Alkuviikko meni sairastaessa. Nuhaflunssa aiheutti kutsumusta ostamaan nenäliinoja ja täydentämään muutenkin ruokavarastoa maanantaina. Muuten päivä meni sisätiloissa niistäessä ja tv-sarjaa koneelta katsellessa. Päivän päätteeksi onnistuin repäisemään n. 2 cm pitkän vekin oikean polven yläpuolelle suihkuun mennessä, joka onneksi näytti vaan pahemmalta kuin mitä oli (oli se silti paha, mutta ei vaatinut laastaria eli vuosi vähän; osui siis hyvään paikkaan verisuonien kannalta). Tiistai oli jo parempi päivä ja sain itseni pyörähtämään kaupungilla katsomassa ihmistä yliopistolla joka ei ollut paikalla, ja tekemässä jotain muuta jota en enää muista. Keskiviikkona pyörähdin kauppaan ostamaan mausteita ja muuta roinaa (mm. laastareita), ja iltapäivällä kävin Hognoulin Ikeassa ostamassa itselleni kunnon tyynyn ja roskakorin. Ja tsekkamassa ko. kaupan.
Tänään torstaina kävin heti aamusta ”läheisessä” itsepalvelupesulassa pyörähtämässä (ensimmäistä kertaa). Pitää muistaa ensi kertaa varten ostaa pesuainetta… 😀 Puolenpäivän aikaan askeleeni suuntasivat kohti seikkailua: kävin ensin pankissani hakemassa belgialaisen pankkikorttini (outo vihreä, läpinäkyvä lärpyskä) ja sitten lähdin seikkailemaan kohti paikkaa, josta tiesin jonkinlaisen kävelyreitin lähtevän. Siellä törmäsin karttaan eri reittivaihtoehdoista, joista valitsin ensin punaisen reitin kohti mäenpäällistä.
Metsään astuttuani ja ylöspäin noustessani pääsin nauttimaan hiljaisuudesta – en ollut taas hetkeen päässyt oikeasti kuuntelemaan luonnon ääniä (linnunlaulua, heinäsirkkoja) ja haistelemaan ruohon tuoksua, joten nousu ylöspäin oli virkistävä kokemus (vaikkakin liikenteen jylinä toistui vielä matalina taajuuksina taustalla). Mäen päälle päästyäni eteeni avautui hetken kävelyn jälkeen näköalapaikalta loistava näkymä kohti Liègen keskustaa. Mäen päällä sijaitsee myös jonkinlainen vanha linnake (sekä yliopistollinen keskussairaala). Matka jatkui näköalapaikalta sinistä reittiä, joka hetken kuluttua muuttui lehmäniityn ohitse kulkevaksi ruskeaksi poluksi. Koska en ollut kiireinen, päätin kiertää pidempää reittiä oikoreitin sijaan, mutta unohdinkin kääntyä mielisairaalan ohi kuljettuani yhdestä kohdasta vasemmalle ja päädyin isolle tielle. No, jatkoin suunnistajana (ja koska olin ottanut valokuvan kartasta) vaihtoehtoista reittiä pitkin kunnes löysin jälleen ahtaiden pikkukatujen luota oikean paikan. Viimeinen osuus oli vihreä reitti ”kaupungin kulisseihin”, joka päättyi erittäin ahtaisiin porraskäytäviin ja suuren portaikon alle.
Löydettyäni ulos sokkelosta suuntasin itseni hymy naamalla kohti kotia ja ruokaa kolmen tunnin seikkailemisen jälkeen. Tämä pitää ottaa joskus uusiksi 🙂
