Kaupunkirakenne­lautakunta 17.3.2026

Pari jännää kaavaa ja katusuunnitelmia tällä kertaa. Lisäpykälinä tulleet jälkikäteen venepaikkamaksut. Kävin jopa räpsimässä valokuvia masentavan harmaassa kelissä.

§ 46 Ilmoitusasiat

Majajärven osayleiskaavan ja asemakaavan eteneminen valituselimissä jatkuu. Toyotan rallitallin teknologiakeskus ei valmistu ainakaan ennen kuin KHO päättää, ottaako asian käsittelyyn. Ympäristöluvan valituslupahakemus hylättiin jo aiemmin, joten kaavavalitus on viimeinen asia joka estää alueen rakentamisen.

Esittely Laajavuoren kaavamuutoksesta. Kaavaa käsiteltiin jo 2.12.2025. Silloin käytiin kovaa keskustelua aiheesta vihreässä ryhmässä ja saatiin Katrin ja Ilonan aloitteesta palautettua asia valmisteluun. Nyt käydään läpi uusia toivon mukaan luontoystävällisempiä luonnoksia pohjoisrinteellä ja ilman.

Omasta puolesta haluaisin ensisijaisesti saada säilytetyksi pohjoisrinteen vanhat kuusimetsät, mutta ymmärrän hyvin jos sille on alueen yrittäjälle tarvetta. Olisi kuitenkin hienoa saada ampumahiihdolle nykyistä paremmat olosuhteet uuden kaavan kautta. Katsotaan tuleeko jo ensi kokoukseen päätettäväksi.

§ 48 Huhtakeskus

Tämä on ollut pitkään valmistelussa, tullut vireille jo 2022. Mutta ei ole toisaalta helppo kohde maakunnallisesti arvoikkaine kulttuurihistoriallisine arvoineen. Luonnos oli nähtävänä kesällä 2025 ja esittelytapahtumakin on ollut. Palautteissa näkyy tahto säilyttää ja parantaa alueen palvelutasoa sekä omaleimaista ilmettä.

Alueen rakennukset on käytännössä jätetty rapistumaan purkukuntoon, kaupungin vuokrasopimus omistajan Huhtakeskus Oy:n kanssa päättyy vuonna 2027. Vielä ei ole tietoa, mitä sen jälkeen tapahtuu. Joka tapauksessa kaavamuutoksen myötä vanhat rakennukset menisivät vaiheittain uusiksi.

Kaavan mainitsema Huhtasuon kirkko on myös rapistunut vuosien ajan Rahkaraitin kupeessa. Kirkko ei kuulu nyt käsiteltävään kaava-alueeseen.

Huhtakeskuksen keskusaukiota, Rahkaraittia, on tarkoitus kehittää viihtyisämmäksi suojelusäädösten mukaisesti. Pergoloiden omaleimainen estetiikka siis säilyy myös jatkossa. Itäisin keskusalueen rakennus purettaisiin, jolloin aukio laajenee.

Sosiaaliset ongelmat näkyvät myös palautteissa. Juttelimme ostarilla aikaa viettävien henkilöiden kanssa kun teimme Elman ja Ari-Pekan kanssa linkki-kampanjointikierrosta. Ymmärtäähän sen, että jos ei muuta tekemistä päiväsaikaan ole, mieli vetää kaveriporukkaan ja erilaisten viihdykkeiden pariin. Yksilöllisiä ennaltaehkäiseviä tukitoimia tarvitaan, mutta rahoitus on tunnetusti tiukemmalla vuosi vuodelta. Onneksi alueella on esimerkiksi kylätoimisto matalan kynnyksen tapaamispaikkana.

Päihteidenkäyttäjiäkin pitäisi kohdella ihmisinä, jotka kaipaavat yleensä toisenlaista sisältöä elämäänsä. Alueen lapset ja nuoret luultavasti tuntevat heidät paremmin kuin aikuiset: Aleksi Salusjärven kolumnin mukaisesti he näkevät toisiaan päivittäin. Huhtakeskuksenkin vieressä sijaitsevan yhtenäiskoulun kävijöillä on todennäköisesti paras näkökulma alueen hyviin ja huonoihin puoliin.

Huhtasuon alueella korostuu yksin asuvien henkilöiden, työttömien sekä maahanmuuttajien määrä. Alueella on kuitenkin verrattain hyvin palveluita ja luonto on lähellä niin metsän muodossa kuin rakennusten välissä. Uudisrakennuksilla ja Rahkaraitin muutoksilla lisätään keskuksen houkuttelevuutta asumiseen ja sosiaalista valvontaa, joka toivon mukaan vähentää häirökäyttäytymistä.

Pysäköintipaikkojen (heh heh) vähyydestä oli kommentti, laskin kaupungin karttapalvelun ilmakuvasta n. 130 tyhjää paikkaa ennen kuin lopetin (todellinen määrä vielä suurempi). Toki kyseessä vain yksittäinen ajanhetki, mutta paikkoja kyllä sen perusteella tuntuu riittävän. Pitäisi varmaan käydä laskemassa ilta-aikaan (kävin lauantaina päivällä kurkkaamassa, ja parkkipaikat olivat lähes tyhjiä, kuten kuvista näkyy). Vaikuttaa vähän siltä, että tiiviimpää on arkipäivisin etenkin kaavan LPA-4 -alueella.

Alueella on toki hyvät joukkoliikenneyhteydet ja moni liikkuu pyörällä. Bussit jäävät keskustan suunnassa jumiin henkilöautoista johtuviin ruuhkiin (pahamaineinen joukkoliikennekaista korjaisi vähän tilannetta…) ja nykyisiä olosuhteita viihtyisämmät pyöräbaanat ovat jääneet ikuiseen limboon. Seppälän betonisen ja asvalttisen ostoshelvetin kautta on inhottavaa kulkea millä kulkuvälineellä tahansa.

Seppäläntien reuna on varmaan kaupungin luotaantyöntävin paikka kävellä ja pyöräillä. Tässä olisi sopiva paikka lähijunaseisakkeelle!

Kaava menee seuraavaksi nähtäville, ja siitä eteenpäin sitten valtuuston suuntaan taputeltavaksi.

§ 49 Löylykatu 5–7

Mäki-Matin päiväkodin toiminta päättyy ja rakennus puretaan. Kaksi asuinkerrostaloa paikalle mahdollistava kaavaluonnos näin ollen nähtäville.

Kaavaselostus korostaa olemassaolevien puurivien ja niiden jatkamisen tärkeyttä niin kaupunkivihreän, viihtyisyyden kuin hulevesien hallinnan näkökulmasta. Toivoa sopii, ettei vanhoja puita lähdetä jälleen kerran kovin kevein perustein kaatamaan.

Luonnos näyttää ihan hyvältä omaan silmään. Jännä nähdä jälleen kerran, rakennetaanko tontille maksimit 25 autopaikkaa vai vähennetäänkö paikkojen määrää yhteiskäyttöautosopimuksella.

Löylykadun näkymää mäkeä ylös kohti Mäki-Matin perhepuistoa. Päiväkodin tähän nurkkaan tulee pistetalo, ja kauempaan nurkkaan suurempi kerrostalo.

§ 50–53 Katusuunnitelmia

Sorapintaisia katuja modernisoidaan ja asvaltoidaan Väinölässä ja Äijälässä.

Lähteeläntien ja Heimolantien risteyksissä on omaan makuun melko jyrkät pyörätien asvalttiviisteet. Menee vähän ohi suunnitelma-alueesta (niihin ei ole tarkoitus koskea), mutta ihannetilanteessa jalankulku- ja pyörätie menisi etuajo-oikeutettuna tasaisena ja kääntyville ajoneuvoille olisi korotus. Tässä kohdassa se vaatisi vähän tekemistä, koska kadut laskevat alamäkeen Valmetintieltä päin, mikä olisi haastavaa.

Vihertie on virallisesti Halssilaa, vaikka Äijälänrannan kupeessa onkin; pienaluekin on virallisesti Rauhalahti. Tien reunaan on merkitty istutettavaksi puustoa, mikä parantaa palautteessakin mainittua hulevesien hallintaa.

Lehtisaaressa kunnostetaan Koulutietä. Tällä alueella olen kauan sitten pelannut kuntotalolla koripalloa, viime vuosina lähinnä pyöräillyt ja suunnistanut. Koulutien yhdistetty jalankulku- ja pyörätie on vähän turhan kapea ja päättyy ennen purettavan koulun pihaa. Väistämisvelvolliseen Opettajantien risteykseen voisi toki tehdä edellämainitun mukaisen risteävän väylän korotuksen, jolloin jalankulun ja pyöräilyn reitti olisi suorempi (kuvassa punaisella+oranssilla).

Siinä ja siinä, onko alueella niin paljoa liikennettä, ettei tässä voisi olla pyöräkatuakin, jolloin kevyen liikenteen väylän voisi jättää pelkästään jalankululle. Koulu on toki selittänyt erillisen väylän tarpeen historiallisesti.

Lehtisaaren Pesulatiellä en ole koskaan käynyt (kulkenut vain ohi), se vie vanhaan lossirantaan. Sen suunnitelmassa ei yllätyksiä.

§ 55–56 Venepaikat

Ilmestyivät jälkikäteen listalle. Venepaikkahinnat säilyvät pitkälti ennallaan, mutta säilytyspaikkojen sekä vierasvenepaikkojen hintoja nostetaan hiukan.

Venepaikkojen vuokrausehtojen tekstisisältöä on jäsennetty uudestaan ja tehty pieniä muutoksia. Näyttää hyvältä.

Rauhaa ei luoda keskustelulla pommeista

Kaivelin hiljattain lukioaikaisia dokumentteja ja esille pilkahti Nato-essee vuodelta 2004. Tekstissä pohdiskelen kevyellä ymmärryksellä liittoutumisen hyötyjä ja haittoja. Päädyn kannattamaan kansanäänestystä Natoon liittymisestä ja vastustamaan itse jäsenyyttä.

Noh, puolustusliittoon lopulta mentiin parisenkymmentä vuotta myöhemmin ilman kansanäänestystä. Nyt sitten heräillään liittouman jäsenenä olemisen seurauksiin.

Minä ja Nato

Natoon liityttiin lopulta Venäjän pelossa ilman kovin suurta vastustusta. Vain muutama poliitikko äänesti liittymistä vastaan pitkälti rauhanaatetta painottaen.

Olen sen verran nuori, ettei minulla ole selkeitä muistikuvia itäblokin romahtamisesta. Asiaan vaikuttaa myös se, että asuimme tuolloin Senegalissa, jonka politiikkaan Neuvostoliitto vaikutti paljon epäsuoremmin verrattuna Suomeen. Senegalkin on historiallisista syistä ollut kallellaan Ranskaan ja sitä kautta länsimaihin päin.

Olin yllättynyt, kuinka samaan tapaan kuin nykyään pohdin asioita jo lukioaikana, ja tyytyväinen, että olin päässyt miettimään puolustus- ja ulkopoliittisia kysymyksiä koulutehtävässä. Omaa suhdettani Natoon oli tuossa vaiheessa värittänyt ainakin kaksi asiaa: syyskuun 11. terrori-iskuja seurannut Yhdysvaltojen vetämä terrorismin vastainen sota ja 1990-luvun lopun Kosovon sota, jossa liittoumalla oli vahva rooli ja jonka käänteitä muistan kuunnelleeni RFI:n radioaaltojen kautta.

Kosovon operaatioille oli vahvempi tuki, mutta etenkin Irakin sota jakoi liittolaisten mielipiteet. Olen itse katsonut näitä etenkin humanitääristen lasien läpi. Vaikka myöhemmin olen oppinut, miten ”sota on diplomatian jatke”, en kykene edelleenkään täysin ymmärtämään tarvetta ratkaista konflikteja väkivallalla.

En myöskään ymmärrä, miksi liittolaisuus olisi sen arvoista, että ulkomaisille sotilaille pitäisi tarjota syytesuoja.

Miinakeskustelu pelon merkkinä

Natoon liittymisen jälkeen on nähty puolustuspoliittinen kiihko. Liittymisen aikaan puhuttiin hävittäjähankinnoista, mutta niitä seurasi pian keskustelu Ottawan sopimuksesta irtaantumisesta ja sitä kautta jalkaväkimiinojen ottamisesta uudelleen käyttöön.

Kävin kuntavaalien aikaan muutaman keskustelun miinoista niin livenä kuin verkossa. Henkilökohtaisesti toki sotatilanteessa kaipaisin käyttööni kaikkia aseita, joista on minulle hyötyä. Isossa kuvassa sodankäynnin teknologiat sisältävät hyötyjä ja haittoja kuten kaikki muutkin teknologiat.

Suomi on luvannut sopimuksista irtouduttuaan olla vastuullinen miinoittaja ja merkitä miinoitetut alueet. Vasta-argumentti löytyy talvi- ja jatkosodassa kaatuneista, jotka teoriassa oli merkitty karttaan mutta joista moni on edelleen löytymättä. Löytyvätkö siis sodan jälkeen kaikki ihmistä huomattavasti pienemmät miinat?

Lapin sodan miinoitteet aiheuttivat vammoja ja kuolemia vuosikausia sodan päättymisen jälkeen. Tämä tuska on edelleen arkea monin paikoin maapallolla. Olisi reilua, että tukisimme vahvemmin miinanraivaustöitä kompensaationa valmiudesta jatkaa niiden kylvämistä luontoon.

Aloin lahjoittaa kuukausittain Apopon miinanraivaajarotille katsottuani Evan Hadfieldin videon aiheesta.

Kilpavarustelu jatkukoon myös ydinaseilla?

Sama kiihko on nostanut nyt keskusteluun myös ydinaseet. Kuten monesti aiemmin, puolustuspoliittinen asia on tuotu keskusteluun yksioikoisena faktana ja käsittelyä piilotetaan turvaluokitellun tiedon taakse. Tämän tason elämän ja kuoleman kysymyksissä olisi päinvastoin tärkeää käydä keskustelu avoimin kortein. Mitä hyötyä ja haittaa Suomen nykyisestä lainsäädännöstä on omalle ja Naton toiminnalle? Minkä muutoksen nykytilanteeseen esitys toisi? Mitä vaihtoehtoja esitykselle on?

Ukrainan sodan syttymistä on selitetty sillä, ettei maalla ole ollut ydinpelotetta sen luovuttua aseistaan itsenäistymisen yhteydessä. Tässä on tiettyä perää. Halusin tuolloin ymmärtää tarkemmin ydinpelotedoktriinia ja tulin siihen lopputulemaan, että Suomen turvallisuus on parhaiten taattu, mikäli olemme jonkin ydinsateenvarjon alla: joko oman tai liittolaisten.

Käytännössä mikäli emme olisi tuolloin liittynyt Natoon, olisin kannattanut toissijaisesti yhteistä ydinaseohjelmaa muiden Pohjoismaiden kanssa (Ruotsilla pitäisi kuulemma olla vielä jonkin verran hiljaista tietoa vuosien takaa) tai sitten viimesijaisena vaihtoehtoa oman ydinohjelman perustamista.

Ihannetilanteessa Suomen ei pitäisi tarvita koskaan ydinaseita, ei pelotteeksi eikä etenkään käyttöön. Peliteorian mukaan tarvisemme kuitenkin niiden tuoman turvan. Tarkoittaako se sitten sitä, että aseiden tulisi olla meidän maaperällämme, siihen en osaa vastata. Moni asia riippuu siitä, onko liittolaistemme muilta maaperiltä, ilmatiloista tai meren alta luoma pelote tarpeeksi luotettava.

Muistan 1990-luvulta keskustelut Ranskan ydinkokeista Mururoan atollilla. Muistan myös Itse Valtiaiden Ydinkeskusta-jakson. Muistan naureskeluni Dr. Strangelove -elokuvan hullulle nimihenkilölle. Konkreettisia pommeja on helpompi valmistaa kuin abstraktia rauhaa.

Kaupunkirakenne­lautakunta 3.3.2026

Kohtuullisen lyhyt esityslista tällä kertaa, lähinnä talous- ja hallinnollisia asioita.

§ 34 Ilmoitusasiat

Useampi kuntalaisaloite käsitelty.

Koirankakkaroskiksia on toivottu alueelle, jossa ei ole pulaa roskakoreista. Opin vastauksen myötä, ettei kissaa ole järjestyslain mukaan pakko pitää kytkettynä taajamassa eikä sen ulosteita tarvitse kerätä, toisin kuin koiran.

En myöskään tiennyt, että kaupungin karttapalvelusta löytyvät myös julkisten roskisten sijainnit.

Suuruspään puistossa on kaksi roskakoria, ja näköetäisyydellä oli ainakin neljä lisää.

Liikenneturvallisuudesta on ollut useampi aloite, jotka koskevat pääosin elinvoimakeskuksen reittejä. Oli jo etukäteen arvattavissa, että Eteläväylän ylitys koulun kohdalla tulisi haastavaksi, ei kukaan lähde kiertämään tunnelille asti jos ei ole ihan pakko. Ruokkeentien vartta silloin tällöin pyöräilleenä olen myös kaivannut erillistä pyörätietä. Naattiantien ajonopeuksia olen itsekin alueen asukkina seuraillut, enkä ole yllättynyt että nopeudet ovat reippaahkoja. Paikassa on myös pohjoiseen päin ajaessa alamäki, joka helposti nostaa vauhteja sallitun 40 km/h yli.

Nopeusnäyttö Naattiantien alkupäässä paljastaa nyt ohiajavien nopeudet. Toiseen suuntaan asennettuna antaisi varmasti myös mielenkiintoisia tuloksia.

Ja tavalliseen tapaan puhutaan myös pysäköinnistä, ehdotetaan parkkialuetta entiselle leikkikentälle. Perustellaan kerrostalon vieraiden tarpeella, koska talon pihassa ei ole vieraspaikkoja. Taloyhtiö käytännössä maksimoi tuotot parkkipaikoista ja ulkoistaa vieraspysäköinnin haitat katuverkolle. Alueella kyllä yleisesti on tonteilla isot pihat, joille oletuksena jokaisen omaisuus pitäisi mahtua. Pitäisi varmaan siis noitua, miten lasten leikkipuistot puretaan mutta autoille rakennetaan kyllä tilaa…

Kauramäkeen kaivataan liikuntakenttää ja vastauskin sitä jo mallailee, kannatan lämpimästi ajatusta.

§ 36 Tilinpäätös 2025

Sekä kohdat 37 ja 38, joissa uudelleenbudjetoidaan keskeneräisiä tai aloittamattomia hankkeita.

Yleinen talouden suhdanne näkyy konkreettisesti luvuissa. Toimintakertomus vahvistaa myös sen, miten moni kaava on ollut valituskierteessä. Mielenkiintoista on, että yritystontteja kysellään aktiivisesti, vaikka suhdannetilanne on mitä on. Kyselyt eivät vaan johda lopulta sopimuksiin.

Korjausvelan kasvu on huolestuttavaa, tällä hetkellä laskennallinen määrä 7,4 miljoonaa ja nousee nykyisillä budjettipainotuksilla n. puoli miljoonaa vuosittain. Lisäverotuloista ei siis todellakaan olisi haittaa.

Aika moni strategisista tavoitteista ei toteutunut.

§ 39 Lausunto Resurssiviisas Jyväskylä -ohjelmaluonnoksesta

Ohjelmaluonnos oli esittelyssä jo edellisessä kokouksessa, jossa pohdin tarvetta nostaa esille rakennusten lämpötilojen tasaamista helteellä, hulevesien hallintaa laajemminkin kuin yksittäisten kohteiden osalta ja sen, voidaanko kaupungin hankkimien laitteiden korjattavuutta arvottaa.

§ 40 Sopimus ”Maantie 6110 Eteläväylän liittymäjärjestelyt”

Sovitaan kaupungin ja elinvoimakeskuksen välillä kuka tekee ja mitä, sekä valmistellaan tiealueen siirtoa kaupungin vastuulle. Myöhemmin sovitaan myös Keskimaan kanssa kustannuksista.

Olisi hyvä, että katusuunnitelmavaiheessa kiertoliittymä rakennetaan siten, että tien ylitys olisi mahdollisimman sujuva ja turvallinen Kauramäkeen kulkeville jalankulkijoille ja pyöräilijöille, eikä vain ABC:lle suuntaaville autoilijoille. Tästäkin piirsin havainnekuvaa jo 13.1.2026 kokouksen yhteydessä, kun käsiteltiin kaavamuutosta.

Punaisen viivan mukainen reitti olisi luontevampi pyöräillä, eikä vaatisi kurkottelua ”takavasemmalle”.

§ 41 Haapaniementien asemakaava

Tämäkin pitkälti hallinnollinen kaavamuutos, katu siirtyy elinvoimakeskukselta kaupungille. Pientä viilausta tehty ainoan asuintontin rajojen suhteen, mutta kovin dramaattisia muutoksia nykytilanteeseen tässä ei ole.

§ 42 Ilmarisenkadun katusuunnitelma

Kunnostetaan katu, lisätään vihreää ja parannetaan hulevesien hallintaa. What’s not to like.

Periaatteessa tämänkin olisi voinut toteuttaa pyöräkatuna (kuten risteävä Yrjönkatu), veikkaisin pätkällä kulkevan enemmän pyöriä kuin autoja. Toimii joka tapauksessa näinkin.

Tähän vuoden 2013 kuvaan verrattuna tie on lähinnä röykkyisempi ja menettänyt kaistaviivansa.
CC-BY-SA Tiia Monto.

Ja puhutaan nyt vielä pysäköinnistä, etenkin kun teema tuntuu toistuvan näissä blogauksissa jatkuvasti. Radikaalimpi henkilö ehdottaisi (päiväsaikaan) maksullisen kadunvarsipysäköinnin poistamista kadulta kokonaan ja sen korvaamista laajemmalla katuvihreän alueella. P-kolmikulma on kadun toisella puolella, samoin Kalevankadun parkkikenttä, ja nurkan takana on ilmaistakin parkkialuetta. Nämä paikat olivat lisäksi poissa käytöstä aika pitkäänkin (ainakin 2021 street viewistä luntaten, ehkä myös 2022) kun Ilmarisenkatu 16 uudisrakennusta rakennettiin.

Ilmakuvista näkyy, miten alueen tonttien pinta-alasta on varattu pysäköintiin isoja alueita, mutta tyhjistä paikoista näkee ettei jatkuvaa tarvetta ole yhteensä näin suurelle määrälle. Keskitetty pysäköintiratkaisu tuottaisi siis tälläkin alueella viihtyisämpiä kortteleita.