Kaupunkirakenne­lautakunta 29.4.2026

Tällä kertaa aika lyhyt kokous ja poikkeuksellisesti keskiviikkona. Listalla luonnonsuojelualueiden perustamista!

§73 Ilmoitusasiat

Jyväskylän luonnonsuojeluohjelma on hyväksytty rakennus- ja ympäristölautakunnassa, hienoa!

Kokouksen esittelyissä olisi tarkoitus katsella taas kerran yleiskaavaluonnosta toisen kommenttikierroksen jälkeen. Materiaalit eivät ole vielä saatavilla tätä kirjoittaessa.

§76 Jokpakannotkon ja Ringinmäen luonnonsuojelualueet

Kaupunki haluaa suojella kaksi nättiä aluetta. Nyt käsitellään elinvoimakeskuksen kanssa tehtyjä sopimusluonnoksia, jotta suojelualueet päästään perustamaan.

Jokpakannotkon ympäristöä on tullut ihasteltua etenkin Keljonkankaan ja keskustan väliä kulkiessa pyörällä tai linkillä. Etenkin tekolammen pohjoispään silta on ollut mielenkiintoinen paikka seurata kuohuvaa vettä. Varsinaisesti Myllyojan suuntaisesti ei ole tullut samoiltua koskaan. Olen jopa vähän yllättynyt, ettei uomaa ole vielä suojeltu. Hienoa siis nähdä, miten tämä alue tullaan nyt rauhoittamaan.

Ringinmäki oli myös tuttu jo entuudestaan, ohi on tullut pyöräiltyä moneen otteeseen. Jotkut muut olisivat varmasti käyttäneet enemmän suksia tuossa kohtaa (ohi menee yhdyslatu Ladun Majalta Kauramäkeen). Kävin joskus myös alueella etsimässä sieniä.

Kävin perjantaina kurkkimassa alueen reunoja, ja vaikka olenkin iloinen suojelualueen syntymisestä, se on varsin pieni ja ilmakuvista luntaten alle 15-vuotiaan (myös kaupungin omistaman) talousmetsän ympäröimä. Tästä olisi siis vielä muutama vuosi sitten saanut isompiakin yhtenäisiä alueita suojeluun…

Toivotaan, että suojelualueita tulee jatkossa kovaa vauhtia lisää uuden luonnonsuojeluohjelman myötä!

§77 Haapaniementie

Kaavaehdotusta käsiteltiin 3.3.2026, jolloin laitettiin nähtäville. Virkistysaluekaistale on muutettu suojaviheralueeksi, koska melutasot ylittyvät. Eiköhän tämä ole tällä selvä hyväksyttäväksi.

§78 Teletie 1

Korpilahdella sijaitseva, vajaat 10 vuotta sitten puretun Kultaniityn päiväkodin tyhjä tontti muutetaan palvelu- ja pientaloasumisen kortteliksi.

Onpa mielenkiintoista käsitellä kaavaselostusta, jossa otetaan huomioon kulttuurihistoriallisia arvoja mm. maisemanäkymien suhteen, niitä kun ei ihan joka kerta joudu miettimään. Kaavassa tätä on ratkaistu jättämällä selvä väli tonttien rakennusalojen väliin, jolloin pellot ja Päijänne jäävät pilkottamaan rakennusten välistä niin Ylä-Niittysen päärakennukselta kuin Martinpolun risteyksestä.

Googlen katunäkymäkuvat vuosilta 2009 (yllä) ja 2025 (alla) paljastavat, että kulttuurihistoriallisesti tärkeät näkymät ovat aiemmin olleet talojen ja puiden peitossa (pappilan pelto erottuu uudessa kuvassa hiukan valotolpan vasemmalla puolella).

Rakennukset saavat olla 1-2-kerroksisia näkymärajoitusten puitteissa ja julkisivumateriaaliksi on määritelty puu. Päästölaskelmissa näkyy elinkaaren aikana liikenne, mutta suurin osa päästöistä syntyy rakentamisen aikana. Vanhat rakennukset on sentään jo purettu alta pois.

Ja henkilöautoiluun perustuva yhdyskuntarakenne näkyy tietenkin myös pysäköintinormeissa, jossa vaaditaan jopa kaksi autopaikkaa asuntoa kohti. Jostain syystä tässä kaavassa ei ole mahdollisuutta poiketa normista yhteiskäyttöautosopimuksella, onko se mahdollistettu vain kaupunkialueella? Tarvitseeko palveluasuminenkin näin suurta parkkipaikkamäärää? Tarkoittaakohan normi käytännössä, että idylliset peltomaisemat säästetään siten, että katse suuntautuu parkkipaikan ja peltilehmien yli? Kaavan havainnekuviin on piirretty lähinnä taloja, mutta miltähän pihapiiri näyttää, kun parkkipaikkojen vaatima alue on piirretty mukaan?

Ei päästy tästäkään kokouksesta eroon ilman pysäköintipohdiskeluja!

§79 TYKKI2026-ohjelma

Työpaikka-alueiden maankäytön totetusohjelmaa tarkastellaan vuosittain, nyt on vuoden 2026 version aika.

Ihmettelin heti ensin, miksi osa viimeisen slaidin tavoitteista on jo valmiiksi harmaalla, mutta nämä tavoitteethan on asetettu 2022, jolloin työpaikka-alueiden kehittämisohjelma on hyväksytty. Tämän jälkeen osa tavoitteista on muuttunut tarpeettomiksi. Nämä kaksi ohjelmaa sulautetaan nyt yhteen, ja jatkossa tavoitteet elävät osana TYKKI-ohjelmia.

Yritystontteja on tällä hetkellä varsin hyvin tarjolla (tästä saamme osittain kiittää yleistä taloustilannetta), ja tämän vuoden ohjelmassa erityisteemana ovat resurssiviisaus, ilmastokysymykset ja maamassojen hallinta. 

On mielenkiintoista nähdä, miten suuri osa teollisuusalueidenkin päästöistä syntyy rakentamisen aikana. Vaikka liikennekysymykset ovat yleensä itselleni tärkeitä, ne ovat laskelmien perusteella elinkaaren aikana lopulta murto-osa teollisuusalueiden perustamisen aikana syntyvistä päästöistä.

Kuten kaupunkikin toteaa, on tärkeää pyrkiä optimoimaan mm. maamassojen siirtelyä. Jyväskylän mäkisellä seudulla sitä joudutaan vähemmän yllättäen tekemään paikoin aika paljon.

Ihannetilanteessa kalliota ei tietenkään jouduttaisi louhimaan ollenkaan, se kun ei käytännössä ole uusiutuva luonnonvara.

Maamassoja valui Ruunasuolle Seppälänkankaalla sen poikki kulkiessani syksyllä 2025.

On hienoa, että kaupunki ottaa ilmastokriisin tosissaan ja edistää varautumista nyt erityisesti opastamalla mm. hulevesien käsittelyyn, pintamateriaalien valintaan ja luonnon hyödyntämiseen alueilla. Ehkä tulevaisuudessa näillä saadaan aikaan miellyttävämpiä kaupallisia ja teollisuusalueita, Seppälän ja Seppälänkankaan alueet kun ovat etenkin kesällä melkoisia pätsejä.

Sivulauseessa oli maininta sähköintensiivisten toimintojen sijaintipaikkojen kartoittamisesta. Isossa kuvassa on hyvä kysymys, pysyykö sähkön tuotannon lisääminen samassa tahdissa kuluttamisen kanssa (kröh, datakeskus, kröh). Sähkön tuotanto on taas toki kaupungin organisaatiossa enemmän Alvan tonttia. Päässä on välillä pyörinyt blogiteksti energiankulutuksesta, sen hahmottamisesta mihin asiaan kuluu minkäkin verran energiaa, ja Jevonsin paradoksista. Ehkä se jokin päivä tulee kirjoitettua.

Fortumin datakeskuksesta ei taida olla varaa kieltäytyä

Mielipidekirjoitus, julkaistu 14.4.2026 Keskisuomalaisessa.

Itäisen Seppälänkankaan asemakaava etenee päätöksenteossa kohti kaupunginvaltuustoa. Fortumille tarjotaan paikkaa datakeskukselle teollisuusalueen nurkalle.

Kaksi kehityskulkua kannustaa tällä hetkellä rakentamaan datakeskuksia Suomeen: Laajat investoinnit uusiutuvaan energiaan, joka tarjoaa edullista sähköä, sekä globaali tekoälyhuuma, joka lisää kysyntää laskentakapasiteetille. Datakeskukset ovat Internetin infrastruktuuria, samaan tapaan kuin satama-alueet, järjestelyratapihat tai lentokentät fyysisessä liikenteessä.

Tekoälykuplan puhkeamista on ennustettu jo pari vuotta. Teknologia on kuitenkin tullut jäädäkseen, hyvässä ja pahassa, riippumatta markkinoiden korjausliikkeestä. Tietokoneet ovat työkaluina monikäyttöisiä, niin kuin vasaraakin voi käyttää rakentamiseen tai purkamiseen. Tästä syystä tarve laskentakapasiteetille ja sitä kautta datakeskuksille tuskin tulee vähenemään verkottuneessa ja sähköisestä toimintaympäristöstä riippuvaisessa maailmassamme.

Yksi Jyväskylän haasteista on korkeasti koulutetun työvoiman pitäminen alueella. Moni kouluttautuu paikallisesti, mutta muuttaa sitten muualle työpaikkojen perässä. Yksittäinen datakeskus ei tietenkään tarjoa töitä kaikille korkeakoulutetuille. Se kuitenkin houkuttelee pidemmän päälle muitakin suuryrityksiä kilpailemaan paikallisesta osaavasta työvoimasta, lisäten alueen työllistäjiä.

Pelkkää juhlaa uudisrakentaminen ei toki tuo. Aluetta on käytetty virkistykseen, ja polkuverkot jäävät nyt uusien teiden ja rakennusten alle. Suuria rakennuksia ei saa mitenkään sulautettua siististi luontoon. Alueen valaistus ja melu pitää saada rajattua vain sen välittömään läheisyyteen.

Kaupunki on pyrkinyt löytämään parhaat mahdolliset kompromissit alueelle. Kaava on laadittu yleiskaavan mukaiselle ja jo kaavoitetulle teollisuusalueelle. Luontoarvoja on pyritty säilyttämään niin paljon kuin mahdollista. Hulevesien käsittelyyn on kiinnitetty erityistä huomiota. Datakeskuksen tuottama lämpö vähentää kaukolämmön tuotannon päästöjä.

Oli datakeskusten tarpeesta ja käytöstä mitä mieltä tahansa, harvempi kunnallispoliitikko voinee kieltäytyä miljoonien vuotuisista verotuloista. Minä en ainakaan pystyisi sanomaan tämmöiselle diilille ei. Riittääkö jollakulla muulla kanttia?

Tekstiä on kommentoitu lehden sivuilla useamman viestin voimin, samoin 16.4. julkaistua Markku Vehmaksen mielipidettä.

Kaupunkirakenne­lautakunta 7.4.2026

Datakeskusta, Laajavuorta ja vino pino katusuunnitelmia luvassa ensi tiistain kokouksessa.

§ 59 Ilmoitusasiat

Kaavoja ja katusuunnitelmia on tullut voimaan. Lisäksi Toivakan puolella läntinen rantaosayleiskaava on hyväksytty. Liittyy Mämminiemeen, josta on uutisoitu moneen kertaan viime aikoina. Kävin nyt vihdoin läpi miten kaupunkien suhteet tässä menevät. Jyväskylä siis omistaa Mämminiemen (ja saaren sen edustalla) Toivakassa, ja tämän takia alueen kohtalo kaavoituksessa on kiinnostanut myös kaupunkia. Mämminiemi on etenkin veneilijöiden suosiossa oleva virkistysalue.

Esittelyissä

  • Talvihoidon kilpailutus. Tarjouskilpailu käynnistymässä. Käytäneen keskustelua mm. liittymien avaamisista. Pyöräilyaktivistina kiinnostaisi, onko otettu oppia Oulun toteutustavoista, jossa on kannustimet jalankulun ja pyöräilyn laatutason edistämiseen.
  • Tykki-ohjelman luonnos. Ohjelma määrittää mille alueille kaupunki kaavoittaa työpaikkoja. Tontteja on kaavoitettu viime vuosina enemmän kuin on luovutettu. Yrityksille on siis tarjolla hyvin toimintapaikkoja. Mielenkiintoista on, että tilastojen perusteella tonttikysynnän laskusuhdanne on alkanut jo koronavuosina 2020–22. Tulevaisuudessa kaavoitettavia tontteja on tiedossa logistisesti hyvistä paikoista. Mukava nähdä myös kaupunkistrategian resurssiviisaustavoitteen mukaiset pohdinnat uusien alueiden ilmastopäästöistä ja sopeutumisesta ilmastokriisin riskeihin.
  • Itäinen Seppälänkangas. Päätöksenteon loppusuoralla, päätöksiä kohdissa § 61 ja § 68.
  • Tilinpäätös 2025. Ei tätä kirjoittaessa vielä materiaaleissa.

§ 60 Viranhaltijapäätökset

Nämä eivät yleensä aiheuta suurta ihmetystä, nyt bongasin pari mielenkiintoisempaa päätöstä.

  • Viime vuonna lautakunnassa käsitellyn mikroliikenneluvan ehtojen muutokset. Pääosin säätöjä pysäköintikielto- ja nopeusrajoitusalueille, mutta pari periaatteellisempaa kohtaa muuttunut myös. Toinen koskee pysäköintirajoituksia kiinteistöjen kulkuväylillä (lisää rajoituksia aiemmasta, mikä on hyvä), mutta toinen sallii laajemmin pysäköintiä pyöräpysäköintialueilla, missä on riskinä, että se johtaa pyöräpaikkojen vähenemiseen. Kohta on hyvin perusteltu, ja siinä on ainakin jossain määrin huomioitu, miten etenkin keskusta-alueella pyöräparkeissa on kesäaikaan ahdasta jo pyörienkin takia. Tämän vaikutukset vaatinevat tarkempaa seurantaa.
  • Itseoikaisu päällystysurakan hankintapäätökseen. Ollaan tehty jo päätös, mutta jälkikäteen huomattu, että summa vaatii hyväksyttämisen kaupunginjohtajalla. Papereista ilmenee, että vuotuinen summa on alhaisempi kuin raja-arvo 5 miljoonaa euroa, mutta option kera arvo nousee yli rajan. Sinänsä ymmärrettävä virhe, mutta pahimmassa tapauksessa oltaisiin lähdetty kierrokselle markkinaoikeuteen (ja jouduttu käsittelemään uudestaan).

§ 61 Itäinen Seppälänkangas

Datakeskuskaava matkaa kohti valtuustoa, käsiteltiin viimeksi 13.1.2026. Pieniä viilauksia on vielä tehty, laajennettu  hiukan vihersuojavyöhykkeitä ja käyty kuvailemassa rakennusten vaikutuksia maisemaan mm. Saksalan suunnasta katsottuna.

Tämän kaavan käsittelyssä on mittakaavastakin johtuen tehty kyllä todella tarkkaa työtä. Toisissa olosuhteissa luontoarvojen ja hulevesien käsittely olisi voinut olla paljon suurpiirteisempää. Ainut tapa yrittää säilyttää luontoarvot parempina olisi jättää kaava toteuttamatta – ja tuolloinkin voimaan jäisi olemassa oleva kaava, joka heikentää niitä yhtä paljon. Eli niin pitkään kun tässä on joka tapauksessa yritysalue, tämä oikeasti toteutuva hanke on varmaan parempi lopputulos kuin välitilassa oleva hypoteettinen tulevaisuus.

Kävin asukastilaisuudessa 2.2. kuuntelemassa esittelyjä. Jyväskylällä ei kyllä käytännössä ole varaa sanoa ei tälle hankkeelle, koska työllisyys- ja verotulovaikutukset ovat sen verran suuret. Pöytälaatikossani on työstössä ajatusta laajentava ja tarkentava mielipideteksti, täytynee kirjoittaa se loppuun.

Muok. 16.4.2026: teksti on nyt julkaistu.

§ 62 Laajavuori

Oli käsittelyssä 2.12.2025. Tuolloin Katri ja Ilona ehdottivat kaavan uudelleen palauttamista valmisteluun, jotta päästäisiin arvioimaan paremmin luontoarvoja ja mahdollisuuksia säilyttää pohjoisrinteen vanha metsä. Jatkotyö on parantanut kaavaselostuksen laatua mm. luontoarvojen osalta.

Nyt on vertailtavissa kaksi luonnosta, jotka eroavat toisistaan lähinnä pohjoisrinteen olemassaolon ja tielinjausten osalta. Mielestäni kumpi vain vaihtoehdoista on ihan siedettävä. Jos halutaan panostaa enemmän matkailumahdollisuuksiin, Laajiksen levittäytyminen pohjoisrinteen suuntaan on ymmärrettävää. Jos taas halutaan säilyttää suurempi alue rinteestä metsäisenä ja luonnontilaisena, pohjoisrinteen yli on vedettävä henkselit. Joka tapauksessa on hyvä, että kaava tuo paremmat olosuhteet ampumahiihdon harrastamiseen.

Katsotaan millaisia kommentteja ja lausuntoja nähtävilläolosta seuraa.

§ 63 Metsälehmuksentie 3

Kanavuoren varikkoalueen ja ysitien välillä oleva rakentamaton tontti. Tehdään pieniä muutoksia nykyiseen kaavaan, jotta saadaan katualue oikean kokoiseksi. Ei käytännössä mitään ihmeellistä.

§ 64 Oikaisuvaatimus

Taas kerran joku on kaatunut hiekoitushiekkaan. On edelleenkin ironista, että sama menetelmä, jota käytetään liukkaudentorjuntaan, aiheuttaa kevätaikana kaatumisia. Jos menetelmä aiheuttaisi säännöllisesti autojen välisiä törmäyksiä, se olisi jo vaihdettu parempaan.

§ 65 Ikolantie, Kalevantie ja Kalevankuja

Päällystetään vähäliikenteisiä sorapintaisia katuja Korpilahden Ikolanmäellä. Tällä alueella en ole koskaan käynyt, joten karttojen, ilmakuvien ja katunäkymien perusteella ihmettelyä.

Rantapukkalantien, Kalevantien ja Kalevankujan risteysalue on vähän epämääräinen, sitä voisi periaatteessa samalla vähän selkeyttää. Ilmeisesti Rantapukkalantietä on tarkoitus käyttää parempikuntoisena pääreittinä venevalkaman suuntaan, mutta sillä on ko. risteyksessä kolmio. Googlen katunäkymien vanhojen kuvien pohjalta pääreitti on ollut aiemmin Kalevantien kautta ja Rantapukkalantie on ollut lähinnä kärrypolku. Tämä selittää miksi risteys on nykyisellään niin outo.

§ 66 Keskussairaalantie

Kunnostetaan vanhan sairaalan risteyksen lähialuetta. Tarkoitus on ollut parantaa mm. pyöräilyolosuhteita, mutta ihan ei olla onnistuttu Jypsin muistutuksen perusteella.

En itsekään ole koskaan arvostanut Valajankadun risteyksen muotoiluja, eikä tämäkään johda parempaan. Pääpyöräväylän pitäisi olla rakenteisesti selvästi ensisijainen autoliikenteeseen nähden. Tässä kohtaa ei ole myöskään otettu tarkemmin kantaa, miten valo-ohjaus toteutetaan. Toivottavasti ei pelkästään painonapeilla.

Hoitajantien laaja liittymäalue säilyy jatkossakin, mutta puustoa istutetaan lisää. Ymmärrettävää linja-autoliikenteen takia.

§ 67 Laajavuorentien kiertoliittymä

Nelihaararisteys Laajiksen kohdalla on ollut vähän epämääräinen ja etenkin liikennemäärien kasvaessa jäänyt ajastaan jälkeen. Kiertoliittymä parantaa turvallisuutta nykyisestä. Pyöräilijöille ja jalankulkijoille tämä on edelleen liikenneympyrän sijaan liikennemonikulmio.

Pitäisikö tässäkin yhteydessä käyttää pyöräilyn pääreitin ylityskohdassa punaista asvalttia?

§ 68 Koillisväylä

Edellä mainitun datakeskusalueen liikennettä järjestetään myös Koillisväylän kautta. Muistutuksissa korostuvat luontoarvojen ja polku- ja virkistysverkostojen säilyttämisen tarve, mutta toivoopa joku laajempiakin tieyhteyksiä.

Jos datakeskus tulee, tätä ei voi jättää rakentamatta. On hyvä, että kaupungin tahtotila on kuitenkin selvästi se, että rakentamista ei aloiteta ennen kuin datakeskustyömaa alkaa.

Koillisväylän tulevaa maastoa. Kameran suunta on kohti Laukaantietä, datakeskuksen suunniteltu liittymä jää selän taakse ja pääportti oikealle.

§ 69 Rautpohjankatu

Rautpohjankatu on aina ollut ikävä paikka kävellä ja pyöräillä, koska liikennettä on paljon, ja uusiutuva Hippos ei tule helpottamaan tilannetta. Muiden kuin autojen reitit ovat mutkittelevia ja kadun joutuu yleensä jossain kohtaa ylittämään. Nyt saadaan sentään puuttuva yhteys Kalle Rutasen polun ja Keskikadun välille.

Voionmaankadun risteys on edelleen onneton pyöräilyn ja jalankulun kannalta. Risteysalueella on maksimoitu autoliikenteen sujuvuus, joka aiheuttaa konfliktitilanteita etenkin sen ahtaassa etelänurkkauksessa, jota jopa minä tottuneena polkijana lähestyn joka kerta vähän peloissani. Mitä hyötyä on suunnitella korkeamman laatutason pääpyöräreittejä, jos ne kuitenkin rapautetaan autoliikenteen ehdoilla tehdyillä ratkaisuilla? Miksi jälleen kerran “jalankulun ja pyöräilyn väyläleveyksistä joudutaan suunnitteluratkaisussa tinkimään”? 

Huvittaa nähdä kaupungin vastineessa lause “Väylätyyppiä ei voida vaihtaa linjaosuuksilla”, kun esimerkiksi Yliopistonkadun nykyiset ratkaisut ovat esimerkki siitä, miten todellisuudessa kuitenkin näin tehdään, kun yksisuuntainen väylä loppuu kuin seinään ja muuttuu jalkakäytäväksi.

Kalle Rutasen polun ja Jyrsijänkadun liittymän pyöräsuojatie oli hyvä parannus aikaisempaan ratkaisuun. Ratkaisu pitäisi nyt minunkin mielestäni viedä loppuun asti muuntamalla Jyrsijänkatu pyöräkaduksi.