Saavuin vaihtokaupunkiini maanantai-aamupäivänä kuljettuani junalla Brysselistä Jukalta ostamani Go Passin avulla. Epämääräisten ohjeiden avustamana hyppäsin bussiin numero 4 ajaakseni Bovièren pysäkille. Jollain mäihällä arvioin suurin piirtein oikean poishyppäämisajan ja löysinkin hetken pyörimisen jälkeen Auberge de Jeunesse Georges Simenonin, johon jätin rinkkani ja lähdin pyörimään kaupungille – eli suorinta tietä yliopistolle. Erasmustoimisto oli menossa ruokatauolle, mutta ehdin kuitenkin saada avuliaalta opastaja-oppilaalta infopaketin ja lyhyen katsauksen asioihin joita joutuisin tekemään. Odoteltuani puolisentoista tuntia pääsin ilmoittautumaan paikallaolevaksi Erasmus-opiskelijaksi, mutta saadakseni opiskelijakortin minun täytyisi hommata itselleni osoite – eli asunnonhankinta oli seuraavana ohjelmassa. Nuorisohostellilla katselin netistä sopivia ilmoituksia ja yritin soittaa pariin niistä, mutta kummassakaan numerossa kukaan ei vastannut. Ärsyynnyin ihmisiin, ja väsyneenä nukahdin hetkeksi sängylleni… Illemmalla kävin lyhyellä kävelykierroksella Maasin (vai pitäisikö vaan käyttää epäsuomalaisittain ranskalaista nimeä, eli Meusen) yli kaupungin keskustaan ja takaisin.
Tiistai-aamuna heti herättyäni ja aamupalailtuani hyppelehdin yliopiston Service Logementiin pyytämään apua, ja ystävällinen virkailija soittikin minulle heti parit rendez-vousit juuri tulleisiin ilmoituksiin. Kävin kiertämässä pari paikkaa, ja päätin että ensimmäinen oli niin hyvässä kunnossa, sopivan etäisyyden päässä yliopistolta ja kohtuullisella vuokralla, että jätin viestin vastaajaan, jossa ilmoitin ottavani huoneen. Iltapäivä meni kirjettä kirjoitellessa, netissä istuessa ja kiertäessä kaupunkia – ja illalla meninkin jo tekemään vuokrasopimusta. Vuokraisäntäni ja -emäntäni asuvat saman talon alakerrassa, jättäen kaksi ylintä kerrosta opiskelijoiden käyttöön. Ketään muuta ei vielä ole ilmestynyt paikalle, mutta kunhan ensimmäinen quadrimestre käynnistyy, pitäisi kolmen muun opiskelijan kanssa tulla toimeen. Vietimme iltaa keskustellen käytännön asioista, Liègestä ja Belgiasta yleisesti, ja vaikka paluumatkalla hostellille satoikin vettä, olin iloinen siitä että olin löytänyt asunnon – ja vieläpä hyväkuntoisen sellaisen. Asun joen ympäröimällä saarella ilmeisimmin Outremeuse-nimisen alueen alareunassa.
Keskiviikkoaamuna sain itseni ylös tehokkaasti, heitin rinkan selkääni ja repun mahalleni ja lähdin kävelemään kohti asuntoa. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä miksi maisemat näyttävät vähän oudoilta – ja syykin selvisi pian kun kuulin tutun kirkonkellon soittavan puolituntista: olin kävellyt ympyrää ja palannut hostellin lähiympäristöön. Ärsyyntyneenä lähdin takaisinpäin ja löysinkin helposti oikeaan paikkaan. Heitin tavarat kämppääni, suihkutin itseni ja lähdin hankkimaan opiskelijakorttiani yliopistolta. Kortitettuna (ja yliopiston intranetin ja sähköpostin käyttöön ottaneena) mietin, mikä olisi seuraava askel, ja suuntasinkin kohti Cité Administrativeä rekisteröimään itseni Belgian kuningaskunnan tietokantoihin, ja sainkin sieltä itselleni maassaololuvan ja belgialaisen henkilötunnuksen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana virkailija totesi että ”nämä äksät tarkoittavat sitä että sukunimellesi ei ole vielä erillistä koodia, mutta siitä ei tarvitse välittää”, mistä päättelin onnistuneesti olevani ensimmäinen Belgiaan rantautunut Hämynen. Yksi uusi aluevaltaus tällekin suvulle 😉 Jatkoin matkaani Fortis-pankkiin, jossa sain juuri ennen lounastaukoa luotua itselleni ilmaisen nuorisotilin. Viikon päästä saanen pankkikorttini ja pääsen maksamaan vuokraakin… Uuden asiakkaan lahjana sain vihreän Fortis-emblemoidun urheilukassin. Palasin asunnolle järjestämään paikkoja, hyppelehdin läheiseen Delhaizeen ostamaan ruokaa (pitää muistaa hankkia kanta-asiakaskortti jossain välissä) ja lueskelin Vatasen Jänistä ranskaksi. Tästä se elämä lähtee taas käyntiin…
Liège itsessään on Moselin rannalle levittyvä vanha kaupunki, jonka arkkitehtuuri on kaunista, mutta ränsistynyttä. Puolet kaupungista tuntuu olevan uudelleenrakennuksen alla samalla kun toinen puolisko on jäänyt rapistumaan… Lisäksi ihmiset eivät tunnu jaksavan poimia koirankakkojaan pois kaduilta. Ja liikenne on kaoottista. Mutta näiden epäkohtien ohitse katsoessa kaupungista voi löytää paljonkin hyviä puolia, ja luultavasti varsinkin jos lähtee kiertelemään keskustan ulkopuolelle (missä en ole vielä ehtinyt käydä). Odotan innolla millainen tästä vuodesta tulee, ja kauanko kestää ennen kuin opin paikkojen nimet ja muut vastaavat ulkoa. Uskon vakaasti että tästä tulee ajan myötä minulle kuin kolmas koti (saatte itse miettiä miksi kolmas ;)…