Kokouksen esittelyissä olisi tarkoitus katsella taas kerran yleiskaavaluonnosta toisen kommenttikierroksen jälkeen. Materiaalit eivät ole vielä saatavilla tätä kirjoittaessa.
§76 Jokpakannotkon ja Ringinmäen luonnonsuojelualueet
Kaupunki haluaa suojella kaksi nättiä aluetta. Nyt käsitellään elinvoimakeskuksen kanssa tehtyjä sopimusluonnoksia, jotta suojelualueet päästään perustamaan.
Jokpakannotkon ympäristöä on tullut ihasteltua etenkin Keljonkankaan ja keskustan väliä kulkiessa pyörällä tai linkillä. Etenkin tekolammen pohjoispään silta on ollut mielenkiintoinen paikka seurata kuohuvaa vettä. Varsinaisesti Myllyojan suuntaisesti ei ole tullut samoiltua koskaan. Olen jopa vähän yllättynyt, ettei uomaa ole vielä suojeltu. Hienoa siis nähdä, miten tämä alue tullaan nyt rauhoittamaan.
Notkolle on hyvät näkymät Keljonkankaantieltä.Sysmäläntien ja Kauraojantien välillä notkon poikki kulkee kevyen liikenteen väylä.Sama paikka kuin edellä, paikassa yhdistyy kaksi eri puroa.Valimontien eteläpäässä korkeuserot ovat suurimmillaan.
Ringinmäki oli myös tuttu jo entuudestaan, ohi on tullut pyöräiltyä moneen otteeseen. Jotkut muut olisivat varmasti käyttäneet enemmän suksia tuossa kohtaa (ohi menee yhdyslatu Ladun Majalta Kauramäkeen). Kävin joskus myös alueella etsimässä sieniä.
Kävin perjantaina kurkkimassa alueen reunoja, ja vaikka olenkin iloinen suojelualueen syntymisestä, se on varsin pieni ja ilmakuvista luntaten alle 15-vuotiaan (myös kaupungin omistaman) talousmetsän ympäröimä. Tästä olisi siis vielä muutama vuosi sitten saanut isompiakin yhtenäisiä alueita suojeluun…
Latupohjaa kohti Kolmisoppista. Suojelualue vasemmalla.Ihmisten kädenjälki näkyy suojelualueen eteläreunassa.Pari viimeistä kuvaa on länsireunasta.
Toivotaan, että suojelualueita tulee jatkossa kovaa vauhtia lisää uuden luonnonsuojeluohjelman myötä!
§77 Haapaniementie
Kaavaehdotusta käsiteltiin 3.3.2026, jolloin laitettiin nähtäville. Virkistysaluekaistale on muutettu suojaviheralueeksi, koska melutasot ylittyvät. Eiköhän tämä ole tällä selvä hyväksyttäväksi.
Onpa mielenkiintoista käsitellä kaavaselostusta, jossa otetaan huomioon kulttuurihistoriallisia arvoja mm. maisemanäkymien suhteen, niitä kun ei ihan joka kerta joudu miettimään. Kaavassa tätä on ratkaistu jättämällä selvä väli tonttien rakennusalojen väliin, jolloin pellot ja Päijänne jäävät pilkottamaan rakennusten välistä niin Ylä-Niittysen päärakennukselta kuin Martinpolun risteyksestä.
Googlen katunäkymäkuvat vuosilta 2009 (yllä) ja 2025 (alla) paljastavat, että kulttuurihistoriallisesti tärkeät näkymät ovat aiemmin olleet talojen ja puiden peitossa (pappilan pelto erottuu uudessa kuvassa hiukan valotolpan vasemmalla puolella).
Rakennukset saavat olla 1-2-kerroksisia näkymärajoitusten puitteissa ja julkisivumateriaaliksi on määritelty puu. Päästölaskelmissa näkyy elinkaaren aikana liikenne, mutta suurin osa päästöistä syntyy rakentamisen aikana. Vanhat rakennukset on sentään jo purettu alta pois.
Ja henkilöautoiluun perustuva yhdyskuntarakenne näkyy tietenkin myös pysäköintinormeissa, jossa vaaditaan jopa kaksi autopaikkaa asuntoa kohti. Jostain syystä tässä kaavassa ei ole mahdollisuutta poiketa normista yhteiskäyttöautosopimuksella, onko se mahdollistettu vain kaupunkialueella? Tarvitseeko palveluasuminenkin näin suurta parkkipaikkamäärää? Tarkoittaakohan normi käytännössä, että idylliset peltomaisemat säästetään siten, että katse suuntautuu parkkipaikan ja peltilehmien yli? Kaavan havainnekuviin on piirretty lähinnä taloja, mutta miltähän pihapiiri näyttää, kun parkkipaikkojen vaatima alue on piirretty mukaan?
Ei päästy tästäkään kokouksesta eroon ilman pysäköintipohdiskeluja!
Ihmettelin heti ensin, miksi osa viimeisen slaidin tavoitteista on jo valmiiksi harmaalla, mutta nämä tavoitteethan on asetettu 2022, jolloin työpaikka-alueiden kehittämisohjelma on hyväksytty. Tämän jälkeen osa tavoitteista on muuttunut tarpeettomiksi. Nämä kaksi ohjelmaa sulautetaan nyt yhteen, ja jatkossa tavoitteet elävät osana TYKKI-ohjelmia.
Yritystontteja on tällä hetkellä varsin hyvin tarjolla (tästä saamme osittain kiittää yleistä taloustilannetta), ja tämän vuoden ohjelmassa erityisteemana ovat resurssiviisaus, ilmastokysymykset ja maamassojen hallinta.
On mielenkiintoista nähdä, miten suuri osa teollisuusalueidenkin päästöistä syntyy rakentamisen aikana. Vaikka liikennekysymykset ovat yleensä itselleni tärkeitä, ne ovat laskelmien perusteella elinkaaren aikana lopulta murto-osa teollisuusalueiden perustamisen aikana syntyvistä päästöistä.
Kuten kaupunkikin toteaa, on tärkeää pyrkiä optimoimaan mm. maamassojen siirtelyä. Jyväskylän mäkisellä seudulla sitä joudutaan vähemmän yllättäen tekemään paikoin aika paljon.
Ihannetilanteessa kalliota ei tietenkään jouduttaisi louhimaan ollenkaan, se kun ei käytännössä ole uusiutuva luonnonvara.
Maamassoja valui Ruunasuolle Seppälänkankaalla sen poikki kulkiessani syksyllä 2025.
On hienoa, että kaupunki ottaa ilmastokriisin tosissaan ja edistää varautumista nyt erityisesti opastamalla mm. hulevesien käsittelyyn, pintamateriaalien valintaan ja luonnon hyödyntämiseen alueilla. Ehkä tulevaisuudessa näillä saadaan aikaan miellyttävämpiä kaupallisia ja teollisuusalueita, Seppälän ja Seppälänkankaan alueet kun ovat etenkin kesällä melkoisia pätsejä.
Sivulauseessa oli maininta sähköintensiivisten toimintojen sijaintipaikkojen kartoittamisesta. Isossa kuvassa on hyvä kysymys, pysyykö sähkön tuotannon lisääminen samassa tahdissa kuluttamisen kanssa (kröh, datakeskus, kröh). Sähkön tuotanto on taas toki kaupungin organisaatiossa enemmän Alvan tonttia. Päässä on välillä pyörinyt blogiteksti energiankulutuksesta, sen hahmottamisesta mihin asiaan kuluu minkäkin verran energiaa, ja Jevonsin paradoksista. Ehkä se jokin päivä tulee kirjoitettua.
Ensi tiistain kokouksessa onkin useampi vihreä teema mainittuna: luonnonsuojelu-, resurssiviisaus- ja kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma.
Kirjoittelin aktivismista muutama päivä sitten: tässä on esimerkkejä asioista, joihin aktivismilla voi vaikuttaa. Kaupungin eri ohjelmiin ja strategioihin vaikuttamalla on kaikista suurin vaikutus omaan lähiympäristöön — tilaisuudet pitää ehdottomasti käyttää aina kun se on mahdollista!
§14: Ilmoitusasiat
Esittelyssä kaksi tärkeää ohjelmaa.
Luonnonsuojeluohjelma
Vihreän ryhmän tavoitteena on luonnollisesti maksimoida suojelualueet ja sitä kautta turvataan luonnon monimuotoisuutta Jyväskylän kaupungin alueella. Halutaan myös että on selkeä tapa miten uusia suojelualueita syntyy (ts. miten rajataan toimenpiteitä potentiaalisilla tulevaisuuden suojelualueilla).
Esittely puhuu jonkin verran näiden tavoitteiden suuntaista. Kaupungin tavoitteena on suojella 30 % maapinta-alastaan (10 % tiukasti ja 20 % vähän löyhemmin) [korjaus 3.2., tämä oli väärinymmärrys omalta osaltani, vielä toistaiseksi mennään metsäohjelman 17 % suojelupinta-alalla, vasta hyväksyttyyn kaupunkistrategiaan tehtiin tosin kirjaus, että kaupunki ”pyrkii lisäämään suojeltujen metsien pinta-alaa”], ja tämä ohjelma on yksi osa siihen pääsemistä.
Lisää ohjelman sisällöstä alempana kohdassa § 17.
Kuusikkolammen kota vuonna 2021. Lampi ja sen lähialue on suojeltu Kauramäki II -asemakaavalla.
Resurssiviisas Jyväskylä -ohjelma
Ollut valmistelussa vuoden 2025 ajan ja tulossa kevään aikana päätöksentekoon.
Ohjelma jakautuu kolmeen teemaan: ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen, kiertotalous ja luonnon monimuotoisuus. Sisältää konkreettisia toimenpiteitä ja niiden kustannusten suuruusluokan arviot.
Ilmastonmuutoksen hillintä näkyy jonkin verran tavoitteissa, sopeutuminen ei niin paljoa. Tavoitteita on kaupungin ja tytäryhtiöiden kiinteistöjen energiantehokkuuden lisäämisestä, mutta ei ole mainintoja hellejaksojen yleistyessä asuntojen lämpötilojen tasaamisesta. Myöskään hulevesien hallinta ei nouse esille, vaikka on ennustettu, että sateet ovat entistä rankempia lämpimämmän ilman sitoessa enemmän absoluuttista kosteutta. Näitä voisi vielä yrittää mukaan jossain muodossa.
Kiertotaloustavoitteissa ei ole niin paljoa yksittäisiä konkreettisia kehityskohteita kuin edellisessä. Globaalimmalla tasolla tähän liittyy myös right to repair -keskustelu, joka uhkaa aina vain ”älyllistyviä” välineitä ja laitteita. Pystyykö kaupunki hankinnoissaan painottamaan enemmän sellaisia tuotteita, jotka ovat pitkäikäisiä ja varmasti korjattavissa, kun niissä ilmenee ongelmia?
Luonnon monimuotoisuus liittyy myös edellä mainittuun luonnonsuojeluohjelmaan. Kaupunki on sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen, ja se vaatii muutoksia nykyiseen tapaan hoitaa kaupungin viheromaisuutta. Tässä osiossa on listattu ihan konkreettisiakin toimia, kuten pienvesien ja soiden ennallistamista sekä abstraktimpia, kuten metsänhoitomenetelmien kehittämistä.
Lisäksi on muutama tavoite koulujen ympäristökasvatukseen liittyen. Aikuiset eivät varmaankaan tarvitse enempää ymmärrystä.
§16: Riskienhallinta
Pykälän koko otsikko on melkoinen monsteri, ”Kaupunkirakennepalveluiden selonteko sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestämisestä sekä arvio merkittävimmistä riskeistä vuodelta 2025”.
Toimiala on tunnistanut erilaisia riskejä hyvin, huomioitu perinteisten infran rapautumisen ja henkilöstöresurssien riittävyyden/vaihtuvuuden lisäksi myös ilmastokriisin vaikutukset ja epäonnistumiset kilpailutuksissa ja hankinnoissa. Raportointijärjestelmä on uusittu ja sen käyttöönotto on työllistänyt, mutta se on paljastanut myös resursointipulaa riskienhallinnassa.
Katsotaan seuraako näistä toimenpide-ehdotuksia mm. budjettikeskusteluun. Talouden toteutumisen haaste on vähemmän yllättäen mainittu dokumentin riskilistalla ensimmäisenä.
§17: Lausunto Jyväskylän kaupungin luonnonsuojeluohjelman 2035 luonnoksesta
Lautakunnan lausuntoesityksessä on nostettu hyvin esiin se, että monet esitetyistä suojelualueista ovat nykyisellään virkistysalueita. Virkistyskäytöstä aiheutuu väistämättä maaston kulumista, joka on vastakkainen suojelun tavoitteille. Voidaanko aluetta todellisuudessa laskea tiukan suojelun alueeksi, jos siellä risteilee tiheä polkuverkosto?
Suunnistus on mainittu alueiden virkistyskäyttötarpeena, siitä harrastajana plussaa. Iltarastit järjestetään usein samoissa paikoissa eri vuosina, jolloin alueen kuluminen on väistämättä suurempaa kuin yksittäisissä suurissakin suunnistustapahtumissa, joiden jäljet poistuvat maastosta kohtuullisen nopeasti. Järjestäjäseurat vaikuttavat tähän muuttamalla reittejä ja kierrettäviä alueita (myös urheilullisista syistä) vuodesta toiseen, mutta olemassa olevat polut ja reitit kuluvat.
Maastopyöräilyä ei ole mainittu erikseen toimialan lausunnossa, mutta ohjelmassa se on nostettu myös esiin reittien kuluttajana. Ohjelmassa on pyöräilyetiketti suojelualueella, mikä vastaa yleisiä maastopyöräharrastajien ohjeistuksia. Viralliset luontopolut on tarkoitettu kävelyyn, ei pyöräilyyn.
Lausunnossa mainitaan myös vanhentuneet asemakaavat. Allekirjoitan tavoitteen, jossa kaavojen uudelleentarkastelussa on tärkeää tunnistaa paikkoja, joissa rakentamattomille, muuhun käyttöön asemakaavoitetuille tonteille on syntynyt luonnostaan luontoarvoiltaan tärkeitä kohteita.
Ohjelmassa mainitaan, ettei Jyväskylässä ole kummoisesti suoalueita. Sitä suuremmalla syyllä olemassa olevat, yleensä aikanaan ojitetut suot, pitäisi saada suojelun piiriin. Soiden ojien täyttäminen on yksi halvimpia tapoja ennallistaa laajoja alueita, koska siihen tarvitaan helpoimmissa kohteissa vain yksittäisten ojien täyttö, mihin menee kaivinkoneella muutama minuutti.
Tykästyin loppuvuodesta pienvesiin; kirjoitin tekstin lähteistä, ja suunnistuskeikoilla ja metsäkävelyillä olen ihastellut erilaisia jokien, purojen ja norojen aikaansaamia viehättäviä maastonmuotoja. Kaupungin yleiskaavatyössä pienvesiä tunnistettiin paljon, ja tärkeimpien kohteiden ennallistamiselle on kirjattu myös luonnonsuojeluohjelmaan tavoitteita.
Purolaakso ja kosteikkoa suojelualueella Jääskelän luontopolun varrella Lepäslammen ja Päijänteen Turanlahden välillä.
§18: Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma
Tarkastellaan vuosi sitten hyväksytyn KÄPY-ohjelman toimenpiteiden etenemistä. Mittaristo ei ole liitteenä, vaan tulossa seurantasivustolle ”vuoden alussa”. Minkähän takia mittariston saaminen PowerBIhin kestää näin pitkään?
Vuodelle 2025 ajoitetusta 16 toimenpiteestä on aloitettu 12, olisi kiva tietää mitkä ovat jääneet aloittamatta ja miksi. Kokouksessa varmaan selviää paikallaolijoille. Kovasti tekisi mieli tätäkin katsoa syvemmälle.
§19: Asuntotonttien vyöhykehintojen määrittäminen
Melko pinnallisella taloustieteen osaamisella (lue: Oden blogitekstien ja muiden vastaavien pohjalta) olen ymmärtänyt, että tontin omistajan pitäisi joutua maksamaan mahdollisimman suurta hintaa tontin käytöstä, jotta sitä käytettäisiin mahdollisimman hyödylliseen tarkoitukseen. Tontin omistajan pitäisi maksaa tontista syntyvät kustannukset.
Toisaalta voidaan myös ajatella, että kauempana keskustasta sijaitsevat heikomman käyttöasteen tontit ovat kalliimpia ylläpitää. Asukaslukua kohden vaaditaan huomattavasti isompia infrastruktuuri-investointeja verrattuna tiiviisti rakennettuihin keskuksiin.
Koska kiinteistöverotukseen ei olla saatu edelleenkään järkevää uudistusta aikaan (uusinkin uudistus on ymmärtääkseni lähinnä tekninen kiinteistön arvon laskentakaavan muutos), toissijaisesti kannattaa hyödyntää vuokratonttien hinnoittelumekanismia suosituilla alueilla.
Vuosikorotukset ovat tänäkin vuonna melko rutiininomaisia. Aluejaot ovat sellaisia, että uudiskohteet ovat kalliimpia ja vanhemmat alueet halvempia. Ei siis suuria yllätyksiä listalla.
Avoimuuden nimissä todettakoon, että asun omakotitalossa kaupungin vuokratontilla, joten nämä päätökset koskettavat suoraan minua.
§20: Keljonkankaantien hallinnollinen muutos
Sovitaan Elyn kanssa tien hallinnoinnista. Liittyy edellisessä kokouksessa käsiteltyyn jalankulku- ja pyörätien rakentamiseen, tämä tienpätkä on vielä Elyn hallinnassa. Ely hoitaa hankkeen toteutuksen ja valmistumisen jälkeen hoito ja kunnossapito siirtyy kaupungille.
§21: Hoitajantie 4
Käsiteltiin 2.12.2025 kokouksessa, jonka jälkeen kaavaehdotus oli nähtävillä. Ei muutoksia, tällä mennään.
§22: Kukkulan aloituskortteli
Kukkulan osayleiskaavasta ja ensimmäisestä korttelista oli syksyllä puhetta, nyt saadaan kaava nähtäville. Purettavan sädesairaalan tilalle syntyy paikka kaupparakennukselle ja ensimmäisille asuinkerrostaloille. Havainnekuvissa harjakattoja ja nykyaikaisia (tylsähköjä) tasapintoja, nähtäväksi jää miltä näyttää todellisuudessa.
Arkkitehtuurikilpailun voittanut suunnitelma Treis puhui laajemmin säilytettävistä puista alueella, mutta kaavakartassa ainut silmään osuva maininta liittyy liito-oravien kulkuyhteyksien säilyttämisestä. Selostus on hiukan ristiriitainen puhuessaan asuinkortteleiden piha-alueiden puustoisuudesta, rakentamisen myötä poistuvasta puustosta, puustoisen alueiden säilyttämisestä ja väliaikaisista liito-oravapuista.
Miksei puustoa suojella tiukemmin myös arkkitehtuurikilpailun voittajateoksen perusteella luodussa kaavassa, kun siinä oli mainittuna eksplisiittisesti tiettyjä säilytettäviä puustoisia alueita? Mihinkähän suuntaan tässä nyt ohjataan rakentajia? Nyt on riskinä, että on valittu toteutettavaksi hienosti luonnonarvojen säilyttämisellä markkinoitu suunnitelma, mutta ensimmäisenä kaadetaan kaikki puut, tasataan alueet ja rakentamisen jälkeen istutetaan muutama risu tilalle… [Viittoilee ylöspäin resurssiviisausohjelman suuntaan]
Nyt käsittelyssä olevassa kaavakartassa ja -selostuksessa puista puhutaan vain VL-1-alueella liikkuvien liito-oravien näkökulmasta.
§23: Seppälän pohjoinen kortteli
Tätä käsiteltiin 11.11.2025, jonka jälkeen kaava oli nähtävillä. Muutama teknisluontoinen lausunto verkkoyhtiöiltä.
Liikennejärjestelyistä myös maininta, joka pisti minutkin katsomaan vielä tarkemmin suunnitelmaa. Viimeksi meni ohi, joten nyt tekee vähän mieli haukkua pyöräteiden mutkittelevia linjauksia, joilla on haettu autoliikenteelle mahdollisimman sujuvia kääntösäteitä. Taas nähdään, minkä liikennemuodon sujuvuus on todellisuudessa aina ensisijainen.
Nykyisellään suora jalkakäytävä ja pyörätie mutkittelee Citymarketin puolella kaavaselostuksen liikenneympyrässä.
Tästä oletettavasti Jyps muistuttaa siinä vaiheessa kun katusuunnitelma tulee näkyviin.
§24: Maankäyttösopimus, Miilukatu 3 ja 5
Liittyy edelliseen ja seuraavaan pykälään, valmistaudutaan kaavan läpimenoon.
§25: Poikkeamispäätös
Liittyy myös edellisiin, halutaan aloittaa alueen kehittäminen jo ennen kaavan läpimenoa poikkeamispäätöksellä. Nämä ovat aina vähän niin ja näin, kun kuitenkin kaavamuutos on käynnissä. Riskinä on, että alueelle jää vanha kaava voimaan (ainakin vielä jonkin aikaa näin tulee joka tapauksessa olemaan), mutta aluetta käytettäisiin jo kuten uusi kaava olisi voimassa.
Luultavasti tässä tapauksessa tämä riski voidaan ottaa (kuten esittelytekstissäkin on todettu), mutta noh, yleisesti ei kovin toivottavaa.
§26: Ruokkeentie ja Saarenmaantie
Uusitaan kadut tulevan Länsi-Palokan liikuntapuiston ympäristössä. Saarenmaantien risteyksessä on kaivattu ympyrää jo vuosia, joten nyt on jo aikakin.
Lähialueille on rakennettu paljon ja suuri osa liikkuu henkilöautoilla, joten ruuhkautuminen on väistämätöntä. Palokan suuntaan ja alueelle pitäisi ehdottomasti saada entistä houkuttelevampaa joukkoliikennettä autoliikennettä vähentämään. Kuntavaaleissa unelmoin ratikasta pohjoiseen. Lyhyellä aikavälillä sen sijaan saadaan laajennettuja risteysalueita ja lisää kaistoja Palokanorrelle.
Muistutuksissa todettu suojatien tarve Savulahdentien risteyksessä ja muutkin havainnot on otettu hyvin huomioon.
Sitä en edelleenkään oikein ymmärrä (eikä Jypsin muistutuksen vastineessa kaupunki oikein vastannut kysymykseen kokonaisuudessaan), miksi Saarenmaantiellä pyörätie ollaan rakentamassa vain liikuntapuiston puolelle, kun se johtaa väistämättä ylimääräiseen ylitystarpeeseen nykyisen väylän ollessa tien toisella puolella. Olisi parempi tehdä yhtenäinen väylä kerralla myös toiselle puolelle, jolloin tarve pomppia tien yli vähenee ja konfliktit eri liikennemuotojen välillä minimoidaan.
§27: Purokatu
Parannetaan liikenneturvallisuutta Kilpisen koulun lähistöllä. Taas huomioitu muistutuksia monipuolisesti, ratkaisut ihan ok.
§28: Vaajakoskentie
Parannetaan muutaman suojatiekohteen turvallisuutta.
Olen jälleen periaatteessa samaa mieltä Jypsin muistutuksen kanssa. Vastineen muotoilu on vähän huono siinä suhteessa, että sen voi lukea väärin niin, että kulkumatkojen piteneminen ei haittaa, koska se kohdistuu enemmän jalankulkijoihin kuin pyöräilijöihin. Tämä ei varmaankaan ole ollut viranhaltijan tarkoitus.
Jäin miettimään, mikä linja ajaa Haapatielle estäen risteysgeometrian muutokset – näköjään 38 kulkee muutaman kerran päivässä Toivakan suuntaan / suunnasta.
Taas päästään katselemaan parkkipaikkoja. Vähän turhaan paikkaan ollaan rakentamassa, mitä on muistutuksissakin ihmetelty. Toisessa muistutuksessa paljon kaikkea muutakin periaatteellista ja skismaa, joka ei liity varsinaisesti tähän kohtaan.
Tässäkin palataan siihen, pitäisikö julkisen vallan rakentaa parkkipaikkoja ollenkaan, vai jokaisen huolehtia siitä, että tontillaan on tarpeeksi parkkitilaa tai että sitä on mahdollista ostaa jostain. Pohdin tätä 30.9. lautakunnan kokousblogauksessakin.
§30: Poikkeamispäätös
Vastaavanlainen kuvio kuin 16.12.2025 kokouksessa, veteraaniasuntoja halutaan tarjota myös muille tarvitsijoille veteraanien määrän laskiessa.
Erona aiempiin kohtiin, näissä päästään määräämään että tontille tarvitaan 10 uutta parkkipaikkaa. Taas puhutaan niistä ja vieläpä Palokassa, pahuksen autot! Autopaikat onneksi mahtuvat aika nätisti tontilla jo olevalle tyhjälle tilalle.
Vähän samaa pohdin kuten aiemminkin, että poikkeamispäätöksen sijaan näissä veteraaniasuntojen muuntamisessa voisi hakea ihan kaavamuutostakin. Mutta nyt kun on lähdetty tälle tielle, niin tällä tiellä vissiin pysytään.
Toinen keskustelu on se, pitäisikö veteraanistatuksen saada myös rauhanturvaveteraanina (pitäisi).
Lainaan itseäni, koska aamulla päässä pyöri luonnonsuojelu ja muiden toimijoiden kuin valtion rooli. Sekä toki myös Pentti Linkola.
Mikäli lahjoitukset voittoa tavoittelemattomille toimijoille olisivat verovähennettäviä, se nostaisi varmasti esimerkiksi Luonnonperintösäätiön lahjoitusmääriä.
Luin Pentti Linkolan elämäkerran syksyllä 2021, ja se vahvisti tuntemuksiani siitä, ettei lopulta muulla päätöksenteolla kuin ilmastokriisin torjunnalla ole merkitystä.
Se myös opetti ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun välisen eron – ensimmäinen tapahtuu ihmisen lähtökohdista, toinen luonnon.
Kirjan lukemisesta lähtien olen myös lahjoittanut kuukausittain Luonnonperintösäätiölle. Summa ei ole kovin kummoinen, mutta se kumuloituu. Pikkuhiljaa saadaan suojeltua enemmän ja enemmän luontoa – ellei sitä ehditä pilata välissä.
Suomalaisilla on perinteisesti ollut ajatus, että julkinen sektori hoitaa lapset, vanhukset ja myös luonnon. Ja tästä tavoitteesta on hyvä pitää kiinni myös tulevaisuudessa.
Mutta entä jos ei hoida, tai hoitaa vain vaillinaisesti? Silloin on nojattava muihin toimijoihin.
Vallan hajauttamisesta puhuu myös David Jonstad kirjassaan Sivilisaation loppu. Sopeutuvaisimmat eivät jätä kaikkea yhden kortin varaan, vaan rakentavat ympärilleen pienempää yhteisöä.
Luonnonsuojelussakaan emme voi luottaa yhteen vahvaan valtioon, vaan meidän on nojattava hajautetumpaan malliin.
Meidän täytyy jatkaa yrityksiin vaikuttamista, jotta he lisäävät vapaaehtoisia suojelutoimia ja kehittävät kestävämpiä toimintamalleja.
Lisäksi niiden, jotka pystyvät, on tuettava niitä säätiöitä, jotka edistävät luonnonsuojelua.
Näin varmistamme, ettei luonnonsuojelu jää yhdelle kortille.
Vastaavasti mikäli valtion tasolla asiat eivät etene, voimme vaikuttaa kuntien, maakuntien ja esimerkiksi seurakuntien (jotka ovat usein suuria maanomistajia!) kautta. Reittejä on monia samaan päämäärään.
