Kiinalaisen teknologian vaaroista on varoiteltu viime aikoina. Autot vuotavat tietoja valmistajilleen, verkkolaitteissa väitetään olevan takaportteja (vaikkei todisteita niistä ole löytynyt) ja valtio tukee avokätisesti tuotekehittelyä. Lisäksi tuotteiden laatuun ei ”tunnetusti” voi luottaa.
On kuitenkin väärin suhtautua kaikkeen Kiinasta tulevaan ensisijaisesti pahana. On vinoutunutta syyllistää ensisijaisesti kiinalaista mielenlaatua ongelmista, jotka todellisuudessa toistuvat monissa yrityksissä, myös länsimaisissa. Kaikilla autonvalmistajilla on löyhä suhtautuminen tietoturvaan. Nokiankin verkkolaitteissa on ollut teknologiaa jonka avulla niitä on käytetty väärin Iranissa. Länsimaiden tukijärjestelmät estävät köyhempien maiden maataloutta kehittymästä (ja aiheuttavat sivuvaikutuksena maahanmuuttoa).
Pelkoihin perustuvilla stereotypioilla on tapana vahvistua ja pidemmän päälle voi olla vaikeaa käydä keskustelua todellisista ratkaisuista, kun ongelmat sidotaan ihmisryhmien ominaisuuksiin. Aina löytyy myös tahoja, jotka hyödyntävät tilannetta vahvistaen tuntemuksia saadakseen siitä taloudellista tai poliittista etua. Kierrettä voi olla vaikeaa katkaista, kun se on päässyt alkuun.
Kiinan tapaan myös Venäjään suhtaudutaan skeptisesti. Putinin fasistista diktatuuria ei tule toki hyväksyä. Pelot johtavat kuitenkin myös harhaan: into opiskella venäjää on pohjamudissa.
Itseäni Ukrainan sota sen sijaan motivoi vihdoin ottamaan edes kielen alkeet haltuun Duolingon avulla. Nyt jos koskaan olisi hyvä hetki ymmärtää venäläistä kulttuuria myös muilla tavoin kuin Martti J. Karin luennon kautta. En ole vielä päässyt kovin pitkälle: Karamazovin veljeksetkin jäi jostain syystä kesken, vaikka luin suomennosta.
On helppoa jäädä jumiin omaan ideologiseen nurkkaansa ja huudella sieltä muille. Rakentavampaa on tutkia omia pelkojaan ja miettiä kuka niitä luo ja miten niihin voi vaikuttaa. Tulisi myös tutustua muiden sanomisiin ja auttaa heitä tunnistamaan niiden taustat. Stereotypioiden purkaminen vaatii uteliaisuutta ja uskallusta.