Kesän jälkeen on kiireistä, edellinen lautakunnan kokous oli vasta pari viikkoa sitten. Tälläkin kertaa kohtuullisen lyhyt lista.
§ 139 Ilmoitusasiat
Kaupunkirakennelautakunnan puolivuotiskatsaus
Toimialalla tapahtuu positiivisia asioita, mutta budjetti paukkuu. Toimintakatteessa ollaan tällä hetkellä 3,6 miljoonaa miinuksella verrattuna talousarvioon, mistä voi tulla sanomista. Prosentuaalinen heitto on aikamoinen, yli 20 % enemmän kuin arvioitu.
Lähes koko summa selittyy sillä, etteivät tontit mene kaupaksi. Syyt eivät ole yllättäviä, talouden taantuma ja (heiluttelee käsiä ympärilleen) muut globaalit kriisit vaikuttavat isoimpina tekijöinä. Pysäköintimaksujen päätyminen perintään on myös signaali ainakin näiden ihmisten heikosta taloustilanteesta.
Investointien tilanteessa ei näy mitään suuria yllätyksiä, Tammirinne ja Ylä-Myllyjärvi viivästyvät ensi vuodelle valitusten takia (tosin jos tonttimyynti ei vedä nytkään…), Hannikaisenkadun remontti taas suunnitelmien hitaan valmistumisen takia. Tuossa ei ole tietääkseni valituksia hidastamassa, niin mikähän sitä sotkee?
Kuntalaisaloite virallisesta kulkureitistä Seppäläntien ja Sorastajantien välille
Autokeskeinen suunnittelu on johtanut siihen, että autolla on suoraviivaista ajaa Tokmannin pihasta Bilteman parkkipaikalle aina vaan oikealle kääntäen, mutta virallinen reitti kävelijälle tai pyöräilijälle sisältää viisi suojatietä (joista kaksi valoissa odotellen) ja kaksi näkemäesteistä tunnelia. Epävirallinen reitti on toki olemassa ja kulkee Kuolemankuoppien polkuverkoston kautta.
Kaupungin vastauksessa särähtää siis korvaan “toimivat ja turvalliset” yhteydet (“joskin kiertäen”), joista ainakaan toimiva ei mielestäni toteudu. On ymmärrettävää, että yhteyksiä kehitetään vasta siinä vaiheessa, jos ja kun Laukaantietä jatkokehitetään. Omasta mielestänikin ilmakuvassakin erottuva vakiintunut polku palvelee tervejalkaisia kulkijoita toistaiseksi kohtalaisesti, mutta esimerkiksi pyörätuolilla liikkuminen on todennäköisesti mahdotonta.
Kuntalaisaloite Hyppyritien avaamisesta jatkuvaan käyttöön
Laajavuoren huipulle ei sen sijaan pääse kuin mäkikahvion ja näkötornin aukioloaikoina autolla. Yhteyden kehittäminen on keskeinen osa Laajavuoren kaavamuutosta (josta lisää alla). Tie pitäisi kunnostaa, jos haluttaisiin lisätä liikennettä nykyisestä, ja siihen uuden kaavan linjausmuutokset perustuvat.
Esittely: Laajavuoren kaavan palautteet
Muistelen, että alkuperäisen aikataulun mukaan Laajavuoren kaavasta olisi päästy päättämään jo kesän jälkeen, mutta palautevyöry on vaatinut lisäajan ottamista.
Lisää luontoselvityksiä on tehty ja niitä ja varsinaisia palautteita päästään kahlaamaan läpi sitten kun kaava tulee seuraavalla kerralla käsittelyyn.
Omissa keskusteluissani on tullut viime aikoina ilmi Vuorilammen hankala asema sekä lumetuksen vedenottopaikkana että uima- ja hyppyharjoittelupaikkana. Kuivat kesät ja vedenotto ovat johtaneet lammen pinnan laskuun ja se on alkanut pikkuhiljaa rehevöityä. Samaan aikaan sen rannalle on rakennettu saunamaailma, jonka brändi on tunnettu jo sen verran laajasti, että siitä tullaan nauttimaan kauempaakin. Tämä ei ole kestävä asetelma, ja lumetuksen jatkuva tarve puhuu lisärinteiden rakentamista vastaan, ainakin jos vesi otetaan edelleen Vuorilammesta.
Ja kävinhän minä kesällä Laajavuoressa suunnistamassakin. Lähdin minulle poikkeuksellisesti ihan väärään suuntaan, ja jätin leikin kesken, kun en saanut tarkkaa otetta sijaintiini. Talousmetsän hakkuujätteiden kopsuessa säärisuojiin mietin, miten Laajavuori voi olla samaan aikaan yksi kaupungin tunnustetuimmista metsäalueista, mutta sen suojeltu ala on melko pirstaleinen. Ja voiko kovin kummoista luonnontilaa varsinaisesti edes pystyä rakentamaan, kun alueella kulkee niin paljon ihmisiä päivittäin. Etenkin vuoren länsipuolelle olisi mahdollisuus yhdistää laajempi yhtenäinen suojeluverkosto, jos tahtoa olisi. Se toki vaatisi karsimista metsätalouden tavoitteista.
Esittely: Jyväskylän malli ja kara-palvelut
Keväällä esitelty työttömyyden taklaamiseen pyrkivä malli vaikuttaa myös kaupunkirakennepalveluihin. Uusille yrityksille on jo nyt tarjolla laajasti tontteja. Kaavoituksen ja lupien prosessien tulee olla sujuvia, jos halutaan helpottaa uuden toiminnan käynnistämistä.
Esittelyissä on myös ensi vuoden talousarvio, mutta samaan tapaan kuin viime kerralla, aineistoja ei ole tätä kirjoittaessa saatavilla.
§ 141 Kansallisarkiston lausuntopyyntö
Kansallisarkisto on valmistelemassa ilmakuvien, katunäkymien ja niiden laserkeilausten tietoaineistojen säilytystä, ja pohjaksi otetaan se datasetti, jota Espoo, Helsinki ja Vantaa käyttävät. Prosessi on lähtenyt liikkeelle ko. kuntien esityksestä. Liitteenä olevaa lausuntopyynnön pdf-muotoon käännettyä exceltaulukkoa on mahdoton hahmottaa satoine tyhjine riveineen.
Kaupungille tämä on pääosin ok. IT-asiantuntijasilmin katsottuna tässä ehkä oleellinen kysymys on se, syntyykö kaupungille jonkinlaisia kustannuksia potentiaalisista datamuutoksista, vai tukevatko olemassa olevat järjestelmät uutta mallia jo nyt. Koska tässä pyritään yhtenäistämään arkistointitapoja siihen, miten niitä tehdään pääkaupunkiseudulla, mietityttää, pitääkö mahdollisista näiden kuntien tuottamia aineistoja kattavammista sisällöistä sopia edelleen erikseen arkistolaitoksen kanssa.
Noin yleisesti näiden aineistojen arkistointi tuottaa tärkeää tietoa siitä, miten rakennettu ympäristö muuttuu vuosien varrella. Niiden perusteella voidaan tehdä esimerkiksi pitkittäisanalyysejä latvuspeittävyyden muutoksista Green to Grey-hankkeen malliin.
§ 142 Tapahtumaopasteiden taksat
Ensimmäinen mainonnasta puhuva pykälä. Tapahtumaopasteet kaupungin katualueilla ovat toistaiseksi olleet maksuttomia. Jatkossa perittäisiin 15 euroa per opaste. Ottaen huomioon mainostaulujen määrän kasvun kaupunkikuvassa viime vuosina, rahan keruu on perusteltua.
Ilmaisen hyödykkeen muuttaminen maksulliseksi myös kannustaa taloustieteen teorioiden mukaisesti mainostajaa miettimään, kuinka paljon mainoksia kannattaa asettaa ja minne. Tietenkin tässä myös syödään “alkaen 40 e / vko” mainostolppayrittäjän tuloja, kun on mahdollista mainostaa edullisemmin lyömällä mainokset vain maahan, samaan tapaan kuin ilmainen pysäköinti syö parkkihalliyrittäjien tuottoja. Voisi miettiä, olisiko syytä vaatia korkeampaakin hintaa sillä perusteella.
Oikeaoppisesti kaupungin pitäisi määritellä mainospaikkojen hinnat dynaamiseksi sen perusteella, missä mainoksista on eniten hyötyä tai haittaa, mutta se lisäisi melko paljon byrokratiaa. Tästä on joka tapauksessa hyvä lähteä liikkeelle.
§ 143 Valtuustoaloite: Viihtyisämpi kaupunki mainontaa rajoittamalla
18 valtuutettua on Ira Vainikaisen esityksestä allekirjoittanut aloitteen, jossa vaaditaan mainonnan vähentämistä kaupunkialueella sekä eettisin että kaupunkikuvallisin perustein.
Muissakin kaupungeissa on edistetty fossiilimarkkinoinnin kieltoa, joiden lainmukaisuutta ja toimivuutta kaupunki lähtee aloitteen perusteella seuraamaan. Kaivelin esiin Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan lausunnon aiheesta. Helsingin tapauksessa käy ilmi, että mainossopimuksia tehdään todella pitkäksi ajaksi tulevaisuuteen: sopimuskausi on voimassa vuoteen 2035 saakka. En ole varma, mille ajalle Jyväskylä on sopimuksia tehnyt, mutta veikkaan, että niissäkin puhutaan todennäköisemmin kymmenestä kuin yksittäisistä vuosista.
Lautakunta hyväksyi päivitetyt ulkomainosohjeet joulukuussa, mikä oli askel hyvään suuntaan. Olen kyllä itse koko ajan enemmän ja enemmän sillä kannalla, että kaupunki voisi kieltää mainonnan laajemminkin. Mainosten olemassaoloa perustellaan niistä saatavalla taloudellisella hyödyllä, ja kaupungin vastauksessa aloitteeseen mainitaan Suomen Ulkomainosliiton selvitys, joka myös korostaa näitä hyötyjä.
Noiduin tuota selvitystä aikanaan kun mainostaulut mainostivat tällä rahalla rakennettavien leikkipuistojen määrää. Powerpointtia kahlaamalla selviää, että mainitusta vajaasta 40 miljoonasta yhteiskunnalle palautuvasta eurosta esimerkiksi 5,6 miljoonaa on “ilmaista medianäkyvyyttä” ja saman verran mainonnan sivutuotteena syntyvää infra-asennusta. Käytettäisiinkö tuota vaihtoehtoiskustannusta sitten julkisen sektorin mainostamiseen vai leikkipuistojen rakentamiseen, on hyvä kysymys. Suorat hyödyt kaupungille ovat lopulta aika pienet, jos jakaa nämä miljoonat kuntien määrällä, jossa suuret mainosyritykset toimivat.
Onko välkkyvien ruutujen esteettömyyshaitta ja kaupunkitilan visuaalinen levottomuus näiden satojen tuhansien eurojen arvoista, onkin sitten poliittinen päätös.
§ 144 Airanteentie
Pappilanrinteellä on purettu Jokelan päiväkoti (kaavassa sitä ollaan vasta purkamassa, mutta menneisyyden Miika saa haukkuja, kun ei ottanut siitä kuvaa pari viikkoa sitten ohi pyöräillessään), ja tilalle rakennetaan uusi.
On sääli, että vanha päiväkotirakennus on päätynyt sisäilmaongelmien kautta purkuun, koska museo on todennut sen olleen paikallisesti historiallisesti, arkkitehtonisesti ja maisemallisesti merkittävä kohde. Nyt menetetään jo 1980-luvulla rakennettua kaupunkikuvahistoriaa.
Päiväkoti ei ole ollut tähän mennessä ollenkaan asemakaavoitettu, nyt muodostettavassa uudessa korttelissa saa toimia sen lisäksi myös muuta opetus- ja lähipalvelutoimintaa. Samalla yhdistetään viereiset rivitalokorttelit yhdeksi kortteliksi, korjaten aiempaa kaavaa niiltä osin kuin se ei vastaa todellisuutta.
Liikenne korostuu alueella. Palokanorren liikennemelu on nostettu yhtenä torjuttavana asiana esille. Lisäksi nostetaan esiin mahdolliset vaaratilanteet eri liikennemuotojen sekoittuessa Airanteentien kohdalla.
Airanteentien risteys ja alue laajemminkin vaatisi jatkosuunnittelussa erityistä huomiota vilkkaana kevyen liikenteen pääreittinä. Virallinen pyöräilyn aluereitti mutkittelee Ritopohjantien ja Palokanorren kautta, mutta käytännössä kaikki Seppälän suunnasta markettialueelle kulkevat luultavasti ajavat torin kohdalta Lukutien ja Rovastintien kautta. Nyt reitti on mutkitteleva ja jalankulku- ja pyörätie on näkemäongelmainen risteysten kohdassa pensasaitojen takia.
Kaavaluonnos nähtäville, katsotaan mitä palautteita tulee.
§ 145 Sireenitie
Tontin jakaminen kahdeksi nakutettiin eteenpäin ennen kesälomia. Kommentteja ei tullut, joten muutos hyväksyttäneen sellaisenaan.
§ 146 Oikaisuvaatimus myyntipaikan ehdoista
Kävelykadun käytöstä on tehty linjaukset, joiden mukaan kärrymyynti on mahdollista vain ilta- ja yöaikaan. Ollaan valmiita muuttamaan päätöstä niin, että aikaistetaan viikonloppumyynnin alkamista niiden mukaisesti tunnilla.
§ 147 Oikaisuvaatimus autovahingosta
Auton pohja on vaurioitunut väliaikaisen hidastetöyssyn yli ajaessa. Töyssy ei näytä kuvissa mitenkään erityisen pahalta, mutta se voisi olla paremmin merkitty esim. maalilla. Liikennemerkit toki varoittavat asiasta, joka siirtää vastuun kulkijalle.
Vertailun vuoksi Kuokkalan sillan jyrkät väliaikaiset hidasteet panevat jousituksen koville, mutta ne erottuvat huomiovärityksellään hyvin katutilasta. Väitettyä ylinopeutta voi olla haastavaa jälkikäteen todentaa. Hylkäys perusteltu.
§148 Poikkeamispäätös
Viime kokouksessa käsittelyssä ollut Ainolankaaren poikkeamisehdotus oli herättänyt tarkennuksen pesulatoiminnoista, johon on nyt vastattu. Edelleen ok.
