta. Siksi on ironista, ettei S-pankki ole kuitenkaan osuuspankki, vaan SOK:n omistama yritys. Vastaavasti S-ryhmän toiminta Baltian maissa tapahtuu SOK:n alaisuudessa, eikä siellä ole lähdetty osuustoiminnan tielle. Näihin toimintoihin Keskimaan valtuustolla on vain välillistä valtaa; mikäli S-pankki päättäisi jonain päivänä lopettaa pankkipalvelut kaikkialta Keski-Suomesta, Keskimaan edustajisto ei ole se, joka asiasta päättää. Osuustoiminnan näkökulmasta olisi suotavaa, että S-pankki toimisi osuuspankkina. Nykyinen toimintamalli vihjaa, että osuuskauppatoiminta on SOK:lle vain historian painolasti.