Telttakeskusteluja osa 3: Piraattien energiapolitiikkaa

Tässä kirjoitussarjassa pohdin laajemmin keskusteluja, joita pääsen käymään kadulla piraattiteltalla (tai vaikka ilmankin sitä). Löydät halutessasi kaikki kirjoitukset telttakeskusteluja-avainsanan alta.

Vietimme viime lauantaina iltaa Tourujoen yössä basaarialueella telttaillen. Illan aikana kävimme monta keskustelua eri aiheista, ja yksi melko usein toistuva kysymys tsemppasi minua jatkamaan telttakeskustelusarjaani.

Mikä on piraattien kanta ydinvoimaan?

Täytyy alkuun myöntää, että puolueohjelmassamme ei oteta kantaa energiantuotantoon. Tämä ei toki tarkoita, etteivätkö ydinenergia sekä uusiutuvat ja fossiiliset polttoaineet toki puhuttaisi puolueessa. Itsekin olen näistä aiheista ainakin kerran kirjoittanut.

Suuremmassa mittakaavassa puolueaktiivien mielipiteisiin pääseekin hyvin käsiksi avoimen vaalikonedatan avulla.

Helsingin Sanomien vaalikonevastausten perusteella jopa kolme neljäsosaa puolueen ehdokkaista kannatti ydinvoiman lisärakentamista eduskuntavaaleissa 2015. Vain kokoomuslaiset vastaajat olivat innokkaammin pystyttämässä voimaloita.

hs-ydinvoima

Lähes samassa suhteessa ehdokkaamme halusivat luopua kivihiilen, turpeen ja maakaasun käytöstä.hs-kivihiili-ym

Näiden kahden kysymyksen vastausten perusteella piraatit eroavatkin selkeästi vihreistä, jota useat pitävät verrokkipuolueenamme.

Mistä siis näin vankka luottamus ydinvoimaan?

Piraattien toiveena on ollut jo pitkään, että poliittinen päätöksenteko perustuisi entistä enemmän tutkitulle tiedolle.

Puolueen aktiiveissa on paljon korkeasti koulutettuja ihmisiä, monet luonnontieteiden alalta. Helsingin kärkiehdokkaamme Petrus Pennanen ydinfyysikkona on luonnollisesti puhunut ydinvoiman puolesta – ja etenkin toriumia polttoaineenaan käyttäviin voimaloihin rakentuvasta tulevaisuudesta. Itsehän humanistina joudun lähinnä perehtymään eri argumentteihin ja arvioimaan niiden paikkaansapitävyyttä.

Kukaan tuskin kieltää, että ydinvoima on ehdottomasti tehokkain tapa tuottaa suuria määriä energiaa. Olen ymmärtänyt, että suurimmat todelliset terveysvaarat nykyisin käytössä olevan fissiovoiman osalta liittyvät hiukkaspäästöihin uraanipolttoaineen louhinnan yhteydessä. Kuitenkin Jyväskylässäkin silloin tällöin käytössä olevan kivihiilen on kuitenkin arvioitu olevan jopa satakertaisesti tappavampaa.

Iso pelko liittyy ydinjätteen loppusijoitukseen. Suomessahan ongelmaa on pragmaattisesti ratkaistu työntämällä jätteet maan poveen. Tämä lienee pitkäjänteisesti ainut toteuttamiskelpoinen ratkaisu, ellei sitten keksitä hyvää keinoa käytetyn polttoaineen uusiokäyttöön. Uraanikäyttöisistä toriumpolttoisiin voimaloihin siirtyminen ratkaisisi joitain loppusijoitukseen liittyviä pelkoja: toriumvoimala käyttää polttoaineensa tehokkaammin, ja jäljelle jäävän aineen puoliintumisaika on murto-osa uraanin jätöksistä.

Ydinvoiman rakentamisessa on kummallisia byrokraattisia kiemuroita. Yleensähän kunnat voivat melko pitkälti päättää uusista sähkövoimaloista alueellaan. Jokainen ydinvoimalaitos ja -reaktori täytyy kuitenkin käydä hyväksymässä aina eduskunnassa asti. Voimalaitoksen pystyttäminen pitää sisällään melko byrokraattisen ja moniosaisen lupaprosessin. Se ei ole pelkästään huono asia: mitä tarkemmin voimalaitoksen suunnitelmat käydään läpi, sitä turvallisempia voimaloita rakennetaan. Kääntöpuolena on taas se, että jokainen ydinvoimala on yksilö, eikä reaktoreita voi tyyppihyväksyttää.

Tyyppihyväksynnän puuttuminen johtaa siihen, että lupaa vastaan kannattaa rakentaa mahdollisimman tehokas voimala. Tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta Olkiluoto 3:n suunnitteluun ja rakentamisessa vastaan tulleisiin ongelmiin. Erilaisista minivoimaloista ei kannata edes uneksia.

Todennäköisesti suurin syy ydinvoiman kannatukseen löytynee HS:n tietoaineiston parista viimeisestä kysymyksestä. Suurinta osaa puolueen ehdokkaista yhdisti selvästi huoli ympäristöstämme. Uskallan epäillä, että monet järkeilevät asian samoin kuin minä: suuria määriä energiaa täytyy tuottaa puhtaammin kuin ennen; kaikkea energiantuotantoa ei voida ratkaista pelkästään uusiutuvilla lähteillä; korvataan siis saastuttavampia ja vaarallisempia energiamuotoja (hiili, öljy, turve) ydinvoimalla.

hs-talouskasvu-vai-ymparisto

hs-ympariston-huomiointi

Ydinvoima nähdään puolueen sisällä selvästi yhtenä ratkaisuna työssä ilmastonmuutosta vastaan. Olisiko aika siis kypsä energiapolitiikan periaatteiden kirjaamiselle myös puolueohjelmaan? Toriumvoima käyttöön, fossiiliset alas pikavauhtia? Miten huomioimme uusiutuvat energianlähteet? Vaaditaanko pidemmällä aikavälillä siirtymistä fuusiovoimaan? Vaaditaanko myös muita radikaaleja toimia ilmastonmuutoksen ehkäisyyn? Näiden asioiden muotoilu vaatii vielä työtä puolueen sisällä.

Vaalikonedatan visualisaatio on omaani, datalähde CC-BY-NC-SA Helsingin Sanomat (hämmentävästi kysymysten otsikot eivät sisälly datasettiin).

En ole varma, ovatko graafien värisävyt tarpeeksi esteettömät värisokeiden käyttöön, mutta palkit ovat ylhäältä alas samassa järjestyksessä kuin selitteissä.

  • Yaamboo

    Aina välillä mietin, miksi ydinvoimaan suhtaudutaan niin kiihkeästi, samalla kun paljon vaarallisempien ja saastuttavampien voimaloiden annetaan olla käynnissä ilman suurempia huomioita. Riskianalyysin perusteella hiilivoimahan olisi ehdottomasti se, jota vastaan pitäisi aktiivisesti kampanjoida.

    Noh, ehkä ajat muuttuvat tässäkin suhteessa. Energiantuotannossa täytyy lisäksi muistaa Suomen riippuvuus venäläisestä sähköstä etenkin talvisaikaan. Ja milläs tämä sähkö tuotetaan? No, ydinvoimallahan se, pääsääntöisesti…

  • Jasseri Juhila

    Ydinvoimassa minua mietityttää se, että kaikki voimalaprojektit ovat kalliita ja pitkäaikasia investointeja.

    Tuulivoiman ja aurinkoenergian tuottaminen halpenee joka vuosi merkittävästä. Voimme siis lähitulevaisuudessa olla tilanteessa, jossa on taloudellisesti erittäin kannattavaa rakentaa Suomeenkin valtavat määrät aurinkopaneeleita. Aaltovoimasta ja tuulivoimasta saattaa myös muodostua varteenotettavia kilpailijoita ydinvoimalle tekniikan kehittyessä. Mitä jos ydinvoima ei olekaan paras ja halvin tapa tuottaa energiaa 15 vuoden päästä?

    Mielestäni Nykyiset projektit voidaan viedä loppuun. Sen jälkeen on selvitettävä, että kannattaako uusia reaktoreita enää rakentaa.

    • Yaamboo

      Olisi äärettömän kivaa, jos uusiutuvia energianlähteitä päästäisiin hyödyntämään entistä enemmän. Ongelmana on vaan se, että niiden kautta suurten ja varmojen energiamäärien saaminen on ainakin toistaiseksi ollut vaikeaa, ellei sitten rakenneta vesivoimaa, joissa on sitten taas omat ongelmansa.

      Ydinvoimaprojektien kalleutta ja pitkäaikaisuutta tekstissä sivusinkin – pienempiäkin reaktoreja olisi mahdollista tuottaa, jos jokainen voimala ei vaatisi erillistä päätösrumbaa aina eduskunnassa asti.

      Toimivaa fuusiovoimaa odotellessa… 🙂