Elämäni ensimmäinen vappupuhe! Pidetty 1.5.2026 Vihreiden teltalla Jyväskylän kirkkopuistossa.
Vappu on työväen juhla ja itsekin kuulun työväkeen. Suhteeni töihin on ollut sellainen, että niitä on hyvä olla rahan saamiseksi, mutta ei liikaa. Olen ollut onnekas: olen harrastanut tietokoneita lapsuudesta asti, ja sen myötä kouluttautunut, en it-alalle, vaan humanistiksi. Vähän piti pohdiskella omaa humanistinörttiyttä muutaman vuoden ajan, mutta olen lopulta päätynyt it-alalle, tekemään töitä joista tykkään, ratkomaan ongelmia, josta nautin.
Nyt kuitenkin it-alaa, samoin kuin muutakin yhteiskuntaa, ravistelee vallankumous: ✨AI✨. Tämä vallankumous on ollut tekeillä jo pidempään, ja se on vallannut elämäämme vaivihkaa.
Tämä vallankumous ei ole välttämättä vain kuvainnollinen. Vain muutama amerikkalainen suuryritys hallinnoi tekoälymalleja, joita eniten käytämme. Nämä yritykset voivat siis päättää, miten mallit toimivat, millaista sisältöä niillä voi tuottaa, ja millaisia vinoumia niiden tuottamaan tekstiin, kuviin tai ääniin sisältyy.
Tekoälyyn nojaamisessa on riski: se tekee meidät laiskoiksi. Kun ulkoistamme ajattelun tekoälymalleille, emme salli pelkästään mallin ohjata ajatuksiamme, vaan myös mallin toimintaan vaikuttavan yrityksen. Ja yrityksen toimintaan vaikuttaa toki myös sen toimintavaltio ja sen intressit. Tekoälypsykoosi tunnetaan jo nyt, mutta, vähemmän äärimmäisyyksiin vietynä, monet tuntemani noin muuten fiksutkin ihmiset luottavat näiden glorifioitujen arvontakoneiden tuotoksiin ihan liikaa. Tästä seuraa looginen johtopäätös: keskustelevia tekoälymalleja on mahdollista käyttää äärettömän tehokkaina vaivihkaa ihmisten ajatteluun vaikuttavina propagandakoneina.
Ja perinteiseen kapitalismin tyyliin mallitoimittajat puhuvat ensi vaiheessa mainosten sisällyttämisestä näihin propagandakoneisiin. Mutta vain ilmaisiin ja halvimpiin tilauksiin! (Nyt voisi jo lyödä vetoa siitä, kuinka pitkään menee, että ne näkyvät kalliimmissakin malleissa.)
Olemme päätyneet tähän tilanteeseen, jossa jokaisella meistä on suhde vähintään yhteen, todennäköisesti useampaan, amerikkalaiseen megakorporaatioon, historiallisena kuriositeettina. Taustalla on 1900-luvun jälkipuolisko ja kylmä sota, joka on syypää esimerkiksi Internetin syntyyn. Jenkkilä oli vapauden (ostaa hampurilaisia) äänenkannattaja, ja se meni helposti sekaisin vapauden (sanan) kanssa. Kun heiltä sai uutta ja tehokasta teknologiaa, me kävimme sen kimppuun innokkaina, koska se oli meille hyödyllistä. Rauta saattoi tulla jostain muualta, mutta kaikki perussofta, käyttöjärjestelmät, työsovellukset, nettiselaimet, tulivat lopulta Yhdysvalloista.
2010-luvulla tätä jenkkiläisriippuvuutta alettiin kyseenalaistamaan enemmän, ja eu-tasolla säädettiin ensin gdpr, sitten muita lakikehyksiä (dma ja eu ai act), joiden oli määrä säädellä amerikkalaisyritysten valtaa elämässämme. Nämä lait ovat vähentäneet joitain väärinkäytösten riskejä, mutta eivät ole auttaneet eurooppalaisia softayrityksiä nousemaan amerikkalaisten kilpailijoiksi.
Nyt olemme tilanteessa, jossa työpaikkojen rajua vähenemistä ennustetaan tekoälyn myötä. Mallien toiminnan tuntien olen henkilökohtaisesti sillä kannalla, että suurin osa niiden markkinointihypestä on juurikin hypeä, mutta ne toimivat juuri sen verran hyvin, että sillä voidaan perustella irtisanomisia. Ja millaista tulevaisuutta se lupaa, kun meillä Suomessa on jo nyt euroopan suurin työttömyysaste?
Jos automaatio ja autonomiset agentit valtaavat suuren osan työpaikoista, kuka käärii rahat näistä automatisoiduista töistä (nämä edellämainitut megakorporaatiot)? Mikä rooli työlle jää yhteiskunnassa? Mitkä työpaikat eivät ole automatisoitavissa ja koneistettavissa ja ketkä niitä tekevät? Jos rahaa ei saa palkkana, mistä se tulee? Töpselistä?
Jotkut arvaavatkin että haluan päättää tämän mainitsemalla perustulon. Perustulo ei ratkaise sitä, mihin työltä vapautuvaa aikaa käytetään, mutta se antaa varmuutta elämään. Kun tietää tilille säännöllisesti tipahtavan summan, ei tarvitse käyttää aikaa elämän perusedellytysten miettimiseen. Perustulo voidaan toteuttaa monin eri tavoin, enkä aio käyttää nyt aikaa sen selittämiseen, mutta tärkeintä olisi aloittaa edes jollain summalla mahdollisimman pian. Kun mekanismi on ensin luotu ja olemassa, sitä on helppo laajentaa, säätää sen suuruutta, maksurytmiä ja rahoitusmallia.
Palaten alussa toteamaani: olen onnekas että olen löytänyt nykyiset työni it-alalta, ja nautin siitä, mitä teen, mutta en tiedä, automatisoidaanko minutkin jossain vaiheessa osittain tai kokonaan. Tuolloin olisi hyvä tietää, että ainakin perustulo on olemassa. Sen tuomalla takalaudalla on mukavampi miettiä, mitä muuta elämässä on kuin työnteko.