Varhaiskasvatuslain uudistus ei vähentänyt byrokratiaa

Kuva: Nisulan päiväkoti, CC-BY-SA Tiia Monto.

Oikeus subjektiiviseen kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen poistuu 1.8.2016. Käyn tässä blogauksessa läpi omia huomioitani siitä, miten uudistus vaikuttaa hallinnon tasolla (etenkin Kelan näkökulmasta). Ikävämpää on se, että joissain perheissä joudutaan nyt miettimään, kannattaako isän käyttää kaikkia perhevapaitaan.

Kuluvan vuoden alussa eduskunta hyväksyi lakimuutokset, joiden myötä lasten varhaiskasvatusoikeus rajattiin 20 tuntiin viikossa 1.8.2016 alkaen. Niillä lapsilla, joiden vanhemmat työskentelevät, opiskelevat tai toimivat yrittäjinä, on edelleen oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon. Tavoitteena oli säästää kuntien kustannuksia, kun varhaiskasvatuksen menot pienenevät.

Eduskunta kuitenkin teki linjauksen asiasta, johon sillä ei todellisuudessa ollut varsinaista päätäntävaltaa. Vastuu varhaiskasvatuksen järjestämisestä kun on kunnilla. Monet kunnat haistattivat pitkät (edellisen ja nykyisen) hallituksen rakenneuudistuksille ja päättivät jatkaa kokopäiväisen varhaiskasvatuksen tarjoamista lapsilleen riippumatta siitä, ovatko vanhemmat töissä vai eivät.

Mikä on sitten vaikutus yksityisen hoidon tukeen? Kela myöntää tämän kuntarahoitteisen etuuden yksityisessä varhaiskasvatuksessa olevista lapsista ja tekee itsenäisesti päätökset tuen määrästä. Kelaa ei sido kunnan yleinen päätös kokopäiväisen varhaiskasvatuksen tarjoamisesta, joten perheissä, joissa vanhempi on kotona, yksityisen hoidon tuen taso on aina matalampi.

Onneksi kuitenkin yksi mahdollisuus kunnilla on: vanhemmat voivat vedota varhaiskasvatuslain 11 a §:n 4 momenttiin.

Lapselle on kuitenkin järjestettävä varhaiskasvatusta kokopäiväisesti, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se on muutoin lapsen edun mukaista.

Suomen paperiteollisuus kiittää sitä, että oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen on monen kunnan mielestä lapsen edun mukaista. Kuntien tulee siis antaa jokaisesta yksityisen hoidon tuen piirissä olevasta lapsesta erillinen lausunto, että hänen etunsa mukaista on olla kokopäiväisesti päivähoidossa. Tämä lausunto sitten kiikutetaan hakemuksen liitteeksi Kelaan, joka huomioi sen yksityisen hoidon tuen päätöksessään.

Hallituksen esityksen esitöissä on ilmiselvästi lähdetty siitä olettamasta, että kunnat eivät jatka kokoaikaisen päivähoidon tarjoamista, joten tällaista byrokratiasekasotkua ei ole edes ajateltu. HE:ssä mainitaan, että lausuntojen kirjoittamisen ”arvioidaan nostavan kuntien kustannuksia noin 16 700 euroa”. Olettamus tosin oli, että asia koskisi vain noin 180:ä lasta.

Kelan kustannusvaikutusten osalta esitys on ”jonkin verran” epävarma:

Kansaneläkelaitoksen hallinnolliset kustannukset kasvaisivat jonkin verran ratkaisutyön laajuuden muuttuessa aikaisempaan yksityisen hoidon tuen ratkaisemiseen verrattuna. Myös asiakkaiden lisääntynyt neuvonta yksityisen hoidon tuen hakemistilanteissa, esimerkiksi varhaiskasvatusoikeuden laajuuden osalta, lisäisi jonkin verran Kansaneläkelaitoksen hallinnollisia kustannuksia.

Nykyisessä silpputöiden värittämässä maailmassa eduskunta sentään hoksasi, ettei tukia kannata joutua tarkistamaan joka välissä. Oikeus laajempaan varhaiskasvatukseen ja korkeampaan yksityisen hoidon tukeen säilyy kahden kuukauden ajan töiden päätyttyä. Kuitenkin, jos vanhempi jää kotiin hoitamaan jotain perheen lapsista, tämä oikeus lakkaa heti.

Josta pääsemme seuraavanlaiseen esimerkkitapaukseen: Perheessä on kaksi lasta yksityisessä päivähoidossa yksityisen hoidon tuella, ja isä jää isyyslomalle hoitamaan nuorempaa, alle 2-vuotiasta lasta. Tuolloin vanhemmalla lapsella ei ole oikeutta kokopäiväiseen hoitoon ja yksityisen hoidon tuki tarkistetaan pienemmäksi isyysloman ajalle (oli sen kesto sitten 1 tai 54 päivää).

Jos perhe asuu kunnassa, joka ei rajoita varhaiskasvatusoikeutta, kunnalta pitää pyytää viimeistään tuolloin lausunto oikeudesta laajempaan varhaiskasvatukseen lapsen edun mukaisesti. Sen lisäksi, että kuntaa ja Kelaa työllistetään, työllistetään myös päivähoitopaikkaa, joka joutuu tarkkailemaan yksityisen hoidon tuen määrässä tapahtuvia muutoksia, ja laskuttamaan perhettä niiden mukaisesti.

Jos perhe asuu kunnassa, joka ei ole linjannut oikeudesta laajempaan varhaiskasvatusoikeuteen, isä saattaa kyseenalaistaa, kannattaako isyyslomaa yleensä ottaen pitää, kun vanhemman lapsen yksityisen hoidon tuki laskee!

vanhempainpäivärahaa saaneet isät

Kun lakia on käsitelty, eniten kiinnitettiin huomiota lapsen etuun (mikä oli toki hyvä asia), mutta tätä vaaraa ei ole huomannut kukaan. Esityksen tasa-arvovaikutuksissakin on pureuduttu lähinnä pitkään kotona perhevapaita pitävien äitien työllistymiseen. Isät pitävät yhä enemmän isyyslomia, ja olisi sääli, että tämä trendi taittuisi tämän takia.

Yksi lakiuudistus lisää, joka tuntuu vähän pikkulasten puuhastelulta.

  • Yaamboo

    Kelan tutkimusosasto totesi blogissaan aikanaan asiasta näin:

    ”Eikö perheitä pitäisi paremminkin kannustaa kuin rajoittaa palvelujen käytössä? Kannattaako suomalainen, maailmalla esikuvaksi tullut, lasten subjektiivinen oikeus päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen, kumota ja saattaa kokopäiväisen hoitotarpeen osalta tarveharkintaiseksi? Syntyykö tästä kaikkine seurantamekanismeineen todella säästöjä?”

    http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/2854