Viikonloppumatka

Kesällä suunnitellessani reissua Suomeen syksyllä sain varattua itselleni Ryanairin lennot Hahn-Tampere-Hahn vajaaseen 35 euroon. Eihän tilaisuutta voinut jättää käyttämättä, ja niinpä torstaina 2.10. suuntasin jalkaisin kohti Liège-Guilleminsin asemaa, josta junani kohti Luxemburgia lähti kello 7:18. Hahnin lentokenttä sijaitsee teoriassa melko lähellä Liègeä, mutta kulkuyhteydet ovat onnettomat; saavuttuani Luxemburgiin n. 9:45 vaihdoin Hahnin sukkulabussiin (jota sain hetken hakea aseman edustalta), joka 10:00 hurautti itsensä liikenteeseen. Trierin ja jonkun pikkukylän kautta matkattuamme olin perillä Hahnissa aikataulun mukaisesti 11:55, eli matkaan kentälle meni noin 4 ja puoli tuntia… Päätin jo tuolloin, että seuraava matka tapahtuu Brysselin kentän kautta, vaikka matka tapahtuisikin 10 kertaa kalliimmalla hinnalla.

Hahnin kenttä on melko pieni, ja bussista ulos asteltuani ehdin 15 minuutissa kävellä terminaaliin, nykäistä itseni turvatarkastuksista läpi, seikkailla suljetulla alueella, ostaa juotavaa ja käydä istumaan odotussaliin; olin piittaamatta nestesäännöistä, enkä kuljettanut mukanani mitään nestemäistä tavaraa. Turhaa hifistelyä tuollaiset muutenkin. Itse lento tapahtui Ryanairin Boeing 737-800:lla, ja olin perillä Tampereella 15 minuuttia aikataulusta edellä, Suomen aikaa 16:15. Vaikka pilvisyys Euroopan yllä oli melkoinen (ja Suomen yllä oli harmaa seinä, johon kone sukelsi), olin liimautuneena ikkunaan lähes koko matkan ajan; tiettyä ilmailufanaattisuutta havaittavissa… Laskeskelin myös matkalla monesko lento tuo olisi minulle, ja päädyin lukemaan 50, joka lienee hyvin lähellä oikeaa lukemaa. Pirkkalan kentällä minua odotti vastaanottokomitea (perheen mieshenkilöt), ja matka Jyväskylään oli helppo henkilöautolla.

Suomessa olo sisälsi pääosin perheen, ystävien ja tuttujen tapaamista ja erään naispuolisen henkilön seurasta nauttimista, joista nyt ei erityisemmin julkista kerrottavaa ole. Mainittakoon kuitenkin että yllätyin ruskan määrästä (Liège oli vielä täysin vihreä lähtiessäni), sekä nautiskelin hiljaisuudesta ja luonnosta. Pääsin myös syömään sunnuntaina senegalilaista ruokaa (Yassa au poulet), jonka äiti oli maustanut hyvinkin tuliseksi. Nam nam 🙂

Sunnuntaina 5.10. lähtö kohti Pirkkalaa tapahtui noin kello 14, ja räväytin itseni turvatarkastuksista sisään noin 16 aikaan. Tampereen pään tarkistukset olivat perusteellisemman oloiset kuin Hahnissa, mistäköhän johtuisi… Kone saapui paikalle odotettuun aikaan, ja pääsin muiden matkailijoiden seurassa sisään teräsputkiloon (vähän vanhempi B737-800) ja lähtemään aikataulussa kello 17:10. Tällä kertaa pilviverho peitti maisemat lähes koko matkan ajan, ja näin vain lyhyitä välähdyksiä saksalaisesta maalaismaisemasta lennon loppuvaiheessa. Yritin tähyillä Nürburgringin rataa, jonka kuulemma pitäisi näkyä laskeutumisvaiheessa koneen oikealla puolella, ja näinkin pari tutunnäköistä mutkaa pilven raosta (niille jotka radan tuntevat, Adenauer Forst ja sitä edeltävä hiusneula jonka nimeä en muista), mutta en pysty olemaan sataprosenttisen varma koska vilahdus kesti noin 2 sekuntia enkä nähnyt läheskään koko rata-aluetta. Laskeutuminen oli melkoista vuoristorataa, puuskittainen tuuli sai koneen hyppelehtimään ylös ja alas, mutta hauskaa se vain oli. Pääsin koneesta ulos aikataulussa kello 18:40, ja 20 minuuttia riitti hyvin bussiin siirtymiseen, joka lähti 19:00 kohti Luxemburgia, saapuen perille 20:55.

Ja Luxemburgiin jäinkin. Maanantainen Belgian rautateiden lakko oli alkamassa jo sunnuntain puolella kello 22:00, joka tarkoitti sitä, ettei 21:15 lähtevää junaani ajettaisi rajan yli. Hetken sompailtuani ja kyseltyäni tietäisikö kukaan nuorisohostellin osoitetta/puhelinnumeroa minut neuvottiin poliisiasemalle (eihän sitä voinut itse tajuta heti ensin), jossa avulias poliisimies tulosti netistä ohjeet. Bussimatkan jälkeen pääsin majoittumaan, ja isoimmat huolenaiheet saivat väistyä. Hyvin nukutun yön jälkeen kävin sompailemassa kaupungissa, ja kerron lisää maanantaipäivän tapahtumista myöhemmässä merkinnässä.

Tiistai-aamuna juna lähti aikataulussa kohti Liègeä kello 9:15, ja olin perillä kotona kahdentoista aikaan.