Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisen verkkosivuilla 25.3.2025.
Jyväskylän Kävelykadulla rauha rikkoontuu säännöllisesti, kun poliisiauto tunkee ihmismassan läpi. Moottori hurisee ja pakokaasut saavat yskimään, kun auto valuu hiljaa ohi.
Poliisi yrittää tehdä itsensä näkyväksi ja lisätä keskustan turvallisuudentunnetta, mutta jää samalla varsin etäiseksi. Auton ohjaamossa partioivaan poliisiin ei saa yhteyttä ilman, että tämä avaa ikkunan. Hän ei myöskään pysty aistimaan kadun tunnelmaa muilla aisteilla kuin silmillään, saati selvittämään tilanteita nousematta autosta.
Isommassa kuvassa autolla kulkeminen rajaa poliisin näkökulmaa muihin kaupungissa liikkuviin ihmisiin. On vaikeaa samaistua kävelijän tai pyöräilijän kokemuksiin liikenneympäristöstä tai -tilanteista, kun oma työaika kuluu ison auton ratissa.
Isolla ja painavalla autolla väkijoukossa ajaminen on aina riski. Ei vaadita kuin hetken herpaantuminen, ja lapsi tai iäkkäämpikin ihminen voi jäädä alle. Onnettomuustilanteessa onkin mielenkiintoista, kuka on tilanteessa vastuullinen.
Lain mukaan auton seisottaminen tai päämäärätön ajelu kävelykadulla on laitonta. Poliisi perustelee toimintatapansa tarpeella siirtyä tilanteen vaatiessa nopeasti hälytysajoon, mutta lakiin ei ole tuollaista poikkeusta kirjattu. Poliisiautolla saa ajaa Kävelykadulla muista tienkäyttäjistä poikkeavasti vain pillit soiden.
Onko poliisi Kävelykadulla kaupunkilaisia palvelemassa, vai heitä häiritsemässä? Millaisen kuvan poliisin toiminnasta antaa lain tietoinen rikkominen? Miksei poliisi voi järjestää töitään siten, että kävelykatu voitaisiin nimensä mukaisesti rauhoittaa autoliikenteeltä?
