Tänään heräsin jo seitsemältä aamulla. Aikainen herätys ei ollut sattuman kauppaa, sillä edellisiltana olin katsellut netistä juna-aikatauluja; olin lähdössä 8:36 junalla Brysseliin, josta jatkaisin kohti Waterloota.
Valitettavasti vaan ensimmäisestä intercitystä oli hajonnut jotain, joka tarkoitti junan perumista. Asemalle aamulla raahautuneena ei ole koskaan kiva nähdä tekstiä ”train supprimé” valotaululla, mutta eipä sille mitään mahda. Tämä tarkoitti myöskin sitä, että koska lähtisin vasta 8:57 junalla Liègestä, en ehtisi vaihtaa 9:50 taajamajunaan Bruxelles-Midissä, vaan joutuisin odottamaan viitisenkymmentä minuuttia seuraavaa… Joka saapui asemalle 10 minuuttia aikataulustaan myöhässä. Loppujen lopuksi jalkauduin Waterloohon 11:20 aikoihin suunnitellun 10:17:n sijaan, mutta ehkä se annetaan tällä kertaa anteeksi. Sainpahan ostettua pullomaisen puolen litran limsapullon asemalta tulevien seikkailujen vedensäilytysastiaksi (edellinen pullo alkaa hajota käsiin).
Waterloossa ihmettelin heti alkuun hiljaisuutta (taas kerran). Myöskin visuaalisesti kaupunki on täysin erilainen kuin Liège: kerrostalot ovat vähissä, ja omakotitaloja näkee paljon. Suunnitelman mukaisesti kävelin asemalta keskustaan, josta lähdin kulkemaan kohti Leijonan Mökkylää. Matkan varrella tapasin hylättyjä vaatekappaleita, omakotitaloalueita, päättyneen kävelytien ja tuulen. Tuuli oli tosiaan päivän ilo; vaikka aamuisen liègeläisen rankkasateen jälkeen keli oli pysynyt kuivana, sen oli korvannut massiivihkoinen viima, joka avarilla pelto- ja niittyalueilla meinasi heittää kevyimmät kävelijät pöpelikköön. Onneksi itselläni on sen verran elopainoa, että sitä vaaraa ei ollut.
Valtaisalle Mökkylälle saavuttuani totesin sen valtavuuden, ja ostin kuuden ja puolen euron lipulla sisäänpääsyoikeuden audiovisuaaliseen spektaakkeliin, elokuvaan, mäen päälle kiipeilyyn, panoraamaan ja vahakabinettiin. Jotta tulevilla sukupolvilla säilyisi ilo löytää uusia asioita, en kerro teille niistä mitään. Hehe. Muuta kuin että panoraama oli ehkä kaikista hienoin juttu noista. Tai sitten näköalat mäeltä. Aika tasoissa olivat ne.
Paluumatkaa varten jatkoin kävelemistä kohti Braine-l’Alleudin, pienemmän kylän, asemaa, jossa minua odotti onnenpotku. Hyppäsin käytännössä suoraan junaan (tai no, ehdin juuri täyttää Go Passin), joka posotti pysähtymättä aina Bruxelles-Midiin asti. Eteläisellä asemalla syöksähdin laiturilta toiselle, jossa Liègen juna jo odottikin… Ja pääsin kotiin asemalta tullessa ostetun kebabrullan kanssa. Ja annos ei tosiaankaan ollut minuskulaarinen 🙂
Koska muuten olisin ihan tylsä, voin tässä vaiheessa todeta että tähän tekstiin on piilotettu viisi sanaa, jotka on kysäisty kolmannelta osapuolelta. Löydätkö ne? 😉
